Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen takana kyllä seison että lapsiperhe-elämää vihaavien nihilististen hedonistien ei pidäkään lisääntyä, ja se on suomeksi sanottuna h-vetin hyvä.
Saisiko vielä perustelun sille miksi lisääntymätön on tässä se nihilistinen hedonisti, eikä se lisääntyvä? Lapset hankitaan aina itsekkäistä syistä ja lisääntyvä hankkii puolisonkin ehdollisella rakkaudella: tuota minulle jotain lisää, itsenäsi ja pelkästään et nimittäin minulle riitä.
Mitä ihmettä nyt taas?
Kyllähän rakastava pari hankkii lapsia siksi, että lapset ovat osa itseä ja sitä toista rakasta ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kyse on myös vastuullisuudesta. Ihmisten määrä tällä planeetalla on saatava puolet pienemmäksi melko lyhyen ajan kuluessa, noin 500 vuoden päästä. Monissa kehittyvissäkin maissa alkaa olla selvää, että vanhempien tulee hankkia lapsia, joista kykenevät huolehtimaan. Erityisesti tyttöjen koulutus on johtanut tähän ajatteluun versus vanhempi malli, jossa lasten saaminen nähtiin keinona vanhempien toimeentulon turvaamiseksi.
Suomessa positiivista kehitystä voitaisiin tukea niin että lapsilisiä maksettaisiin vain esim. kahdesta ensimmäisestä lapsesta. Suuret ikäluokat täytyy meidän hoitaa kunnolla, mutta ei ole järkevää luoda tilannetta, jossa työikäisten ikääntymistä ei huomioida lainkaan ja eläkeikää nostetaan järjettömiksi. Kuka haluaa/pystyy toimimaan esim. opettajana tai rakennusmiehenä lähes seitsemänkymmenvuotiaaksi asti?
Kirkollisvero pois, samoin kansanedustajien älyttömät eläkkeet. Kerätään vain nekin rahat veroina, mutta käytetään järkevämmin. Kiitos!
Sodan jälk. suurikäluokka sai ja vei ja vie yhä käytännössä kaiken. Oikein ajoitettu syntymä oli ainoa "pätevyys," mikä vaadittiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kouluja käynyt insinööri, 35 vee mies. Tylsä, lyhyt (178 cm), tod.näk lievä asperger tai vastaavaa. Kuka ikäiseni tai nuorempi kouluttautunut nainen haluaa tylsän, keskituloisen miehen? Pitäisi olla jännittävä renttu, sellainen kuin Marko Lönnqvist (RIP) oli nuorempana. Jos tarjolla on vain sellaisia, jotka edustavat kaikkea sitä mitä halveksun, niin mieluummin vietän elämäni yksin. Nämä ovat tämmöisiä: ei koulutusta, ei kunnianhimoa, ei älykkyyttä, ei lahjakkuuta, luottotiedot kustu moneen kertaan yms. Yök.
Ennen vanhaan pariutuminenkin oli simppelimpää. Vaatimattomammatkin miehet kelpasivat. 70-luvun nuoret naiset ottivat ihanteensa jostain aivan muualta kuin Demistä tai Cosmosta. 70-luvulla Suomi oli myös ahdasmielinen ja nurkkakuntainen maa, nykyään minun ikäisilläni tai nuoremmilla on muotia ottaa ulkomaalainen puoliso. Ei siinä kisassa tylsä, keskituloinen suomalainen pärjää.
Olisittepa nähneet yhden 50-luvulla syntyneen vanhemman miehen ilmeen, kun kyseli asiasta ja kerroin hänelle rehellisesti nykypäivän trendit. Se ilme oli mallia :O.
M35
Demiä ja Cosmoa ei ollut olemassakaan 70-luvulla.
Mun mielestä henkilö, joka on lapseton parisuhteen puutteen takia, ei ole oikeasti vela. Ellei hän ole luopunut myös parisuhteesta siksi, ettei halua lapsia. Vela valitsee siis myös yksinäisyyden/irtosuhteet lapsettomuuden lisäksi, ellei tiet kohtaa samoin ajattelevan kanssa. Siinä mielessä velan voi myös ajatella olevan rohkea.
En pysty mitenkään käsittämään tätä lapsellisten esille tuomaa ehdottoman rakkauden teemaa. Siis siltä kantilta, että siihen ei ole pystytty ennen lapsia, tai se olisi jotenkin saavuttamattomissa ilman omia lapsia. Ehkä tästä vaan annetaan huonoja, latistettuja esimerkkejä ja oikeasti se on paljon esimerkkejä isompi asia.
Itse ainakin koen, ja tunnistan toisesta välittämisen sellaisena, että kykenee laittamaan toisen edut kyseenalaistamatta omien edelle. Esimerkkeinä esitettiin lapsen ruoka ja vaatteet omien tarpeiden edelle. Itsensä vaarantaminen tarvittaessa toisen vuoksi. Omasta mukavuudesta, ajasta ja jaksamisesta tinkiminen muiden vuoksi. Ihan itsestäänselvää empaattiselle ihmiselle. Ainoa ero, että sitä ei tarvitse ajatella. Ei tarvitse ajatella, että uhrautuu, luopuu jostain. Niin vaan tekee, koska se on ystävällistä ja usein oikein. Monesti sen myös saa takaisin, sen olematta tekemisen edellytys. Vanhemmille tämä on jotenkin ihmeellistä, koska siihen ei muiden kohdalla, luonnollisesti kyetä?
Pyyteettömästä voidaan muutenkin puhua vasta, kun samanlainen "uhrautuvaisuus" ulottuu vanhemman ja lapsen sidettä kauemmas. Kuinka paljon olisit valmis itsestäsi valmis antamaan tuntemattomalle apua tarvitsevalle? Tai vaikka elämieimien hyväksi? Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pysty mitenkään käsittämään tätä lapsellisten esille tuomaa ehdottoman rakkauden teemaa. Siis siltä kantilta, että siihen ei ole pystytty ennen lapsia, tai se olisi jotenkin saavuttamattomissa ilman omia lapsia. Ehkä tästä vaan annetaan huonoja, latistettuja esimerkkejä ja oikeasti se on paljon esimerkkejä isompi asia.
Itse ainakin koen, ja tunnistan toisesta välittämisen sellaisena, että kykenee laittamaan toisen edut kyseenalaistamatta omien edelle. Esimerkkeinä esitettiin lapsen ruoka ja vaatteet omien tarpeiden edelle. Itsensä vaarantaminen tarvittaessa toisen vuoksi. Omasta mukavuudesta, ajasta ja jaksamisesta tinkiminen muiden vuoksi. Ihan itsestäänselvää empaattiselle ihmiselle. Ainoa ero, että sitä ei tarvitse ajatella. Ei tarvitse ajatella, että uhrautuu, luopuu jostain. Niin vaan tekee, koska se on ystävällistä ja usein oikein. Monesti sen myös saa takaisin, sen olematta tekemisen edellytys. Vanhemmille tämä on jotenkin ihmeellistä, koska siihen ei muiden kohdalla, luonnollisesti kyetä?
Pyyteettömästä voidaan muutenkin puhua vasta, kun samanlainen "uhrautuvaisuus" ulottuu vanhemman ja lapsen sidettä kauemmas. Kuinka paljon olisit valmis itsestäsi valmis antamaan tuntemattomalle apua tarvitsevalle? Tai vaikka elämieimien hyväksi? Niinpä.
*eläinten jne.
Vierailija kirjoitti:
En pysty mitenkään käsittämään tätä lapsellisten esille tuomaa ehdottoman rakkauden teemaa. Siis siltä kantilta, että siihen ei ole pystytty ennen lapsia, tai se olisi jotenkin saavuttamattomissa ilman omia lapsia. Ehkä tästä vaan annetaan huonoja, latistettuja esimerkkejä ja oikeasti se on paljon esimerkkejä isompi asia.
Itse ainakin koen, ja tunnistan toisesta välittämisen sellaisena, että kykenee laittamaan toisen edut kyseenalaistamatta omien edelle. Esimerkkeinä esitettiin lapsen ruoka ja vaatteet omien tarpeiden edelle. Itsensä vaarantaminen tarvittaessa toisen vuoksi. Omasta mukavuudesta, ajasta ja jaksamisesta tinkiminen muiden vuoksi. Ihan itsestäänselvää empaattiselle ihmiselle. Ainoa ero, että sitä ei tarvitse ajatella. Ei tarvitse ajatella, että uhrautuu, luopuu jostain. Niin vaan tekee, koska se on ystävällistä ja usein oikein. Monesti sen myös saa takaisin, sen olematta tekemisen edellytys. Vanhemmille tämä on jotenkin ihmeellistä, koska siihen ei muiden kohdalla, luonnollisesti kyetä?
Pyyteettömästä voidaan muutenkin puhua vasta, kun samanlainen "uhrautuvaisuus" ulottuu vanhemman ja lapsen sidettä kauemmas. Kuinka paljon olisit valmis itsestäsi valmis antamaan tuntemattomalle apua tarvitsevalle? Tai vaikka elämieimien hyväksi? Niinpä.
En nyt oikein ymmärtänyt punaista lankaa tästä, tai sitten sinä et ymmärtänyt mitä tuolla ehdottomalla rakkaudella tarkoitetaan. Se ei tarkoita vain toisen tarpeiden omiesi edelle pistämistä, vaan sitä, että tekee tämän systemaattisesti vaatimatta ikinä itselleen mitään, tuli lapsesta sitten narkkari tai sarjamurhaaja. Tiedän moniakin tapauksia joissa massamurhaajan/ sarjamurhaajan/ oman perheensä tappaneen vanhemmat rakastavat edelleen aivan samalla tavalla hirmuteoista huolimatta. Sitä on ehdoton, geneettinen rakkaus, ja sitä ei voi verrata lähimmäisenrakkauteen/ hyväntekeväisyyteen josta tuossa kirjoitit. Eikä lisäksi ole montaakaan ihmistä maailmassa jotka luopuisivat omasta paikastaan pelastusveneessä vieraan ihmisen vuoksi. Miksi? Koska ihmisiä ei ole rakennettu niin, vaan olemme kaikki loppupeleissä subjektiivisia olentoja, ja oma henkikulta menee monesti ykköseksi. Tästä poikkeuksena luonnollisesti: vanhempi, joka empimättä pistää lapsensa veneeseen ja itse hukkuu. Ero on aika päivänselvä minusta, mutta minusta tuntuu että olet ymmärtänyt nyt jotain väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty mitenkään käsittämään tätä lapsellisten esille tuomaa ehdottoman rakkauden teemaa. Siis siltä kantilta, että siihen ei ole pystytty ennen lapsia, tai se olisi jotenkin saavuttamattomissa ilman omia lapsia. Ehkä tästä vaan annetaan huonoja, latistettuja esimerkkejä ja oikeasti se on paljon esimerkkejä isompi asia.
Itse ainakin koen, ja tunnistan toisesta välittämisen sellaisena, että kykenee laittamaan toisen edut kyseenalaistamatta omien edelle. Esimerkkeinä esitettiin lapsen ruoka ja vaatteet omien tarpeiden edelle. Itsensä vaarantaminen tarvittaessa toisen vuoksi. Omasta mukavuudesta, ajasta ja jaksamisesta tinkiminen muiden vuoksi. Ihan itsestäänselvää empaattiselle ihmiselle. Ainoa ero, että sitä ei tarvitse ajatella. Ei tarvitse ajatella, että uhrautuu, luopuu jostain. Niin vaan tekee, koska se on ystävällistä ja usein oikein. Monesti sen myös saa takaisin, sen olematta tekemisen edellytys. Vanhemmille tämä on jotenkin ihmeellistä, koska siihen ei muiden kohdalla, luonnollisesti kyetä?
Pyyteettömästä voidaan muutenkin puhua vasta, kun samanlainen "uhrautuvaisuus" ulottuu vanhemman ja lapsen sidettä kauemmas. Kuinka paljon olisit valmis itsestäsi valmis antamaan tuntemattomalle apua tarvitsevalle? Tai vaikka elämieimien hyväksi? Niinpä.
En nyt oikein ymmärtänyt punaista lankaa tästä, tai sitten sinä et ymmärtänyt mitä tuolla ehdottomalla rakkaudella tarkoitetaan. Se ei tarkoita vain toisen tarpeiden omiesi edelle pistämistä, vaan sitä, että tekee tämän systemaattisesti vaatimatta ikinä itselleen mitään, tuli lapsesta sitten narkkari tai sarjamurhaaja. Tiedän moniakin tapauksia joissa massamurhaajan/ sarjamurhaajan/ oman perheensä tappaneen vanhemmat rakastavat edelleen aivan samalla tavalla hirmuteoista huolimatta. Sitä on ehdoton, geneettinen rakkaus, ja sitä ei voi verrata lähimmäisenrakkauteen/ hyväntekeväisyyteen josta tuossa kirjoitit. Eikä lisäksi ole montaakaan ihmistä maailmassa jotka luopuisivat omasta paikastaan pelastusveneessä vieraan ihmisen vuoksi. Miksi? Koska ihmisiä ei ole rakennettu niin, vaan olemme kaikki loppupeleissä subjektiivisia olentoja, ja oma henkikulta menee monesti ykköseksi. Tästä poikkeuksena luonnollisesti: vanhempi, joka empimättä pistää lapsensa veneeseen ja itse hukkuu. Ero on aika päivänselvä minusta, mutta minusta tuntuu että olet ymmärtänyt nyt jotain väärin.
Ja vielä lisäksi, empaattinen ihminen maksaa rahattoman vanhuksen ruuat kassalla, mutta heittäytyykö sama empaattinen ihminen luodin eteen mummon puolesta jos kauppaan tuleva ryöstäjä avaa tulen. Minusta empatiaa ja ehdotonta rakkautta ei voi niputtaa yhdeksi asiaksi, niiden välillä on valtamerien kokoinen ero tietyissä tilanteissa.
Kyse on vapaamatkustuksesta. Ei muusta. Minun ei tarvitse huolehtia huoltosuhteesta, minä vain tulen nostamaan eläkkeeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty mitenkään käsittämään tätä lapsellisten esille tuomaa ehdottoman rakkauden teemaa. Siis siltä kantilta, että siihen ei ole pystytty ennen lapsia, tai se olisi jotenkin saavuttamattomissa ilman omia lapsia. Ehkä tästä vaan annetaan huonoja, latistettuja esimerkkejä ja oikeasti se on paljon esimerkkejä isompi asia.
Itse ainakin koen, ja tunnistan toisesta välittämisen sellaisena, että kykenee laittamaan toisen edut kyseenalaistamatta omien edelle. Esimerkkeinä esitettiin lapsen ruoka ja vaatteet omien tarpeiden edelle. Itsensä vaarantaminen tarvittaessa toisen vuoksi. Omasta mukavuudesta, ajasta ja jaksamisesta tinkiminen muiden vuoksi. Ihan itsestäänselvää empaattiselle ihmiselle. Ainoa ero, että sitä ei tarvitse ajatella. Ei tarvitse ajatella, että uhrautuu, luopuu jostain. Niin vaan tekee, koska se on ystävällistä ja usein oikein. Monesti sen myös saa takaisin, sen olematta tekemisen edellytys. Vanhemmille tämä on jotenkin ihmeellistä, koska siihen ei muiden kohdalla, luonnollisesti kyetä?
Pyyteettömästä voidaan muutenkin puhua vasta, kun samanlainen "uhrautuvaisuus" ulottuu vanhemman ja lapsen sidettä kauemmas. Kuinka paljon olisit valmis itsestäsi valmis antamaan tuntemattomalle apua tarvitsevalle? Tai vaikka elämieimien hyväksi? Niinpä.
En nyt oikein ymmärtänyt punaista lankaa tästä, tai sitten sinä et ymmärtänyt mitä tuolla ehdottomalla rakkaudella tarkoitetaan. Se ei tarkoita vain toisen tarpeiden omiesi edelle pistämistä, vaan sitä, että tekee tämän systemaattisesti vaatimatta ikinä itselleen mitään, tuli lapsesta sitten narkkari tai sarjamurhaaja. Tiedän moniakin tapauksia joissa massamurhaajan/ sarjamurhaajan/ oman perheensä tappaneen vanhemmat rakastavat edelleen aivan samalla tavalla hirmuteoista huolimatta. Sitä on ehdoton, geneettinen rakkaus, ja sitä ei voi verrata lähimmäisenrakkauteen/ hyväntekeväisyyteen josta tuossa kirjoitit. Eikä lisäksi ole montaakaan ihmistä maailmassa jotka luopuisivat omasta paikastaan pelastusveneessä vieraan ihmisen vuoksi. Miksi? Koska ihmisiä ei ole rakennettu niin, vaan olemme kaikki loppupeleissä subjektiivisia olentoja, ja oma henkikulta menee monesti ykköseksi. Tästä poikkeuksena luonnollisesti: vanhempi, joka empimättä pistää lapsensa veneeseen ja itse hukkuu. Ero on aika päivänselvä minusta, mutta minusta tuntuu että olet ymmärtänyt nyt jotain väärin.
Ja vielä lisäksi, empaattinen ihminen maksaa rahattoman vanhuksen ruuat kassalla, mutta heittäytyykö sama empaattinen ihminen luodin eteen mummon puolesta jos kauppaan tuleva ryöstäjä avaa tulen. Minusta empatiaa ja ehdotonta rakkautta ei voi niputtaa yhdeksi asiaksi, niiden välillä on valtamerien kokoinen ero tietyissä tilanteissa.
Kyse voi olla vain oman edun tavoittelusta, pääsee nopeammin kaupasta oluitaan nauttimaan kun maksaa varattoman vanhuksen piimäpurkin ja saa sen narisevan valittajan siitä edeltä pois hidastamasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki ihmiset kautta aikojen erityisesti halunneet lapsia. Ennen lapsia tuli ihan muista haluista kun ehkäisyä ei ollut, tuskin siinä vuosia vatuloitiin että halutaanko me lapsia vai ei. Kuitenkin nykyään katsotaan kieroon sitäkin jos joku ei käytä ehkäisyä esim uskonnollisista syistä ja lapsia tulee kuin liukuhihnalta.
Tässäkin keksustelussa on näitä noussut esiin, että isovanhemmat ovat puhuneet, että eivät välttämättä olisi halunneet lapsia tai ainakaan kokonaista katrasta. Mutta kun tosiaan ehkäisyä ei ole ollut saatavilla ja seksi on silti ollut silloinkin kivaa niin niitä pellavapäitä on sitten vaan siunautunut yksi toisensa jälkeen. Onhan varmasti entisaikaankin voinut päättää, ettei halua lapsia, mutta se on sitten tarkoittanut selibaattia.
Ja avioliitossa oleva nainen ei ole voinut olla selibaatissa. Mies oli perheen pää ja päätti koska seksiä harrastetaan, siinä ei vaimolta mitään kyselty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
zxczdew kirjoitti:
Kyse on vapaamatkustuksesta. Ei muusta. Minun ei tarvitse huolehtia huoltosuhteesta, minä vain tulen nostamaan eläkkeeni.
Parjattu mamma tässä moro; ei se ihan noinkaan mene, kyllähän jokainen täälläasuva töissäkäyvä maksaa veroja joista eläkemaksuja jne. Sekä tuleva jälkeläinen voi kustantaa eläkkeen ja enemmänkin elämänsä aikana jos alkaa esim. narkkari-sosiaalipummiksi. Mutta.
asdx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty mitenkään käsittämään tätä lapsellisten esille tuomaa ehdottoman rakkauden teemaa. Siis siltä kantilta, että siihen ei ole pystytty ennen lapsia, tai se olisi jotenkin saavuttamattomissa ilman omia lapsia. Ehkä tästä vaan annetaan huonoja, latistettuja esimerkkejä ja oikeasti se on paljon esimerkkejä isompi asia.
Itse ainakin koen, ja tunnistan toisesta välittämisen sellaisena, että kykenee laittamaan toisen edut kyseenalaistamatta omien edelle. Esimerkkeinä esitettiin lapsen ruoka ja vaatteet omien tarpeiden edelle. Itsensä vaarantaminen tarvittaessa toisen vuoksi. Omasta mukavuudesta, ajasta ja jaksamisesta tinkiminen muiden vuoksi. Ihan itsestäänselvää empaattiselle ihmiselle. Ainoa ero, että sitä ei tarvitse ajatella. Ei tarvitse ajatella, että uhrautuu, luopuu jostain. Niin vaan tekee, koska se on ystävällistä ja usein oikein. Monesti sen myös saa takaisin, sen olematta tekemisen edellytys. Vanhemmille tämä on jotenkin ihmeellistä, koska siihen ei muiden kohdalla, luonnollisesti kyetä?
Pyyteettömästä voidaan muutenkin puhua vasta, kun samanlainen "uhrautuvaisuus" ulottuu vanhemman ja lapsen sidettä kauemmas. Kuinka paljon olisit valmis itsestäsi valmis antamaan tuntemattomalle apua tarvitsevalle? Tai vaikka elämieimien hyväksi? Niinpä.
En nyt oikein ymmärtänyt punaista lankaa tästä, tai sitten sinä et ymmärtänyt mitä tuolla ehdottomalla rakkaudella tarkoitetaan. Se ei tarkoita vain toisen tarpeiden omiesi edelle pistämistä, vaan sitä, että tekee tämän systemaattisesti vaatimatta ikinä itselleen mitään, tuli lapsesta sitten narkkari tai sarjamurhaaja. Tiedän moniakin tapauksia joissa massamurhaajan/ sarjamurhaajan/ oman perheensä tappaneen vanhemmat rakastavat edelleen aivan samalla tavalla hirmuteoista huolimatta. Sitä on ehdoton, geneettinen rakkaus, ja sitä ei voi verrata lähimmäisenrakkauteen/ hyväntekeväisyyteen josta tuossa kirjoitit. Eikä lisäksi ole montaakaan ihmistä maailmassa jotka luopuisivat omasta paikastaan pelastusveneessä vieraan ihmisen vuoksi. Miksi? Koska ihmisiä ei ole rakennettu niin, vaan olemme kaikki loppupeleissä subjektiivisia olentoja, ja oma henkikulta menee monesti ykköseksi. Tästä poikkeuksena luonnollisesti: vanhempi, joka empimättä pistää lapsensa veneeseen ja itse hukkuu. Ero on aika päivänselvä minusta, mutta minusta tuntuu että olet ymmärtänyt nyt jotain väärin.
Ja vielä lisäksi, empaattinen ihminen maksaa rahattoman vanhuksen ruuat kassalla, mutta heittäytyykö sama empaattinen ihminen luodin eteen mummon puolesta jos kauppaan tuleva ryöstäjä avaa tulen. Minusta empatiaa ja ehdotonta rakkautta ei voi niputtaa yhdeksi asiaksi, niiden välillä on valtamerien kokoinen ero tietyissä tilanteissa.
Kyse voi olla vain oman edun tavoittelusta, pääsee nopeammin kaupasta oluitaan nauttimaan kun maksaa varattoman vanhuksen piimäpurkin ja saa sen narisevan valittajan siitä edeltä pois hidastamasta.
Jos on tehty rahasta ja pää on täynnä k#sta, ehkä. Mutta tällöin emme puhukaan empaattisesta ihmisestä eikä näinollen liity asiaan millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen takana kyllä seison että lapsiperhe-elämää vihaavien nihilististen hedonistien ei pidäkään lisääntyä, ja se on suomeksi sanottuna h-vetin hyvä.
Saisiko vielä perustelun sille miksi lisääntymätön on tässä se nihilistinen hedonisti, eikä se lisääntyvä? Lapset hankitaan aina itsekkäistä syistä ja lisääntyvä hankkii puolisonkin ehdollisella rakkaudella: tuota minulle jotain lisää, itsenäsi ja pelkästään et nimittäin minulle riitä.
Kuinka yhdessä lauseessa voi olla noin paljon pelkkää olettamista? Viittasin hedonisteilla eräisiin aikaisempiin palstalle kirjoittaneisiin jotka pistävät rahan saamisen, oman ajan ja mukavuuden kaiken edelle. Mitä se on jos ei hedonismia. Ja tällaiset ihmiset luonnollisesti saavatkin pitää elämäntyylinsä, se ei ole minulta pois. Lapsiperhe-elämää elävien ylimielinen sääliminen ja nenänvartta pitkin katsominen, ja samaan aikaan sen väittäminen että tietää edes kyseisen elämäntyylin hyvistä ja huonoista puolista mitään on jokseenkin ärsyttävää. Mutta turhaa tämä koko keskustelu on, putkinäkö eräillä päällä. Onko sinulla lapsia? Koska jos on, ihmettelen koko tuota ajatusmaailmaa että lapsen saamisessa olisi jotain itsekästä, eikö tämä maa tarvitse suomalaisia enää? Eikö perinteisillä perhe-arvoilla ole enää mitään merkitystä? Itse sain lapsia (en hankkinut, niitä ei hankita vaan saadaan) rakkaudesta puolisooni.
Putkinäkö on kyllä nimenomaan monilla lisääntyneillä. Nähdään se oma perhemalli nimenomaan ainoana ja parhaana. Ja kyllä lapsia hankitaan, tai ainakin suurin osa niitä vaan hankkii. Se on normi.
No ei kyllä ole, kysy keneltä vaan joka ei ole helpolla raskautunut. Niitä saadaan sitten kun saadaan, ja jos ei saa niin sille ei ukko jumalakaan mahda mitään.
Kuten sanoin suurin osa niitä hankkii ihan vaan hankkimalla. Se, että siinä on jotain hankaluuksia on sitten poikkeus.
Ei ole poikkeus. Siitä ei vaan puhuta tai kuitataan ettei halua lapsia, koska ei huvita jatkaa aiheesta enempää. On yllättävän paljon hankaluutta. Keskenmenot ja tahaton lapsettomuus ovat hyvin yleisiä. Ihmiset ovat tahallisesti ja tahattomasti ajattelemattomia tai ilkeitä. Sen vuoksi niistä ei puhuta. Mietin joka kerta kun joku sanoo ettei halua lapsia, että taustalla saattaa olla aikamoisia traumoja, surua tai vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen takana kyllä seison että lapsiperhe-elämää vihaavien nihilististen hedonistien ei pidäkään lisääntyä, ja se on suomeksi sanottuna h-vetin hyvä.
Saisiko vielä perustelun sille miksi lisääntymätön on tässä se nihilistinen hedonisti, eikä se lisääntyvä? Lapset hankitaan aina itsekkäistä syistä ja lisääntyvä hankkii puolisonkin ehdollisella rakkaudella: tuota minulle jotain lisää, itsenäsi ja pelkästään et nimittäin minulle riitä.
Mitä ihmettä nyt taas?
Kyllähän rakastava pari hankkii lapsia siksi, että lapset ovat osa itseä ja sitä toista rakasta ihmistä.
Juuri näin. Halu saada lapsi on myös äärimmäinen rakkaudentunnustus ja luottamuksenosoitus puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti ei kiinnosta. Näin ainakin omat lapseni ovat ilmoittaneet.
Tämä on varmasti se suurin syy ja se on ok. Kuten myöskin se, että kiinnostaa ja haluaa elää eri tavalla. Siinä sitten erilaisten tekosyiden nojalla muiden syyttely ja oman elämäntavan jalustalle nostaminen on vain ylimielistä ja lapsellista.
Tämä heijastaa hyvin sitä välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä, miksi lapsia tehdään. Pelätään, että ei itse saa hoitoa ja tehdään lapsia, vaikka maailma on jo nyt aivan kusessa. Talous ei tule elpymään. Velkavuoret ei häviä kuin anteeksiannolla. Ympäristö on jo pilattu. Ihmisiä on monta miljardia liikaa. Luonto ei kestä. Ruoka ja puhdas vesi loppuu. Sitten on näitä, jotka tekee lapsia ja vaatii toisia korjaamaan ongelmat.
Pentti Linkola saarnasi jo kauan sitten näistä ongelmista. SIlloin asialla vain naureskeltiin. Nyt sitten ollaan kaikki vaikeuksissa. Humaanius ja avuliaisuus katoaa kyllä kun kaikilta alkaa ruoka ja vesi loppumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen takana kyllä seison että lapsiperhe-elämää vihaavien nihilististen hedonistien ei pidäkään lisääntyä, ja se on suomeksi sanottuna h-vetin hyvä.
Saisiko vielä perustelun sille miksi lisääntymätön on tässä se nihilistinen hedonisti, eikä se lisääntyvä? Lapset hankitaan aina itsekkäistä syistä ja lisääntyvä hankkii puolisonkin ehdollisella rakkaudella: tuota minulle jotain lisää, itsenäsi ja pelkästään et nimittäin minulle riitä.
Mitä ihmettä nyt taas?
Kyllähän rakastava pari hankkii lapsia siksi, että lapset ovat osa itseä ja sitä toista rakasta ihmistä.
Juuri näin. Halu saada lapsi on myös äärimmäinen rakkaudentunnustus ja luottamuksenosoitus puolisolle.
Ootko oikeesti tosissasi? Ottaen huomioon, miten paljon nykyään on yksinhuoltajia ja uusperheitä ja miten paljon ihan pientenkin lasten vanhemmat eroavat, niin tuo on täyttä puppua, mitä sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Tämä heijastaa hyvin sitä välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä, miksi lapsia tehdään. Pelätään, että ei itse saa hoitoa ja tehdään lapsia, vaikka maailma on jo nyt aivan kusessa. Talous ei tule elpymään. Velkavuoret ei häviä kuin anteeksiannolla. Ympäristö on jo pilattu. Ihmisiä on monta miljardia liikaa. Luonto ei kestä. Ruoka ja puhdas vesi loppuu. Sitten on näitä, jotka tekee lapsia ja vaatii toisia korjaamaan ongelmat.
Pentti Linkola saarnasi jo kauan sitten näistä ongelmista. SIlloin asialla vain naureskeltiin. Nyt sitten ollaan kaikki vaikeuksissa. Humaanius ja avuliaisuus katoaa kyllä kun kaikilta alkaa ruoka ja vesi loppumaan.
Ja ratkaisu on että Suomi ja suomalaiset katoavat maapallolta, niinkö? Mikä se sinun ratkaisusi asiaan on? Se on varmasti sielua ylentävä tunne päästä syyttelemään muita kaikista maapallon ongelmista, ja vierittää kaikki ongelmat muutaman miljoonan pohjoismaalaisen niskaan, kun totuus on se että Suomi ei ikinä nouse suosta jollei ole suomalaisia sitä nostamassa. Ja maapallon tuhoaminen jatkuisi olkia kohauttamatta jos yksi Suomi lakkaisi olemasta. Kukaan hyvä vanhempi ei ole niin sokea ja itsekäs että vaatisi lapsilta huolenpitoa "kun minä nyt sinut tänne satuin tekemään". Jäätävää yleistämistä, ja lyhytnäköisyyttä.
Yksinkertaisesti ei kiinnosta. Näin ainakin omat lapseni ovat ilmoittaneet.