Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Vierailija kirjoitti:
Lapseton elämä johtaa myös siihen, ettei saa omakohtaisia kokemuksia siitä, miten esimerkiksi päivähoito-, sosiaali- ja koulutusjärjestelmä kehittyvät omien lapsuusvuosien jälkeen. Tärkeä yhteiskunnan osa-alue jää pimentoon, eikä osata arvioida tarvittavien resurssien merkitystä. Nähdään vain oma kulutus ja laskeskellaan omien rahojen riittävyyttä. Ei ymmärretä sukupolvien ketjun toimintaa.
Vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat päiväkodista lähtien tottuneet elämään vain samanikäisten parissa. Kaverit ovat perhettä tärkeämpiä. Baareissa kiertelevät nais- ja mieskaveriporukat ovat kuin yli-ikäisiä päiväkotilaisia.
Kasvoin lestaperheessä. Opin jo hyvin nuorena sukupuolirooleista,kotitöistä ja huolehtimaan perheessä olleista taaperoista. Teini-iässä jouduin hoitamaan sukujuhlissa muidenkin tenavia.
Ylläripylläri, olen sinkku ja lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseton elämä johtaa myös siihen, ettei saa omakohtaisia kokemuksia siitä, miten esimerkiksi päivähoito-, sosiaali- ja koulutusjärjestelmä kehittyvät omien lapsuusvuosien jälkeen. Tärkeä yhteiskunnan osa-alue jää pimentoon, eikä osata arvioida tarvittavien resurssien merkitystä. Nähdään vain oma kulutus ja laskeskellaan omien rahojen riittävyyttä. Ei ymmärretä sukupolvien ketjun toimintaa.
Vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat päiväkodista lähtien tottuneet elämään vain samanikäisten parissa. Kaverit ovat perhettä tärkeämpiä. Baareissa kiertelevät nais- ja mieskaveriporukat ovat kuin yli-ikäisiä päiväkotilaisia.
Ei minun tarvitse ymmärtää sukupuoliketjuja, en ole poliitikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.
Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?
Olen kiinnostunut olemaan lapseton.
Yksi vittttuilee ja muut 11 ei viitsi edes yrittää vastata.
Siis lapsettoman pitää perustella lapsettomuuttaan? Ja jakaa sinun kanssasi kiinnostuksen kohteensa?
No kokeillaan.
Olen kiinnostunut lukemisesta. Sellaisesta missä voi rauhassa moneksi tunniksi uppoutua hyvään kirjaan. Joskus menee koko yö lukiessa jos sattuu hyvä kirja.
Olen kiinnostunut peleistä. Palapeleistä, konsolipeleistä ja joistain lautapeleistä.
Olen kiinnostunut eräilystä ja vaeltamisesta. On kiva olla reissuilla ja nukkua autossa tai teltassa. Tai kalastaa koko yö.
Olen kiinnostunut koirista. Olemme mukana Kaverikoirissa ja ennen koronaa vierailimme ahkerasti vanhuspalveluiden puolella ilahduttamassa ihmisiä. Edellisen koiran kanssa oltiin mukana vapepan toimissa.
Olen ollut mukana myös vankilavierailijatoiminnassa ja Naisten Linjan tukichatin vapaaehtoisena.
Mutta onneksi vasta se oma lapsi opettaa naiselle rakkautta, empatiaa, välittämistä ja ties mitä pas kaa... Eiku.
Kiitos asiallisesta mielenkiinnon kohteiden listaamisesta.
Miten lasten hankkiminen mielestäsi pudottaa kaiken listaamasi tekemisen pois? Omalta kohdalta voisin sanoa, että joo olen kyllä lukenut, neulonut tai tehnyt palapelejä yli yön, käynyt koiraharrastuksissa ja halikoiravierailuilla, myynyt makkaraa lasten pelien väliajalla, telttaillut ja eräjormaillut sinäkin aikana kun meillä on ollut lapsia.
Tässä se taas nähdään, lisääntyjälle mikään syy ei ole koskaan tarpeeksi hyvä. Kuulemma mistään ei tarvitse luopua lasten takia, mutta silti valitetaan koko ajan kun ei ole tarpeeksi aikaa ja rahaa.
Voitko myöntää edes sen, että vaikka sä ehkä ehditkin jonkun palapelin koota joskus, niin lapsettomalla ihmisellä on helposti ainakin 3 kertaa enemmän vapaa-aikaa kuin sulla? (Ja luultavasti tuplasti rahaa.) Voitko oikeasti väittää, että se ei näy elämänlaadussa mitenkään?
Joillakin näkyy, <b>joillakin ei</b>. Valinnat on jokaisen omia. Olen edelleen sitä mieltä, ettei lasten takia tarvitse luopua asioista joista muutenkin nauttii, se on ennen muuta järjestelykysymys. Kiirevuodetkin ovat loppujen lopuksi varsin lyhyt jakso ihmiselämään verraten. Minä en ole "koko ajan" valittanut ajan saati rahan puutetta, jälkimmäistä ei ole koskaan ollutkaan. Silloin tällöin kyllä olen miettinyt, että se toivontai olisi hyvä olla kahdeksantena päivänä kalenterissa. Lisäksi mulle on aina ollut kirkkaana mielessä se, että lapset on antaneet aina enemmän kuin ottaneet enkä koe menettäneeni mahdottomia, vaikka olen ajoittain tinkinyt omista menoistani tai harrastuksistani. Olen saanut kuitenkin kaiken mitä halunnut ja lisäksi nuo mainiot tyypit elämääni, ja nyt viisikymppisenä mulla toivottavasti on vielä mahdollisuus kymmeniä vuosia harrastaa itselleni mieleisiä asioita.
Lol, haluaisinpa nähdä sen ihmisen jolla lapset ei näy elämänlaadussa mitenkään. No tietty ne isät, jotka ei kertonut äidille nimeään ja katosi yöhön heti seksin jälkeen ehkä lasketaan sellaisiksi.
Mutta on se nyt vaikeaa ymmärtää. Ihmiset on erilaisia, ja ihmiselle joka ei lapsia halua, lapset nyt vaan tarkoittaa asioista luopumista, vaikka sä et sitä uskokaan (vaikka toisaalta itsekin myönnät tinkineesi omista menoistasi. Ristiriitaista.)
- Jos nauttii vaikka yksin asumisesta, niin et voi mitenkään perustella, että lasten hankkiminen ei silloin muka tarkoittaisi nautinnollisista asioista luopumista.
- En ole koskaan tavannut lasta joka ei mölyäisi ekaa 11 vuotta elämästään, joten hiljaisuudesta ainakin joutuu luopumaan. Toki sinun lapset on varmaan aina vaan koonnut palapeliä mykkänä, eikä ole kertaakaan kiljunut leikkiessään?
- Lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa joku 100-200 tuhatta euroa, joten luulisi senkin jossain tuntuvan.
Sun koko argumentti tuntuu olevan se, että sä et kärsinyt näistä menetyksistä lainkaan, koska päätit niistä itse ja pidit niitä sen arvoisina. Mutta onko nyt ihan mahdotonta tajuta, että hyvin monelle ihmiselle lapsiperheen elämä on kauhistus, koska itse ei siitä nauti, ja sen takia JOUTUU oikeasti uhraamaan tosi paljon, vaikket sinä sitä myönnäkään. Ehkä sun ongelma olikin se, että sulla ei ollut elämässä mitään mistä nautit ennen lapsia, ja siksi et mistään nautinnollisesta luopunutkaan.
Kysymys näyttää olevan ennen muuta asennoitumisesta.
Sinulle näyttää olevan maailmanloppu, jos joutuu "elämänlaadustaan" yhtään tinkimään. Toinen taas on joustavampi, tyytyy pienempään annokseen omia nautintoja ja ajoittaisen epämukavuuden rajalliseksi ajaksi, ja arvostaa lapset +-merkkisenä lisänä elämäänsä.
Varmaan ihan hyvä, jos ihan vaan teet sitä mitä nyt sitten teetkin, elät yksin rauhassa ja harrastat omistautuvasti mitä nyt sitten harrastatkin, koska sinusta voisi muuten hyvin tulla Kolme viikkoa huokailua hämärässä-marttyyriäiti tai Kaikkeni olen teidän vuoksi uhrannut ja tässäontulos-äiti.
Jes! Tulihan se sieltä vihdoin: vanhemmilla on vähemmän nautintoja elämässä! Tämä on ainoa mitä yritinkin sanoa, kiitos vihdoin asian tunnustamisesta! Naurettavaa se olikin noin kauan edes väittää vastaan.
Ja ei huolta, olin tosiaan ajatellut pysyä lapsettomana ihan koko elämäni. Ihanaa että sekin vihdoinkin myönnetään viisaaksi päätökseksi, ja loppuu se aivopesu että "Kyllä jokainen ihminen omaa lastaan rakastaa ja siitä nauttii." Selvästi itsekin tajuat että näin ei ole, kun pari vastakkaista esimerkkiä löytyi kuin apteekin hyllyltä.
1328, kirjoitat koko ajan nautinnoista. Elämäsi tarkoitus tuntuu olevan nautiskelu. Haluat saada oikeutuksen sille, sen vuoksi varmaan riemuitset.
Minulle tärkeää elämässä ovat ihmissuhteet ja rakkaus, läheisyys, huolenpito. Olen korkeasti koulutettu feministi. Sallittakoon minullekin oma valintani ilman alapeukutteluja.
Vierailija kirjoitti:
1328, kirjoitat koko ajan nautinnoista. Elämäsi tarkoitus tuntuu olevan nautiskelu. Haluat saada oikeutuksen sille, sen vuoksi varmaan riemuitset.
Minulle tärkeää elämässä ovat ihmissuhteet ja rakkaus, läheisyys, huolenpito. Olen korkeasti koulutettu feministi. Sallittakoon minullekin oma valintani ilman alapeukutteluja.
No ihmiset yleensä ovat sitä mieltä, että elämä ilman nautintoa ei ole elämisen arvoista. Mä olen kyllä koko ajan käsittänyt, että joku ihminen voi lapsista nauttia hyvinkin paljon, ja näin ollen on järkevää, että hän tekee uhrauksia lapsia saadakseen.
Teillä lisääntyjillä tuntuu sen sijaan olevan ylitsepääsemätön vaikeus ymmärtää muita. Teidän elämäntapanne on ainoa oikea. Jos joku on eri mieltä, niin hän ei ole vaan vielä kokeillut teidän ihanaa elämäntapaanne ja tajunnut olevansa väärässä. Niin ylimielistä.
Aiemmassa viestissä riemuitsen siksi, että totuus tuli vihdoinkin ilmi. Tajuatko edes kuinka aivopestyltä vaikutat kun yrität väittää että lasten hankinnassa ei ole mitään negatiivisia puolia? Kunnioitan äärettömästi enemmän ihmisiä, jotka sanovat suoraan että välillä on raskasta ja joskus voi vähän kaduttaakin, mutta että vanhemmuus on heille silti sen arvoista. Se, että yrittää kiistää kaikkia haittapuolet ja kieltäytyy puhumasta niistä, henkii sitä että sinulla on hirveä tarve vakuutella oman ratkaisusi hyvyyttä.
Sinä yrität lisääntyjänä omia itsellesi kaikki maailman hyvät asiat ja kiistää että olisit joutunut mistään luopumaan. Nytkin yrität vihjata että minulle ihmissuhteet eivät olisi tärkeitä? Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, joten ihmissuhteita voi olla muitakin kuin se suhde omaan lapseen. Haluat tiivistää minun elämäni tyhjäksi ja rakkaudettomaksi, vaikka en ole edes kertonut sinulle mitään itsestäni. Kaikki argumenttini ovat olleet vain esimerkkejä siitä, että mitä JOKU IHMINEN saattaa kokea menettävänsä lapsia hankkiessaan.
Teidän lisääntyjien kanssa on niin raskasta keskustella, kun ensin väitätte pokalla naamalla että lasten takia ei joudu luopumaan mistään, ja sitten seuraavaksi syytätte lapsettomia itsekkäiksi kun ne eivät ole valmiita luopumaan mistään. Keskustelu teidän kanssa on täysin vailla logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ihmiset ennen ehkäisyvälineitäkään lapsia halunneet, niitä vain tuli. Johtui siitä, että seksi on kivaa.
Maailmassa riittää valmiita lapsia, ei kaikkien tarvitse omia tehdä.
Hyvä vain, jos vähenee sisäsiittoisuus ja lasten kaltoinkohtelu adoptioiden myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1328, kirjoitat koko ajan nautinnoista. Elämäsi tarkoitus tuntuu olevan nautiskelu. Haluat saada oikeutuksen sille, sen vuoksi varmaan riemuitset.
Minulle tärkeää elämässä ovat ihmissuhteet ja rakkaus, läheisyys, huolenpito. Olen korkeasti koulutettu feministi. Sallittakoon minullekin oma valintani ilman alapeukutteluja.
No ihmiset yleensä ovat sitä mieltä, että elämä ilman nautintoa ei ole elämisen arvoista. Mä olen kyllä koko ajan käsittänyt, että joku ihminen voi lapsista nauttia hyvinkin paljon, ja näin ollen on järkevää, että hän tekee uhrauksia lapsia saadakseen.
Teillä lisääntyjillä tuntuu sen sijaan olevan ylitsepääsemätön vaikeus ymmärtää muita. Teidän elämäntapanne on ainoa oikea. Jos joku on eri mieltä, niin hän ei ole vaan vielä kokeillut teidän ihanaa elämäntapaanne ja tajunnut olevansa väärässä. Niin ylimielistä.
Aiemmassa viestissä riemuitsen siksi, että totuus tuli vihdoinkin ilmi. Tajuatko edes kuinka aivopestyltä vaikutat kun yrität väittää että lasten hankinnassa ei ole mitään negatiivisia puolia? Kunnioitan äärettömästi enemmän ihmisiä, jotka sanovat suoraan että välillä on raskasta ja joskus voi vähän kaduttaakin, mutta että vanhemmuus on heille silti sen arvoista. Se, että yrittää kiistää kaikkia haittapuolet ja kieltäytyy puhumasta niistä, henkii sitä että sinulla on hirveä tarve vakuutella oman ratkaisusi hyvyyttä.
Sinä yrität lisääntyjänä omia itsellesi kaikki maailman hyvät asiat ja kiistää että olisit joutunut mistään luopumaan. Nytkin yrität vihjata että minulle ihmissuhteet eivät olisi tärkeitä? Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, joten ihmissuhteita voi olla muitakin kuin se suhde omaan lapseen. Haluat tiivistää minun elämäni tyhjäksi ja rakkaudettomaksi, vaikka en ole edes kertonut sinulle mitään itsestäni. Kaikki argumenttini ovat olleet vain esimerkkejä siitä, että mitä JOKU IHMINEN saattaa kokea menettävänsä lapsia hankkiessaan.
Teidän lisääntyjien kanssa on niin raskasta keskustella, kun ensin väitätte pokalla naamalla että lasten takia ei joudu luopumaan mistään, ja sitten seuraavaksi syytätte lapsettomia itsekkäiksi kun ne eivät ole valmiita luopumaan mistään. Keskustelu teidän kanssa on täysin vailla logiikkaa.
Ymmärrän hyvin, että meidän äitien kanssa on raskasta keskustella. Mutta meitähän on täällä monia ja mekin olemme keskenämme erilaisia. Sanomisemme on myös leviteltynä useaan eri viestiin.
Minä ainakin olen myöntänyt, ettei elämä ole aina ollut helppoa, mutta en ole syyllistänyt siitä lapsia. Lapset ovat rakkaita, ja tunnesiteet ovat minulle tärkeitä. En koe, että olisin lasten takia joutunut luopumaan jostain muusta asiasta, jota olisin todella halunnut.
Välillä olen kenties korostetusti puhunut äidinrakkaudesta, mutta olen yrittänyt sillä vain kannustaa sellaisia nuoria naisia, jotka ehkä empivät pelon vuoksi. Anteeksi, jos olen vaikuttanut ylimieliseltä.
Ihan aidosti olen halunnut kuulla, miksi asiat ovat nykyään näin. Nykyinen parisuhdeajattelu on minulle myös vierasta, vaikken koskaan itse ole ollut ns perinteinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten oikeudet ymmärretään nykyisin ihan eri tavalla. Keskiajallahan lapsi oli suunnilleen pieni paholainen joka piti hakata ruotuun, ja teollisellakin ajalla lähinnä työvoimaa, tai ainakin perillinen joiden on syytä olla vanhemmilleen mieliksi, tai muuten.
Vasta viime aikoina on alettu ajatella asioita lapsen paras ensin -ei se, haluanko minä lapsen koska biologinen tikittää, vaan olenko minä sellainen ihminen jonka kanssa lapsen on hyvä olla. Ei vain nyt, vaan loppuikäni. Se on aika paljon pyydetty, tietää että on varmasti hyvä, varoissaan, hyvässä parisuhteessa ja tasapainoinen seuraavat 18 vuotta, minimi. Niin paljon kuitenkin voi mennä vikaan.
Omalla kohdalla voi ottaa hurjiakin riskejä, mutta miten voi oikeuttaa itselleen että riskeeraisi pienen onnen?
(Olen yhden äiti, tulin äidiksi melkein nelikymppisenä, varmisteltuani mahdollisuuksien mukaan, että vauvalla on kaikki mitä voi toivoa. Lapseni on täydellisen hurmaava, ja aviomieheni on sekaisin ihastuksesta ja erinomainen isä, joten omalta kannaltani tein kyllä oikein. Lapsen kannalta? Tervetuloa kylmään maailmaan jossa ekotuho jyllää, koska äiti halusi ihanan pehmeän syliinsä ja hymyilevän miehen. Epäilen edelleen että tein ahneuttani eettisesti väärin).
Vierailija kirjoitti:
Lasten oikeudet ymmärretä nykyisin ihan eri tavalla. Keskiajallahan lapsi oli suunnilleen pieni paholainen joka piti hakata ruotuun, ja teollisellakin ajalla lähinnä työvoimaa, tai ainakin perillinen joiden on syytä olla vanhemmilleen mieliksi, tai muuten.
Vasta viime aikoina on alettu ajatella asioita lapsen paras ensin -ei se, haluanko minä lapsen koska biologinen tikittää, vaan olenko minä sellainen ihminen jonka kanssa lapsen on hyvä olla. Ei vain nyt, vaan loppuikäni. Se on aika paljon pyydetty, tietää että on varmasti hyvä, varoissaan, hyvässä parisuhteessa ja tasapainoinen seuraavat 18 vuotta, minimi. Niin paljon kuitenkin voi mennä vikaan.
Omalla kohdalla voi ottaa hurjiakin riskejä, mutta miten voi oikeuttaa itselleen että riskeeraisi pienen onnen?
(Olen yhden äiti, tulin äidiksi melkein nelikymppisenä, varmisteltuani mahdollisuuksien mukaan, että vauvalla on kaikki mitä voi toivoa. Lapseni on täydellisen hurmaava, ja aviomieheni on sekaisin ihastuksesta ja erinomainen isä, joten omalta kannaltani tein kyllä oikein. Lapsen kannalta? Tervetuloa kylmään maailmaan jossa ekotuho jyllää, koska äiti halusi ihanan pehmeän syliinsä ja hymyilevän miehen. Epäilen edelleen että tein ahneuttani eettisesti väärin).
Voi kuule, ei kai äitiyttä näin tarvitse suorittaa. Olet siis järkännyt ideaaliolosuhteet lapselle. Mutta mitä sitten, jos lapsesi paljastuukin ajan myötä epätäydelliseksi? Kaduttaako sinua silloin?
Mielestäni me kaikki ihmiset olemme epätäydellisiä. Maapallo elinympäristönä on epätäydellinen. Minun lapseni ovat epätäydellisiä. Mutta olen silti halunnut kutsua heidät kanssani tutustumaan tähän kummalliseen maailmaan. En ole havainnut heidän olevan pettyneitä siihen, että olen heidät synnyttänyt. Ekologinen jalanjälkemme on pienempi kuin keskivertosuomalaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.
Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?
Olen kiinnostunut olemaan lapseton.
Yksi vittttuilee ja muut 11 ei viitsi edes yrittää vastata.
Siis lapsettoman pitää perustella lapsettomuuttaan? Ja jakaa sinun kanssasi kiinnostuksen kohteensa?
No kokeillaan.
Olen kiinnostunut lukemisesta. Sellaisesta missä voi rauhassa moneksi tunniksi uppoutua hyvään kirjaan. Joskus menee koko yö lukiessa jos sattuu hyvä kirja.
Olen kiinnostunut peleistä. Palapeleistä, konsolipeleistä ja joistain lautapeleistä.
Olen kiinnostunut eräilystä ja vaeltamisesta. On kiva olla reissuilla ja nukkua autossa tai teltassa. Tai kalastaa koko yö.
Olen kiinnostunut koirista. Olemme mukana Kaverikoirissa ja ennen koronaa vierailimme ahkerasti vanhuspalveluiden puolella ilahduttamassa ihmisiä. Edellisen koiran kanssa oltiin mukana vapepan toimissa.
Olen ollut mukana myös vankilavierailijatoiminnassa ja Naisten Linjan tukichatin vapaaehtoisena.
Mutta onneksi vasta se oma lapsi opettaa naiselle rakkautta, empatiaa, välittämistä ja ties mitä pas kaa... Eiku.
Kiitos asiallisesta mielenkiinnon kohteiden listaamisesta.
Miten lasten hankkiminen mielestäsi pudottaa kaiken listaamasi tekemisen pois? Omalta kohdalta voisin sanoa, että joo olen kyllä lukenut, neulonut tai tehnyt palapelejä yli yön, käynyt koiraharrastuksissa ja halikoiravierailuilla, myynyt makkaraa lasten pelien väliajalla, telttaillut ja eräjormaillut sinäkin aikana kun meillä on ollut lapsia.
Tässä se taas nähdään, lisääntyjälle mikään syy ei ole koskaan tarpeeksi hyvä. Kuulemma mistään ei tarvitse luopua lasten takia, mutta silti valitetaan koko ajan kun ei ole tarpeeksi aikaa ja rahaa.
Voitko myöntää edes sen, että vaikka sä ehkä ehditkin jonkun palapelin koota joskus, niin lapsettomalla ihmisellä on helposti ainakin 3 kertaa enemmän vapaa-aikaa kuin sulla? (Ja luultavasti tuplasti rahaa.) Voitko oikeasti väittää, että se ei näy elämänlaadussa mitenkään?
Joillakin näkyy, <b>joillakin ei</b>. Valinnat on jokaisen omia. Olen edelleen sitä mieltä, ettei lasten takia tarvitse luopua asioista joista muutenkin nauttii, se on ennen muuta järjestelykysymys. Kiirevuodetkin ovat loppujen lopuksi varsin lyhyt jakso ihmiselämään verraten. Minä en ole "koko ajan" valittanut ajan saati rahan puutetta, jälkimmäistä ei ole koskaan ollutkaan. Silloin tällöin kyllä olen miettinyt, että se toivontai olisi hyvä olla kahdeksantena päivänä kalenterissa. Lisäksi mulle on aina ollut kirkkaana mielessä se, että lapset on antaneet aina enemmän kuin ottaneet enkä koe menettäneeni mahdottomia, vaikka olen ajoittain tinkinyt omista menoistani tai harrastuksistani. Olen saanut kuitenkin kaiken mitä halunnut ja lisäksi nuo mainiot tyypit elämääni, ja nyt viisikymppisenä mulla toivottavasti on vielä mahdollisuus kymmeniä vuosia harrastaa itselleni mieleisiä asioita.
Lol, haluaisinpa nähdä sen ihmisen jolla lapset ei näy elämänlaadussa mitenkään. No tietty ne isät, jotka ei kertonut äidille nimeään ja katosi yöhön heti seksin jälkeen ehkä lasketaan sellaisiksi.
Mutta on se nyt vaikeaa ymmärtää. Ihmiset on erilaisia, ja ihmiselle joka ei lapsia halua, lapset nyt vaan tarkoittaa asioista luopumista, vaikka sä et sitä uskokaan (vaikka toisaalta itsekin myönnät tinkineesi omista menoistasi. Ristiriitaista.)
- Jos nauttii vaikka yksin asumisesta, niin et voi mitenkään perustella, että lasten hankkiminen ei silloin muka tarkoittaisi nautinnollisista asioista luopumista.
- En ole koskaan tavannut lasta joka ei mölyäisi ekaa 11 vuotta elämästään, joten hiljaisuudesta ainakin joutuu luopumaan. Toki sinun lapset on varmaan aina vaan koonnut palapeliä mykkänä, eikä ole kertaakaan kiljunut leikkiessään?
- Lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa joku 100-200 tuhatta euroa, joten luulisi senkin jossain tuntuvan.
Sun koko argumentti tuntuu olevan se, että sä et kärsinyt näistä menetyksistä lainkaan, koska päätit niistä itse ja pidit niitä sen arvoisina. Mutta onko nyt ihan mahdotonta tajuta, että hyvin monelle ihmiselle lapsiperheen elämä on kauhistus, koska itse ei siitä nauti, ja sen takia JOUTUU oikeasti uhraamaan tosi paljon, vaikket sinä sitä myönnäkään. Ehkä sun ongelma olikin se, että sulla ei ollut elämässä mitään mistä nautit ennen lapsia, ja siksi et mistään nautinnollisesta luopunutkaan.
Kysymys näyttää olevan ennen muuta asennoitumisesta.
Sinulle näyttää olevan maailmanloppu, jos joutuu "elämänlaadustaan" yhtään tinkimään. Toinen taas on joustavampi, tyytyy pienempään annokseen omia nautintoja ja ajoittaisen epämukavuuden rajalliseksi ajaksi, ja arvostaa lapset +-merkkisenä lisänä elämäänsä.
Varmaan ihan hyvä, jos ihan vaan teet sitä mitä nyt sitten teetkin, elät yksin rauhassa ja harrastat omistautuvasti mitä nyt sitten harrastatkin, koska sinusta voisi muuten hyvin tulla Kolme viikkoa huokailua hämärässä-marttyyriäiti tai Kaikkeni olen teidän vuoksi uhrannut ja tässäontulos-äiti.
Jes! Tulihan se sieltä vihdoin: vanhemmilla on vähemmän nautintoja elämässä! Tämä on ainoa mitä yritinkin sanoa, kiitos vihdoin asian tunnustamisesta! Naurettavaa se olikin noin kauan edes väittää vastaan.
Ja ei huolta, olin tosiaan ajatellut pysyä lapsettomana ihan koko elämäni. Ihanaa että sekin vihdoinkin myönnetään viisaaksi päätökseksi, ja loppuu se aivopesu että "Kyllä jokainen ihminen omaa lastaan rakastaa ja siitä nauttii." Selvästi itsekin tajuat että näin ei ole, kun pari vastakkaista esimerkkiä löytyi kuin apteekin hyllyltä.
Miten kokonaisuutta sitten lasketaan? Vanhemmilla todennäköisesti on pikkulapsiaikaan vähemmän omia harrastuksia, mutta vastaavasti he saavat lasten kautta uusia kivoja juttuja tilalle. Muutama esimerkki: iltasatujen lukeminen, palikoista rakentaminen, sohvalla köllöttely ja höpinä, pulkkailu ja kelkkailu, sanapelit automatkoilla. Sellaista mittaria, joka tekee ne yhteismitallisiksi omien harrastusten kanssa, tuskin on olemassakaan, vaan jokainen omalta kohdaltaan sen tietää ja tuntee. Äitiesimerkit on täältä palstalta mieleen jääneitä ja kohtelevat todennäköisesti muitakin läheisiään samalla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Lasten oikeudet ymmärretään nykyisin ihan eri tavalla. Keskiajallahan lapsi oli suunnilleen pieni paholainen joka piti hakata ruotuun, ja teollisellakin ajalla lähinnä työvoimaa, tai ainakin perillinen joiden on syytä olla vanhemmilleen mieliksi, tai muuten.
Vasta viime aikoina on alettu ajatella asioita lapsen paras ensin -ei se, haluanko minä lapsen koska biologinen tikittää, vaan olenko minä sellainen ihminen jonka kanssa lapsen on hyvä olla. Ei vain nyt, vaan loppuikäni. Se on aika paljon pyydetty, tietää että on varmasti hyvä, varoissaan, hyvässä parisuhteessa ja tasapainoinen seuraavat 18 vuotta, minimi. Niin paljon kuitenkin voi mennä vikaan.
Omalla kohdalla voi ottaa hurjiakin riskejä, mutta miten voi oikeuttaa itselleen että riskeeraisi pienen onnen?
(Olen yhden äiti, tulin äidiksi melkein nelikymppisenä, varmisteltuani mahdollisuuksien mukaan, että vauvalla on kaikki mitä voi toivoa. Lapseni on täydellisen hurmaava, ja aviomieheni on sekaisin ihastuksesta ja erinomainen isä, joten omalta kannaltani tein kyllä oikein. Lapsen kannalta? Tervetuloa kylmään maailmaan jossa ekotuho jyllää, koska äiti halusi ihanan pehmeän syliinsä ja hymyilevän miehen. Epäilen edelleen että tein ahneuttani eettisesti väärin).
Vanhemmalla iällä synnyttäminen nostaa suuresti lapsen riskejä saada niitä vmäisiä vaivoja.
Tunnen monia perheitä, joissa ekat tehty 20-30 vuotiaana, ja sitten iltatähti 35-45 vuotiaana.
Aina se iltatähti saa kaikki vaivat, migreenistä skolioosiin.
Tämä nykyinen +35 vuotiaana ensimmäinen lapsi trendi, ei ole hyvä homma kansanterveydellisesti.
// 24 vuotiaana 2 lasta, 41 vuotiaana ovat aikuisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1328, kirjoitat koko ajan nautinnoista. Elämäsi tarkoitus tuntuu olevan nautiskelu. Haluat saada oikeutuksen sille, sen vuoksi varmaan riemuitset.
Minulle tärkeää elämässä ovat ihmissuhteet ja rakkaus, läheisyys, huolenpito. Olen korkeasti koulutettu feministi. Sallittakoon minullekin oma valintani ilman alapeukutteluja.
No ihmiset yleensä ovat sitä mieltä, että elämä ilman nautintoa ei ole elämisen arvoista. Mä olen kyllä koko ajan käsittänyt, että joku ihminen voi lapsista nauttia hyvinkin paljon, ja näin ollen on järkevää, että hän tekee uhrauksia lapsia saadakseen.
Teillä lisääntyjillä tuntuu sen sijaan olevan ylitsepääsemätön vaikeus ymmärtää muita. Teidän elämäntapanne on ainoa oikea. Jos joku on eri mieltä, niin hän ei ole vaan vielä kokeillut teidän ihanaa elämäntapaanne ja tajunnut olevansa väärässä. Niin ylimielistä.
Aiemmassa viestissä riemuitsen siksi, että totuus tuli vihdoinkin ilmi. Tajuatko edes kuinka aivopestyltä vaikutat kun yrität väittää että lasten hankinnassa ei ole mitään negatiivisia puolia? Kunnioitan äärettömästi enemmän ihmisiä, jotka sanovat suoraan että välillä on raskasta ja joskus voi vähän kaduttaakin, mutta että vanhemmuus on heille silti sen arvoista. Se, että yrittää kiistää kaikkia haittapuolet ja kieltäytyy puhumasta niistä, henkii sitä että sinulla on hirveä tarve vakuutella oman ratkaisusi hyvyyttä.
Sinä yrität lisääntyjänä omia itsellesi kaikki maailman hyvät asiat ja kiistää että olisit joutunut mistään luopumaan. Nytkin yrität vihjata että minulle ihmissuhteet eivät olisi tärkeitä? Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, joten ihmissuhteita voi olla muitakin kuin se suhde omaan lapseen. Haluat tiivistää minun elämäni tyhjäksi ja rakkaudettomaksi, vaikka en ole edes kertonut sinulle mitään itsestäni. Kaikki argumenttini ovat olleet vain esimerkkejä siitä, että mitä JOKU IHMINEN saattaa kokea menettävänsä lapsia hankkiessaan.
Teidän lisääntyjien kanssa on niin raskasta keskustella, kun ensin väitätte pokalla naamalla että lasten takia ei joudu luopumaan mistään, ja sitten seuraavaksi syytätte lapsettomia itsekkäiksi kun ne eivät ole valmiita luopumaan mistään. Keskustelu teidän kanssa on täysin vailla logiikkaa.
Eihän kukaan ole sanonut, että lasten hankinnassa olisi yhtään mitään negatiivisia puolia. Kokonaisuus, se miltä ihmisestä itsestään tuntuu, ratkaisee. Sä puhut uhrautumisesta ja kärjistät, että sun elämästä yritetään tehdä tyhjää ja rakkaudetonta, vaikka on puhuttu halusta ja kyvystä kompromisseihin sinä rajallisena aikana, kun lapset on pieniä.
En usko että alhainen syntyvyys johtuu pelosta tai epävarmuudesta. Uskaltaisin väittää että alhainen syntyvyys johkuu kulttuurin ja asenteiden muutoksesta koska syntyvyys on laskenut melkein kaikissa länsimaissa. Vai onko kaikki länsimaalaiset pelokkaita ja epävarmoja?
Ja suomessa on ollu syntyvyys alle uusiutumistason jo 1950-luvulta lähtien heti suurien ikäluokkien jälkee syntyvyys laski alle uusiutumistason.
Lapsettomuus ja lapsien teko on molemmat hyviä ja huonoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa.
Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä.
Minulle on itsestään selvää että tuollaista kohonnutta riskiä en sille "niin suuresti rakastamalleni" lapselle haluaisi tuottaa. Hirveä huoli olisi toisen turvallisuudesta. Ei käy järkeen yhtään miksi joku haluaisi. Paitsi jos se rakkaus onkin oikeasti itsekkyyttä.
Hivenen eri asia jäädä murehtimaan jotain lentokoneen tippumista ja auton alle jäämistä, kun tahallista koronneen riskin siirtämistä jälkeläiselleen. Ja vaikka lapsi ei saisikaan syöpää, niin entäs jos hänkin menettää äitinsä, kenties vielä nuorempana kuin mummo meni. Niin surullista.
Kun riskin tietää, siihen voi varautua. Pettymyksiltä ja suruilta ei kukaan takuulla säästy elämänsä aikana. Niistä myös selviää.
En olisi uskonut että löytyy noin paljon ihmisiä joiden mielestä on ok altistaa tietoisesti lapsi kohonneelle syöpäriskille tai äidin aikaiselle menettämiselle. Mutta tämä lisää taas ymmärrystäni ihmisten itsekkyydestä.
Olen ollut siinä käsityksessä, että nämä ihmiset joilta on tuollainen geenivirhe löytynyt, ovat käyneet säännöllisesti ja tiiviimmin terveystarkastuksissa kuin muut ja jotkut jopa poistattaneet rinnat ennen riski-ikää pelatakseen varman päälle. Saatan olla väärässä. Mun mielestä joku hoidettavissa tai ehkäistävissä olevan taudin riskiperimä on eritasoinen juttu kuin vaikka vaikea geeniperäinen kehitysvammaisuus.
En toivoisi rintasyöpää enkä rintasyöpäpelkoa pahimmalle vihamiehellenikään, saati potentiaaliselle rakkaalle tyttärelleni. Mut hei, voihan se aina poistattaa rinnat tai pelätä sitä syövän iskua ja painia oman lisääntymisensä kanssa kun todennäköisesti itse levittää mutaatiota taas seuraavalle polvelle. Koska minä vaan halusin lisääntyä. Oikeesti.. 😑
Kuten totesin jo, elintavat ja ympäristö vaikuttavat syöpien syntyyn enemmän kuin geenit. Geenien vaikutus on syövän synnyssä vain 10 prosenttia.
Etkö kauhistele kuinka kukaan voi asua rakkaan lapsensa kanssa kaupungissa ja altistaa hänet ilmansaasteille? Tai syöttää epäterveellistä ruokaa ja näin altistaa lapsen terveysongelmille.
Jotain rajaa nyt tuohon geenien vaikutuksen korostamiseen.
Miten voit valehdella niin räikeästi? Tai jos et tiedä niin älä mutuile netissä. Joku voi vaikka uskoa.
"BRCA1-geenivirheen kantajan riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään on noin 40-80 % ja munasarjasyöpään noin 25-50 %. BRCA2-geenivirheen kantajan riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään on noin 40-70 % ja munasarjasyöpään noin 10-20 %. BRCA1- ja BRCA2-geenin mutaatiot lisäävät riskiä sairastua myös eräisiin muihin syöpiin.".
Oliko vielä jotain fiksua jaettavaa?
Yksinkertaisesti puhdasta itsekkyyttä lisääntyä omilla geeneillä tuon mutaation kanssa. Ei rakkautta.
Voitaisko myös suhteuttaa katsomalla todennäköisyyksiä. 5000 naista vuodessa sairastuu rintasyöpään. heistä 5-10% on saanut taudille altistavan geenin. Eli ei se hirmu yleistä ole. Jos tietää että geenivirhe on, tietää myös miten kannattaa tarkastuksissa käydä ja voi etukäteen harkita vaihtoehtoja miten toimia kun pahin alttiusikä lähenee. Ainakaan mulle rinnattomana eläminen ei olisi syöpäkuolemaan verrattuna ongelma eikä mikään.
Linkki, lainaus tai lähde ois kiva. 5000 Suomessa, maailmassa? Ei oikein passaa tuo BRCA:n syöpätodennäköisyyteen.
Täytyy siis sopia että olemme samaa mieltä siitä että olemme täysin eri mieltä. Itse en haluaisi tarkoituksella tuottaa lapselle moista tuskaa, pelkoa, epävarmuutta ja surua. Ja jollekin rintojen poisto on pikkujuttu, vaikka se tehtäisiin omalle tyttärelle. Sinun itsekkyytesi vuoksi. Voi ihminen..
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…ä.-,Yleistä,tapauksia%20todetaan%20vuosittain%2025–30.
Yleisesti ottaen syöpien synnyssä geenien osuus on 10 %. Luepa Kaikki syövästä -linkki. Joten etenkin elintavoilla on paljon merkitystä.
Harvainen geenivirhe voi toki nostaa riskiä suuremmaksi, mutta siltikin sairastumisriskiinsä voi vaikuttaa. Rintasyövässä hoitotulokset ovat lisäksi ovat nykyisin tosi hyviä.
Pahempiakin harvinaisia geenivirheitä on. Sellaisia, jotka johtavat aina kuolemaan ja joihin ei ole mitään hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen tuota vihaa ja vihaista puhetta. Voisivat lapsettomiksi jäävät perustella ihan asiallisestikin kantansa.
Se juontaa siitä, että lapsettomat ihmiset ovat yleensä koko elämänsä saaneet kuunnella negatiivista palautetta päätöksestään. Sitä tulee näihin keskusteluihin aina altavastaajan asenteella, koska on tottunut siihen, että oma mielipide kuitenkin jyrätään täysin ja päälle sua haukutaan vielä hulluksi, itsekkääksi ja mahdollisesti murhaajaksikin.
Näissä keskusteluissa lapseton on se, jonka pitää aina selitellä omaa päätöstään, ja mikään niistä syistä ei tietenkään ole koskaan tarpeeksi hyvä. Lapsia hankkineen ei tarvi selitellä, tai selitykseksi riittää että "lapset on ihania ja minä halusin sellaisen."
Se on lopulta aikamoista mielikuvituksen puutetta. Minä nimittäin pystyn kuvittelemaan kyllä, että joku haluaa lapsia, vaikken itse niistä tykkää. Mutta kokemukseni mukaan hyvin harva pystyy ymmärtämään, että minä en vaan halua lapsia. Lapset ei herätä mussa mitään tunteita: en pidä niitä söpönä eikä ne kiinnosta mua millään tasolla. Mutta jos yritän sanoa tämän, saan vastaan loputtoman kysymystulvan:
- Niin mutta miksi?
- Pelkäätkö synnytystä, siitäkö se johtuu?
- Niin mutta ajattele, se olis ihan niinkuin pieni sinä, eikö se olisi ihanaa?
- No mutta kenelle jätät sitten perintöä?
- Oliko sinulla kamala lapsuus?
Jne, jne. Siis miten voi olla niin vaikeaa tajuta? Multa vaan puuttuu se tunne, että haluaisin lapsia. Vähän vaikeaa tässä nyt on perustella, että miksi ei tunne jotain tunnetta. Mikset itse tykkää vaikka rap-musiikista? Jostakin syystä se ei nyt vaan säväytä, en tiedä miksi.
Tämä oli mielestäni asiallista puhetta. Ja helpompi hyväksyä, kuin puolustuskannalle raivon partaalla astuvat. Ihan kuin sanalla ei olisi painoa ilman raivoa? Vaikka tosiasiassa lyhyt ja ytimekäs kommentti on uskottavampi kuin angstien sävyttämä purkaus.. vaikka ylistän lasten tekoa, en tuomitse toisinajattelijoita. Onhan se hyppy tuntemattomaan. Mutta vain hetkeksi. Pian muksut on omillaan..
"Pian muksut on omillaan"??? 18 VUOTTA siihen ainakin menee hahahahahahah :-)
Taidat olla aika nuori, jos 18 vuotta on sun mielestä ikuisuuksia pitkä ajanjakso. Lapsi on avuton ekan vuotensa, pallo jalassa seuraavan vuoden, sen jälkeen vuodet kuluu kiihtyvää tahtia ihan hämmästyttävän nopeasti.
Näinhän se menee. Meidän esikoinen täyttää 18 vuotta 4 vuoden kuluttua enkä ymmärrä kuinka aika on mennyt niin nopeasti! Vähän haikeana katselen kuvia kun lapset olivat pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Lapseton elämä johtaa myös siihen, ettei saa omakohtaisia kokemuksia siitä, miten esimerkiksi päivähoito-, sosiaali- ja koulutusjärjestelmä kehittyvät omien lapsuusvuosien jälkeen. Tärkeä yhteiskunnan osa-alue jää pimentoon, eikä osata arvioida tarvittavien resurssien merkitystä. Nähdään vain oma kulutus ja laskeskellaan omien rahojen riittävyyttä. Ei ymmärretä sukupolvien ketjun toimintaa.
Vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat päiväkodista lähtien tottuneet elämään vain samanikäisten parissa. Kaverit ovat perhettä tärkeämpiä. Baareissa kiertelevät nais- ja mieskaveriporukat ovat kuin yli-ikäisiä päiväkotilaisia.
Paitsi jos on töissä varhaiskasvatuksessa, sosiaalihuollossa tai koulussa. Tai politiikassa. Tai vaan seuraa maailmamenoa; tuttavat, uutiset, opiskelu jne. Kyllähän sitä aina jää elämässä jostain omankäden tiedosta paitsi. Voi kuitenkin kuunnella muita, keskustella ja seurailla maailmanmenoa uteliaana.
Ihmisillä nyt on yleisestikin niin huono yleissivistys, monella perheelliselläkin, että tokkopa tuosta nyt mitään erottavaa tekijää tulee. Onpahan enemmän aikaa ottaa selvää muistakin asioista, kuin niistä välittömästi omaa elinpiiriä koskevista vain kokemuksen kautta.
En edes puutu tuohon sukupolvien ketjun ymmärtämättömyyteen, itse pienestä saakka historiasta kiinnostuneena ja monen vanhan ihmisen kanssa syvällisesti jutelleena. Heilläkään ei ole muuten yksiselitteistä ratkaisua hyvään elämään, mutta keskimäärin enemmän näkemystä ja ymmärrystä erilaisia elämänpolkuja kohtaan, arvottamatta niitä. Jotkut pääsee sille ajattelun- ja kokonaisuuksien ymmärryksen tasolle vasta eläkeiässä, jotkut jo nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla todennäköisesti on pikkulapsiaikaan vähemmän omia harrastuksia, mutta vastaavasti he saavat lasten kautta uusia kivoja juttuja tilalle. Muutama esimerkki: iltasatujen lukeminen, palikoista rakentaminen, sohvalla köllöttely ja höpinä, pulkkailu ja kelkkailu, sanapelit automatkoilla.
Mikä näistä vaatii lapsia? Ihan rehellisestisanottuna olemme päälle 30 vuotiaita ja teemme noita kaikkia. Tosin mun ja miehen iltasadut ei ole perheen pienimmille.. Mutta ihan kaveriporukalla laskemme mäkeä, rakennamme palikoilla (Bandu on mahtava) ja pelaamme sanapelejä automatkoilla. Emme tarvitse lasta tekosyyksi, voimme tehdä "lapsellisia" asioita koska meistä se on mukavaa.
Lapseen liittyvä hauska on meille lisä ilman niitä lapsia ja eikä meidän silti tarvitse yhtään tinkiä meidän omista harrastuksista. Tyytyväinen pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa.
Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä.
Minulle on itsestään selvää että tuollaista kohonnutta riskiä en sille "niin suuresti rakastamalleni" lapselle haluaisi tuottaa. Hirveä huoli olisi toisen turvallisuudesta. Ei käy järkeen yhtään miksi joku haluaisi. Paitsi jos se rakkaus onkin oikeasti itsekkyyttä.
Hivenen eri asia jäädä murehtimaan jotain lentokoneen tippumista ja auton alle jäämistä, kun tahallista koronneen riskin siirtämistä jälkeläiselleen. Ja vaikka lapsi ei saisikaan syöpää, niin entäs jos hänkin menettää äitinsä, kenties vielä nuorempana kuin mummo meni. Niin surullista.
Kun riskin tietää, siihen voi varautua. Pettymyksiltä ja suruilta ei kukaan takuulla säästy elämänsä aikana. Niistä myös selviää.
En olisi uskonut että löytyy noin paljon ihmisiä joiden mielestä on ok altistaa tietoisesti lapsi kohonneelle syöpäriskille tai äidin aikaiselle menettämiselle. Mutta tämä lisää taas ymmärrystäni ihmisten itsekkyydestä.
Olen ollut siinä käsityksessä, että nämä ihmiset joilta on tuollainen geenivirhe löytynyt, ovat käyneet säännöllisesti ja tiiviimmin terveystarkastuksissa kuin muut ja jotkut jopa poistattaneet rinnat ennen riski-ikää pelatakseen varman päälle. Saatan olla väärässä. Mun mielestä joku hoidettavissa tai ehkäistävissä olevan taudin riskiperimä on eritasoinen juttu kuin vaikka vaikea geeniperäinen kehitysvammaisuus.
En toivoisi rintasyöpää enkä rintasyöpäpelkoa pahimmalle vihamiehellenikään, saati potentiaaliselle rakkaalle tyttärelleni. Mut hei, voihan se aina poistattaa rinnat tai pelätä sitä syövän iskua ja painia oman lisääntymisensä kanssa kun todennäköisesti itse levittää mutaatiota taas seuraavalle polvelle. Koska minä vaan halusin lisääntyä. Oikeesti.. 😑
Kuten totesin jo, elintavat ja ympäristö vaikuttavat syöpien syntyyn enemmän kuin geenit. Geenien vaikutus on syövän synnyssä vain 10 prosenttia.
Etkö kauhistele kuinka kukaan voi asua rakkaan lapsensa kanssa kaupungissa ja altistaa hänet ilmansaasteille? Tai syöttää epäterveellistä ruokaa ja näin altistaa lapsen terveysongelmille.
Jotain rajaa nyt tuohon geenien vaikutuksen korostamiseen.
Miten voit valehdella niin räikeästi? Tai jos et tiedä niin älä mutuile netissä. Joku voi vaikka uskoa.
"BRCA1-geenivirheen kantajan riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään on noin 40-80 % ja munasarjasyöpään noin 25-50 %. BRCA2-geenivirheen kantajan riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään on noin 40-70 % ja munasarjasyöpään noin 10-20 %. BRCA1- ja BRCA2-geenin mutaatiot lisäävät riskiä sairastua myös eräisiin muihin syöpiin.".
Oliko vielä jotain fiksua jaettavaa?
Yksinkertaisesti puhdasta itsekkyyttä lisääntyä omilla geeneillä tuon mutaation kanssa. Ei rakkautta.
Voitaisko myös suhteuttaa katsomalla todennäköisyyksiä. 5000 naista vuodessa sairastuu rintasyöpään. heistä 5-10% on saanut taudille altistavan geenin. Eli ei se hirmu yleistä ole. Jos tietää että geenivirhe on, tietää myös miten kannattaa tarkastuksissa käydä ja voi etukäteen harkita vaihtoehtoja miten toimia kun pahin alttiusikä lähenee. Ainakaan mulle rinnattomana eläminen ei olisi syöpäkuolemaan verrattuna ongelma eikä mikään.
Linkki, lainaus tai lähde ois kiva. 5000 Suomessa, maailmassa? Ei oikein passaa tuo BRCA:n syöpätodennäköisyyteen.
Täytyy siis sopia että olemme samaa mieltä siitä että olemme täysin eri mieltä. Itse en haluaisi tarkoituksella tuottaa lapselle moista tuskaa, pelkoa, epävarmuutta ja surua. Ja jollekin rintojen poisto on pikkujuttu, vaikka se tehtäisiin omalle tyttärelle. Sinun itsekkyytesi vuoksi. Voi ihminen..
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…ä.-,Yleistä,tapauksia%20todetaan%20vuosittain%2025–30.
Yleisesti ottaen syöpien synnyssä geenien osuus on 10 %. Luepa Kaikki syövästä -linkki. Joten etenkin elintavoilla on paljon merkitystä.
Harvainen geenivirhe voi toki nostaa riskiä suuremmaksi, mutta siltikin sairastumisriskiinsä voi vaikuttaa. Rintasyövässä hoitotulokset ovat lisäksi ovat nykyisin tosi hyviä.
Pahempiakin harvinaisia geenivirheitä on. Sellaisia, jotka johtavat aina kuolemaan ja joihin ei ole mitään hoitoa.
Hyvä syöpäjankkaaja. Koko lainaamasi ketjupätkä lähti liikkeelle BRCA-geeniä kantavan ystäväni lisääntymisestä. Voit itse tarkistaa sen. Minä olen jatkanut koko ajan linjassa siitä puhumisesta. En syövistä yleensä. Älä lainaa puuta jos puhut tähdestä. Minä laitoin BRCA:n riskiprosentit, älä sinä vingu tuota 10 prosenttiasi joka ei liity asiaan mihinkään. Bye bye!
Vastahan sitä uutisoitiin että syntyvyys lähtenyt roimaan nousuun ja lapsia syntyilee nyt enemmän kuin aiemman vuosikymmennen aikana, koronan vaikutuksia tälle ei suljettu uutisessa pois
Pelosta ja mukavuuden halusta itselläni. Nyt 3-kymppisenä eka lapsi ja on todellakin rankempaa, kuin osasin ikinä edes kuvitella. Silti rakastan lastani enkä kadu, että hänet sain.