Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Länsimaisessa / suomalaisessa yhteiskunnassa on loppujen lopuksi asiat niin hyvin että tarvetta lapsien hankinnalle ei ole. Ainoa asia mikä tällä hetkellä motivoi ihmisiä hankkimaan lapsia on aito halu saada lapsia, ei mikään muu. Individualistiset arvot ovat korvanneet kollektiiviset arvot, ja tämän mahdollistaa ainoastaan hyvinvointi yhteiskunta.
Ihmisten kannalta on hienoa että valinnan vapaus on eikä ole pakkoa lisääntyä kuten vaikka 100 vuotta sitten, se oli hyvinkin olennaista oman selviytymisen kannalta. Yhteiskunnan kannalta vähentynyt lisääntyminen on erittäin huono asia. Pitkällä tähtäimellä käy niin että talous heikkenee, enää ei individualistinen porsastelu ole itsestäänselvyys ja yhteisöllisyys nostaa taas päätään. Tällöin kasvaa myös syntyvyys. Asiaa kiihdyttää varmasti koronan aiheuttama isku taloudelle, mutta se tapahtuisi joka tapauksessa sykleittäin.
Elikkä, riippuu täysin mistä vinkkelistä asiaa katsoo, onko se rohkeutta vai pelkoa. Eikä se ole edes relevanttia miettiä sellaista. Kukin tehkööt itse ratkaisunta ja seiskööt niiden takana, se on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksikö en halua lapsia? Noh, en vain halua. Ei ole mun juttu.
Miksi sinä haluat niitä?
Vierailija kirjoitti:
Nuoret miehet vihaavat naisia. Nuorten miesten mielestä yli 22-vuotiaat ovat jo "rummoja". Samaten myös vanhemmat herrasmiehet, hekin haluavat vain nuorta naista, mutta vain ilonpitoon. En luota miehiin pätkän vertaa ja tuntuu hyvin yksinäiseltä, koska rakkauden ja läheisyyden kaipuu on kova.
Vaihdoin ulkomaalaiseen mieheen. Hyväksyi minut tällaisenaan. Baltialainen, ettei tarvi enää toistamiseen tulla tarkentamaan.
Vierailija kirjoitti:
Sen on yhteiskunta tehnyt. Rahat ei riitä, kun saa minimaaliset tuet ja kaikki on todella kallista! Eletään velaksi, kun ei muuta voi. Vaikka käytettynä yrittäisi ostaa vaunuja ja tarvikkeita esim. netistä niin hinnat ovat korkealla tai tuote on varattu viidessä minuutissa, eikä kokoajan ehdi siellä päivystää. Hoitopaikat on täynnä ja hiillostavat kokoajan pikkuasioistakin niskaan ja aikuisille puhutaan kuin lapsille...valitusta joka asiasta ja sama jatkuu koulussa, kun luokat on ahdettu liian täyteen ja jos sen vuoksi kaikki ei istu kuin robotit niin taas huoltajat kovilla, vaikka huoltajat olisivat miten säntillisesti ja tukena koulunkäyntiin. Vapaa-ajalle ei ole hoitajia, kun vanhukset ei asu enää samassa ja koronan vuoksi ei uskalleta nähdä. Alatiesynnytykseen pakotetaan, vaikka siinä usein hapenpuuteriskit ja sitten ihmetellään kehityshäiriöitä lapsen kasvaessa ja ohjataan monenlaisiin tutkimuksiin, terapioihin jne.
Ja kuitenkaan ei koskaan aikaisemmin ole eletty niin leveästi kuin nykyään ja lapsiperheiden edut ole olleet niin isot kuin nyt. Hoitajia löytyy jos haluaa järjestää, mutta nykyään ei haluta, mieluummin ollaan tutustumatta esim. naapureihin ja jökötetään vain päikseen. Sossu ostaa lapsiperheille yhdistelmävaunut, iPhonet ja höyrypesukoneet ja lapset hoidetaan kunnallisessa kokopäivähoidossa, kun iskä ja äiskä on vauvan kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Jos voisin uudelleenvalita, jättäisin lapset tekemättä. Vaikka he ovat minulle tärkeitä maailmassa, en kestä sitä ahdistusta ja huolta, mikä lapsista aiheutuu. Jokainen valinta täytyy punnita sen mukaan mistä on lapsille vähiten haittaa ja eniten hyötyä ja joka tapauksessa et pysty tarjoamaan niin hyvää, kuin haluaisit. Ainaista huolta ja haikeutta ja lisänä vielä syyllisyys. En itsekään haluaisi elää tässä maailmassa ja lapsilleni tämä tulee olemaan vielä kurjempi ja julmempi. Välillä tulee hirveä olo, kun katson vilpittömän onnellista 4 vuotiasta ja tajuan, että hänen koko elämänsä tulee olemaan ihan hirveää.
Täsmentäisitkö, mitkä kaikki asiat tekevät lapsesi elämästä ihan hirveän, kurjan ja julman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa.
Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä.
Minulle on itsestään selvää että tuollaista kohonnutta riskiä en sille "niin suuresti rakastamalleni" lapselle haluaisi tuottaa. Hirveä huoli olisi toisen turvallisuudesta. Ei käy järkeen yhtään miksi joku haluaisi. Paitsi jos se rakkaus onkin oikeasti itsekkyyttä.
Hivenen eri asia jäädä murehtimaan jotain lentokoneen tippumista ja auton alle jäämistä, kun tahallista koronneen riskin siirtämistä jälkeläiselleen. Ja vaikka lapsi ei saisikaan syöpää, niin entäs jos hänkin menettää äitinsä, kenties vielä nuorempana kuin mummo meni. Niin surullista.
Kun riskin tietää, siihen voi varautua. Pettymyksiltä ja suruilta ei kukaan takuulla säästy elämänsä aikana. Niistä myös selviää.
En olisi uskonut että löytyy noin paljon ihmisiä joiden mielestä on ok altistaa tietoisesti lapsi kohonneelle syöpäriskille tai äidin aikaiselle menettämiselle. Mutta tämä lisää taas ymmärrystäni ihmisten itsekkyydestä.
Olen ollut siinä käsityksessä, että nämä ihmiset joilta on tuollainen geenivirhe löytynyt, ovat käyneet säännöllisesti ja tiiviimmin terveystarkastuksissa kuin muut ja jotkut jopa poistattaneet rinnat ennen riski-ikää pelatakseen varman päälle. Saatan olla väärässä. Mun mielestä joku hoidettavissa tai ehkäistävissä olevan taudin riskiperimä on eritasoinen juttu kuin vaikka vaikea geeniperäinen kehitysvammaisuus.
En toivoisi rintasyöpää enkä rintasyöpäpelkoa pahimmalle vihamiehellenikään, saati potentiaaliselle rakkaalle tyttärelleni. Mut hei, voihan se aina poistattaa rinnat tai pelätä sitä syövän iskua ja painia oman lisääntymisensä kanssa kun todennäköisesti itse levittää mutaatiota taas seuraavalle polvelle. Koska minä vaan halusin lisääntyä. Oikeesti.. 😑
Kuten totesin jo, elintavat ja ympäristö vaikuttavat syöpien syntyyn enemmän kuin geenit. Geenien vaikutus on syövän synnyssä vain 10 prosenttia.
Etkö kauhistele kuinka kukaan voi asua rakkaan lapsensa kanssa kaupungissa ja altistaa hänet ilmansaasteille? Tai syöttää epäterveellistä ruokaa ja näin altistaa lapsen terveysongelmille.
Jotain rajaa nyt tuohon geenien vaikutuksen korostamiseen.
Miten voit valehdella niin räikeästi? Tai jos et tiedä niin älä mutuile netissä. Joku voi vaikka uskoa.
"BRCA1-geenivirheen kantajan riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään on noin 40-80 % ja munasarjasyöpään noin 25-50 %. BRCA2-geenivirheen kantajan riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään on noin 40-70 % ja munasarjasyöpään noin 10-20 %. BRCA1- ja BRCA2-geenin mutaatiot lisäävät riskiä sairastua myös eräisiin muihin syöpiin.".
Oliko vielä jotain fiksua jaettavaa?
Yksinkertaisesti puhdasta itsekkyyttä lisääntyä omilla geeneillä tuon mutaation kanssa. Ei rakkautta.
Voitaisko myös suhteuttaa katsomalla todennäköisyyksiä. 5000 naista vuodessa sairastuu rintasyöpään. heistä 5-10% on saanut taudille altistavan geenin. Eli ei se hirmu yleistä ole. Jos tietää että geenivirhe on, tietää myös miten kannattaa tarkastuksissa käydä ja voi etukäteen harkita vaihtoehtoja miten toimia kun pahin alttiusikä lähenee. Ainakaan mulle rinnattomana eläminen ei olisi syöpäkuolemaan verrattuna ongelma eikä mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen on yhteiskunta tehnyt. Rahat ei riitä, kun saa minimaaliset tuet ja kaikki on todella kallista! Eletään velaksi, kun ei muuta voi. Vaikka käytettynä yrittäisi ostaa vaunuja ja tarvikkeita esim. netistä niin hinnat ovat korkealla tai tuote on varattu viidessä minuutissa, eikä kokoajan ehdi siellä päivystää. Hoitopaikat on täynnä ja hiillostavat kokoajan pikkuasioistakin niskaan ja aikuisille puhutaan kuin lapsille...valitusta joka asiasta ja sama jatkuu koulussa, kun luokat on ahdettu liian täyteen ja jos sen vuoksi kaikki ei istu kuin robotit niin taas huoltajat kovilla, vaikka huoltajat olisivat miten säntillisesti ja tukena koulunkäyntiin. Vapaa-ajalle ei ole hoitajia, kun vanhukset ei asu enää samassa ja koronan vuoksi ei uskalleta nähdä. Alatiesynnytykseen pakotetaan, vaikka siinä usein hapenpuuteriskit ja sitten ihmetellään kehityshäiriöitä lapsen kasvaessa ja ohjataan monenlaisiin tutkimuksiin, terapioihin jne.
Ja kuitenkaan ei koskaan aikaisemmin ole eletty niin leveästi kuin nykyään ja lapsiperheiden edut ole olleet niin isot kuin nyt. Hoitajia löytyy jos haluaa järjestää, mutta nykyään ei haluta, mieluummin ollaan tutustumatta esim. naapureihin ja jökötetään vain päikseen. Sossu ostaa lapsiperheille yhdistelmävaunut, iPhonet ja höyrypesukoneet ja lapset hoidetaan kunnallisessa kokopäivähoidossa, kun iskä ja äiskä on vauvan kanssa kotona.
No köyhyyshän on suhteellista, ja niin on ahneuskin. Afrikkalainen tai aasialainen köyhä voi vain haaveilla köyhän suomalaisen elämästä. Meillä tulee puhdasta vettä hanasta eikä se maksa juuri mitään, sähköä kulutetaan surutta ja lähes joka kodista löytyy kännykät, pesukoneet ja taulutelkkarit.
Suomalaista köyhää tämä ei tietenkään lohduta, koska hän katsoo suomalaista rikasta ja tuntee itsensä kurjista kurjimmaksi. Hänellä on vaan nää "perusvälttämättömyydet", kuten puhelin, pesukone ja televisio. Hyväpalkkaisella on sen lisäksi vuosittaiset lomamatkat, hienot autot, veneet ja kesämökit. Lasten hankkiminen ei silloin välttämättä motivoi, kun tietää ettei voi koskaan tarjota lapselleen sitä mitä muilla lapsilla on, ja samalla luopuu mahdollisuudesta käydä itsekään koskaan edes Gdanskissa. Toki osa päinvastoin lohduttautuu sillä, että ainakin voi saada ne lapset, ja olla edes sillä viivalla tasa-arvoinen rikkaiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että lapsia tekemällä juuri jatkat sitä omaa elämään joka joskus päättyy? Lapset rikastavat ja kasvattavat jos antaa sille mahdollisuuden. Kaikki eivät tietenkään pysty ottamaan niin suurta vastuuta. Vanhemmaksi kasvaminen on vaativaa, ja moni haluaa helppoa elämää, mikä voi loppujenlopuksi olla aika tyhjääkin. Nykyään puhutaan lifestylestä, ja on kai ihan hyväkin että kaikki eivät lapsia tee.
Lapset eivät ole mikään oman elämän jatke.
"Hän elää... sinussa"
- Elokuvasta Leijonakuningas -
Se on hieno ajatus. Sukupolvet muodostavat ketjun.
Hui olkoon. Todellakin toivon, että edeltävät sukupolvet ongelmineen, kuten esim. heidän taipumuksensa alkoholismiin, eivät elä minussa.
Lapsilla pitäisi olla freesi startti elämään ilman mitään menneisyyden painolasteja ja ennalta lastattuja odotuksia.
Nykynuoret ördää vähemmän kuin vanhempansa.
Mutta polttaa pilveä valtavasti enemmän.
Mikä on "valtavasti"? En tiedä ketään joka polttaa pilveä ja meillä on kolme nuorta ja heillä isot kaveri- ja harrastusporukat. Pojat nuuskaa. Tupakointi on viime vuoteen saakka vähentynyt.
Olen kyllä ihmetellyt, miten vapaasti esim. täällä saa mainostaa marin laillistamista ja terveellisyyttä verrattuna muihin aineisiin tai vaikka hallituksen aikaansaannoksiin.
Luuletko, että ne teinit/nuoret kertovat sinulle pilvenpoltostaan? Kuinka typerä ja auttamattoman pihalla voi äityli ollakaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.
Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?
Olen kiinnostunut olemaan lapseton.
Yksi vittttuilee ja muut 11 ei viitsi edes yrittää vastata.
Siis lapsettoman pitää perustella lapsettomuuttaan? Ja jakaa sinun kanssasi kiinnostuksen kohteensa?
No kokeillaan.
Olen kiinnostunut lukemisesta. Sellaisesta missä voi rauhassa moneksi tunniksi uppoutua hyvään kirjaan. Joskus menee koko yö lukiessa jos sattuu hyvä kirja.
Olen kiinnostunut peleistä. Palapeleistä, konsolipeleistä ja joistain lautapeleistä.
Olen kiinnostunut eräilystä ja vaeltamisesta. On kiva olla reissuilla ja nukkua autossa tai teltassa. Tai kalastaa koko yö.
Olen kiinnostunut koirista. Olemme mukana Kaverikoirissa ja ennen koronaa vierailimme ahkerasti vanhuspalveluiden puolella ilahduttamassa ihmisiä. Edellisen koiran kanssa oltiin mukana vapepan toimissa.
Olen ollut mukana myös vankilavierailijatoiminnassa ja Naisten Linjan tukichatin vapaaehtoisena.
Mutta onneksi vasta se oma lapsi opettaa naiselle rakkautta, empatiaa, välittämistä ja ties mitä pas kaa... Eiku.
Kiitos asiallisesta mielenkiinnon kohteiden listaamisesta.
Miten lasten hankkiminen mielestäsi pudottaa kaiken listaamasi tekemisen pois? Omalta kohdalta voisin sanoa, että joo olen kyllä lukenut, neulonut tai tehnyt palapelejä yli yön, käynyt koiraharrastuksissa ja halikoiravierailuilla, myynyt makkaraa lasten pelien väliajalla, telttaillut ja eräjormaillut sinäkin aikana kun meillä on ollut lapsia.
Tässä se taas nähdään, lisääntyjälle mikään syy ei ole koskaan tarpeeksi hyvä. Kuulemma mistään ei tarvitse luopua lasten takia, mutta silti valitetaan koko ajan kun ei ole tarpeeksi aikaa ja rahaa.
Voitko myöntää edes sen, että vaikka sä ehkä ehditkin jonkun palapelin koota joskus, niin lapsettomalla ihmisellä on helposti ainakin 3 kertaa enemmän vapaa-aikaa kuin sulla? (Ja luultavasti tuplasti rahaa.) Voitko oikeasti väittää, että se ei näy elämänlaadussa mitenkään?
Joillakin näkyy, joillakin ei. Valinnat on jokaisen omia. Olen edelleen sitä mieltä, ettei lasten takia tarvitse luopua asioista joista muutenkin nauttii, se on ennen muuta järjestelykysymys. Kiirevuodetkin ovat loppujen lopuksi varsin lyhyt jakso ihmiselämään verraten. Minä en ole "koko ajan" valittanut ajan saati rahan puutetta, jälkimmäistä ei ole koskaan ollutkaan. Silloin tällöin kyllä olen miettinyt, että se toivontai olisi hyvä olla kahdeksantena päivänä kalenterissa. Lisäksi mulle on aina ollut kirkkaana mielessä se, että lapset on antaneet aina enemmän kuin ottaneet enkä koe menettäneeni mahdottomia, vaikka olen ajoittain tinkinyt omista menoistani tai harrastuksistani. Olen saanut kuitenkin kaiken mitä halunnut ja lisäksi nuo mainiot tyypit elämääni, ja nyt viisikymppisenä mulla toivottavasti on vielä mahdollisuus kymmeniä vuosia harrastaa itselleni mieleisiä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että lapsia tekemällä juuri jatkat sitä omaa elämään joka joskus päättyy? Lapset rikastavat ja kasvattavat jos antaa sille mahdollisuuden. Kaikki eivät tietenkään pysty ottamaan niin suurta vastuuta. Vanhemmaksi kasvaminen on vaativaa, ja moni haluaa helppoa elämää, mikä voi loppujenlopuksi olla aika tyhjääkin. Nykyään puhutaan lifestylestä, ja on kai ihan hyväkin että kaikki eivät lapsia tee.
Lapset eivät ole mikään oman elämän jatke.
"Hän elää... sinussa"
- Elokuvasta Leijonakuningas -
Se on hieno ajatus. Sukupolvet muodostavat ketjun.
Hui olkoon. Todellakin toivon, että edeltävät sukupolvet ongelmineen, kuten esim. heidän taipumuksensa alkoholismiin, eivät elä minussa.
Lapsilla pitäisi olla freesi startti elämään ilman mitään menneisyyden painolasteja ja ennalta lastattuja odotuksia.
Nykynuoret ördää vähemmän kuin vanhempansa.
Mutta polttaa pilveä valtavasti enemmän.
Mikä on "valtavasti"? En tiedä ketään joka polttaa pilveä ja meillä on kolme nuorta ja heillä isot kaveri- ja harrastusporukat. Pojat nuuskaa. Tupakointi on viime vuoteen saakka vähentynyt.
Olen kyllä ihmetellyt, miten vapaasti esim. täällä saa mainostaa marin laillistamista ja terveellisyyttä verrattuna muihin aineisiin tai vaikka hallituksen aikaansaannoksiin.
Luuletko, että ne teinit/nuoret kertovat sinulle pilvenpoltostaan? Kuinka typerä ja auttamattoman pihalla voi äityli ollakaan....
Ja miten pöllyssä sulla onkaan jo pää jos kuvittelet, ettei pilvenpolttajan habituksesta harrastusta huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että lapsia tekemällä juuri jatkat sitä omaa elämään joka joskus päättyy? Lapset rikastavat ja kasvattavat jos antaa sille mahdollisuuden. Kaikki eivät tietenkään pysty ottamaan niin suurta vastuuta. Vanhemmaksi kasvaminen on vaativaa, ja moni haluaa helppoa elämää, mikä voi loppujenlopuksi olla aika tyhjääkin. Nykyään puhutaan lifestylestä, ja on kai ihan hyväkin että kaikki eivät lapsia tee.
Lapset eivät ole mikään oman elämän jatke.
"Hän elää... sinussa"
- Elokuvasta Leijonakuningas -
Se on hieno ajatus. Sukupolvet muodostavat ketjun.
Hui olkoon. Todellakin toivon, että edeltävät sukupolvet ongelmineen, kuten esim. heidän taipumuksensa alkoholismiin, eivät elä minussa.
Lapsilla pitäisi olla freesi startti elämään ilman mitään menneisyyden painolasteja ja ennalta lastattuja odotuksia.
Nykynuoret ördää vähemmän kuin vanhempansa.
Mutta polttaa pilveä valtavasti enemmän.
Mikä on "valtavasti"? En tiedä ketään joka polttaa pilveä ja meillä on kolme nuorta ja heillä isot kaveri- ja harrastusporukat. Pojat nuuskaa. Tupakointi on viime vuoteen saakka vähentynyt.
Olen kyllä ihmetellyt, miten vapaasti esim. täällä saa mainostaa marin laillistamista ja terveellisyyttä verrattuna muihin aineisiin tai vaikka hallituksen aikaansaannoksiin.
Luuletko, että ne teinit/nuoret kertovat sinulle pilvenpoltostaan? Kuinka typerä ja auttamattoman pihalla voi äityli ollakaan....
Ja miten pöllyssä sulla onkaan jo pää jos kuvittelet, ettei pilvenpolttajan habituksesta harrastusta huomaa.
En tiedä, en ole koskaan edes kokeillut kannabista, mutta sen tiedän, etteivät teinit todellakaan kerro vanhemmilleen/muille aikuisille huumeidenkäytöstään, eivät yleensä edes alkoholikokeiluistaan. Tuskinpa satunnaisesti polttelevan habituksesta huomaa edes yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen on yhteiskunta tehnyt. Rahat ei riitä, kun saa minimaaliset tuet ja kaikki on todella kallista! Eletään velaksi, kun ei muuta voi. Vaikka käytettynä yrittäisi ostaa vaunuja ja tarvikkeita esim. netistä niin hinnat ovat korkealla tai tuote on varattu viidessä minuutissa, eikä kokoajan ehdi siellä päivystää. Hoitopaikat on täynnä ja hiillostavat kokoajan pikkuasioistakin niskaan ja aikuisille puhutaan kuin lapsille...valitusta joka asiasta ja sama jatkuu koulussa, kun luokat on ahdettu liian täyteen ja jos sen vuoksi kaikki ei istu kuin robotit niin taas huoltajat kovilla, vaikka huoltajat olisivat miten säntillisesti ja tukena koulunkäyntiin. Vapaa-ajalle ei ole hoitajia, kun vanhukset ei asu enää samassa ja koronan vuoksi ei uskalleta nähdä. Alatiesynnytykseen pakotetaan, vaikka siinä usein hapenpuuteriskit ja sitten ihmetellään kehityshäiriöitä lapsen kasvaessa ja ohjataan monenlaisiin tutkimuksiin, terapioihin jne.
Ja kuitenkaan ei koskaan aikaisemmin ole eletty niin leveästi kuin nykyään ja lapsiperheiden edut ole olleet niin isot kuin nyt. Hoitajia löytyy jos haluaa järjestää, mutta nykyään ei haluta, mieluummin ollaan tutustumatta esim. naapureihin ja jökötetään vain päikseen. Sossu ostaa lapsiperheille yhdistelmävaunut, iPhonet ja höyrypesukoneet ja lapset hoidetaan kunnallisessa kokopäivähoidossa, kun iskä ja äiskä on vauvan kanssa kotona.
No köyhyyshän on suhteellista, ja niin on ahneuskin. Afrikkalainen tai aasialainen köyhä voi vain haaveilla köyhän suomalaisen elämästä. Meillä tulee puhdasta vettä hanasta eikä se maksa juuri mitään, sähköä kulutetaan surutta ja lähes joka kodista löytyy kännykät, pesukoneet ja taulutelkkarit.
Suomalaista köyhää tämä ei tietenkään lohduta, koska hän katsoo suomalaista rikasta ja tuntee itsensä kurjista kurjimmaksi. Hänellä on vaan nää "perusvälttämättömyydet", kuten puhelin, pesukone ja televisio. Hyväpalkkaisella on sen lisäksi vuosittaiset lomamatkat, hienot autot, veneet ja kesämökit. Lasten hankkiminen ei silloin välttämättä motivoi, kun tietää ettei voi koskaan tarjota lapselleen sitä mitä muilla lapsilla on, ja samalla luopuu mahdollisuudesta käydä itsekään koskaan edes Gdanskissa. Toki osa päinvastoin lohduttautuu sillä, että ainakin voi saada ne lapset, ja olla edes sillä viivalla tasa-arvoinen rikkaiden kanssa.
Suomalaiset rikkaat, kaikki 10, on muuttaneet jo ulkomaille ilmaisen perintöveron alueille. Tulontasauksessa Suomi on maailman kärkimaita. Ehkä köyhää helpottaisi, jos säännöstelyä ja tasaamista olisi vähemmän, jolloin yksilöillä olisi isommat mahdollisuudet myös menestyä. Mutta eihän perus suomihemmo halua yrittää ja ottaa riskiä. Odotetaan kaikessa rauhassa, että kotiin tullaan tarjoomaan sitä just itselle sopivaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen tuota vihaa ja vihaista puhetta. Voisivat lapsettomiksi jäävät perustella ihan asiallisestikin kantansa.
Se juontaa siitä, että lapsettomat ihmiset ovat yleensä koko elämänsä saaneet kuunnella negatiivista palautetta päätöksestään. Sitä tulee näihin keskusteluihin aina altavastaajan asenteella, koska on tottunut siihen, että oma mielipide kuitenkin jyrätään täysin ja päälle sua haukutaan vielä hulluksi, itsekkääksi ja mahdollisesti murhaajaksikin.
Näissä keskusteluissa lapseton on se, jonka pitää aina selitellä omaa päätöstään, ja mikään niistä syistä ei tietenkään ole koskaan tarpeeksi hyvä. Lapsia hankkineen ei tarvi selitellä, tai selitykseksi riittää että "lapset on ihania ja minä halusin sellaisen."
Se on lopulta aikamoista mielikuvituksen puutetta. Minä nimittäin pystyn kuvittelemaan kyllä, että joku haluaa lapsia, vaikken itse niistä tykkää. Mutta kokemukseni mukaan hyvin harva pystyy ymmärtämään, että minä en vaan halua lapsia. Lapset ei herätä mussa mitään tunteita: en pidä niitä söpönä eikä ne kiinnosta mua millään tasolla. Mutta jos yritän sanoa tämän, saan vastaan loputtoman kysymystulvan:
- Niin mutta miksi?
- Pelkäätkö synnytystä, siitäkö se johtuu?
- Niin mutta ajattele, se olis ihan niinkuin pieni sinä, eikö se olisi ihanaa?
- No mutta kenelle jätät sitten perintöä?
- Oliko sinulla kamala lapsuus?
Jne, jne. Siis miten voi olla niin vaikeaa tajuta? Multa vaan puuttuu se tunne, että haluaisin lapsia. Vähän vaikeaa tässä nyt on perustella, että miksi ei tunne jotain tunnetta. Mikset itse tykkää vaikka rap-musiikista? Jostakin syystä se ei nyt vaan säväytä, en tiedä miksi.
Tämä oli mielestäni asiallista puhetta. Ja helpompi hyväksyä, kuin puolustuskannalle raivon partaalla astuvat. Ihan kuin sanalla ei olisi painoa ilman raivoa? Vaikka tosiasiassa lyhyt ja ytimekäs kommentti on uskottavampi kuin angstien sävyttämä purkaus.. vaikka ylistän lasten tekoa, en tuomitse toisinajattelijoita. Onhan se hyppy tuntemattomaan. Mutta vain hetkeksi. Pian muksut on omillaan..
"Pian muksut on omillaan"??? 18 VUOTTA siihen ainakin menee hahahahahahah :-)
Taidat olla aika nuori, jos 18 vuotta on sun mielestä ikuisuuksia pitkä ajanjakso. Lapsi on avuton ekan vuotensa, pallo jalassa seuraavan vuoden, sen jälkeen vuodet kuluu kiihtyvää tahtia ihan hämmästyttävän nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että lapsia tekemällä juuri jatkat sitä omaa elämään joka joskus päättyy? Lapset rikastavat ja kasvattavat jos antaa sille mahdollisuuden. Kaikki eivät tietenkään pysty ottamaan niin suurta vastuuta. Vanhemmaksi kasvaminen on vaativaa, ja moni haluaa helppoa elämää, mikä voi loppujenlopuksi olla aika tyhjääkin. Nykyään puhutaan lifestylestä, ja on kai ihan hyväkin että kaikki eivät lapsia tee.
Lapset eivät ole mikään oman elämän jatke.
"Hän elää... sinussa"
- Elokuvasta Leijonakuningas -
Se on hieno ajatus. Sukupolvet muodostavat ketjun.
Hui olkoon. Todellakin toivon, että edeltävät sukupolvet ongelmineen, kuten esim. heidän taipumuksensa alkoholismiin, eivät elä minussa.
Lapsilla pitäisi olla freesi startti elämään ilman mitään menneisyyden painolasteja ja ennalta lastattuja odotuksia.
Nykynuoret ördää vähemmän kuin vanhempansa.
Mutta polttaa pilveä valtavasti enemmän.
Mikä on "valtavasti"? En tiedä ketään joka polttaa pilveä ja meillä on kolme nuorta ja heillä isot kaveri- ja harrastusporukat. Pojat nuuskaa. Tupakointi on viime vuoteen saakka vähentynyt.
Olen kyllä ihmetellyt, miten vapaasti esim. täällä saa mainostaa marin laillistamista ja terveellisyyttä verrattuna muihin aineisiin tai vaikka hallituksen aikaansaannoksiin.
Luuletko, että ne teinit/nuoret kertovat sinulle pilvenpoltostaan? Kuinka typerä ja auttamattoman pihalla voi äityli ollakaan....
Ja miten pöllyssä sulla onkaan jo pää jos kuvittelet, ettei pilvenpolttajan habituksesta harrastusta huomaa.
En tiedä, en ole koskaan edes kokeillut kannabista, mutta sen tiedän, etteivät teinit todellakaan kerro vanhemmilleen/muille aikuisille huumeidenkäytöstään, eivät yleensä edes alkoholikokeiluistaan. Tuskinpa satunnaisesti polttelevan habituksesta huomaa edes yhtään mitään.
Ehkä ei mutta kaverit kertoo, sisarukset kertoo, poliisi kertoo, meillä ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa.
Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä.
Minulle on itsestään selvää että tuollaista kohonnutta riskiä en sille "niin suuresti rakastamalleni" lapselle haluaisi tuottaa. Hirveä huoli olisi toisen turvallisuudesta. Ei käy järkeen yhtään miksi joku haluaisi. Paitsi jos se rakkaus onkin oikeasti itsekkyyttä.
Hivenen eri asia jäädä murehtimaan jotain lentokoneen tippumista ja auton alle jäämistä, kun tahallista koronneen riskin siirtämistä jälkeläiselleen. Ja vaikka lapsi ei saisikaan syöpää, niin entäs jos hänkin menettää äitinsä, kenties vielä nuorempana kuin mummo meni. Niin surullista.
Kun riskin tietää, siihen voi varautua. Pettymyksiltä ja suruilta ei kukaan takuulla säästy elämänsä aikana. Niistä myös selviää.
En olisi uskonut että löytyy noin paljon ihmisiä joiden mielestä on ok altistaa tietoisesti lapsi kohonneelle syöpäriskille tai äidin aikaiselle menettämiselle. Mutta tämä lisää taas ymmärrystäni ihmisten itsekkyydestä.
Olen ollut siinä käsityksessä, että nämä ihmiset joilta on tuollainen geenivirhe löytynyt, ovat käyneet säännöllisesti ja tiiviimmin terveystarkastuksissa kuin muut ja jotkut jopa poistattaneet rinnat ennen riski-ikää pelatakseen varman päälle. Saatan olla väärässä. Mun mielestä joku hoidettavissa tai ehkäistävissä olevan taudin riskiperimä on eritasoinen juttu kuin vaikka vaikea geeniperäinen kehitysvammaisuus.
En toivoisi rintasyöpää enkä rintasyöpäpelkoa pahimmalle vihamiehellenikään, saati potentiaaliselle rakkaalle tyttärelleni. Mut hei, voihan se aina poistattaa rinnat tai pelätä sitä syövän iskua ja painia oman lisääntymisensä kanssa kun todennäköisesti itse levittää mutaatiota taas seuraavalle polvelle. Koska minä vaan halusin lisääntyä. Oikeesti.. 😑
Kuten totesin jo, elintavat ja ympäristö vaikuttavat syöpien syntyyn enemmän kuin geenit. Geenien vaikutus on syövän synnyssä vain 10 prosenttia.
Etkö kauhistele kuinka kukaan voi asua rakkaan lapsensa kanssa kaupungissa ja altistaa hänet ilmansaasteille? Tai syöttää epäterveellistä ruokaa ja näin altistaa lapsen terveysongelmille.
Jotain rajaa nyt tuohon geenien vaikutuksen korostamiseen.
Miten voit valehdella niin räikeästi? Tai jos et tiedä niin älä mutuile netissä. Joku voi vaikka uskoa.
"BRCA1-geenivirheen kantajan riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään on noin 40-80 % ja munasarjasyöpään noin 25-50 %. BRCA2-geenivirheen kantajan riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään on noin 40-70 % ja munasarjasyöpään noin 10-20 %. BRCA1- ja BRCA2-geenin mutaatiot lisäävät riskiä sairastua myös eräisiin muihin syöpiin.".
Oliko vielä jotain fiksua jaettavaa?
Yksinkertaisesti puhdasta itsekkyyttä lisääntyä omilla geeneillä tuon mutaation kanssa. Ei rakkautta.
Voitaisko myös suhteuttaa katsomalla todennäköisyyksiä. 5000 naista vuodessa sairastuu rintasyöpään. heistä 5-10% on saanut taudille altistavan geenin. Eli ei se hirmu yleistä ole. Jos tietää että geenivirhe on, tietää myös miten kannattaa tarkastuksissa käydä ja voi etukäteen harkita vaihtoehtoja miten toimia kun pahin alttiusikä lähenee. Ainakaan mulle rinnattomana eläminen ei olisi syöpäkuolemaan verrattuna ongelma eikä mikään.
Linkki, lainaus tai lähde ois kiva. 5000 Suomessa, maailmassa? Ei oikein passaa tuo BRCA:n syöpätodennäköisyyteen.
Täytyy siis sopia että olemme samaa mieltä siitä että olemme täysin eri mieltä. Itse en haluaisi tarkoituksella tuottaa lapselle moista tuskaa, pelkoa, epävarmuutta ja surua. Ja jollekin rintojen poisto on pikkujuttu, vaikka se tehtäisiin omalle tyttärelle. Sinun itsekkyytesi vuoksi. Voi ihminen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.
Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?
Olen kiinnostunut olemaan lapseton.
Yksi vittttuilee ja muut 11 ei viitsi edes yrittää vastata.
Siis lapsettoman pitää perustella lapsettomuuttaan? Ja jakaa sinun kanssasi kiinnostuksen kohteensa?
No kokeillaan.
Olen kiinnostunut lukemisesta. Sellaisesta missä voi rauhassa moneksi tunniksi uppoutua hyvään kirjaan. Joskus menee koko yö lukiessa jos sattuu hyvä kirja.
Olen kiinnostunut peleistä. Palapeleistä, konsolipeleistä ja joistain lautapeleistä.
Olen kiinnostunut eräilystä ja vaeltamisesta. On kiva olla reissuilla ja nukkua autossa tai teltassa. Tai kalastaa koko yö.
Olen kiinnostunut koirista. Olemme mukana Kaverikoirissa ja ennen koronaa vierailimme ahkerasti vanhuspalveluiden puolella ilahduttamassa ihmisiä. Edellisen koiran kanssa oltiin mukana vapepan toimissa.
Olen ollut mukana myös vankilavierailijatoiminnassa ja Naisten Linjan tukichatin vapaaehtoisena.
Mutta onneksi vasta se oma lapsi opettaa naiselle rakkautta, empatiaa, välittämistä ja ties mitä pas kaa... Eiku.
Kiitos asiallisesta mielenkiinnon kohteiden listaamisesta.
Miten lasten hankkiminen mielestäsi pudottaa kaiken listaamasi tekemisen pois? Omalta kohdalta voisin sanoa, että joo olen kyllä lukenut, neulonut tai tehnyt palapelejä yli yön, käynyt koiraharrastuksissa ja halikoiravierailuilla, myynyt makkaraa lasten pelien väliajalla, telttaillut ja eräjormaillut sinäkin aikana kun meillä on ollut lapsia.
Tässä se taas nähdään, lisääntyjälle mikään syy ei ole koskaan tarpeeksi hyvä. Kuulemma mistään ei tarvitse luopua lasten takia, mutta silti valitetaan koko ajan kun ei ole tarpeeksi aikaa ja rahaa.
Voitko myöntää edes sen, että vaikka sä ehkä ehditkin jonkun palapelin koota joskus, niin lapsettomalla ihmisellä on helposti ainakin 3 kertaa enemmän vapaa-aikaa kuin sulla? (Ja luultavasti tuplasti rahaa.) Voitko oikeasti väittää, että se ei näy elämänlaadussa mitenkään?
Joillakin näkyy, <b>joillakin ei</b>. Valinnat on jokaisen omia. Olen edelleen sitä mieltä, ettei lasten takia tarvitse luopua asioista joista muutenkin nauttii, se on ennen muuta järjestelykysymys. Kiirevuodetkin ovat loppujen lopuksi varsin lyhyt jakso ihmiselämään verraten. Minä en ole "koko ajan" valittanut ajan saati rahan puutetta, jälkimmäistä ei ole koskaan ollutkaan. Silloin tällöin kyllä olen miettinyt, että se toivontai olisi hyvä olla kahdeksantena päivänä kalenterissa. Lisäksi mulle on aina ollut kirkkaana mielessä se, että lapset on antaneet aina enemmän kuin ottaneet enkä koe menettäneeni mahdottomia, vaikka olen ajoittain tinkinyt omista menoistani tai harrastuksistani. Olen saanut kuitenkin kaiken mitä halunnut ja lisäksi nuo mainiot tyypit elämääni, ja nyt viisikymppisenä mulla toivottavasti on vielä mahdollisuus kymmeniä vuosia harrastaa itselleni mieleisiä asioita.
Lol, haluaisinpa nähdä sen ihmisen jolla lapset ei näy elämänlaadussa mitenkään. No tietty ne isät, jotka ei kertonut äidille nimeään ja katosi yöhön heti seksin jälkeen ehkä lasketaan sellaisiksi.
Mutta on se nyt vaikeaa ymmärtää. Ihmiset on erilaisia, ja ihmiselle joka ei lapsia halua, lapset nyt vaan tarkoittaa asioista luopumista, vaikka sä et sitä uskokaan (vaikka toisaalta itsekin myönnät tinkineesi omista menoistasi. Ristiriitaista.)
- Jos nauttii vaikka yksin asumisesta, niin et voi mitenkään perustella, että lasten hankkiminen ei silloin muka tarkoittaisi nautinnollisista asioista luopumista.
- En ole koskaan tavannut lasta joka ei mölyäisi ekaa 11 vuotta elämästään, joten hiljaisuudesta ainakin joutuu luopumaan. Toki sinun lapset on varmaan aina vaan koonnut palapeliä mykkänä, eikä ole kertaakaan kiljunut leikkiessään?
- Lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa joku 100-200 tuhatta euroa, joten luulisi senkin jossain tuntuvan.
Sun koko argumentti tuntuu olevan se, että sä et kärsinyt näistä menetyksistä lainkaan, koska päätit niistä itse ja pidit niitä sen arvoisina. Mutta onko nyt ihan mahdotonta tajuta, että hyvin monelle ihmiselle lapsiperheen elämä on kauhistus, koska itse ei siitä nauti, ja sen takia JOUTUU oikeasti uhraamaan tosi paljon, vaikket sinä sitä myönnäkään. Ehkä sun ongelma olikin se, että sulla ei ollut elämässä mitään mistä nautit ennen lapsia, ja siksi et mistään nautinnollisesta luopunutkaan.
Lapseton elämä johtaa myös siihen, ettei saa omakohtaisia kokemuksia siitä, miten esimerkiksi päivähoito-, sosiaali- ja koulutusjärjestelmä kehittyvät omien lapsuusvuosien jälkeen. Tärkeä yhteiskunnan osa-alue jää pimentoon, eikä osata arvioida tarvittavien resurssien merkitystä. Nähdään vain oma kulutus ja laskeskellaan omien rahojen riittävyyttä. Ei ymmärretä sukupolvien ketjun toimintaa.
Vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat päiväkodista lähtien tottuneet elämään vain samanikäisten parissa. Kaverit ovat perhettä tärkeämpiä. Baareissa kiertelevät nais- ja mieskaveriporukat ovat kuin yli-ikäisiä päiväkotilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.
Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?
Olen kiinnostunut olemaan lapseton.
Yksi vittttuilee ja muut 11 ei viitsi edes yrittää vastata.
Siis lapsettoman pitää perustella lapsettomuuttaan? Ja jakaa sinun kanssasi kiinnostuksen kohteensa?
No kokeillaan.
Olen kiinnostunut lukemisesta. Sellaisesta missä voi rauhassa moneksi tunniksi uppoutua hyvään kirjaan. Joskus menee koko yö lukiessa jos sattuu hyvä kirja.
Olen kiinnostunut peleistä. Palapeleistä, konsolipeleistä ja joistain lautapeleistä.
Olen kiinnostunut eräilystä ja vaeltamisesta. On kiva olla reissuilla ja nukkua autossa tai teltassa. Tai kalastaa koko yö.
Olen kiinnostunut koirista. Olemme mukana Kaverikoirissa ja ennen koronaa vierailimme ahkerasti vanhuspalveluiden puolella ilahduttamassa ihmisiä. Edellisen koiran kanssa oltiin mukana vapepan toimissa.
Olen ollut mukana myös vankilavierailijatoiminnassa ja Naisten Linjan tukichatin vapaaehtoisena.
Mutta onneksi vasta se oma lapsi opettaa naiselle rakkautta, empatiaa, välittämistä ja ties mitä pas kaa... Eiku.
Kiitos asiallisesta mielenkiinnon kohteiden listaamisesta.
Miten lasten hankkiminen mielestäsi pudottaa kaiken listaamasi tekemisen pois? Omalta kohdalta voisin sanoa, että joo olen kyllä lukenut, neulonut tai tehnyt palapelejä yli yön, käynyt koiraharrastuksissa ja halikoiravierailuilla, myynyt makkaraa lasten pelien väliajalla, telttaillut ja eräjormaillut sinäkin aikana kun meillä on ollut lapsia.
Tässä se taas nähdään, lisääntyjälle mikään syy ei ole koskaan tarpeeksi hyvä. Kuulemma mistään ei tarvitse luopua lasten takia, mutta silti valitetaan koko ajan kun ei ole tarpeeksi aikaa ja rahaa.
Voitko myöntää edes sen, että vaikka sä ehkä ehditkin jonkun palapelin koota joskus, niin lapsettomalla ihmisellä on helposti ainakin 3 kertaa enemmän vapaa-aikaa kuin sulla? (Ja luultavasti tuplasti rahaa.) Voitko oikeasti väittää, että se ei näy elämänlaadussa mitenkään?
Joillakin näkyy, <b>joillakin ei</b>. Valinnat on jokaisen omia. Olen edelleen sitä mieltä, ettei lasten takia tarvitse luopua asioista joista muutenkin nauttii, se on ennen muuta järjestelykysymys. Kiirevuodetkin ovat loppujen lopuksi varsin lyhyt jakso ihmiselämään verraten. Minä en ole "koko ajan" valittanut ajan saati rahan puutetta, jälkimmäistä ei ole koskaan ollutkaan. Silloin tällöin kyllä olen miettinyt, että se toivontai olisi hyvä olla kahdeksantena päivänä kalenterissa. Lisäksi mulle on aina ollut kirkkaana mielessä se, että lapset on antaneet aina enemmän kuin ottaneet enkä koe menettäneeni mahdottomia, vaikka olen ajoittain tinkinyt omista menoistani tai harrastuksistani. Olen saanut kuitenkin kaiken mitä halunnut ja lisäksi nuo mainiot tyypit elämääni, ja nyt viisikymppisenä mulla toivottavasti on vielä mahdollisuus kymmeniä vuosia harrastaa itselleni mieleisiä asioita.
Lol, haluaisinpa nähdä sen ihmisen jolla lapset ei näy elämänlaadussa mitenkään. No tietty ne isät, jotka ei kertonut äidille nimeään ja katosi yöhön heti seksin jälkeen ehkä lasketaan sellaisiksi.
Mutta on se nyt vaikeaa ymmärtää. Ihmiset on erilaisia, ja ihmiselle joka ei lapsia halua, lapset nyt vaan tarkoittaa asioista luopumista, vaikka sä et sitä uskokaan (vaikka toisaalta itsekin myönnät tinkineesi omista menoistasi. Ristiriitaista.)
- Jos nauttii vaikka yksin asumisesta, niin et voi mitenkään perustella, että lasten hankkiminen ei silloin muka tarkoittaisi nautinnollisista asioista luopumista.
- En ole koskaan tavannut lasta joka ei mölyäisi ekaa 11 vuotta elämästään, joten hiljaisuudesta ainakin joutuu luopumaan. Toki sinun lapset on varmaan aina vaan koonnut palapeliä mykkänä, eikä ole kertaakaan kiljunut leikkiessään?
- Lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa joku 100-200 tuhatta euroa, joten luulisi senkin jossain tuntuvan.
Sun koko argumentti tuntuu olevan se, että sä et kärsinyt näistä menetyksistä lainkaan, koska päätit niistä itse ja pidit niitä sen arvoisina. Mutta onko nyt ihan mahdotonta tajuta, että hyvin monelle ihmiselle lapsiperheen elämä on kauhistus, koska itse ei siitä nauti, ja sen takia JOUTUU oikeasti uhraamaan tosi paljon, vaikket sinä sitä myönnäkään. Ehkä sun ongelma olikin se, että sulla ei ollut elämässä mitään mistä nautit ennen lapsia, ja siksi et mistään nautinnollisesta luopunutkaan.
Kysymys näyttää olevan ennen muuta asennoitumisesta.
Sinulle näyttää olevan maailmanloppu, jos joutuu "elämänlaadustaan" yhtään tinkimään. Toinen taas on joustavampi, tyytyy pienempään annokseen omia nautintoja ja ajoittaisen epämukavuuden rajalliseksi ajaksi, ja arvostaa lapset +-merkkisenä lisänä elämäänsä.
Varmaan ihan hyvä, jos ihan vaan teet sitä mitä nyt sitten teetkin, elät yksin rauhassa ja harrastat omistautuvasti mitä nyt sitten harrastatkin, koska sinusta voisi muuten hyvin tulla Kolme viikkoa huokailua hämärässä-marttyyriäiti tai Kaikkeni olen teidän vuoksi uhrannut ja tässäontulos-äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa.
Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä.
Minulle on itsestään selvää että tuollaista kohonnutta riskiä en sille "niin suuresti rakastamalleni" lapselle haluaisi tuottaa. Hirveä huoli olisi toisen turvallisuudesta. Ei käy järkeen yhtään miksi joku haluaisi. Paitsi jos se rakkaus onkin oikeasti itsekkyyttä.
Hivenen eri asia jäädä murehtimaan jotain lentokoneen tippumista ja auton alle jäämistä, kun tahallista koronneen riskin siirtämistä jälkeläiselleen. Ja vaikka lapsi ei saisikaan syöpää, niin entäs jos hänkin menettää äitinsä, kenties vielä nuorempana kuin mummo meni. Niin surullista.
Kun riskin tietää, siihen voi varautua. Pettymyksiltä ja suruilta ei kukaan takuulla säästy elämänsä aikana. Niistä myös selviää.
En olisi uskonut että löytyy noin paljon ihmisiä joiden mielestä on ok altistaa tietoisesti lapsi kohonneelle syöpäriskille tai äidin aikaiselle menettämiselle. Mutta tämä lisää taas ymmärrystäni ihmisten itsekkyydestä.
Olen ollut siinä käsityksessä, että nämä ihmiset joilta on tuollainen geenivirhe löytynyt, ovat käyneet säännöllisesti ja tiiviimmin terveystarkastuksissa kuin muut ja jotkut jopa poistattaneet rinnat ennen riski-ikää pelatakseen varman päälle. Saatan olla väärässä. Mun mielestä joku hoidettavissa tai ehkäistävissä olevan taudin riskiperimä on eritasoinen juttu kuin vaikka vaikea geeniperäinen kehitysvammaisuus.
En toivoisi rintasyöpää enkä rintasyöpäpelkoa pahimmalle vihamiehellenikään, saati potentiaaliselle rakkaalle tyttärelleni. Mut hei, voihan se aina poistattaa rinnat tai pelätä sitä syövän iskua ja painia oman lisääntymisensä kanssa kun todennäköisesti itse levittää mutaatiota taas seuraavalle polvelle. Koska minä vaan halusin lisääntyä. Oikeesti.. 😑
Kuten totesin jo, elintavat ja ympäristö vaikuttavat syöpien syntyyn enemmän kuin geenit. Geenien vaikutus on syövän synnyssä vain 10 prosenttia.
Etkö kauhistele kuinka kukaan voi asua rakkaan lapsensa kanssa kaupungissa ja altistaa hänet ilmansaasteille? Tai syöttää epäterveellistä ruokaa ja näin altistaa lapsen terveysongelmille.
Jotain rajaa nyt tuohon geenien vaikutuksen korostamiseen.
Miten voit valehdella niin räikeästi? Tai jos et tiedä niin älä mutuile netissä. Joku voi vaikka uskoa.
"BRCA1-geenivirheen kantajan riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään on noin 40-80 % ja munasarjasyöpään noin 25-50 %. BRCA2-geenivirheen kantajan riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään on noin 40-70 % ja munasarjasyöpään noin 10-20 %. BRCA1- ja BRCA2-geenin mutaatiot lisäävät riskiä sairastua myös eräisiin muihin syöpiin.".
Oliko vielä jotain fiksua jaettavaa?
Yksinkertaisesti puhdasta itsekkyyttä lisääntyä omilla geeneillä tuon mutaation kanssa. Ei rakkautta.
Voitaisko myös suhteuttaa katsomalla todennäköisyyksiä. 5000 naista vuodessa sairastuu rintasyöpään. heistä 5-10% on saanut taudille altistavan geenin. Eli ei se hirmu yleistä ole. Jos tietää että geenivirhe on, tietää myös miten kannattaa tarkastuksissa käydä ja voi etukäteen harkita vaihtoehtoja miten toimia kun pahin alttiusikä lähenee. Ainakaan mulle rinnattomana eläminen ei olisi syöpäkuolemaan verrattuna ongelma eikä mikään.
Linkki, lainaus tai lähde ois kiva. 5000 Suomessa, maailmassa? Ei oikein passaa tuo BRCA:n syöpätodennäköisyyteen.
Täytyy siis sopia että olemme samaa mieltä siitä että olemme täysin eri mieltä. Itse en haluaisi tarkoituksella tuottaa lapselle moista tuskaa, pelkoa, epävarmuutta ja surua. Ja jollekin rintojen poisto on pikkujuttu, vaikka se tehtäisiin omalle tyttärelle. Sinun itsekkyytesi vuoksi. Voi ihminen..
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…ä.-,Yleistä,tapauksia%20todetaan%20vuosittain%2025–30.
Mie oon lapseton ku en oo koskaa seurustellu, irtosuhteita on muutamia ja jos mie seurustelisin ni en ois varma haluaisinko silloinkaa lapsia koska mie en oikein haluais jäädä töistä pois enkä mie tykkäis olla lapsen kanssa kovinkaa paljoa. Ja sit mie en tykkää oikein siitä mihin suuntaa tää yhteiskunta on menny.Mie tykkään urheilla,tehdä ahkerasti töitä,tykkään rentoutua vapaa-ajalla ja mie tykkään päättää omista asioistani ihan ite. Mie en vihaa naperoita mutta mie varmaan jään velaksi. Ikää miul on 31v ja mie oon miesoletettu.