Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Ihan vain sellaista sanoisin noista sukulaisten lastentekouteluista, että eivät ne kohdistu vain nykyiseen nuoreen sukupolveen. Aina sitä on saanut kuulla. Itse näen sen enemmänkin sukulaistapaamisiin liittyvänä opittuna diskurssina. Kun ei keksitä, mistä puhua jonkun puolitutun sukulaisen kanssa, otetaan puheeksi tuollaiset utelut. Vähän kuin lakkiaisissa sukulaiset kyselevät, että mihinkäs aiot mennä opiskelemaan. On se kiusallista, muistan sen itsekin. Mutta varmaan muutosta tapahtuu tässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen parisuhdeajattelu on minulle myös vierasta, vaikken koskaan itse ole ollut ns perinteinen nainen.
Mitä tarkoitat tällä nykyisellä pariauhdeajattelulla?
Tulee heti ajatus että nyt kun on kumottu lapsettomien olevan joko 24/7 bilettäviä baareilijoita tai työnarkomaaneja jotka on niin tyhmiä että eivät tajua saavansa rahojaan hautaansa niin seuraavaksi keksitte että meidän parisuhteet on huonoja. Toivottavasti et tarkoittanut sitä.
No täällähän on koko mammapalsta täynnä valitusta siitä, miten mies ei sitoudu, nainen ei löydä sopivaa kumppania jonka kanssa perustaa perhe, tinder täynnä kummia tyyppejä jne. Kiva, jos sinulla on hyvä parisuhde. Mutta katso ympärillesi: aika paljon näkyy paremmasta haaveilevia. Olen saanut käsityksen, että nykyään vain sekstaillaan tapailusuhteissa. En syytä siitä ketään henkilökohtaisella tasolla, kyse on selvästikin laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä.
Toki parisuhteiden muuttuminen voi vaikuttaa perheiden perustamisen mahdollisuuksiin. Mutta tämä koskettaa enemmän lapsista haaveilevia, tietysti. Tiedän monia pitkään ihan normaaleissa parisuhteissa olleita, jotka eivät vaan yhteisellä päätöksellä lapsia halua. Ollaan naimisissa, pitkään yhdessä oltu, mutta kumpikaan ei lapsia toivo. Monet näistä ovat jopa "päihittäneet" perheelliset, joilla eroja lähipiirissäkin on. Toki ei ole vertailukelpoista, kun perheellisiä on enemmän, toki sitten myös vaihtelua on enemmän.
En tiedä liittyneekö erot sitten muutenkin siihen, että on ollut tärkeää mennä jonkun (aivan vääränlaisen) kanssa yhteen perheenperustamisen vuoksi, vai onko lapsiperhe-elämä vaikuttanut suhteisiin. Eikö ole tarpeeksi tutkiskeltu toisen sopivuutta kumppaniksi pidemmällä ajalla, vai onko uhrattu suorittamisen alttarille oma itsensä, jonka kanssa myöhemmin halutaan taas päästä yhteyteen ja tehdään elämänmuutoksia. Ihmisillä on jotenkin hassuja odotuksia elämältä, ihankuin suurinta osaa näistä ei voisi ennakoida kun vähän miettii. Ehkä ei välitetäkään, vaan eletään ns. hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten oikeudet ymmärretä nykyisin ihan eri tavalla. Keskiajallahan lapsi oli suunnilleen pieni paholainen joka piti hakata ruotuun, ja teollisellakin ajalla lähinnä työvoimaa, tai ainakin perillinen joiden on syytä olla vanhemmilleen mieliksi, tai muuten.
Vasta viime aikoina on alettu ajatella asioita lapsen paras ensin -ei se, haluanko minä lapsen koska biologinen tikittää, vaan olenko minä sellainen ihminen jonka kanssa lapsen on hyvä olla. Ei vain nyt, vaan loppuikäni. Se on aika paljon pyydetty, tietää että on varmasti hyvä, varoissaan, hyvässä parisuhteessa ja tasapainoinen seuraavat 18 vuotta, minimi. Niin paljon kuitenkin voi mennä vikaan.
Omalla kohdalla voi ottaa hurjiakin riskejä, mutta miten voi oikeuttaa itselleen että riskeeraisi pienen onnen?
(Olen yhden äiti, tulin äidiksi melkein nelikymppisenä, varmisteltuani mahdollisuuksien mukaan, että vauvalla on kaikki mitä voi toivoa. Lapseni on täydellisen hurmaava, ja aviomieheni on sekaisin ihastuksesta ja erinomainen isä, joten omalta kannaltani tein kyllä oikein. Lapsen kannalta? Tervetuloa kylmään maailmaan jossa ekotuho jyllää, koska äiti halusi ihanan pehmeän syliinsä ja hymyilevän miehen. Epäilen edelleen että tein ahneuttani eettisesti väärin).
Voi kuule, ei kai äitiyttä näin tarvitse suorittaa. Olet siis järkännyt ideaaliolosuhteet lapselle. Mutta mitä sitten, jos lapsesi paljastuukin ajan myötä epätäydelliseksi? Kaduttaako sinua silloin?
Mielestäni me kaikki ihmiset olemme epätäydellisiä. Maapallo elinympäristönä on epätäydellinen. Minun lapseni ovat epätäydellisiä. Mutta olen silti halunnut kutsua heidät kanssani tutustumaan tähän kummalliseen maailmaan. En ole havainnut heidän olevan pettyneitä siihen, että olen heidät synnyttänyt. Ekologinen jalanjälkemme on pienempi kuin keskivertosuomalaisen.
Mun mielestä pitäisikin hiukan miettiä milloin lisääntyy vai lisääntyykö ollenkaan. Välttämättä lapsi ei nauti almujen metsästämisestä kuten äitinsä tai katsella stressaantuneita vanhempiaan. Nimenomaan täytyy harkita tarkkaan millaiseen kotiin on valmis synnyttämään tulevan ihmettelijän seuraavaksi 18 vuodeksi!
Kysy vielä polilta. Hedelmällisyyden säilytyspalveluihin (ole tarkkana solujen pakastamisen kanssa, niitä pitää tulla hyvä määrä säilöön) on ollut kaikilla oikeus vuodesta 2018 muistaakseni, ja pariskuntana voi myös mennä vaikka heti hedelmöityshoitoon (Uusi useamman kk:n jonotus!), jos asia on ajankohtainen jo nyt. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain sellaista sanoisin noista sukulaisten lastentekouteluista, että eivät ne kohdistu vain nykyiseen nuoreen sukupolveen. Aina sitä on saanut kuulla.
Toki näin. Kommentoinkin itse väitettä jonka mukaan nykyisin ei enää udeltaisi, ihmeteltäisi tai vaadittaisi perusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten tuntuu olevan niin mahdotonta ymmärtää/hyväksyä, että ihmiset ovat erilaisia. Tämänkin palstan perusteella näyttää siltä, että moni lapsellinen nauttii lapsen tuomasta hälinästä ja hoivaamisesta, kaipaa haastetta ja draamaa tylsään arkeensa, ja tuntee elämänsä merkitykselliseksi vain lapsen myötä. Lasta myös vieläkin tarvitaan vanhuuden turvaksi ("kuka teidänkin eläkkeet maksaa?", "kuka teitäkin käy vanhainkodissa katsomassa?"), vaikka luulin tuon olevan 1800-luvun ajattelumalli.
Onko teidän tosiaan niin vaikea ymmärtää, että toiset (kuten allekirjoittanut) eivät kaipaa millään tasolla ylimääräistä härdelliä elämäänsä, vaan työpäivän sosialisoinnin jälkeen pikemminkin hiljaisuutta ja rauhaa akkujensa lataamiseksi. Saan onnen nimeomaan yksinkertaisesta ja simppelistä arjesta, kissan purinasta rintakehälläni, hyvän kirjan lukemisesta, ruoanlaitosta ja kävelylenkeistä miehen ja koiran kanssa. Kaipa tämä on sitä "mukavuudenhalua", jota toiset niin kovasti paheksuvat. Itse en puolestaan ymmärrä "ikävyydenhalua", joka lapsi-intoilijoiden mielestä on ainoa tapa elää. Toki jos ikävyyden maksimointi on elämän päämäärä, niin siitä vaan! Mutta hyvin moni haluaa viettää ainutlaatuisen elämänsä eri tavalla, eikä teidän paheksumisenne tilannetta muuta.
Mitä tuohon eläkkeisiin tulee, en edelleenkään usko, että kukaan tässä maassa lisääntyy kansalaisvelvollisuutena Suomen huoltosuhdetta korjatakseen. Tätä käytetään vaan perusteluna lasten hankkimiselle ylikansoitettuun maailmaan. Ihan sama planeetta ja luonnonvarat me jaamme niiden yli 7 miljardin muun kanssa, ja maailman ylikansoitus ja siitä johtuvat miljoonat ongelmat ovat myös suomalaisten ongelmia. Itse koen tekeväni todella suuren ympäristöteon jättämällä lisääntymättä. Tämä asia on suuremmassa skaalassa huomattavasti tärkeämpi asia kuin piskuisen Suomen huoltosuhde (joka voidaan sitä paitsi ulkomaalaisten avulla helposti korjata).
Tämä on aika sama kun kysyisi ihmiseltä että "miksi sinä et ota koiraa lemmikiksi?" kuin "miksi sinä et tee lapsia?"
Koska en halua koiraa.
Koska en halua lapsia.
Tai "miksi sinä et elä parisuhteessa?" ja "miksi sinä et osta autoa?"
Koska en tarvitse parisuhdetta.
Koska en tarvitse autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisten tuntuu olevan niin mahdotonta ymmärtää/hyväksyä, että ihmiset ovat erilaisia. Tämänkin palstan perusteella näyttää siltä, että moni lapsellinen nauttii lapsen tuomasta hälinästä ja hoivaamisesta, kaipaa haastetta ja draamaa tylsään arkeensa, ja tuntee elämänsä merkitykselliseksi vain lapsen myötä. Lasta myös vieläkin tarvitaan vanhuuden turvaksi ("kuka teidänkin eläkkeet maksaa?", "kuka teitäkin käy vanhainkodissa katsomassa?"), vaikka luulin tuon olevan 1800-luvun ajattelumalli.
Onko teidän tosiaan niin vaikea ymmärtää, että toiset (kuten allekirjoittanut) eivät kaipaa millään tasolla ylimääräistä härdelliä elämäänsä, vaan työpäivän sosialisoinnin jälkeen pikemminkin hiljaisuutta ja rauhaa akkujensa lataamiseksi. Saan onnen nimeomaan yksinkertaisesta ja simppelistä arjesta, kissan purinasta rintakehälläni, hyvän kirjan lukemisesta, ruoanlaitosta ja kävelylenkeistä miehen ja koiran kanssa. Kaipa tämä on sitä "mukavuudenhalua", jota toiset niin kovasti paheksuvat. Itse en puolestaan ymmärrä "ikävyydenhalua", joka lapsi-intoilijoiden mielestä on ainoa tapa elää. Toki jos ikävyyden maksimointi on elämän päämäärä, niin siitä vaan! Mutta hyvin moni haluaa viettää ainutlaatuisen elämänsä eri tavalla, eikä teidän paheksumisenne tilannetta muuta.
Mitä tuohon eläkkeisiin tulee, en edelleenkään usko, että kukaan tässä maassa lisääntyy kansalaisvelvollisuutena Suomen huoltosuhdetta korjatakseen. Tätä käytetään vaan perusteluna lasten hankkimiselle ylikansoitettuun maailmaan. Ihan sama planeetta ja luonnonvarat me jaamme niiden yli 7 miljardin muun kanssa, ja maailman ylikansoitus ja siitä johtuvat miljoonat ongelmat ovat myös suomalaisten ongelmia. Itse koen tekeväni todella suuren ympäristöteon jättämällä lisääntymättä. Tämä asia on suuremmassa skaalassa huomattavasti tärkeämpi asia kuin piskuisen Suomen huoltosuhde (joka voidaan sitä paitsi ulkomaalaisten avulla helposti korjata).
Sinusta syntyy kyllä kieltämättä sellainen kuva, että tahallasi kärjistät asioita. Olet todella vahvasti puolustuskannalla, vaikkei sinua kohtaan ole kukaan oikeasti hyökännyt. Haluat vain oikeuttaa sen, että olet päättänyt olla lapseton. Käytät verbiä lisääntyä ja äidit ovat sinulle lisääntyjiä.
Koet tekeväsi todella suuren ympäristöteon jättämällä lisääntymättä. No, kyllähän sinun täytyykin kompensoida se, että sinulla on lihaa syövä koira lemmikkinäsi.
Vierailija kirjoitti:
Koet tekeväsi todella suuren ympäristöteon jättämällä lisääntymättä. No, kyllähän sinun täytyykin kompensoida se, että sinulla on lihaa syövä koira lemmikkinäsi.
OT, mutta aika monta koiraa saa elämässään hankkia jos niitä voi hankkia niiden päätöjen verran mitä sinun lapsesi tulee kokonaisuudessaan tuottamaan. Varsinkin jos lapsesi esim. käyttää vaippoja, käyttää vaatteita, syö lihaa tai ihan mitä tahansa, tuottaa jätteitä, käyttää elektroniikkaa, ostaa joskus auton, käyttää sähköä/lämmitystä kotonaan, häntä kuskataan harrastuksiin tai jos lisääntyy.. Päästöt kertyvät jatkuvasti uuden sukupolven tuottamana.
Päästöt katkevat kaikilta potentiaalisilta seuraavilta sukupolvilta tulevaisuudessa kun jättää lisääntymättä. Ei se pelkkä yksi syntymätön lapsi ratkaise, vaan se että sitä yhtäkään ei ole tuottamassa taas seuraavaa ja seuraavaa.
Ei taas valehdella, jooko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen26-vuotias 6 lapsen äiti ja isoveljelläni on 5 lasta emmekä ole lestadiolaisia.
Ja voihan se lapsi hankkia koiran ja hänen lapsensa seitsemän ja hänen lapsensa kolme.
Kun en lisäänny, tuotan silti koirineni paljon vähemmän päästöjä kuin sinun lapsesi. Vaikka minulla olisi kymmenen koiran lauma koko loppuikäni. Varsinkin kun Suomessa ei ole erityistä lihantuotantoa koiria varten, vaan koirat syövät sitä mitä ihmispuolen ruokateollisuudelta jää. Mutta jatka toki huonojen tutkimusten huonosti lukemista ja levitä mutua vielä lisää 😘
Höpöhöpö seis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole lapsia eikä niitä tule koska:
1) Ei ole naista koskaan ollutkaan.
2) Ei ole koskaan ollutkaan vauvakuumetta.
3) Jo pelkkä ajatus siitä että olisin kotona lapsen kanssa pistää minut voimaan pahoin.
4) Lasten hoitaminen ei vain kiinnosta.
5) Haluan tehdä niitä asioita mitkä minua kiinnostaa ja mistä saan nautintoa.
6) Suomen tilanne ja suunta mihin suomi menee ei tyydytä minua.
Siinä muuta "syy" miksi jätän lapset tekemättä.
M30
Minulla täysin samat syyt paitsi kohta 1.
N41
Vierailija kirjoitti:
Ja voihan se lapsi hankkia koiran ja hänen lapsensa seitsemän ja hänen lapsensa kolme.
Kun en lisäänny, tuotan silti koirineni paljon vähemmän päästöjä kuin sinun lapsesi. Vaikka minulla olisi kymmenen koiran lauma koko loppuikäni. Varsinkin kun Suomessa ei ole erityistä lihantuotantoa koiria varten, vaan koirat syövät sitä mitä ihmispuolen ruokateollisuudelta jää. Mutta jatka toki huonojen tutkimusten huonosti lukemista ja levitä mutua vielä lisää 😘
Höpöhöpö seis.
No sinä taidat puolestasi jatkaa toisten kirjoitusten huonosti lukemista. Väitinkö minä, että lasten hiilijalanjälki olisi pienempi kuin koiran? Sanoin vaan, että lisääntymättömyys vaikuttaa olevan sinulle yksi tapa kompensoida omaa kulutustasi, johon kuuluu jopa koira.
Voisit olla ihan fiksu väittelijä, jos et vääristelisi toisten sanomisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja voihan se lapsi hankkia koiran ja hänen lapsensa seitsemän ja hänen lapsensa kolme.
Kun en lisäänny, tuotan silti koirineni paljon vähemmän päästöjä kuin sinun lapsesi. Vaikka minulla olisi kymmenen koiran lauma koko loppuikäni. Varsinkin kun Suomessa ei ole erityistä lihantuotantoa koiria varten, vaan koirat syövät sitä mitä ihmispuolen ruokateollisuudelta jää. Mutta jatka toki huonojen tutkimusten huonosti lukemista ja levitä mutua vielä lisää 😘
Höpöhöpö seis.
No sinä taidat puolestasi jatkaa toisten kirjoitusten huonosti lukemista. Väitinkö minä, että lasten hiilijalanjälki olisi pienempi kuin koiran? Sanoin vaan, että lisääntymättömyys vaikuttaa olevan sinulle yksi tapa kompensoida omaa kulutustasi, johon kuuluu jopa koira.
Voisit olla ihan fiksu väittelijä, jos et vääristelisi toisten sanomisia.
En ole sama ihminen jolle totesit olevan syytäkin kompensoida jotain koska on koiria, mutta kiitos viimeisestä lauseestasi.
Pitäis vissii panna naisii ilman kumii ni saattais tulla lapsii mut en haluu maksella elareit eikä lastenhoito kiinnosta.
Seuraavassa syyt omaan elämäntilanteeseeni. Onko minulla lapsi vai olenko lapseton?
1. En ole koskaan osannut kuvitella toisenlaista elämää
2. Nautin valinnastani suuresti
3. Tiedän mitä haluan ja mitä en halua
4. Valintani perustuu hyvään itsetuntemukseeni siitä, mikä on minulle hyvä
5. En pelkää etukäteen asioita, joita en voi kuitenkaan täydellisesti hallita, enkä sen vuoksi tee/ole tekemättä jotain.
Olen 30, enkä ole koskaan elämässäni kokenut edes ohikiitävää hetkeä, jolloin olisin halunnut lapsen. Kummilapsia on, ja sisarusten lapsia. Vauvat on tosi söpöjä ja vanhempien kanssa on ihan mukava puuhata.. Eli en siis ole mikään lastenvihaaja :D
Kun yritän selittää tätä tunnetta, niin moni "lapsellinen" ystäväni alkaa selittää jostain lisääntymisvietistä ja sen luonnollisuudesta jne. En ihan oikeasti tiedä mikä se tunne on, ja muutama on jopa väittänyt että tietoisesti tukahdutan sen :D Tuntuu niin hassulta.. En ole oikein pystynyt tulemaan muuhun lopputulokseen, että joillain ihmisillä se tunne on niin kokonaisvaltainen, että eivät osaa ajatella, että muilla sitä ei olisi. Vähän kuin nälkä?
Minulle lapsen hankinta ja raskaus tuntuu yhtä haluttavilta asioilta, kuin lemmikkikrokotiilin hommaaminen niin, että vetäisin sen omasta anuksestani. Suomeksi = ei ole koskaan tullut pieneen mieleenikään. Ei lapsena, ei aikuisena. Ei vastasyntyneen äärellä. Ei edes unessa.
Huvittavaa tämä kun joku tekee niin valtavan ilmastoteon, että jättää lapset tekemättä (vaikka se ei ainoa syy olisikaan) niin sitten tämän ihmisen oletetaan elävän täydellisesti tai muuten se on ihan täysi pska.
Paras mitä minulle on sanottu on se, että miksi käytän vaatteita kun ne kuluttaa maapalloa. Ja yleensä nämä mussuttajat eivät pistä tikkua ristiin, paitsi ehkä hankkivat sen kestokassin minkä unohtavat aina autoon tai kotiin.
Yhteiskunta ei kannusta lapsen tekoon. Ja jos satut tekemään lapsen ja joku menee vähänkin pieleen tai haet apua niin lastensuojelu ottaa lapsesi huostaan. En tekisi lapsia kun luen lastensuojelun toimista.
Tilanne oli vielä kurjempi serkulleni, joka taas on tahattomasti lapseton. Mutta suku ei tajua että hän pahoittaa näistä kuittailuista ja uteluista vielä syvemmin mielensä kuin minä, jolle tämä on oma valinta.