Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Itselläni ei ole lapsia eikä niitä tule koska:

1) Ei ole naista koskaan ollutkaan.

2) Ei ole koskaan ollutkaan vauvakuumetta.

3) Jo pelkkä ajatus siitä että olisin kotona lapsen kanssa pistää minut voimaan pahoin.

4) Lasten hoitaminen ei vain kiinnosta.

5) Haluan tehdä niitä asioita mitkä minua kiinnostaa ja mistä saan nautintoa.

6) Suomen tilanne ja suunta mihin suomi menee ei tyydytä minua.

Siinä muuta "syy" miksi jätän lapset tekemättä.

M30

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen parisuhdeajattelu on minulle myös vierasta, vaikken koskaan itse ole ollut ns perinteinen nainen.

Mitä tarkoitat tällä nykyisellä pariauhdeajattelulla?

Tulee heti ajatus että nyt kun on kumottu lapsettomien olevan joko 24/7 bilettäviä baareilijoita tai työnarkomaaneja jotka on niin tyhmiä että eivät tajua saavansa rahojaan hautaansa niin seuraavaksi keksitte että meidän parisuhteet on huonoja. Toivottavasti et tarkoittanut sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton elämä johtaa myös siihen, ettei saa omakohtaisia kokemuksia siitä, miten esimerkiksi päivähoito-, sosiaali- ja koulutusjärjestelmä kehittyvät omien lapsuusvuosien jälkeen. Tärkeä yhteiskunnan osa-alue jää pimentoon, eikä osata arvioida tarvittavien resurssien merkitystä. Nähdään vain oma kulutus ja laskeskellaan omien rahojen riittävyyttä. Ei ymmärretä sukupolvien ketjun toimintaa.

Vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat päiväkodista lähtien tottuneet elämään vain samanikäisten parissa. Kaverit ovat perhettä tärkeämpiä. Baareissa kiertelevät nais- ja mieskaveriporukat ovat kuin yli-ikäisiä päiväkotilaisia.

Paitsi jos on töissä varhaiskasvatuksessa, sosiaalihuollossa tai koulussa. Tai politiikassa. Tai vaan seuraa maailmamenoa; tuttavat, uutiset, opiskelu jne. Kyllähän sitä aina jää elämässä jostain omankäden tiedosta paitsi. Voi kuitenkin kuunnella muita, keskustella ja seurailla maailmanmenoa uteliaana.

Ihmisillä nyt on yleisestikin niin huono yleissivistys, monella perheelliselläkin, että tokkopa tuosta nyt mitään erottavaa tekijää tulee. Onpahan enemmän aikaa ottaa selvää muistakin asioista, kuin niistä välittömästi omaa elinpiiriä koskevista vain kokemuksen kautta.

En edes puutu tuohon sukupolvien ketjun ymmärtämättömyyteen, itse pienestä saakka historiasta kiinnostuneena ja monen vanhan ihmisen kanssa syvällisesti jutelleena. Heilläkään ei ole muuten yksiselitteistä ratkaisua hyvään elämään, mutta keskimäärin enemmän näkemystä ja ymmärrystä erilaisia elämänpolkuja kohtaan, arvottamatta niitä. Jotkut pääsee sille ajattelun- ja kokonaisuuksien ymmärryksen tasolle vasta eläkeiässä, jotkut jo nuorempana.

Lapsettomanakin voin allekirjoittaa. On tärkeä olla edes jollain lailla perillä yhteiskunnan eri ulottuvuuksien tapahtumista ja nykytilasta, vaikka ne ei itseä koskettaisi. Juuri nyt tai ei koskaan. Yleissivistys on kadoksissa oleva luonnonvara, Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Lasten oikeudet ymmärretään nykyisin ihan eri tavalla. Keskiajallahan lapsi oli suunnilleen pieni paholainen joka piti hakata ruotuun, ja teollisellakin ajalla lähinnä työvoimaa, tai ainakin perillinen joiden on syytä olla vanhemmilleen mieliksi, tai muuten. 

Vasta viime aikoina on alettu ajatella asioita lapsen paras ensin -ei se, haluanko minä lapsen koska biologinen tikittää, vaan olenko minä sellainen ihminen jonka kanssa lapsen on hyvä olla. Ei vain nyt, vaan loppuikäni. Se on aika paljon pyydetty, tietää että on varmasti hyvä, varoissaan, hyvässä parisuhteessa ja tasapainoinen seuraavat 18 vuotta, minimi.....

  ...(Olen yhden äiti, tulin äidiksi melkein nelikymppisenä, varmisteltuani mahdollisuuksien mukaan, että vauvalla on kaikki mitä voi toivoa. Lapseni on täydellisen hurmaava, ja aviomieheni on sekaisin

ihastuksesta ja erinomainen isä, joten omalta kannaltani tein kyllä oikein. Lapsen kannalta? Tervetuloa kylmään maailmaan jossa ekotuho jyllää, koska äiti halusi ihanan pehmeän syliinsä ja hymyilevän miehen. Epäilen edelleen että tein ahneuttani eettisesti väärin).

Ne nähdään vain tulevina veronmaksajina.  Koiran osa se on oikeastaan, vastineeksi saa byrokratiaa ja tehottomuutta ja hitaita herroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.

Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?

Olen kiinnostunut olemaan lapseton.

Yksi vittttuilee ja muut 11 ei viitsi edes yrittää vastata.

Siis lapsettoman pitää perustella lapsettomuuttaan? Ja jakaa sinun kanssasi kiinnostuksen kohteensa?

No kokeillaan.

Olen kiinnostunut lukemisesta. Sellaisesta missä voi rauhassa moneksi tunniksi uppoutua hyvään kirjaan. Joskus menee koko yö lukiessa jos sattuu hyvä kirja.

Olen kiinnostunut peleistä. Palapeleistä, konsolipeleistä ja joistain lautapeleistä.

Olen kiinnostunut eräilystä ja vaeltamisesta. On kiva olla reissuilla ja nukkua autossa tai teltassa. Tai kalastaa koko yö.

Olen kiinnostunut koirista. Olemme mukana Kaverikoirissa ja ennen koronaa vierailimme ahkerasti vanhuspalveluiden puolella ilahduttamassa ihmisiä. Edellisen koiran kanssa oltiin mukana vapepan toimissa.

Olen ollut mukana myös vankilavierailijatoiminnassa ja Naisten Linjan tukichatin vapaaehtoisena.

Mutta onneksi vasta se oma lapsi opettaa naiselle rakkautta, empatiaa, välittämistä ja ties mitä pas kaa... Eiku.

Kiitos asiallisesta mielenkiinnon kohteiden listaamisesta. 

Miten lasten hankkiminen mielestäsi pudottaa kaiken listaamasi tekemisen pois? Omalta kohdalta voisin sanoa, että joo olen kyllä lukenut, neulonut tai tehnyt palapelejä yli yön, käynyt koiraharrastuksissa ja halikoiravierailuilla, myynyt makkaraa lasten pelien väliajalla, telttaillut ja eräjormaillut sinäkin aikana kun meillä on ollut lapsia. 

Tässä se taas nähdään, lisääntyjälle mikään syy ei ole koskaan tarpeeksi hyvä. Kuulemma mistään ei tarvitse luopua lasten takia, mutta silti valitetaan koko ajan kun ei ole tarpeeksi aikaa ja rahaa.

Voitko myöntää edes sen, että vaikka sä ehkä ehditkin jonkun palapelin koota joskus, niin lapsettomalla ihmisellä on helposti ainakin 3 kertaa enemmän vapaa-aikaa kuin sulla? (Ja luultavasti tuplasti rahaa.) Voitko oikeasti väittää, että se ei näy elämänlaadussa mitenkään?

Joillakin näkyy, joillakin ei. Valinnat on jokaisen omia.  Olen edelleen sitä mieltä, ettei lasten takia tarvitse luopua asioista joista muutenkin nauttii, se on ennen muuta järjestelykysymys. Kiirevuodetkin ovat loppujen lopuksi varsin lyhyt jakso ihmiselämään verraten. Minä en ole "koko ajan" valittanut ajan saati rahan puutetta,  jälkimmäistä ei ole koskaan ollutkaan. Silloin tällöin kyllä olen miettinyt, että se toivontai olisi hyvä olla kahdeksantena päivänä kalenterissa.  Lisäksi mulle on aina ollut kirkkaana mielessä se, että lapset on antaneet aina enemmän kuin ottaneet enkä koe menettäneeni mahdottomia, vaikka olen ajoittain tinkinyt omista menoistani tai harrastuksistani.  Olen saanut kuitenkin kaiken mitä halunnut ja lisäksi nuo mainiot tyypit elämääni, ja nyt viisikymppisenä mulla toivottavasti on vielä mahdollisuus kymmeniä vuosia harrastaa itselleni mieleisiä asioita.

Olen kaikesta samaa mieltä kanssasi. Minulla on kolme lasta (7,10 ja 13). Olen niin kiitollinen, että päädyin heidät saamaan vaikken siis ollut edes oikein kiinnostunut lapsista. Lasten kanssa on vaan niin oudosti voiton puolella. En osaa selittää tuon edellisen virkkeen kokonaisvaltaisuutta - ainakaan lyhyesti.

Heille isot tsempit, joita saadut lapset kaduttavat. Olettehan yrittäneet hakea ulkopuolista apua tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1328, kirjoitat koko ajan nautinnoista. Elämäsi tarkoitus tuntuu olevan nautiskelu. Haluat saada oikeutuksen sille, sen vuoksi varmaan riemuitset.

Minulle tärkeää elämässä ovat ihmissuhteet ja rakkaus, läheisyys, huolenpito. Olen korkeasti koulutettu feministi. Sallittakoon minullekin oma valintani ilman alapeukutteluja.

No ihmiset yleensä ovat sitä mieltä, että elämä ilman nautintoa ei ole elämisen arvoista. Mä olen kyllä koko ajan käsittänyt, että joku ihminen voi lapsista nauttia hyvinkin paljon, ja näin ollen on järkevää, että hän tekee uhrauksia lapsia saadakseen.

Teillä lisääntyjillä tuntuu sen sijaan olevan ylitsepääsemätön vaikeus ymmärtää muita. Teidän elämäntapanne on ainoa oikea. Jos joku on eri mieltä, niin hän ei ole vaan vielä kokeillut teidän ihanaa elämäntapaanne ja tajunnut olevansa väärässä. Niin ylimielistä.

Aiemmassa viestissä riemuitsen siksi, että totuus tuli vihdoinkin ilmi. Tajuatko edes kuinka aivopestyltä vaikutat kun yrität väittää että lasten hankinnassa ei ole mitään negatiivisia puolia? Kunnioitan äärettömästi enemmän ihmisiä, jotka sanovat suoraan että välillä on raskasta ja joskus voi vähän kaduttaakin, mutta että vanhemmuus on heille silti sen arvoista. Se, että yrittää kiistää kaikkia haittapuolet ja kieltäytyy puhumasta niistä, henkii sitä että sinulla on hirveä tarve vakuutella oman ratkaisusi hyvyyttä.

Sinä yrität lisääntyjänä omia itsellesi kaikki maailman hyvät asiat ja kiistää että olisit joutunut mistään luopumaan. Nytkin yrität vihjata että minulle ihmissuhteet eivät olisi tärkeitä? Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, joten ihmissuhteita voi olla muitakin kuin se suhde omaan lapseen. Haluat tiivistää minun elämäni tyhjäksi ja rakkaudettomaksi, vaikka en ole edes kertonut sinulle mitään itsestäni. Kaikki argumenttini ovat olleet vain esimerkkejä siitä, että mitä JOKU IHMINEN saattaa kokea menettävänsä lapsia hankkiessaan.

Teidän lisääntyjien kanssa on niin raskasta keskustella, kun ensin väitätte pokalla naamalla että lasten takia ei joudu luopumaan mistään, ja sitten seuraavaksi syytätte lapsettomia itsekkäiksi kun ne eivät ole valmiita luopumaan mistään. Keskustelu teidän kanssa on täysin vailla logiikkaa.

Olen lisääntyjä, mutta jos saisin palata ajassa taaksepäin niin en tekisi yhtään lasta. Tiedän että näin ajatellessani olen sakin petturi. Rakastan tietysti lapsiani jotka ovat jo aikuisia mutta silti jos pystyisi perumaan niin peruisin.

Yksi syy lukuisten  lisäksi on se että jonain päivänä heidän äitinsä kuolee ja he joutuvat minut hautaamaan, tyhjentämään asunnon, huolehtimaan perunkirjoituksen järjestämisestä ja kuolinpesän hoidosta. Ja suremaan. Haluaisin säästää lapseni kaiken muun pahan lisäksi myös siltä.

No, tehtyjä lapsia ei saa perutuksi,  mutta sanon vaan että kannattaa miettiä todella tarkkaan haluaako tähän maailmaan lapsia tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen parisuhdeajattelu on minulle myös vierasta, vaikken koskaan itse ole ollut ns perinteinen nainen.

Mitä tarkoitat tällä nykyisellä pariauhdeajattelulla?

Tulee heti ajatus että nyt kun on kumottu lapsettomien olevan joko 24/7 bilettäviä baareilijoita tai työnarkomaaneja jotka on niin tyhmiä että eivät tajua saavansa rahojaan hautaansa niin seuraavaksi keksitte että meidän parisuhteet on huonoja. Toivottavasti et tarkoittanut sitä.

Tää on kyllä ärsyttävää kun osa ajattelee että me lapsettomat biletetään paljon, matkustellaan paljon, ollaa jotain työnarkomaaneja... jne

Itse teen täysin samoja asioita kuin perheelliset ihmiset, en edes käytä alkoholia enkä pahemmin matkustele ja käyn ihan hyvä palkkaisessa töissä.

Miksi lapsia pitäisi tehdä ja miksi pitäisi parisuhde hommata?

Vierailija kirjoitti:

Lapseton elämä johtaa myös siihen, ettei saa omakohtaisia kokemuksia siitä, miten esimerkiksi päivähoito-, sosiaali- ja koulutusjärjestelmä kehittyvät omien lapsuusvuosien jälkeen. Tärkeä yhteiskunnan osa-alue jää pimentoon, eikä osata arvioida tarvittavien resurssien merkitystä. Nähdään vain oma kulutus ja laskeskellaan omien rahojen riittävyyttä. Ei ymmärretä sukupolvien ketjun toimintaa.

Vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat päiväkodista lähtien tottuneet elämään vain samanikäisten parissa. Kaverit ovat perhettä tärkeämpiä. Baareissa kiertelevät nais- ja mieskaveriporukat ovat kuin yli-ikäisiä päiväkotilaisia.

Joo, tää on muuten totta. Sukupolvien ketjun ja sen kokonaisvaltaisen ymmärtämisen tajuaa lasten kautta paremmin: tää on niin totta, ei tietenkään jokaisen kohdalla. Ja juuri tuo samanikäisten kanssa oleminen, helpostihan siinä maailmankuva kapenee. Mutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1328, kirjoitat koko ajan nautinnoista. Elämäsi tarkoitus tuntuu olevan nautiskelu. Haluat saada oikeutuksen sille, sen vuoksi varmaan riemuitset.

Minulle tärkeää elämässä ovat ihmissuhteet ja rakkaus, läheisyys, huolenpito. Olen korkeasti koulutettu feministi. Sallittakoon minullekin oma valintani ilman alapeukutteluja.

No ihmiset yleensä ovat sitä mieltä, että elämä ilman nautintoa ei ole elämisen arvoista. Mä olen kyllä koko ajan käsittänyt, että joku ihminen voi lapsista nauttia hyvinkin paljon, ja näin ollen on järkevää, että hän tekee uhrauksia lapsia saadakseen.

Teillä lisääntyjillä tuntuu sen sijaan olevan ylitsepääsemätön vaikeus ymmärtää muita. Teidän elämäntapanne on ainoa oikea. Jos joku on eri mieltä, niin hän ei ole vaan vielä kokeillut teidän ihanaa elämäntapaanne ja tajunnut olevansa väärässä. Niin ylimielistä.

Aiemmassa viestissä riemuitsen siksi, että totuus tuli vihdoinkin ilmi. Tajuatko edes kuinka aivopestyltä vaikutat kun yrität väittää että lasten hankinnassa ei ole mitään negatiivisia puolia? Kunnioitan äärettömästi enemmän ihmisiä, jotka sanovat suoraan että välillä on raskasta ja joskus voi vähän kaduttaakin, mutta että vanhemmuus on heille silti sen arvoista. Se, että yrittää kiistää kaikkia haittapuolet ja kieltäytyy puhumasta niistä, henkii sitä että sinulla on hirveä tarve vakuutella oman ratkaisusi hyvyyttä.

Sinä yrität lisääntyjänä omia itsellesi kaikki maailman hyvät asiat ja kiistää että olisit joutunut mistään luopumaan. Nytkin yrität vihjata että minulle ihmissuhteet eivät olisi tärkeitä? Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, joten ihmissuhteita voi olla muitakin kuin se suhde omaan lapseen. Haluat tiivistää minun elämäni tyhjäksi ja rakkaudettomaksi, vaikka en ole edes kertonut sinulle mitään itsestäni. Kaikki argumenttini ovat olleet vain esimerkkejä siitä, että mitä JOKU IHMINEN saattaa kokea menettävänsä lapsia hankkiessaan.

Teidän lisääntyjien kanssa on niin raskasta keskustella, kun ensin väitätte pokalla naamalla että lasten takia ei joudu luopumaan mistään, ja sitten seuraavaksi syytätte lapsettomia itsekkäiksi kun ne eivät ole valmiita luopumaan mistään. Keskustelu teidän kanssa on täysin vailla logiikkaa.

Ymmärrän hyvin, että meidän äitien kanssa on raskasta keskustella. Mutta meitähän on täällä monia ja mekin olemme keskenämme erilaisia. Sanomisemme on myös leviteltynä useaan eri viestiin.

Minä ainakin olen myöntänyt, ettei elämä ole aina ollut helppoa, mutta en ole syyllistänyt siitä lapsia. Lapset ovat rakkaita, ja tunnesiteet ovat minulle tärkeitä. En koe, että olisin lasten takia joutunut luopumaan jostain muusta asiasta, jota olisin todella halunnut.

Välillä olen kenties korostetusti puhunut äidinrakkaudesta, mutta olen yrittänyt sillä vain kannustaa sellaisia nuoria naisia, jotka ehkä empivät pelon vuoksi. Anteeksi, jos olen vaikuttanut ylimieliseltä.

Ihan aidosti olen halunnut kuulla, miksi asiat ovat nykyään näin. Nykyinen parisuhdeajattelu on minulle myös vierasta, vaikken koskaan itse ole ollut ns perinteinen nainen.

Mäkään en ymmärrä kuinka alkuperäinen kirjoittaja voi onnistua lukemaan sinun viestisi niin, että arvostelisit hänen valintaansa olla lapseton tai että olisit sitä mieltä, että lasten takia mistään ei ole joutnut luopumaan. Toit vain esille sitä, miten itse ajattelet lasten saannista ja "lapsellisesta" elämästä, miten vaaka on kallistunut sinun kohdallasi. Alkuperäinen kaivamalla kaivaa jotain "tunnustuksia", vaikka tekstien pointti on ollut muualla. Eihän tämä voisi koskaan olla joku väittelykysymys ainosta oikeasta, erilaisia kun ollaan jokainen.  MInäkin olen nimenomaan halunnut kannustaa empiviä ja harkitsevia ihmisiä omilla näkemyksilläni.

Uskon, että nykyään lapsettomuus nähdään vaihtoehtona ja monia lapsettomia näkee jo ympärillä. Ennen lasten hankinta oli pakollista kun ei yhteiskunta oikein muuta hyväksynyt eikä esimerkkejä ollut. Onhan siinä nyt valtava ero mitä ihminen pystyy elämässään tekemään jos ei ole huollettavia eikä tarvitse elää päiväkodin tai koulun aikataulujen sanemenilla ehdoilla ja antaessaan "laatuaikaa" jokaiselle lapselle päivittäin. Nuorempi polvi myös tietää mitä oma aika on ja mitä kaikkea sitä voi tehdä elämässään, koska eivät ole hukanneet nuoruuttaan ja elämäänsä ryyppyreissuihin. Monet vanhemmat kuvittelevat omaan nuoruuteensa pohjautuen, että lapsettomat viettävät alkoholinhuuruisia päiviä niin kuin he itse ennen lapsia eivätkä huomaa, että elämässä voisi tehdä muutakin kuin hoitaa lapsia tai ryypätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen parisuhdeajattelu on minulle myös vierasta, vaikken koskaan itse ole ollut ns perinteinen nainen.

Mitä tarkoitat tällä nykyisellä pariauhdeajattelulla?

Tulee heti ajatus että nyt kun on kumottu lapsettomien olevan joko 24/7 bilettäviä baareilijoita tai työnarkomaaneja jotka on niin tyhmiä että eivät tajua saavansa rahojaan hautaansa niin seuraavaksi keksitte että meidän parisuhteet on huonoja. Toivottavasti et tarkoittanut sitä.

Tää on kyllä ärsyttävää kun osa ajattelee että me lapsettomat biletetään paljon, matkustellaan paljon, ollaa jotain työnarkomaaneja... jne

Itse teen täysin samoja asioita kuin perheelliset ihmiset, en edes käytä alkoholia enkä pahemmin matkustele ja käyn ihan hyvä palkkaisessa töissä.

Miksi lapsia pitäisi tehdä ja miksi pitäisi parisuhde hommata?

Kärjistät, minä en ainakaan näin ajattele, enkä usko että nykyään kovin moni enää ihmettelee lapsettomia ja heidän valintojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1328, kirjoitat koko ajan nautinnoista. Elämäsi tarkoitus tuntuu olevan nautiskelu. Haluat saada oikeutuksen sille, sen vuoksi varmaan riemuitset.

Minulle tärkeää elämässä ovat ihmissuhteet ja rakkaus, läheisyys, huolenpito. Olen korkeasti koulutettu feministi. Sallittakoon minullekin oma valintani ilman alapeukutteluja.

No ihmiset yleensä ovat sitä mieltä, että elämä ilman nautintoa ei ole elämisen arvoista. Mä olen kyllä koko ajan käsittänyt, että joku ihminen voi lapsista nauttia hyvinkin paljon, ja näin ollen on järkevää, että hän tekee uhrauksia lapsia saadakseen.

Teillä lisääntyjillä tuntuu sen sijaan olevan ylitsepääsemätön vaikeus ymmärtää muita. Teidän elämäntapanne on ainoa oikea. Jos joku on eri mieltä, niin hän ei ole vaan vielä kokeillut teidän ihanaa elämäntapaanne ja tajunnut olevansa väärässä. Niin ylimielistä.

Aiemmassa viestissä riemuitsen siksi, että totuus tuli vihdoinkin ilmi. Tajuatko edes kuinka aivopestyltä vaikutat kun yrität väittää että lasten hankinnassa ei ole mitään negatiivisia puolia? Kunnioitan äärettömästi enemmän ihmisiä, jotka sanovat suoraan että välillä on raskasta ja joskus voi vähän kaduttaakin, mutta että vanhemmuus on heille silti sen arvoista. Se, että yrittää kiistää kaikkia haittapuolet ja kieltäytyy puhumasta niistä, henkii sitä että sinulla on hirveä tarve vakuutella oman ratkaisusi hyvyyttä.

Sinä yrität lisääntyjänä omia itsellesi kaikki maailman hyvät asiat ja kiistää että olisit joutunut mistään luopumaan. Nytkin yrität vihjata että minulle ihmissuhteet eivät olisi tärkeitä? Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, joten ihmissuhteita voi olla muitakin kuin se suhde omaan lapseen. Haluat tiivistää minun elämäni tyhjäksi ja rakkaudettomaksi, vaikka en ole edes kertonut sinulle mitään itsestäni. Kaikki argumenttini ovat olleet vain esimerkkejä siitä, että mitä JOKU IHMINEN saattaa kokea menettävänsä lapsia hankkiessaan.

Teidän lisääntyjien kanssa on niin raskasta keskustella, kun ensin väitätte pokalla naamalla että lasten takia ei joudu luopumaan mistään, ja sitten seuraavaksi syytätte lapsettomia itsekkäiksi kun ne eivät ole valmiita luopumaan mistään. Keskustelu teidän kanssa on täysin vailla logiikkaa.

Olen lisääntyjä, mutta jos saisin palata ajassa taaksepäin niin en tekisi yhtään lasta. Tiedän että näin ajatellessani olen sakin petturi. Rakastan tietysti lapsiani jotka ovat jo aikuisia mutta silti jos pystyisi perumaan niin peruisin.

Yksi syy lukuisten  lisäksi on se että jonain päivänä heidän äitinsä kuolee ja he joutuvat minut hautaamaan, tyhjentämään asunnon, huolehtimaan perunkirjoituksen järjestämisestä ja kuolinpesän hoidosta. Ja suremaan. Haluaisin säästää lapseni kaiken muun pahan lisäksi myös siltä.

No, tehtyjä lapsia ei saa perutuksi,  mutta sanon vaan että kannattaa miettiä todella tarkkaan haluaako tähän maailmaan lapsia tehdä.

Oletko kysynyt lapsiltasi, onko heistä mukavaa, että saivat elämän? Entä haluaisitko perua myös oman syntymäsi ja elämäsi?

Minä taas olen nimenomaan parisuhdeihminen, en lapsiperheihminen. Rakastan miestäni täysin, en siksi että hän lisääntyisi kanssani. Mies rakastaa minua itsenäni, ei siksi että suostuisin lisääntymään.

Hyvä että samanlaiset löytävät toisensa. Iso osa tuntuu olevan Rakastan sinua jos.. ihmisiä. Minä rakastan ihmistä tässä ja nyt, en jotain potentiaalia tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1328, kirjoitat koko ajan nautinnoista. Elämäsi tarkoitus tuntuu olevan nautiskelu. Haluat saada oikeutuksen sille, sen vuoksi varmaan riemuitset.

Minulle tärkeää elämässä ovat ihmissuhteet ja rakkaus, läheisyys, huolenpito. Olen korkeasti koulutettu feministi. Sallittakoon minullekin oma valintani ilman alapeukutteluja.

No ihmiset yleensä ovat sitä mieltä, että elämä ilman nautintoa ei ole elämisen arvoista. Mä olen kyllä koko ajan käsittänyt, että joku ihminen voi lapsista nauttia hyvinkin paljon, ja näin ollen on järkevää, että hän tekee uhrauksia lapsia saadakseen.

Teillä lisääntyjillä tuntuu sen sijaan olevan ylitsepääsemätön vaikeus ymmärtää muita. Teidän elämäntapanne on ainoa oikea. Jos joku on eri mieltä, niin hän ei ole vaan vielä kokeillut teidän ihanaa elämäntapaanne ja tajunnut olevansa väärässä. Niin ylimielistä.

Aiemmassa viestissä riemuitsen siksi, että totuus tuli vihdoinkin ilmi. Tajuatko edes kuinka aivopestyltä vaikutat kun yrität väittää että lasten hankinnassa ei ole mitään negatiivisia puolia? Kunnioitan äärettömästi enemmän ihmisiä, jotka sanovat suoraan että välillä on raskasta ja joskus voi vähän kaduttaakin, mutta että vanhemmuus on heille silti sen arvoista. Se, että yrittää kiistää kaikkia haittapuolet ja kieltäytyy puhumasta niistä, henkii sitä että sinulla on hirveä tarve vakuutella oman ratkaisusi hyvyyttä.

Sinä yrität lisääntyjänä omia itsellesi kaikki maailman hyvät asiat ja kiistää että olisit joutunut mistään luopumaan. Nytkin yrität vihjata että minulle ihmissuhteet eivät olisi tärkeitä? Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, joten ihmissuhteita voi olla muitakin kuin se suhde omaan lapseen. Haluat tiivistää minun elämäni tyhjäksi ja rakkaudettomaksi, vaikka en ole edes kertonut sinulle mitään itsestäni. Kaikki argumenttini ovat olleet vain esimerkkejä siitä, että mitä JOKU IHMINEN saattaa kokea menettävänsä lapsia hankkiessaan.

Teidän lisääntyjien kanssa on niin raskasta keskustella, kun ensin väitätte pokalla naamalla että lasten takia ei joudu luopumaan mistään, ja sitten seuraavaksi syytätte lapsettomia itsekkäiksi kun ne eivät ole valmiita luopumaan mistään. Keskustelu teidän kanssa on täysin vailla logiikkaa.

Olen lisääntyjä, mutta jos saisin palata ajassa taaksepäin niin en tekisi yhtään lasta. Tiedän että näin ajatellessani olen sakin petturi. Rakastan tietysti lapsiani jotka ovat jo aikuisia mutta silti jos pystyisi perumaan niin peruisin.

Yksi syy lukuisten  lisäksi on se että jonain päivänä heidän äitinsä kuolee ja he joutuvat minut hautaamaan, tyhjentämään asunnon, huolehtimaan perunkirjoituksen järjestämisestä ja kuolinpesän hoidosta. Ja suremaan. Haluaisin säästää lapseni kaiken muun pahan lisäksi myös siltä.

No, tehtyjä lapsia ei saa perutuksi,  mutta sanon vaan että kannattaa miettiä todella tarkkaan haluaako tähän maailmaan lapsia tehdä.

Oletko kysynyt lapsiltasi, onko heistä mukavaa, että saivat elämän? Entä haluaisitko perua myös oman syntymäsi ja elämäsi?

Mikä ihmeen kommentti tääkin on taas olevinaan?

Minusta on hienoa, että nykyisin uskalletaan olla hankkimatta lapsia, jos tosiaan tuntuu ettei niitä lainkaan halua. Ei siitä seuraa mitään hyvää, jos lapsia hankitaan vain siksi, että omat vanhemmat, sukulaistäti ja hallitus niin vaativat.

Kieltämättä sitten mietityttää, että johtaako tämä huonomman aineksen lisääntymiseen. Esim. vähän yksinkertaiset, ongelmaiset ja kouluttamattomat pariskunnat usein lisääntyvät kuin kanit, kun taas juuri ne tasapainoiset ja hyvin elämässä kiinni olevat hankkivat yleensä enintään kaksi lasta tai ei lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen parisuhdeajattelu on minulle myös vierasta, vaikken koskaan itse ole ollut ns perinteinen nainen.

Mitä tarkoitat tällä nykyisellä pariauhdeajattelulla?

Tulee heti ajatus että nyt kun on kumottu lapsettomien olevan joko 24/7 bilettäviä baareilijoita tai työnarkomaaneja jotka on niin tyhmiä että eivät tajua saavansa rahojaan hautaansa niin seuraavaksi keksitte että meidän parisuhteet on huonoja. Toivottavasti et tarkoittanut sitä.

Tää on kyllä ärsyttävää kun osa ajattelee että me lapsettomat biletetään paljon, matkustellaan paljon, ollaa jotain työnarkomaaneja... jne

Itse teen täysin samoja asioita kuin perheelliset ihmiset, en edes käytä alkoholia enkä pahemmin matkustele ja käyn ihan hyvä palkkaisessa töissä.

Miksi lapsia pitäisi tehdä ja miksi pitäisi parisuhde hommata?

Kärjistät, minä en ainakaan näin ajattele, enkä usko että nykyään kovin moni enää ihmettelee lapsettomia ja heidän valintojaan.

Koeta elää lapsetonta elämää 30 vuotiaana niin huomaat olevasi väärässä. Tai sitten tunnet onneksesi vain fiksuja ihmisiä. Olen itse ollut mieheni kanssa 19 vuotiaasta asti ja 21 vuotiaasta minulta on kysytty jokaisessa sukulaistapaamisessa että millonkas niitä lapsia ja kun sanoo että ei kiitos koskaan niin alkaa se miksi ei tai kyllä se mieli muuttuu. Nyt viimeiset kolme vuotta olen kieltäytynyt kaikista sukukekkereistä häneen ja hautajaisineen, koska en vaan jaksa. Jos et vastaa niin jupisevat selän takana tai vinkuvat vanhemmilleni. Koko ajan tulisi olla valmis perustelemaan ja puolustautumaan. Käy raskaaksi ja tulee kiukkuiseksi. Olispa normaali suku.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että nykyään lapsettomuus nähdään vaihtoehtona ja monia lapsettomia näkee jo ympärillä. Ennen lasten hankinta oli pakollista kun ei yhteiskunta oikein muuta hyväksynyt eikä esimerkkejä ollut. Onhan siinä nyt valtava ero mitä ihminen pystyy elämässään tekemään jos ei ole huollettavia eikä tarvitse elää päiväkodin tai koulun aikataulujen sanemenilla ehdoilla ja antaessaan "laatuaikaa" jokaiselle lapselle päivittäin. Nuorempi polvi myös tietää mitä oma aika on ja mitä kaikkea sitä voi tehdä elämässään, koska eivät ole hukanneet nuoruuttaan ja elämäänsä ryyppyreissuihin. Monet vanhemmat kuvittelevat omaan nuoruuteensa pohjautuen, että lapsettomat viettävät alkoholinhuuruisia päiviä niin kuin he itse ennen lapsia eivätkä huomaa, että elämässä voisi tehdä muutakin kuin hoitaa lapsia tai ryypätä.

MInä olen samaa mieltä. En oikein usko, että lapsettomuutta yleisellä tasolla ihmetellään/arvostellaan. Toki  omat vanhemmat voi olla eri asia, jos ovat toivoneet lasten lapsia, mutta sehän onkin aika ymmärrettävää ja inhimillistä. Puhun yleisellä tasolla siis. Mutta voin olla väärässä. Ainakaan "lapsellisten" ihmisten kertoessa omista positiivisista kokemuksistaan, niin onko tarpeen provosoitua? Jokainen puhuu omasta puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen parisuhdeajattelu on minulle myös vierasta, vaikken koskaan itse ole ollut ns perinteinen nainen.

Mitä tarkoitat tällä nykyisellä pariauhdeajattelulla?

Tulee heti ajatus että nyt kun on kumottu lapsettomien olevan joko 24/7 bilettäviä baareilijoita tai työnarkomaaneja jotka on niin tyhmiä että eivät tajua saavansa rahojaan hautaansa niin seuraavaksi keksitte että meidän parisuhteet on huonoja. Toivottavasti et tarkoittanut sitä.

Tää on kyllä ärsyttävää kun osa ajattelee että me lapsettomat biletetään paljon, matkustellaan paljon, ollaa jotain työnarkomaaneja... jne

Itse teen täysin samoja asioita kuin perheelliset ihmiset, en edes käytä alkoholia enkä pahemmin matkustele ja käyn ihan hyvä palkkaisessa töissä.

Miksi lapsia pitäisi tehdä ja miksi pitäisi parisuhde hommata?

Kärjistät, minä en ainakaan näin ajattele, enkä usko että nykyään kovin moni enää ihmettelee lapsettomia ja heidän valintojaan.

Koeta elää lapsetonta elämää 30 vuotiaana niin huomaat olevasi väärässä. Tai sitten tunnet onneksesi vain fiksuja ihmisiä. Olen itse ollut mieheni kanssa 19 vuotiaasta asti ja 21 vuotiaasta minulta on kysytty jokaisessa sukulaistapaamisessa että millonkas niitä lapsia ja kun sanoo että ei kiitos koskaan niin alkaa se miksi ei tai kyllä se mieli muuttuu. Nyt viimeiset kolme vuotta olen kieltäytynyt kaikista sukukekkereistä häneen ja hautajaisineen, koska en vaan jaksa. Jos et vastaa niin jupisevat selän takana tai vinkuvat vanhemmilleni. Koko ajan tulisi olla valmis perustelemaan ja puolustautumaan. Käy raskaaksi ja tulee kiukkuiseksi. Olispa normaali suku.

No voi hitto! Ja kyllä, minun "ympäristössäni" ei tuollaisia kysellä. Olen pahoillani puolestasi, tuo ei ole oikein. Ymmärrän jos omat vanhemmat saattavat jossain välissä kysyä (inhimillistä mielestäni), mutta asia ei todella kuulu sukulaisille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että nykyään lapsettomuus nähdään vaihtoehtona ja monia lapsettomia näkee jo ympärillä. Ennen lasten hankinta oli pakollista kun ei yhteiskunta oikein muuta hyväksynyt eikä esimerkkejä ollut. Onhan siinä nyt valtava ero mitä ihminen pystyy elämässään tekemään jos ei ole huollettavia eikä tarvitse elää päiväkodin tai koulun aikataulujen sanemenilla ehdoilla ja antaessaan "laatuaikaa" jokaiselle lapselle päivittäin. Nuorempi polvi myös tietää mitä oma aika on ja mitä kaikkea sitä voi tehdä elämässään, koska eivät ole hukanneet nuoruuttaan ja elämäänsä ryyppyreissuihin. Monet vanhemmat kuvittelevat omaan nuoruuteensa pohjautuen, että lapsettomat viettävät alkoholinhuuruisia päiviä niin kuin he itse ennen lapsia eivätkä huomaa, että elämässä voisi tehdä muutakin kuin hoitaa lapsia tai ryypätä.

MInä olen samaa mieltä. En oikein usko, että lapsettomuutta yleisellä tasolla ihmetellään/arvostellaan. Toki  omat vanhemmat voi olla eri asia, jos ovat toivoneet lasten lapsia, mutta sehän onkin aika ymmärrettävää ja inhimillistä. Puhun yleisellä tasolla siis. Mutta voin olla väärässä. Ainakaan "lapsellisten" ihmisten kertoessa omista positiivisista kokemuksistaan, niin onko tarpeen provosoitua? Jokainen puhuu omasta puolestaan.

Meillä ei onneksi vanhemmat valita. Molemmat veljen kanssa jäädään lapsettomiksi ja ovat ainakin meidän edessä sinut asian kanssa. Mutta muu suku..

Ja minä provosoidun vain silloin kun selkeästi valehdellaan. Jos lapsellinen sanoo että lapsesta ei ole YHTÄÄN vaivaa, ei joudu luopumaan MISTÄÄN (edes pieneksi ajaksi), voi harrastaa ihan SAMALLA TAVALLA kuin ilman lapsia, ei lapseen tarvitse RAHAA... Saa perustella omaa kantaansa, mutta ei valehdella, jooko?

Voi rehellisesti sanoa että onhan niistä vaivaa mutta kokee sen sen arvoiseksi. Voi sanoa että joutui luopumaan joistain asioista mutta sai paljon muuta tilalle.. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen parisuhdeajattelu on minulle myös vierasta, vaikken koskaan itse ole ollut ns perinteinen nainen.

Mitä tarkoitat tällä nykyisellä pariauhdeajattelulla?

Tulee heti ajatus että nyt kun on kumottu lapsettomien olevan joko 24/7 bilettäviä baareilijoita tai työnarkomaaneja jotka on niin tyhmiä että eivät tajua saavansa rahojaan hautaansa niin seuraavaksi keksitte että meidän parisuhteet on huonoja. Toivottavasti et tarkoittanut sitä.

No täällähän on koko mammapalsta täynnä valitusta siitä, miten mies ei sitoudu, nainen ei löydä sopivaa kumppania jonka kanssa perustaa perhe, tinder täynnä kummia tyyppejä jne. Kiva, jos sinulla on hyvä parisuhde. Mutta katso ympärillesi: aika paljon näkyy paremmasta haaveilevia. Olen saanut käsityksen, että nykyään vain sekstaillaan tapailusuhteissa. En syytä siitä ketään henkilökohtaisella tasolla, kyse on selvästikin laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä.