Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla ei ole kyse pelosta EIKÄ rohkeudesta, vaan ihan vain motivaation puutteesta. En ole ikinä ymmärtänyt mitä hyötyä/iloa/etua lapsista on, joten ei ole tullut hankittua.

Mikä sinulle on siinä epäselvää?

Varmaan tässä ketjussakin niitä on käyty läpi. 

Veikkaan, että sulle ei kelpaa mikään, mitä hyviä asioita omien lasten hankkimisesta on sanottu. Koska ne kumminkin sitoo 24/7 ja huutaa ja pashkoo ja vie kaikki rahat ja en sit voi käydä extemporekaljalla tai elokuvissa tai kiipeilemässä tai Antigualla tjtk .

Sori että olen kyyninen, mutta näinhän se täällä on: ei millään uskota, että lapset on hauskoja, ne rakastaa, niiden kanssa voi harrastaa ja matkustella, ne välittää ja auttaa, ne tapaa vanhempiaan silloinkin kun ne ovat sairaita ja vanhoja. 

Joo... jos käy tuuri. Missään nimittäin ei taata, että lapsi käyttäytyy noin. Tietääkseni niiden mukana ei tule 50 vuoden takuuta? Lapsi voi olla hauska, tai olla olematta. Se saattaa olla avulias, tai sitten ei. Se ehkä tulee tapaamaan vanhempiaan vanhana, tai sitten ei.

Lapsen kanssa saattaa pystyä tekemään useita juttuja... Mutta tarvitsenko minä lasta mihinkään niistä? En. On paljon helpompaa löytää hyvä ystävä, jonka kanssa on hauskaa ja voi matkailla, kuin ottaa riski lapsen kanssa ja vaan toivoa, että synnytyskanavasta putkahtaa hauska tyyppi, jonka kanssa voi matkailla. Läheskään kaikillahan tämä toive ei todellakaan toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Kannustan harkitsemaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mun mielestä lapsettomuus on jo varsinkin isoissa kaupungeissa niin yleistä, ettei lisääntymiseen mitään sosiaalista painetta ole kuin korkeintaan vanhemmilta sukupolvilta. Itse asiassa omassa noin kolmekymppisten kaveripiirissäni valintaani yrittää lasta on pidetty vähän hulluna ja olen lastensaantihalujeni kanssa selvässä vähemmistössä. Siinähän menettää oman ajan, monet nautinnot, orastavan urakehityksen ja pahimmassa tapauksessa kehonsa. Ihmiset siis nykyään tiedostavat paremmin riskit ja hyvä niin. Lapsen kuuluukin olla haluttu, muuten kitkee vain katkeruutta.

Tässä on onneksi tapahtunut iso asennemuutos ihan lähivuosina. Olen syntynyt 1979, ja mun ikäluokassa lasten tekeminen on ihan automaatio ja oletus. Kun olin 20-30, olin todella oudoksuttu kun kerroin että en aio koskaan tehdä lapsia. Ainoa kysymys ihmisiltä oli "milloin teet", ei "aiotko tehdä". Aihetta sivuavissa nettikeskusteluissa saattoi olla yksi tai kaksi muuta velaa, nykyään helposti puolet. Asiat ovat muuttuneet paljon!

Niin totta. Itse olen syntynyt 1976, ja jos uskalsi hiukan vihjaistakaan nuorena ettei tahdo lapsia, niin tuloksena oli joko tietäväinen hymy, että kyllä mieli muuttuu. Tai tarina jostain tutusta joka oli sanonut samaa, ja sitten saanut monta lasta. Ei ole vielä mieli muuttunut...

Heh, ja mulla taas onneksi mieli muuttui ja hankin lapsia 3 vaikken ollut edes vauvoista innostunut tai oikein lapsistakaan. Olen IKIkiitollinen lapsistani, ovat parasta mitä minulle on tapahtunut. Hyvin ohuilta tuntuu monen perustelut miksei hanki lapsia. Ymmärrän ennemän kuin hyvin toki pätkätyöt, nepsy-ongelmat ja oman mielen ahdistuksen, maailmantuskan tunteen tai puolison puutteen, mutta muuten...  Mutta onhan se NIIIN hyvä, että nykyään voi valita mitä tekee. Ja todella olen iloinen etten juurikaan ole lapsentekoiässä enää tässä tämän hetken "en halua lapsia" -trendissä. Olisin varmaan päätynyt samaan. Ahdistaa välillä tämä perhe-elämä ja kaikkea, mutta lapset ovat IHAN, IHAN PARASTA!!  IHAN PARASTA! Ja olen kiitollinen siitä, mitä lapset ovat minulle tuoneet ja "opettaneet" elämästä niin hirveä klisee kuin se onkin.

Jokaiselle lapsia harkitsevalle sanoisin, että omia ajatuksia ja mietteitä kannattaa tuulettaa oman "kuplansa" ulkopuolella (oma kupla=esim oman ikäiset, oman alan ihmiset jne), ja kysellä vaikka vanhempien ihmisten mietteitä jälkikäteen. Mitä he arvostavat/pitävät hyvinä/ ihanina asioina elämässään?

Harva uskaltaa edes tutuille, saati sitten vieraille avautua siitä että katuu lapsiaan. Ihan en siis ihmisten puheisiin luottaisi. Ajatukset voi olla ihan erilaisia. Kännissä olevilta kuulee kaikenlaista, samoin kuin jo vähän höpsähtäneiltä vanhuksilta. Onhan se suuri tabu tunnustaa.

Onko otoksesi laaja? 5, 10 tunnustusta? Itse näen silminnähden iloissaan olevia vanhempia (eivät kaikki!!) joka päivä, jotka hakevat lapsiaan koulusta (kun ei ole lähikoulu) tai näin aikoinaan päiväkoti-aikoina. Mutta siinä olet oikeassa, että on varmasti tabu tunnustaa ettei halunnut lapsiaan, mutta älkää hyvät nuoret (?) luulko, että se olisi jotenkin edes vallitseva totuus. Ehdottomalle valtaosalle vanhemmista lapset tuovat valtavasti sisältöä elämään. Mutta niin ei tarvitse olla kaikille ja kuten sanoin, on hyvä että nykyään sen voi valita. Onneksi minä en valinnut. Hui, että MINUN elämäni olisi muodostunut yksipuoliseksi: töitä, välillä muutaman vuoden työttömyys-jaksoja, matkoja, harrastuksia ... ööh...

Huomasithan, että kohdistin kirjoitukseni loppuosan lapsia harkitseville. Lähinnä vaan, että osaa suhtautua vähän kriittisesti tätä nykyistä "ajatustrendiä"  kohtaan (ellei oma elämäntilanne pakota). Kun näitä kliseitä kuulee niin paljon, tyyliin: "kun hankit lapsia, niin omaa elämää ei ole 20 vuoteen.. " :)

Vierailija kirjoitti:

Kannustan harkitsemaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mun mielestä lapsettomuus on jo varsinkin isoissa kaupungeissa niin yleistä, ettei lisääntymiseen mitään sosiaalista painetta ole kuin korkeintaan vanhemmilta sukupolvilta. Itse asiassa omassa noin kolmekymppisten kaveripiirissäni valintaani yrittää lasta on pidetty vähän hulluna ja olen lastensaantihalujeni kanssa selvässä vähemmistössä. Siinähän menettää oman ajan, monet nautinnot, orastavan urakehityksen ja pahimmassa tapauksessa kehonsa. Ihmiset siis nykyään tiedostavat paremmin riskit ja hyvä niin. Lapsen kuuluukin olla haluttu, muuten kitkee vain katkeruutta.

Tässä on onneksi tapahtunut iso asennemuutos ihan lähivuosina. Olen syntynyt 1979, ja mun ikäluokassa lasten tekeminen on ihan automaatio ja oletus. Kun olin 20-30, olin todella oudoksuttu kun kerroin että en aio koskaan tehdä lapsia. Ainoa kysymys ihmisiltä oli "milloin teet", ei "aiotko tehdä". Aihetta sivuavissa nettikeskusteluissa saattoi olla yksi tai kaksi muuta velaa, nykyään helposti puolet. Asiat ovat muuttuneet paljon!

Niin totta. Itse olen syntynyt 1976, ja jos uskalsi hiukan vihjaistakaan nuorena ettei tahdo lapsia, niin tuloksena oli joko tietäväinen hymy, että kyllä mieli muuttuu. Tai tarina jostain tutusta joka oli sanonut samaa, ja sitten saanut monta lasta. Ei ole vielä mieli muuttunut...

Heh, ja mulla taas onneksi mieli muuttui ja hankin lapsia 3 vaikken ollut edes vauvoista innostunut tai oikein lapsistakaan. Olen IKIkiitollinen lapsistani, ovat parasta mitä minulle on tapahtunut. Hyvin ohuilta tuntuu monen perustelut miksei hanki lapsia. Ymmärrän ennemän kuin hyvin toki pätkätyöt, nepsy-ongelmat ja oman mielen ahdistuksen, maailmantuskan tunteen tai puolison puutteen, mutta muuten...  Mutta onhan se NIIIN hyvä, että nykyään voi valita mitä tekee. Ja todella olen iloinen etten juurikaan ole lapsentekoiässä enää tässä tämän hetken "en halua lapsia" -trendissä. Olisin varmaan päätynyt samaan. Ahdistaa välillä tämä perhe-elämä ja kaikkea, mutta lapset ovat IHAN, IHAN PARASTA!!  IHAN PARASTA! Ja olen kiitollinen siitä, mitä lapset ovat minulle tuoneet ja "opettaneet" elämästä niin hirveä klisee kuin se onkin.

Jokaiselle lapsia harkitsevalle sanoisin, että omia ajatuksia ja mietteitä kannattaa tuulettaa oman "kuplansa" ulkopuolella (oma kupla=esim oman ikäiset, oman alan ihmiset jne), ja kysellä vaikka vanhempien ihmisten mietteitä jälkikäteen. Mitä he arvostavat/pitävät hyvinä/ ihanina asioina elämässään?

Harva uskaltaa edes tutuille, saati sitten vieraille avautua siitä että katuu lapsiaan. Ihan en siis ihmisten puheisiin luottaisi. Ajatukset voi olla ihan erilaisia. Kännissä olevilta kuulee kaikenlaista, samoin kuin jo vähän höpsähtäneiltä vanhuksilta. Onhan se suuri tabu tunnustaa.

Juu sut tyrmätään kyselemättä heti jos kerrot katuvasi lapsiasi. Sitten on ne jotka hehkuttavat kuinka muuttivatkin mieltään ja ovat ikionnellisia kun on lapsia ja on niin IHANAA! Tuosta vain paistaa tänne asti miten oikeasti ottaa vaan päähän ja nyt haluaa muiden lankeavan samaan ansaan. Illuusiota on pidettävä yllä muuten ihmiskunta näivettyy pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut että lapsia tekemällä juuri jatkat sitä omaa elämään joka joskus päättyy? Lapset rikastavat ja kasvattavat jos antaa sille mahdollisuuden. Kaikki eivät tietenkään pysty ottamaan niin suurta vastuuta. Vanhemmaksi kasvaminen on vaativaa, ja moni haluaa helppoa elämää, mikä voi loppujenlopuksi olla aika tyhjääkin. Nykyään puhutaan lifestylestä, ja on kai ihan hyväkin että kaikki eivät lapsia tee.

Lapset eivät ole mikään oman elämän jatke.

"Hän elää... sinussa"

- Elokuvasta Leijonakuningas - 

Se on hieno ajatus. Sukupolvet muodostavat ketjun. 

Hui olkoon. Todellakin toivon, että edeltävät sukupolvet ongelmineen, kuten esim. heidän taipumuksensa alkoholismiin, eivät elä minussa. 

Lapsilla pitäisi olla freesi startti elämään ilman mitään menneisyyden painolasteja ja ennalta lastattuja odotuksia. 

Nykynuoret ördää vähemmän kuin vanhempansa.

Mutta polttaa pilveä valtavasti enemmän.

Kyllähän niin monet naiset, jos ei nyt suurin osa mutta suuri osa kuitenkin ihan myöntääkin että olisi pitänyt tehdä lapset myöhemmin, jos ne on tulleet suunnittelematta ja tilaamatta nuoremmalla iällä, alle 30v.

Vaikea sitä on mitään jälkikäteen katua ja myöntää että valinnut täysin väärin. 

 Itsestä aivan kaamea ajatus että olisin tehnyt sen tulollaan olevan lapsen päälle parikymppisenä ja loppuikäni tapellut ja riidellyt sen isän kanssa, joka osoittautui täys mulkuksi mieheksi. 

Kyllä olis tullut siinä vedettyä nuoruus-elämä niin vessasta alas kuin vain voi. 

Sen sijaan lähdinkin opiskelemaan ja ulkomaille työharjoitteluun. Se on yksi elämäni parhaimpia päätöksiä, ellei paras. 

Tää on just tätä hedonistisukupolven Jacky-makupala -jargonia. Just sitä liibalaabaa, josta Sanna Ukkola juuri vasta kirjoitti. Sukupolvesta, joiden ideologia on loukkaantua ihan kaikesta ja huutaa sylki roiskuen omien etuoikeuksien puolestaja vähät välittää toisella tavalla ajattelevien oikeuksista. Näennäisesti välittää ja puolustaa vähemmistöjen oikeuksia ja samalla polkea niiden ajatuksia ja mielipiteitä jotka ovat enemmistönä. Tavoitellaan sitä, että elämässä kaikki olisi kivaa. Ihan kaikki, kivaa ja aina vaan.

No minäpä kerron; elämä ei ole aina kivaa eikä onnellista vaikka jättäis ne lapset tekemättä. Elämä on usein ihan paskaa ja joskus vain kohtalaisen. Iloisiakin asioita siihen kyllä sopii.

Se on avuttomuutta ja kyvyttömyyttä kohdata vaikeuksia ja kantaa vastuuta, kun ei uskalleta tehdä lapsia. Lisääntyminen nyt on kuitenkin niin olennainen osa evoluutiobiologiaa, että ihan varmasti se kello tikittää tuolla melko monella. Minä

En millään usko, että liki yhdessä sukupolvessa olisi kadonnut ihmislajin perusvietti lisääntyä ja jatkaa sukua. Monet tän naminami-ikäluokan kersoista ovat kasvaneet semmoisena aikana, että kaikki pettymykset on siloteltu edestä pois. Ei ole tarvinnut kantaa vastuuta eikä nähdä juuri vaivaa minkään eteen. Faija vie mäkkärin luukulle ja ostaa uudet iPodit kun tarpeeksi kiukuttelee.

Minä nyt lietsoin tässä itseni melkoiseen some-tilaan, mutta pakko tuulettaa. Ja osaan jo ennustaa ne vastaukset mitä tähän tulen saamaan, bring it on bitches.

Ja nuo yllämainitut stereotyyppiset ihmiset ovat tottakai kyvyttömiä itse näkemään mistä on kyse. Kun ei muusta tietoa ole. Kannattais uskoa vanhempaa sukupolvea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa onko omalla kohdalla kyseessä niin rohkeus kuin pelkokaan, ainakaan näin miespuolisena.

En vaan ole oikein keksinyt järkevää syytä pyrkiä lisääntymään, ainakaan sellaista, joka ei olisi lähtökohtaisesti itsekäs.

Toki haluaisin, että olisi vanhoilla päivillä joku, joka kävisi katsomassa, mutta se on kuitenkin kevyt höyhen vaa'alla, kun toisella puolella on uuden ihmisen pakottaminen tähän typerään oravanpyörään pilaantuvalla maapallolla.

Mikä ihme on saanut sinusta noin synkän ja passiivisen? Mehän elämme ihanassa ympäristössä, on merta, metsää, puistoja, vaikka mitä. Mikä oravanpyörä? Tarkoitatko sitä kun rahaa ei tule ilmaiseksi että voisi vain oleilla ja tehdä palapelejä, jos sattuu haluamaan vain tehdä palapelejä?

Onko sinusta kapitalistinen, jatkuvan kasvun perässä juokseva kulutusyhteiskunta jotenkin hieno asia?

Väkeä täällä on muutenkin jo AIVAN liikaa.

On tässä toistakymmentä vuotta tullut oltua vakityössä tietojärjestelmien parissa. Tämä on ihan ok, mutta monelle ei osu sellainen onni, että pääsee työhön josta pitää.

Sinunkaltaisesi urpot ovat toinen syy, miksei tänne halua uutta ihmistainta. "Juokse oravanpyörässä ja pidä turpa kiinni."

Missä on aivan liikaa väkeä? Mikä meillä on pilalla? 

Osaatko nyt edes päättää sitä, oletko oravanpyörässä vai et? Miten kasvutarpeen perässä "juokseminen" sinun elämässäsi vaikuttaa?

Saati mitä sinä yhtään mitään tiedät minun kulutustottumuksistani? 

Maapallolla on liikaa väkeä ja tämä alati kasvavan kulutuksen kulttuuri tuhoaa ympäristöä samaten jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Ihmisellä on arvoa vain, kun hän tuottaa varallisuutta muille.

Olen itse osa ongelmaa ja juoksen kyllä tuossa oravanpyörässä, josta valitan.

Tarkoitin lopussa tuota sinun "ai oletko sellainen jota harmittaa, kun ei ole kivaa?" -asennettasi. Miksi tuollaisella asennemaailmalla varustettujen ihmisten keskelle haluaisi tuoda uutta elämää?

Kulutustottumuksistasi en tiedä mitään, eivätkä ne minua kiinnosta.

Minua ihmetyttää, miksi meidän suomalaisten pitäisi lopettaa lisääntyminen sen takia, että jossain muualla lisäännytään holtittomasti ja tuhotaan ympäristö. Meitä on täällä tosi vähän ja koska meillä lapset syntyy pääasiassa hyvin toivottuina ja kouluttaudutaan,  on todennäköistä, että täällä myös tehdään sellaisia keksintöjä, joista on hyötyä koko maailmalle.

Saahan sitä hauskaa olla, kunhan sitä ei pane muut maksamaan. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla ensisijainen vastuu itsestään ja perheestään. 

Suomen maaperä ei pysty elättämään näin isoa populaatiota, joten meitä on todellakin liikaa. Yhtä hyvin espanjalaiset voisi kysyä että miksi heidän pitää lähettää meillä ruokaa ihan vaan siksi, että suomalaisia on enemmän kuin paikallinen maatalous pystyy ruokkimaan?

Alkuperäisluonnosta on nykyään jäljellä enää 35%, ja osa siitä hävinneestä 65 prosentista on hävinnyt Suomen maaperältä. Ympäristön tuhoaminen ei tapahdu vain "tuolla jossain", vaan Suomessakin suuri osa lajeista on vaarantuneita.

Ja on muuten melko turhaa laittaa luottamustaan johonkin keksintöihin, jotka pelastaa maailman. Ihmisen kulutushan ei koskaan näistä uusista keksinnöistä vähene. Otetaan esimerkki: jos annan sinulle auton, joka kuluttaa vähemmän bensaa, niin mitä teet säästyneillä rahoilla? Investoitko ne luonnonsuojeluun, vai käytätkö sittenkin itseesi? Ostat lisää tavaraa, hankit lisää lapsia, ajat ehkä enemmän kilometrejä sillä autolla? No vastaus on lähes aina jälkimmäinen. Harva ihminen tyytyy siihen elämisen tasoon jolla on, vaan jos hänelle tarjotaan mahdollisuus nostaa omaa elintasoaan, niin tietenkin siihen tartutaan. Jos asut kartanossa, haluat seuraavaksi asua linnassa.

Meillä on maailmassa liikaa ihmisiä NIMENOMAAN siksi, että tehomaatalous on onnistunut repimään samasta pellosta enemmän ruokaa. Ilman tehomaataloutta enemmän ihmisiä kuolisi nälkään ja väestönkasvu olisi jo pysähtynyt.

Ja meillä on niin paljon autoja NIMENOMAAN siksi, että insinöörit ovat onnistuneet tehostamaan niiden toimintaa. Jos autot kuluttaisivat bensaa järkyttävät määrät, kenelläkään ei olisi varaa ajaa niillä, ja autoja olisi vain rikkailla. Joten joo, tee vaan Suomeen lisää nerolapsia keksimään "ympäristöystävällisiä" keksintöjä. Ehkä sun lasten keksinnöt johtaa vihdoinkin siihen, että osa peltomaaperästä voidaan muuttaa takaisin villiksi luonnoksi.

Turhanpäiväistä ja täysin suhteetonta.

Olet varmaan hirveän huolestunut Saharan alueesta ja koko Afrikasta ja miten siellä ei ruoka ole viimeiseen 50 vuoteen riittänyt siellä, vaikka Saharan ulkopuolisessa Afrikassa on edellytykset 2-3 satoon vuodessa. Entä lähi-itä, jossa on lisäännytty holtittomasti ja kaikki pommitettu kivikasoiksi? Sinä ajassa, jossa suomalaisten määrä on noussut 5 miljoonasta 5,5 miljoonaan, syyrialaisten määrä on noussut 5 milj - 22 milj.  Maailman saastuneimmat kaupungit löytyvät Intiasta, Pakistanista, Bangladeshistä ja Kiinasta. Kiinassa oli jo 25 vuotta sitten niin huono ilmanlaatu, että Shanghaissa asuneen kaverini iho kuoriutui pahimpina päivinä.  Mutta joo, suomalaisten pitäisi lopettaa kaikki teollinen tuotanto, kaikki autoilu,  muuttaa Kuhmon metsiin laavuun ja syödä kapisia oravia ja pilkkiä särkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut että lapsia tekemällä juuri jatkat sitä omaa elämään joka joskus päättyy? Lapset rikastavat ja kasvattavat jos antaa sille mahdollisuuden. Kaikki eivät tietenkään pysty ottamaan niin suurta vastuuta. Vanhemmaksi kasvaminen on vaativaa, ja moni haluaa helppoa elämää, mikä voi loppujenlopuksi olla aika tyhjääkin. Nykyään puhutaan lifestylestä, ja on kai ihan hyväkin että kaikki eivät lapsia tee.

Lapset eivät ole mikään oman elämän jatke.

"Hän elää... sinussa"

- Elokuvasta Leijonakuningas - 

Se on hieno ajatus. Sukupolvet muodostavat ketjun. 

Hui olkoon. Todellakin toivon, että edeltävät sukupolvet ongelmineen, kuten esim. heidän taipumuksensa alkoholismiin, eivät elä minussa. 

Lapsilla pitäisi olla freesi startti elämään ilman mitään menneisyyden painolasteja ja ennalta lastattuja odotuksia. 

Nykynuoret ördää vähemmän kuin vanhempansa.

Mutta polttaa pilveä valtavasti enemmän.

Mikä on "valtavasti"? En tiedä ketään joka polttaa pilveä ja meillä on kolme nuorta ja heillä isot kaveri- ja harrastusporukat. Pojat nuuskaa. Tupakointi on viime vuoteen saakka vähentynyt. 

Olen kyllä ihmetellyt, miten vapaasti esim. täällä saa mainostaa marin laillistamista ja terveellisyyttä verrattuna muihin aineisiin tai vaikka hallituksen aikaansaannoksiin.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä ja rohkeudesta. Ihmiset eivät halua haaskata hukkaan sitä elämää, jonka ovat lahjaksi saaneet. Sitähän lasten saaminen on, siinä menettää oman elämänsä. Mieluummin elää itselleen ja riemuitsee jokaisesta päivästä. Sen sijaan, että surisi joka päivä epämielekästä elämää, joka ei enää ole omaa.

Ei helevetti, ookko nää ihan tosissas? Harmi että vanhempasi eivät olleet noin ittiään täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on just tätä hedonistisukupolven Jacky-makupala -jargonia. Just sitä liibalaabaa, josta Sanna Ukkola juuri vasta kirjoitti. Sukupolvesta, joiden ideologia on loukkaantua ihan kaikesta ja huutaa sylki roiskuen omien etuoikeuksien puolestaja vähät välittää toisella tavalla ajattelevien oikeuksista. Näennäisesti välittää ja puolustaa vähemmistöjen oikeuksia ja samalla polkea niiden ajatuksia ja mielipiteitä jotka ovat enemmistönä. Tavoitellaan sitä, että elämässä kaikki olisi kivaa. Ihan kaikki, kivaa ja aina vaan.

No minäpä kerron; elämä ei ole aina kivaa eikä onnellista vaikka jättäis ne lapset tekemättä. Elämä on usein ihan paskaa ja joskus vain kohtalaisen. Iloisiakin asioita siihen kyllä sopii.

Se on avuttomuutta ja kyvyttömyyttä kohdata vaikeuksia ja kantaa vastuuta, kun ei uskalleta tehdä lapsia. Lisääntyminen nyt on kuitenkin niin olennainen osa evoluutiobiologiaa, että ihan varmasti se kello tikittää tuolla melko monella. Minä

En millään usko, että liki yhdessä sukupolvessa olisi kadonnut ihmislajin perusvietti lisääntyä ja jatkaa sukua. Monet tän naminami-ikäluokan kersoista ovat kasvaneet semmoisena aikana, että kaikki pettymykset on siloteltu edestä pois. Ei ole tarvinnut kantaa vastuuta eikä nähdä juuri vaivaa minkään eteen. Faija vie mäkkärin luukulle ja ostaa uudet iPodit kun tarpeeksi kiukuttelee.

Minä nyt lietsoin tässä itseni melkoiseen some-tilaan, mutta pakko tuulettaa. Ja osaan jo ennustaa ne vastaukset mitä tähän tulen saamaan, bring it on bitches.

Eli sä sanot että ne joilta on pettymykset siloiteltu pois eivät uskalla ottaa vastuuta?

Tarkoitatko siis myös että ne jotka ovat joutuneet kohtaamaan paljon pettymyksiä ja todenneet jo aikaisin että elämä on pskaa tekevät lapsia, koska ajattelevat että oikean elämän kuuluukin olla kamalaa pskaa (lapsiperhe-elämä) ja sitä vastuuta on otettava vaikka väkisin, koska aikuisuutta on se että on hirveästi taakkoja ja vastuuta ja vaikeaa. Kärsi niin kirkkaamman kruunun saat.

"olen kypsä ja otan vastuuta, joten teen itse uusia ihmisiä maailmaan jotta saan kantaa vastuuta".

"murran jalkani tahallaan jotta pääsen toteuttamaan hoivaviettiäni, kun minulla kuulemma pitäisi sellainen olla."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla ei ole kyse pelosta EIKÄ rohkeudesta, vaan ihan vain motivaation puutteesta. En ole ikinä ymmärtänyt mitä hyötyä/iloa/etua lapsista on, joten ei ole tullut hankittua.

Mikä sinulle on siinä epäselvää?

Varmaan tässä ketjussakin niitä on käyty läpi. 

Veikkaan, että sulle ei kelpaa mikään, mitä hyviä asioita omien lasten hankkimisesta on sanottu. Koska ne kumminkin sitoo 24/7 ja huutaa ja pashkoo ja vie kaikki rahat ja en sit voi käydä extemporekaljalla tai elokuvissa tai kiipeilemässä tai Antigualla tjtk .

Sori että olen kyyninen, mutta näinhän se täällä on: ei millään uskota, että lapset on hauskoja, ne rakastaa, niiden kanssa voi harrastaa ja matkustella, ne välittää ja auttaa, ne tapaa vanhempiaan silloinkin kun ne ovat sairaita ja vanhoja. 

Joo... jos käy tuuri. Missään nimittäin ei taata, että lapsi käyttäytyy noin. Tietääkseni niiden mukana ei tule 50 vuoden takuuta? Lapsi voi olla hauska, tai olla olematta. Se saattaa olla avulias, tai sitten ei. Se ehkä tulee tapaamaan vanhempiaan vanhana, tai sitten ei.

Lapsen kanssa saattaa pystyä tekemään useita juttuja... Mutta tarvitsenko minä lasta mihinkään niistä? En. On paljon helpompaa löytää hyvä ystävä, jonka kanssa on hauskaa ja voi matkailla, kuin ottaa riski lapsen kanssa ja vaan toivoa, että synnytyskanavasta putkahtaa hauska tyyppi, jonka kanssa voi matkailla. Läheskään kaikillahan tämä toive ei todellakaan toteudu.

Taas tuo pessimismi, että jos käy tuuri.  ei niistä lapsista kuitenkaan mihinkään ole, eikä ne tykkää, joten pitäkää tunkkinne.

Käykö sun hauska matkailukaveri sua auttamassa viikottain, kun hukkaat asetukset tietsikasta, hukkaat valokuvat pilveen, kadotat puhelinnumerot ja salasanat ja telkkarin kanava-asetukset, sotket lehtitilaukset ja vakuutukset, joudut vanhustenkusettaja-yrittäjien kusettamaksi, törppöilet itseltäsi ajoluvan ja suututat koko kylän taksikuskit, et muista mistä saa ruokaa, lumilinko ei toimi ja lumikola on liian raskas, räystään alla on mehiläispesä ja pihalla kusiaisia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä ja rohkeudesta. Ihmiset eivät halua haaskata hukkaan sitä elämää, jonka ovat lahjaksi saaneet. Sitähän lasten saaminen on, siinä menettää oman elämänsä. Mieluummin elää itselleen ja riemuitsee jokaisesta päivästä. Sen sijaan, että surisi joka päivä epämielekästä elämää, joka ei enää ole omaa.

Ei helevetti, ookko nää ihan tosissas? Harmi että vanhempasi eivät olleet noin ittiään täynnä.

Hei lesta-mamma, eikös lasten tehtailu tehnytkään sinusta Hyvää Ihmistä? Ehkä vähän kohtuutonta kommentoida toisen mielipidettä noin vihamielisesti. Käytännössä sanot että koska hänen mielestään lasten tekeminen tarkoittaa oman elämän menettämistä, hän ei edes ansaitsisi olla olemassa.

Mitä lapsesikin tähän sanoisivat, oi pyhä mamma? Vai kasvatatko heistäkin kiusaajia?

Ymmärrän, mitä lapset voivat tuoda elämään, mutta minulla ei ole varaa siihen.

Palkkani on kk jotain 1300e. Ikää 35v. Tarkoitus olisi opiskella pidemmälle, jotta olisi edes varaa omaan asuntoon tai autoon.

En ole koskaan seurustellut. Mikä on se todennäköisyys, että huomenna tapaan lasteni isän matkalla kauppaan?

Säästöjä ei ole. Omaisuutta ei ole.

Kavereita ei juurikaan ole. Vanhemmista ei ole turvaverkoksi ja mikä velvollisuus heillä on kustantaa minun jälkikasvuni elämä?

Miksi minun pitäisi valtion tuella alkaa lapsia synnyttämään ja sitten levitellä käsiäni, kun ei ole varaa mihinkään? Käydä leipäjonosta heille ruokaa ja lahjoituksena vaatteita kerran vuodessa? Onko tämä nyt oikeasti muka joku vaihtoehto? Jos jonkun mielestä on, nii laittaa vaan mulle kerran kuukaudessa omalta tililtä suoraveloituksen lasten kuluihin, niin voidaan puhua asiasta. Ei taida heitä paljon napata, mutta minun pitäisi heidän mielestään silti puskea lapsia maailmaan.

Mulla on 3 koulutusta, joilla ei palkka ole noussut mihinkään. Haenkin korkeakouluun, jonka kandi+maisteri on sen 6 vuotta. Sitten olenkin yli 40v ja pitäisi alkaa lapsia tehdä. Onko siinäkään mitään järkeä?

Olisin 50v kun lapsi on ala-asteella. Voin vaikka kuolla ennen kuin hän pääsee läpi pidennetystä oppivelvollisuudesta.

Eipä nyt sijoituslapsi tai adoptiolapsen kanssa eläminen ole sen yksinkertaisempaa. Päin vastoin. En tiedä riittäisikö oma henkinen kapasiteetti siihen, koska olen sairastanut masennusta. Tämä jo toki ottaa minut pois adoptiovanhemman listalta. Ei taida saada sitten sijoitettua lastakaan.

Keinohedelmöitys. Jos siinä saa vain tietää luovuttajan hiusten ja silmien värin se ei vaan riitä. Mun geeneissä kulkee Scheuermanin tauti eikä mun kannata lisääntyä yhdenkään miehen kanssa, joka on kainuusta (=periytyminen on johtunut paikkakunnan sisäsiittoisuudesta). Sitä en kuitenkaan saa tietää luovuttajasta. Eikä kaikki luovuttajat tiedä näitä sairauksia, jos ne eivät ole heillä puhjenneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.

Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?

Olen kiinnostunut olemaan lapseton.

Yksi vittttuilee ja muut 11 ei viitsi edes yrittää vastata.

Toi on ihan validi vastaus. Lisääntyjät aina kuvittelee, että jos joku ei halua lapsia, niin sillä pitää sitten olla joku Äiti Teresamainen kutsumus tai Einstein-projekti meneillään, joka selittää sen. Jos ei ole, niin sitten ei ole mitään syytä olla hankkimatta vauvoja, joten synnytyssaliin mars!

Syyksi ei koskaan riitä se, että joku haluaa vaan elää elämäänsä, pienine iloineen, ilman ylimääräisiä haasteita. Mikä on hassua, koska äitylit varsin usein valittaa, että

- kunpa vaan saisi joskus mennä yksin vessaan!

- kunpa saisi kerrankin nukkua kunnon yöunet!

- kunpa saisi syödä ruokansa lämpimänä, istua hiljaa, lukea kirjaa tms

- kunpa ei tarvisi koko ajan rasittaa aivojaan metatyöllä

Mutta hoplaa vaan, kun joku lapseton sanoo, että on tosi kiitollinen ja iloinen siitä, että pystyy elämään just noin... Yhtäkkiä lisääntyjä sanokin, ettei noilla asioilla ole MITÄÄN VÄLIÄ, ja ne on täysin mitättömiä verrattuna siihen räjähtävään iloon, jonka lapset tuottaa. No hyvä sulle, jos näin on. Mutta kaikki meistä ei ole samanlaisia kuin sinä. Jollekin se, että saa lukea kirjaa hiljaisuudessa ihan koska huvittaa, voi tuottaa 500 kertaa enemmän iloa kuin lasten hankinta. Koska hän on hän, ja sää oot sää.

Kuinka moni yli kolmivuotiaan vanhempi valittaa, ettei pääse pissille, nukkumaan tai lukemaan kirjaa? 

Yksi iso syy mulle on tämä yhä vallalla oleva ydinperhe-kultti.

Ensin tietynlaiset ihmiset patistavat hankkimaan lapsia, mutta luulen että samat ihmiset paheksuvat siinä vaiheessa kun tuo patistettu on hankkinut lapsia ja eronnut niiden toisesta vanhemmasta.

Oikeasti kaikki jotka kehottavat tekemään lapsia, haluavat että muutkin joutuvat ydinperhevankilaan, jossa alistuu sosiaaliselle kyttäämiselle ja tuomitsemiselle. Nimittäin jos kehtaat erota, päällesi syljetään kun lapset kääääärsivät, ja naapurin mamma tekee lasun vain siksi. Jos teet lapsen ilman isää hoidoilla, olet paska. Jos et tee lapsia olet paska. Jos muodostat uusperheen olet paska.

Olen mieluummin vapaa olemaan yhdessä jonkun kanssa tai sinkku, ilman että kukaan saa tuomita minua (lasten varjolla) ratkaisuistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.

Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?

Olen kiinnostunut olemaan lapseton.

Yksi vittttuilee ja muut 11 ei viitsi edes yrittää vastata.

Siis lapsettoman pitää perustella lapsettomuuttaan? Ja jakaa sinun kanssasi kiinnostuksen kohteensa?

No kokeillaan.

Olen kiinnostunut lukemisesta. Sellaisesta missä voi rauhassa moneksi tunniksi uppoutua hyvään kirjaan. Joskus menee koko yö lukiessa jos sattuu hyvä kirja.

Olen kiinnostunut peleistä. Palapeleistä, konsolipeleistä ja joistain lautapeleistä.

Olen kiinnostunut eräilystä ja vaeltamisesta. On kiva olla reissuilla ja nukkua autossa tai teltassa. Tai kalastaa koko yö.

Olen kiinnostunut koirista. Olemme mukana Kaverikoirissa ja ennen koronaa vierailimme ahkerasti vanhuspalveluiden puolella ilahduttamassa ihmisiä. Edellisen koiran kanssa oltiin mukana vapepan toimissa.

Olen ollut mukana myös vankilavierailijatoiminnassa ja Naisten Linjan tukichatin vapaaehtoisena.

Mutta onneksi vasta se oma lapsi opettaa naiselle rakkautta, empatiaa, välittämistä ja ties mitä pas kaa... Eiku.

Kiitos asiallisesta mielenkiinnon kohteiden listaamisesta. 

Miten lasten hankkiminen mielestäsi pudottaa kaiken listaamasi tekemisen pois? Omalta kohdalta voisin sanoa, että joo olen kyllä lukenut, neulonut tai tehnyt palapelejä yli yön, käynyt koiraharrastuksissa ja halikoiravierailuilla, myynyt makkaraa lasten pelien väliajalla, telttaillut ja eräjormaillut sinäkin aikana kun meillä on ollut lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä ja rohkeudesta. Ihmiset eivät halua haaskata hukkaan sitä elämää, jonka ovat lahjaksi saaneet. Sitähän lasten saaminen on, siinä menettää oman elämänsä. Mieluummin elää itselleen ja riemuitsee jokaisesta päivästä. Sen sijaan, että surisi joka päivä epämielekästä elämää, joka ei enää ole omaa.

Ei helevetti, ookko nää ihan tosissas? Harmi että vanhempasi eivät olleet noin ittiään täynnä.

Hei lesta-mamma, eikös lasten tehtailu tehnytkään sinusta Hyvää Ihmistä? Ehkä vähän kohtuutonta kommentoida toisen mielipidettä noin vihamielisesti. Käytännössä sanot että koska hänen mielestään lasten tekeminen tarkoittaa oman elämän menettämistä, hän ei edes ansaitsisi olla olemassa.

Mitä lapsesikin tähän sanoisivat, oi pyhä mamma? Vai kasvatatko heistäkin kiusaajia?

Vai lesta... Hyvä että ymmärsit mitä luit mutta vieläkö ymmärrät pointin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.

Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?

Olen kiinnostunut olemaan lapseton.

Yksi vittttuilee ja muut 11 ei viitsi edes yrittää vastata.

Toi on ihan validi vastaus. Lisääntyjät aina kuvittelee, että jos joku ei halua lapsia, niin sillä pitää sitten olla joku Äiti Teresamainen kutsumus tai Einstein-projekti meneillään, joka selittää sen. Jos ei ole, niin sitten ei ole mitään syytä olla hankkimatta vauvoja, joten synnytyssaliin mars!

Syyksi ei koskaan riitä se, että joku haluaa vaan elää elämäänsä, pienine iloineen, ilman ylimääräisiä haasteita. Mikä on hassua, koska äitylit varsin usein valittaa, että

- kunpa vaan saisi joskus mennä yksin vessaan!

- kunpa saisi kerrankin nukkua kunnon yöunet!

- kunpa saisi syödä ruokansa lämpimänä, istua hiljaa, lukea kirjaa tms

- kunpa ei tarvisi koko ajan rasittaa aivojaan metatyöllä

Mutta hoplaa vaan, kun joku lapseton sanoo, että on tosi kiitollinen ja iloinen siitä, että pystyy elämään just noin... Yhtäkkiä lisääntyjä sanokin, ettei noilla asioilla ole MITÄÄN VÄLIÄ, ja ne on täysin mitättömiä verrattuna siihen räjähtävään iloon, jonka lapset tuottaa. No hyvä sulle, jos näin on. Mutta kaikki meistä ei ole samanlaisia kuin sinä. Jollekin se, että saa lukea kirjaa hiljaisuudessa ihan koska huvittaa, voi tuottaa 500 kertaa enemmän iloa kuin lasten hankinta. Koska hän on hän, ja sää oot sää.

Kuinka moni yli kolmivuotiaan vanhempi valittaa, ettei pääse pissille, nukkumaan tai lukemaan kirjaa? 

Kaverilla on 6, 9 ja 11 vuotiaat lapset ja sanoo että voi lukea kirjaa kunnolla vain silloin kun lapset ovat mummoloissa. Ja muistaa usein myös mainita mitä luksusta on jos joskus pääsee täysin häiriöttä vessaan tai suihkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.

Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.

Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa. 

Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä. 

Minulle on itsestään selvää että tuollaista kohonnutta riskiä en sille "niin suuresti rakastamalleni" lapselle haluaisi tuottaa. Hirveä huoli olisi toisen turvallisuudesta. Ei käy järkeen yhtään miksi joku haluaisi. Paitsi jos se rakkaus onkin oikeasti itsekkyyttä.

Hivenen eri asia jäädä murehtimaan jotain lentokoneen tippumista ja auton alle jäämistä, kun tahallista koronneen riskin siirtämistä jälkeläiselleen. Ja vaikka lapsi ei saisikaan syöpää, niin entäs jos hänkin menettää äitinsä, kenties vielä nuorempana kuin mummo meni. Niin surullista.

Kun riskin tietää, siihen voi varautua.  Pettymyksiltä ja suruilta ei kukaan takuulla säästy elämänsä aikana.  Niistä myös selviää.

En olisi uskonut että löytyy noin paljon ihmisiä joiden mielestä on ok altistaa tietoisesti lapsi kohonneelle syöpäriskille tai äidin aikaiselle menettämiselle. Mutta tämä lisää taas ymmärrystäni ihmisten itsekkyydestä.

Olen ollut siinä käsityksessä, että nämä ihmiset joilta on tuollainen geenivirhe löytynyt, ovat käyneet säännöllisesti ja tiiviimmin terveystarkastuksissa kuin muut ja jotkut jopa poistattaneet rinnat ennen riski-ikää pelatakseen varman päälle.  Saatan olla väärässä. Mun mielestä joku hoidettavissa tai ehkäistävissä olevan taudin riskiperimä on eritasoinen juttu kuin vaikka vaikea geeniperäinen kehitysvammaisuus.