Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Vierailija kirjoitti:

Pelkoa se ainakin omalta osalta on. Pelkään, että lapseni tulisi kärsimään täällä, niin kuin todennäköisesti tulisikin. Tämä maailmahan on ihan kamala paikka, miksi haluaisin altistaa minulle rakkaimman ihmisen sille? Toiseksikin myös pelkään, että en rakastaisi lastani, ja sitten hän kärsisi siitä(kin). Pelkoa, pelkoa niin saakelisti.

Pelko on pahempi ku paukahros, niin kuin etelä-Pohjanmaalla tavataan sanoa. Kyllä me aikamoisessa herrankukkarossa saadaan elää täällä Suomessa. Enkä tiedä ketään, joka ei rakastaisi omaa lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen itku aiheuttaa minussa valtavan stressireaktion. Puren hampaita yhteen, hiki nousee otsalle ja viimeksi kun bussissa oli itkevä vauva niin syke oli siinä istuessa 119. Bussista sentään pääsee halutessaan pois, mutta miksi haluaisin pahimmillaan monta vuotta itkevän/kiukuttelevan lapsen itselleni. Ei sitä voi vaan jättää itkemään ja poistua kotoa tai jättää sinne bussiin kun se on oma.

Tuolta minustakin tuntui lapsettomana. Mutta raskaushormonit muuttivat reaktion. Oman vauvan itku ei ole koskaan aiheuttanut aggressiivisia tunteita, on vain kiire vastata lapsen tarpeisiin. Minusta tuli myös paljon myötätuntoisempi ja rennompi lasten myötä.

Ei vaan vapaudesta! Olemme ensimmäisten sukupolvien joukossa joilla on täysi vapaus valita. Suomessa on hyvä elää.

Live Free or Die.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla perinnöllistä, mutta ei se siitä murehtimalla parane.

Moni asia voi parantua murehtimalla, jos murehtiminen johtaa toimiin. Toivottavasti ihmisten geenitestit ja terveysselvitykset lisääntyvät tulevaisuudessa ja ihmiset tekevät vastuullisia eivätkä itsekkäitä valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen itku aiheuttaa minussa valtavan stressireaktion. Puren hampaita yhteen, hiki nousee otsalle ja viimeksi kun bussissa oli itkevä vauva niin syke oli siinä istuessa 119. Bussista sentään pääsee halutessaan pois, mutta miksi haluaisin pahimmillaan monta vuotta itkevän/kiukuttelevan lapsen itselleni. Ei sitä voi vaan jättää itkemään ja poistua kotoa tai jättää sinne bussiin kun se on oma.

Tuolta minustakin tuntui lapsettomana. Mutta raskaushormonit muuttivat reaktion. Oman vauvan itku ei ole koskaan aiheuttanut aggressiivisia tunteita, on vain kiire vastata lapsen tarpeisiin. Minusta tuli myös paljon myötätuntoisempi ja rennompi lasten myötä.

Hurjaa ottaa riski elävällä olennolla. Oma ratkaisu lapsen jatkuvaan uuvuttavaan itkuun olisi varmaan ainakin ravistaminen tai suun peittäminen. Samoin huutaminen. Ja nämä kevyinä vaihtoehtoina. En siis lähde pelaamaan lapsen hengellä lisääntymällä. Sinä lähdit, hyvä että ei käynyt huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen itku aiheuttaa minussa valtavan stressireaktion. Puren hampaita yhteen, hiki nousee otsalle ja viimeksi kun bussissa oli itkevä vauva niin syke oli siinä istuessa 119. Bussista sentään pääsee halutessaan pois, mutta miksi haluaisin pahimmillaan monta vuotta itkevän/kiukuttelevan lapsen itselleni. Ei sitä voi vaan jättää itkemään ja poistua kotoa tai jättää sinne bussiin kun se on oma.

Tuolta minustakin tuntui lapsettomana. Mutta raskaushormonit muuttivat reaktion. Oman vauvan itku ei ole koskaan aiheuttanut aggressiivisia tunteita, on vain kiire vastata lapsen tarpeisiin. Minusta tuli myös paljon myötätuntoisempi ja rennompi lasten myötä.

Useimmissa lapsen itku ja kiukuttelu herättää sekä myötätuntoa että kiukkua. Vanhempikin on vain ihminen ja se sallittakoon. Vanhemmuus on vaikeaa ja uuvuttavaa vaikka hyviäkin hetkiä tietysti on.

En usko, että kyse on sen enempää pelosta kuin rohkeudestakaan, vaan vapaudesta valita. Enää ei ole sosiaalista painetta lastensaantiin, joten jokainen tekee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että kyse on sen enempää pelosta kuin rohkeudestakaan, vaan vapaudesta valita. Enää ei ole sosiaalista painetta lastensaantiin, joten jokainen tekee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Ja minusta tämä on ihanaa. Yhä useampi lapsi syntyy toivottuna, ei siksi että niitä nyt vaan ollut tapana hankkia.

En ymmärrä miksi se on monesta ongelma. Muuta kuin valtion talouden kannalta.

Juu ei kiitos lapsille. Tänne myös ilmottautuu vapaaehtoisesti lapseton ja vapaaehtoisesti ikisinkku.

Usein kun ihmetellään sitä miksi ei lapsia hommaa tai miksi ei hommaa edes parisuhdetta niin voisin heittää vastakysymyksen eli miksi niitä lapsia pitäisi hommata ja miksi se parisuhde pitäisi hommata?

Itse en tykkää lastenhoidosta ja viihdyn hyvin omassa rauhassa joten en ajatellu lisääntyä. Koen että lapset toisivat vain negaativisia asioita elämääni eikä ne toisi yhtään positiivista asiaa elämääni.

Tehkööt ne lapsia jotka saa siitä jotain mielihyvää.

Minäkään en halua lapsia enkä ymmärrä miksi monet jotka ovat lapsia hankkineet suhtautuvat vielä tänäpäivänäkin tähän päätökseen niin vihamielisesti. Monet jaksavat yhä vaan toitottaa että on jotenkin keskenkasvuinen ja itsekäs jos ei halua lasta.

Tuosta mitä joku kertoi mummonsa sanoneen on muuten kuultu täälläkin ja monesta eri suusta vanhusten parissa kun työskentelen. Ei nekään naiset olisi halunneet niin montaa lasta tai lasta ylipäätään.

Syntyvä on ilo työnantajalle, byrokraatille  ja verottajalle.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että kyse on sen enempää pelosta kuin rohkeudestakaan, vaan vapaudesta valita. Enää ei ole sosiaalista painetta lastensaantiin, joten jokainen tekee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Nykyään on sosiaalinen paine olla lapseton. Lapsien saamisen myötä saa sen verran paheksuntaa ja vihaa osakseen. Pitää todella tykätä perhe-elämästä ja olla todella hyvä kumppani, jotta kestää ne lasten saamisen nurjat puolet ja ympäröivän maailman kippaaman ylimääräisen painolastin, missä olet vihattu siksi, että elät eri tavoin kuin muut.

Johtuu epätasa-arvosta! 300 euron kotihoidontuki ollaan ottamassa nyt pois. Työtön ja toimeeton saa täyden ylläpidon vaikka koko loppu elämän. Nykyisin nuoret eläkeläiset lisääntyvät, koska silloin on varaa. Työsäkäyvät uranaiset saavat tuon 300e jos lapsia tekevät, elleivät ota eroa tai tee yksin lasta, silloin maksetaan, lääkärit, vakuutukse, asuminen, vesi, sähkö, tuetut lomat, tukiperhe, lasten ja äidin harrastukset ja tämän jälkeen vielä netto cashiä kulujen jälkeen ruokaan ja vaatteisiin 570-400e/hlö, eli kolmella henkiltä 1200e netto. Siitä pohtii miettiä, miksi aviossa olevia uranaisia rangaistaan, heillä ei ole tasa-arvoisia mahdollisuuksia tehdä lapsia. He ovatalisteisessa asemassa kieroutuneen tukijärjestelmän perusteella. Vaim yksinhuoltajalla, työttömällä, toimeettomalla tai eläkeläisellä on varaa tehdä lapsia.

Jos olet elääkkeellä, saat 300 euron kotihoidontuen päälle eläkkeen ja silloin sinulla varaa pitää myös mies samassa taloudessa. Ahkera uranainen saa vain tuon 300 e ellei ota eroa, tai kirjaudu työttämksi tai toimeettomaksi.

Sipoon rouva kirjoitti:

Johtuu epätasa-arvosta! 300 euron kotihoidontuki ollaan ottamassa nyt pois. Työtön ja toimeeton saa täyden ylläpidon vaikka koko loppu elämän. Nykyisin nuoret eläkeläiset lisääntyvät, koska silloin on varaa. Työsäkäyvät uranaiset saavat tuon 300e jos lapsia tekevät, elleivät ota eroa tai tee yksin lasta, silloin maksetaan, lääkärit, vakuutukse, asuminen, vesi, sähkö, tuetut lomat, tukiperhe, lasten ja äidin harrastukset ja tämän jälkeen vielä netto cashiä kulujen jälkeen ruokaan ja vaatteisiin 570-400e/hlö, eli kolmella henkiltä 1200e netto. Siitä pohtii miettiä, miksi aviossa olevia uranaisia rangaistaan, heillä ei ole tasa-arvoisia mahdollisuuksia tehdä lapsia. He ovatalisteisessa asemassa kieroutuneen tukijärjestelmän perusteella. Vaim yksinhuoltajalla, työttömällä, toimeettomalla tai eläkeläisellä on varaa tehdä lapsia.

Jos olet elääkkeellä, saat 300 euron kotihoidontuen päälle eläkkeen ja silloin sinulla varaa pitää myös mies samassa taloudessa. Ahkera uranainen saa vain tuon 300 e ellei ota eroa, tai kirjaudu työttämksi tai toimeettomaksi.

Yhteiskunnan ei pitäisi antaa yhtää rahallistatukea lapsiperheille. Miksi minä joudun elättämään vanhempia kun ne makaa kotona?

Tämä ei ole yleistys. Mutta omia lisääntymishaluja on hillinnyt huomattavasti se, miten moni tapaamani oman sukupolveni mies on vaikuttanut arvoiltaan ja normeiltaan muuten täysin modernilta, mutta kun puhe kääntyy lapsiin ja perhe-elämään, on kuin olisi matkustettu jonnekin 50-luvulle.

Olen kuullut mm. seuraavanlaisia kommentteja:

- "Äidin tulee olla lapsen kanssa kotona vähintään 2 v. Muuten lapsen kehitys häiriintyy."

- "Ei voi olettaa, että kun mä tuun kotiin väsyneenä työpäivän jälkeen, niin mun pitäis vielä alkaa jotain kakkavaippoja vaihdella."

- "Ei vaan voi sanoa, että isä olisi ihan yhtä hyvä hoitaja lapselle kuin äiti, koska niin ei vaan ole."

- "On täysin luonnollista ja oletettavaakin, että nainen ottaa suuremman vastuun kodista ja lapsista." 

- "Oletan vaimoni jäävän kotiin. Itse aion jatkaa työssäkäymistä. Ei voi mitenkään olettaa, että olisin kotona, sillä teenhän niin paljon työmatkojakin."

- "Naiset on vaan luonnostaan parempia ruoanlaitossa ja siivoamisessa ja sisustamisessa ja kaikessa sellaisessa."

- "Naisessa, joka ei halua hoitaa lapsia, on jotain vialla."

- "Jokaisen (naisen) pitäisi tajuta, että ura ja harrastukset voivat olla tärkeitä, mutta luonnollisinta on, jos luopuu näistä viimeistään ensimmäisen lapsen myötä." 

- "Naisen prioriteettien on muututtava viimeistään kolmevitosena."

- "Nainen, joka ei halua lapsia on kylmä ja tunteeton."

- "Lapsethan on muutenkin enempi vaimon projekti."

- "Kyllä mä haluan tulla kotiin jossa vaimo on laittanut ruoan ja lapset tulee ovella halaamaan."

- "Mä ajattelin, että  kun (vaimo) muuten hoitaa, mut mä vien sitä sit jalkapallotreeneihin."

- "Opiskeluaika on se, milloin voi toteuttaa itseään, mutta sen jälkeen pitää rauhoittua."

- "Vaikka olis tohtorinpaperit, perheen perustaminen on silti tärkeämpää. Ei kukaan voi haluta työelämään niin palavasti."

Että miten on?  Houkuttaako hypätä suhteeseen? 

Oletko ajatellut että lapsia tekemällä juuri jatkat sitä omaa elämään joka joskus päättyy? Lapset rikastavat ja kasvattavat jos antaa sille mahdollisuuden. Kaikki eivät tietenkään pysty ottamaan niin suurta vastuuta. Vanhemmaksi kasvaminen on vaativaa, ja moni haluaa helppoa elämää, mikä voi loppujenlopuksi olla aika tyhjääkin. Nykyään puhutaan lifestylestä, ja on kai ihan hyväkin että kaikki eivät lapsia tee.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut että lapsia tekemällä juuri jatkat sitä omaa elämään joka joskus päättyy? Lapset rikastavat ja kasvattavat jos antaa sille mahdollisuuden. Kaikki eivät tietenkään pysty ottamaan niin suurta vastuuta. Vanhemmaksi kasvaminen on vaativaa, ja moni haluaa helppoa elämää, mikä voi loppujenlopuksi olla aika tyhjääkin. Nykyään puhutaan lifestylestä, ja on kai ihan hyväkin että kaikki eivät lapsia tee.

Lapset eivät ole mikään oman elämän jatke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin lapsen, mutta yhteiskunta pakotti mut steriiliksi. Transsukupuolinen nuori aikuinen siis olen.

 

Ei transsukupuolisuus itsessään tee kestään steriiliä. Määritelmällisesti transsukupuolisuus on sitä, että sun ulkoinen ja sisäinen sukupuoli ei natsaa. 

Jos sä olet vapaaehtoisesti käynyt läpi täydellisen sukupuolenkorjausprosessin menettäen siinä lomassa lisääntymiskykysi, niin sehän ihan sun oma valinta. 

Juu oma valintanihan se oli, mutta on aika epäinhimillistä laittaa ihminen valitsemaan sen väliltä voiko lisääntyä, vai että tuletko tunnustetuksi sinä minä olet. Se on ihmisoikeuksien vastaista ja julmaa.

mies ei voi synnyttää eikä nainen siittää. Mikä siinä on epäselvää?

Vierailija kirjoitti:

Tilanne korjaantuu ajan myötä: tästä sukupolvesta jäävät jäljelle niiden geenit, jotka lisääntyvät huolimatta kaikista muista elämyksistä, joihin nykymaailmassa voisi keskittyä.

Minä havahduin lapsiperhe-elämän ihanuuteen vasta, kun osittain velvollisuudesta hankin lapsia (mies toivoi). Lapsethan ovat huipputyyppejä, kiinnostavaa keskusteluseuraa ja rakastavat minua ehdoitta. Elämällä on yhtäkkiä merkitys ja olen oppinut valtavan paljon.

Elämässä saa enemmän, jos tavoittelee merkityksellisyyttä eikä helppoutta.

Huvittavaa aina tämä ihmisten usko johonkin pikaevoluutioon. Vapaaehtoisesti lapsettomat ei katoa maailmasta, vaikka ne jättääkin lisääntymättä. Jokainen vapaaehtoisesti lapseton on tullut ulos lisääntyjästä! Te lisääntyjät teette meitä lisää, joten ei meidän edes tarvi lisääntyä! Voi olla että olet itsekin synnyttänyt yhden...

Ja voi luoja tätä naiiviutta. Ai sun lapset rakastaa sua ehdoitta? Odota vaan kun ne kasvaa aikuisiksi ja alkaa muodostaa omia mielipiteitä. Tulet huomaamaan, että itseasiassa se rakkaus on hyvinkin ehdollista, eikä sulle sallita ihan mitä vaan vapauksia. Tai helpommalla pääset kun katsot omaa äitiäsi ja pohdit oman rakkautesi ehdottomuutta... Jep, ei niin kauhean vakuuttavaa.

Aika säälittävää myös, että vasta omien lasten myötä elämälle löytyy tarkoitus. Hyviä aatteitahan löytyisi vasemmalta ja oikealta, mutta itsekäs ihminen ei niihin tietty jaksa tarttua. Sen sijaan että pelastaisi orpoja tai vaikka uhanalaisia eläimiä, voi vaan puskea ulos pari kloonia itsestään ja mehustella sitten muille että "minä se vasta osaan rakastaa, te muut ette tajua rakkaudesta mitään." Jos Jeesukselta kysyttäisiin, niin hänen mielipiteensä ehkä olisi, että vihollisensa rakastaminen vasta on todellista rakkautta, koska se on vaikeaa ja vaatii uhrauksia. Omien lasten rakastaminen on rakkauden kaikkein helpoin taso, eikä siinä pitäisi olla kauheasti syytä itsekehuun.

Omalla kohdalla ei ole kyse pelosta EIKÄ rohkeudesta, vaan ihan vain motivaation puutteesta. En ole ikinä ymmärtänyt mitä hyötyä/iloa/etua lapsista on, joten ei ole tullut hankittua.