Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että lapsia tekemällä juuri jatkat sitä omaa elämään joka joskus päättyy? Lapset rikastavat ja kasvattavat jos antaa sille mahdollisuuden. Kaikki eivät tietenkään pysty ottamaan niin suurta vastuuta. Vanhemmaksi kasvaminen on vaativaa, ja moni haluaa helppoa elämää, mikä voi loppujenlopuksi olla aika tyhjääkin. Nykyään puhutaan lifestylestä, ja on kai ihan hyväkin että kaikki eivät lapsia tee.
Lapset eivät ole mikään oman elämän jatke.
"Hän elää... sinussa"
- Elokuvasta Leijonakuningas -
Se on hieno ajatus. Sukupolvet muodostavat ketjun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla ei ole kyse pelosta EIKÄ rohkeudesta, vaan ihan vain motivaation puutteesta. En ole ikinä ymmärtänyt mitä hyötyä/iloa/etua lapsista on, joten ei ole tullut hankittua.
Mikä sinulle on siinä epäselvää?
Varmaan tässä ketjussakin niitä on käyty läpi.
Veikkaan, että sulle ei kelpaa mikään, mitä hyviä asioita omien lasten hankkimisesta on sanottu. Koska ne kumminkin sitoo 24/7 ja huutaa ja pashkoo ja vie kaikki rahat ja en sit voi käydä extemporekaljalla tai elokuvissa tai kiipeilemässä tai Antigualla tjtk .
Sori että olen kyyninen, mutta näinhän se täällä on: ei millään uskota, että lapset on hauskoja, ne rakastaa, niiden kanssa voi harrastaa ja matkustella, ne välittää ja auttaa, ne tapaa vanhempiaan silloinkin kun ne ovat sairaita ja vanhoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa.
Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä.
Minulle on itsestään selvää että tuollaista kohonnutta riskiä en sille "niin suuresti rakastamalleni" lapselle haluaisi tuottaa. Hirveä huoli olisi toisen turvallisuudesta. Ei käy järkeen yhtään miksi joku haluaisi. Paitsi jos se rakkaus onkin oikeasti itsekkyyttä.
Hivenen eri asia jäädä murehtimaan jotain lentokoneen tippumista ja auton alle jäämistä, kun tahallista koronneen riskin siirtämistä jälkeläiselleen. Ja vaikka lapsi ei saisikaan syöpää, niin entäs jos hänkin menettää äitinsä, kenties vielä nuorempana kuin mummo meni. Niin surullista.
No kaikenlaisia tautiriskejä voi ilmetä ihan kun ne lapset ovat jo syntyneet. Äitini kuoli yllättäen, kun lapseni olivat pieniä. Voi olla perinnöllistä, mutta ei se siitä murehtimalla parane. Itse asiassa pelkään enemmän juuri, että lapset jäävät koulumatkalla auton tai bussin alle.
Aiheuttaako lisääntyminen luetun ymmärtämisen vaikeutta?
Kyseisessä tapauksessa kommentoin tietoisesti tehtyä päätöstä lisääntyä omilla geeneillä vaikka riski on tiedossa. Se on itsekästä. Lahjoitetuilla munasoluilla olisi toki toisenlaiset riskit, mutta ainakaan ei tahallaan ja tietoisesto siirtäisi rintasyöpämutaatiota lapselleen.
Ymmärsitkö?
Ymmärsin toki ja erilaisia riskigeenejä on useimmilla meistä. Geenilotossa ei lopulta voi tietää, miten siinä käy. Ihan hyvin munasolun luovuttajalla voi olla joku toinen riskigeeni, jota ei vain ole tutkittu.
Terveyteen vaikuttavat elintavat ja ympäristö enemmän kuin geenit. Nykyarvioiden mukaan vain noin joka kymmenenteen syöpään liittyy perinnöllinen alttius. Vaikka usein puhutaan perinnöllisestä syövästä, syöpä ei periydy, ainoastaan alttius syöpään voi periytyä.
https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syovan-perinnollisyys/
Eli tärkeämpää ystäväsi on opettaa lapselleen terveelliset elintavat ja välttää kemikaalialtistuksia, saasteita tai tupakansavua. Ne vaikuttavat enemmän syövän saamiseen kuin geenit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen itku aiheuttaa minussa valtavan stressireaktion. Puren hampaita yhteen, hiki nousee otsalle ja viimeksi kun bussissa oli itkevä vauva niin syke oli siinä istuessa 119. Bussista sentään pääsee halutessaan pois, mutta miksi haluaisin pahimmillaan monta vuotta itkevän/kiukuttelevan lapsen itselleni. Ei sitä voi vaan jättää itkemään ja poistua kotoa tai jättää sinne bussiin kun se on oma.
Tuolta minustakin tuntui lapsettomana. Mutta raskaushormonit muuttivat reaktion. Oman vauvan itku ei ole koskaan aiheuttanut aggressiivisia tunteita, on vain kiire vastata lapsen tarpeisiin. Minusta tuli myös paljon myötätuntoisempi ja rennompi lasten myötä.
Kappas vaan. Mä olen kolmen aikuisen lapsen äiti ja kahden mummo - ja stressaannun edelleen lapsen itkusta, marinasta ja kiukuttelusta. Itseasiassa pahemmin kuin silloin, kun omat lapseni olivat pieniä. Silloin vain ahdisti, että taas minua revitään ja tarvitaan.
Lapsen itku ei aiheuta minulle aggressiivisia tunteita, vaan suunnatonta henkistä stressiä ja ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.
Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?
Olen kiinnostunut olemaan lapseton.
Yksi vittttuilee ja muut 11 ei viitsi edes yrittää vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen itku aiheuttaa minussa valtavan stressireaktion. Puren hampaita yhteen, hiki nousee otsalle ja viimeksi kun bussissa oli itkevä vauva niin syke oli siinä istuessa 119. Bussista sentään pääsee halutessaan pois, mutta miksi haluaisin pahimmillaan monta vuotta itkevän/kiukuttelevan lapsen itselleni. Ei sitä voi vaan jättää itkemään ja poistua kotoa tai jättää sinne bussiin kun se on oma.
Tuolta minustakin tuntui lapsettomana. Mutta raskaushormonit muuttivat reaktion. Oman vauvan itku ei ole koskaan aiheuttanut aggressiivisia tunteita, on vain kiire vastata lapsen tarpeisiin. Minusta tuli myös paljon myötätuntoisempi ja rennompi lasten myötä.
Kappas vaan. Mä olen kolmen aikuisen lapsen äiti ja kahden mummo - ja stressaannun edelleen lapsen itkusta, marinasta ja kiukuttelusta. Itseasiassa pahemmin kuin silloin, kun omat lapseni olivat pieniä. Silloin vain ahdisti, että taas minua revitään ja tarvitaan.
Lapsen itku ei aiheuta minulle aggressiivisia tunteita, vaan suunnatonta henkistä stressiä ja ahdistusta.
Sitä vartenhan lapset itkee, marisee ja kiukuttelee, kun ne ei osaa vielä muuten ilmaista itseään. Heilläkin on varmaan suunnaton henkinen stressi ja ahdistus kun pitää ruuhkabussissa istua paksut vermeet päällä, nälättää, ei saanut karkkia, ihmiset mulkoilee ja äiti vaan suu supussa tinderöi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että lapsia tekemällä juuri jatkat sitä omaa elämään joka joskus päättyy? Lapset rikastavat ja kasvattavat jos antaa sille mahdollisuuden. Kaikki eivät tietenkään pysty ottamaan niin suurta vastuuta. Vanhemmaksi kasvaminen on vaativaa, ja moni haluaa helppoa elämää, mikä voi loppujenlopuksi olla aika tyhjääkin. Nykyään puhutaan lifestylestä, ja on kai ihan hyväkin että kaikki eivät lapsia tee.
Lapset eivät ole mikään oman elämän jatke.
"Hän elää... sinussa"
- Elokuvasta Leijonakuningas -
Se on hieno ajatus. Sukupolvet muodostavat ketjun.
Lempileffa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että lapsia tekemällä juuri jatkat sitä omaa elämään joka joskus päättyy? Lapset rikastavat ja kasvattavat jos antaa sille mahdollisuuden. Kaikki eivät tietenkään pysty ottamaan niin suurta vastuuta. Vanhemmaksi kasvaminen on vaativaa, ja moni haluaa helppoa elämää, mikä voi loppujenlopuksi olla aika tyhjääkin. Nykyään puhutaan lifestylestä, ja on kai ihan hyväkin että kaikki eivät lapsia tee.
Lapset eivät ole mikään oman elämän jatke.
"Hän elää... sinussa"
- Elokuvasta Leijonakuningas -
Se on hieno ajatus. Sukupolvet muodostavat ketjun.
Hui olkoon. Todellakin toivon, että edeltävät sukupolvet ongelmineen, kuten esim. heidän taipumuksensa alkoholismiin, eivät elä minussa.
Lapsilla pitäisi olla freesi startti elämään ilman mitään menneisyyden painolasteja ja ennalta lastattuja odotuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa onko omalla kohdalla kyseessä niin rohkeus kuin pelkokaan, ainakaan näin miespuolisena.
En vaan ole oikein keksinyt järkevää syytä pyrkiä lisääntymään, ainakaan sellaista, joka ei olisi lähtökohtaisesti itsekäs.
Toki haluaisin, että olisi vanhoilla päivillä joku, joka kävisi katsomassa, mutta se on kuitenkin kevyt höyhen vaa'alla, kun toisella puolella on uuden ihmisen pakottaminen tähän typerään oravanpyörään pilaantuvalla maapallolla.
Mikä ihme on saanut sinusta noin synkän ja passiivisen? Mehän elämme ihanassa ympäristössä, on merta, metsää, puistoja, vaikka mitä. Mikä oravanpyörä? Tarkoitatko sitä kun rahaa ei tule ilmaiseksi että voisi vain oleilla ja tehdä palapelejä, jos sattuu haluamaan vain tehdä palapelejä?
Onko sinusta kapitalistinen, jatkuvan kasvun perässä juokseva kulutusyhteiskunta jotenkin hieno asia?
Väkeä täällä on muutenkin jo AIVAN liikaa.
On tässä toistakymmentä vuotta tullut oltua vakityössä tietojärjestelmien parissa. Tämä on ihan ok, mutta monelle ei osu sellainen onni, että pääsee työhön josta pitää.
Sinunkaltaisesi urpot ovat toinen syy, miksei tänne halua uutta ihmistainta. "Juokse oravanpyörässä ja pidä turpa kiinni."
Missä on aivan liikaa väkeä? Mikä meillä on pilalla?
Osaatko nyt edes päättää sitä, oletko oravanpyörässä vai et? Miten kasvutarpeen perässä "juokseminen" sinun elämässäsi vaikuttaa?
Saati mitä sinä yhtään mitään tiedät minun kulutustottumuksistani?
Maapallolla on liikaa väkeä ja tämä alati kasvavan kulutuksen kulttuuri tuhoaa ympäristöä samaten jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Ihmisellä on arvoa vain, kun hän tuottaa varallisuutta muille.
Olen itse osa ongelmaa ja juoksen kyllä tuossa oravanpyörässä, josta valitan.
Tarkoitin lopussa tuota sinun "ai oletko sellainen jota harmittaa, kun ei ole kivaa?" -asennettasi. Miksi tuollaisella asennemaailmalla varustettujen ihmisten keskelle haluaisi tuoda uutta elämää?
Kulutustottumuksistasi en tiedä mitään, eivätkä ne minua kiinnosta.
Minua ihmetyttää, miksi meidän suomalaisten pitäisi lopettaa lisääntyminen sen takia, että jossain muualla lisäännytään holtittomasti ja tuhotaan ympäristö. Meitä on täällä tosi vähän ja koska meillä lapset syntyy pääasiassa hyvin toivottuina ja kouluttaudutaan, on todennäköistä, että täällä myös tehdään sellaisia keksintöjä, joista on hyötyä koko maailmalle.
Saahan sitä hauskaa olla, kunhan sitä ei pane muut maksamaan. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla ensisijainen vastuu itsestään ja perheestään.
Suomen maaperä ei pysty elättämään näin isoa populaatiota, joten meitä on todellakin liikaa. Yhtä hyvin espanjalaiset voisi kysyä että miksi heidän pitää lähettää meillä ruokaa ihan vaan siksi, että suomalaisia on enemmän kuin paikallinen maatalous pystyy ruokkimaan?
Alkuperäisluonnosta on nykyään jäljellä enää 35%, ja osa siitä hävinneestä 65 prosentista on hävinnyt Suomen maaperältä. Ympäristön tuhoaminen ei tapahdu vain "tuolla jossain", vaan Suomessakin suuri osa lajeista on vaarantuneita.
Ja on muuten melko turhaa laittaa luottamustaan johonkin keksintöihin, jotka pelastaa maailman. Ihmisen kulutushan ei koskaan näistä uusista keksinnöistä vähene. Otetaan esimerkki: jos annan sinulle auton, joka kuluttaa vähemmän bensaa, niin mitä teet säästyneillä rahoilla? Investoitko ne luonnonsuojeluun, vai käytätkö sittenkin itseesi? Ostat lisää tavaraa, hankit lisää lapsia, ajat ehkä enemmän kilometrejä sillä autolla? No vastaus on lähes aina jälkimmäinen. Harva ihminen tyytyy siihen elämisen tasoon jolla on, vaan jos hänelle tarjotaan mahdollisuus nostaa omaa elintasoaan, niin tietenkin siihen tartutaan. Jos asut kartanossa, haluat seuraavaksi asua linnassa.
Meillä on maailmassa liikaa ihmisiä NIMENOMAAN siksi, että tehomaatalous on onnistunut repimään samasta pellosta enemmän ruokaa. Ilman tehomaataloutta enemmän ihmisiä kuolisi nälkään ja väestönkasvu olisi jo pysähtynyt.
Ja meillä on niin paljon autoja NIMENOMAAN siksi, että insinöörit ovat onnistuneet tehostamaan niiden toimintaa. Jos autot kuluttaisivat bensaa järkyttävät määrät, kenelläkään ei olisi varaa ajaa niillä, ja autoja olisi vain rikkailla. Joten joo, tee vaan Suomeen lisää nerolapsia keksimään "ympäristöystävällisiä" keksintöjä. Ehkä sun lasten keksinnöt johtaa vihdoinkin siihen, että osa peltomaaperästä voidaan muuttaa takaisin villiksi luonnoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Olet vielä lapsi ja tuo nykyinen suhde tulee hajoamaan, koska olette olleet niin nuoresta yhdessä.[/quote]
Onpa kummallinen ja lannistava asenne. Valitettavan tuttu tosin, monet ovat sanoneet samaa mulle ja miehelleni. Saivatpa nenilleen kun kriiseistä onkin selvitty ja vaikeiden aikojen jälkeen hitsauduttu vieläkin paremmaksi parivaljakoksi :)
N25, kohta 10 vuotta yhteistä taivalta takana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa.
Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä.
Minulle on itsestään selvää että tuollaista kohonnutta riskiä en sille "niin suuresti rakastamalleni" lapselle haluaisi tuottaa. Hirveä huoli olisi toisen turvallisuudesta. Ei käy järkeen yhtään miksi joku haluaisi. Paitsi jos se rakkaus onkin oikeasti itsekkyyttä.
Hivenen eri asia jäädä murehtimaan jotain lentokoneen tippumista ja auton alle jäämistä, kun tahallista koronneen riskin siirtämistä jälkeläiselleen. Ja vaikka lapsi ei saisikaan syöpää, niin entäs jos hänkin menettää äitinsä, kenties vielä nuorempana kuin mummo meni. Niin surullista.
Kun riskin tietää, siihen voi varautua. Pettymyksiltä ja suruilta ei kukaan takuulla säästy elämänsä aikana. Niistä myös selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että lapsia tekemällä juuri jatkat sitä omaa elämään joka joskus päättyy? Lapset rikastavat ja kasvattavat jos antaa sille mahdollisuuden. Kaikki eivät tietenkään pysty ottamaan niin suurta vastuuta. Vanhemmaksi kasvaminen on vaativaa, ja moni haluaa helppoa elämää, mikä voi loppujenlopuksi olla aika tyhjääkin. Nykyään puhutaan lifestylestä, ja on kai ihan hyväkin että kaikki eivät lapsia tee.
Lapset eivät ole mikään oman elämän jatke.
"Hän elää... sinussa"
- Elokuvasta Leijonakuningas -
Se on hieno ajatus. Sukupolvet muodostavat ketjun.
Hui olkoon. Todellakin toivon, että edeltävät sukupolvet ongelmineen, kuten esim. heidän taipumuksensa alkoholismiin, eivät elä minussa.
Lapsilla pitäisi olla freesi startti elämään ilman mitään menneisyyden painolasteja ja ennalta lastattuja odotuksia.
Nykynuoret ördää vähemmän kuin vanhempansa.
haluan pelaata pelejä katsoa animua poltaa kannabista ja nussia milf:iä
ei oo vaa aikaa ja en halua lasta tähän maailmaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.
Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?
Olen kiinnostunut olemaan lapseton.
Yksi vittttuilee ja muut 11 ei viitsi edes yrittää vastata.
Siis lapsettoman pitää perustella lapsettomuuttaan? Ja jakaa sinun kanssasi kiinnostuksen kohteensa?
No kokeillaan.
Olen kiinnostunut lukemisesta. Sellaisesta missä voi rauhassa moneksi tunniksi uppoutua hyvään kirjaan. Joskus menee koko yö lukiessa jos sattuu hyvä kirja.
Olen kiinnostunut peleistä. Palapeleistä, konsolipeleistä ja joistain lautapeleistä.
Olen kiinnostunut eräilystä ja vaeltamisesta. On kiva olla reissuilla ja nukkua autossa tai teltassa. Tai kalastaa koko yö.
Olen kiinnostunut koirista. Olemme mukana Kaverikoirissa ja ennen koronaa vierailimme ahkerasti vanhuspalveluiden puolella ilahduttamassa ihmisiä. Edellisen koiran kanssa oltiin mukana vapepan toimissa.
Olen ollut mukana myös vankilavierailijatoiminnassa ja Naisten Linjan tukichatin vapaaehtoisena.
Mutta onneksi vasta se oma lapsi opettaa naiselle rakkautta, empatiaa, välittämistä ja ties mitä pas kaa... Eiku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun mielestä lapsettomuus on jo varsinkin isoissa kaupungeissa niin yleistä, ettei lisääntymiseen mitään sosiaalista painetta ole kuin korkeintaan vanhemmilta sukupolvilta. Itse asiassa omassa noin kolmekymppisten kaveripiirissäni valintaani yrittää lasta on pidetty vähän hulluna ja olen lastensaantihalujeni kanssa selvässä vähemmistössä. Siinähän menettää oman ajan, monet nautinnot, orastavan urakehityksen ja pahimmassa tapauksessa kehonsa. Ihmiset siis nykyään tiedostavat paremmin riskit ja hyvä niin. Lapsen kuuluukin olla haluttu, muuten kitkee vain katkeruutta.
Tässä on onneksi tapahtunut iso asennemuutos ihan lähivuosina. Olen syntynyt 1979, ja mun ikäluokassa lasten tekeminen on ihan automaatio ja oletus. Kun olin 20-30, olin todella oudoksuttu kun kerroin että en aio koskaan tehdä lapsia. Ainoa kysymys ihmisiltä oli "milloin teet", ei "aiotko tehdä". Aihetta sivuavissa nettikeskusteluissa saattoi olla yksi tai kaksi muuta velaa, nykyään helposti puolet. Asiat ovat muuttuneet paljon!
Niin totta. Itse olen syntynyt 1976, ja jos uskalsi hiukan vihjaistakaan nuorena ettei tahdo lapsia, niin tuloksena oli joko tietäväinen hymy, että kyllä mieli muuttuu. Tai tarina jostain tutusta joka oli sanonut samaa, ja sitten saanut monta lasta. Ei ole vielä mieli muuttunut...
Heh, ja mulla taas onneksi mieli muuttui ja hankin lapsia 3 vaikken ollut edes vauvoista innostunut tai oikein lapsistakaan. Olen IKIkiitollinen lapsistani, ovat parasta mitä minulle on tapahtunut. Hyvin ohuilta tuntuu monen perustelut miksei hanki lapsia. Ymmärrän ennemän kuin hyvin toki pätkätyöt, nepsy-ongelmat ja oman mielen ahdistuksen, maailmantuskan tunteen tai puolison puutteen, mutta muuten... Mutta onhan se NIIIN hyvä, että nykyään voi valita mitä tekee. Ja todella olen iloinen etten juurikaan ole lapsentekoiässä enää tässä tämän hetken "en halua lapsia" -trendissä. Olisin varmaan päätynyt samaan. Ahdistaa välillä tämä perhe-elämä ja kaikkea, mutta lapset ovat IHAN, IHAN PARASTA!! IHAN PARASTA! Ja olen kiitollinen siitä, mitä lapset ovat minulle tuoneet ja "opettaneet" elämästä niin hirveä klisee kuin se onkin.
Jokaiselle lapsia harkitsevalle sanoisin, että omia ajatuksia ja mietteitä kannattaa tuulettaa oman "kuplansa" ulkopuolella (oma kupla=esim oman ikäiset, oman alan ihmiset jne), ja kysellä vaikka vanhempien ihmisten mietteitä jälkikäteen. Mitä he arvostavat/pitävät hyvinä/ ihanina asioina elämässään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa.
Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä.
Minulle on itsestään selvää että tuollaista kohonnutta riskiä en sille "niin suuresti rakastamalleni" lapselle haluaisi tuottaa. Hirveä huoli olisi toisen turvallisuudesta. Ei käy järkeen yhtään miksi joku haluaisi. Paitsi jos se rakkaus onkin oikeasti itsekkyyttä.
Hivenen eri asia jäädä murehtimaan jotain lentokoneen tippumista ja auton alle jäämistä, kun tahallista koronneen riskin siirtämistä jälkeläiselleen. Ja vaikka lapsi ei saisikaan syöpää, niin entäs jos hänkin menettää äitinsä, kenties vielä nuorempana kuin mummo meni. Niin surullista.
Kun riskin tietää, siihen voi varautua. Pettymyksiltä ja suruilta ei kukaan takuulla säästy elämänsä aikana. Niistä myös selviää.
En olisi uskonut että löytyy noin paljon ihmisiä joiden mielestä on ok altistaa tietoisesti lapsi kohonneelle syöpäriskille tai äidin aikaiselle menettämiselle. Mutta tämä lisää taas ymmärrystäni ihmisten itsekkyydestä.
Kannustan harkitsemaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun mielestä lapsettomuus on jo varsinkin isoissa kaupungeissa niin yleistä, ettei lisääntymiseen mitään sosiaalista painetta ole kuin korkeintaan vanhemmilta sukupolvilta. Itse asiassa omassa noin kolmekymppisten kaveripiirissäni valintaani yrittää lasta on pidetty vähän hulluna ja olen lastensaantihalujeni kanssa selvässä vähemmistössä. Siinähän menettää oman ajan, monet nautinnot, orastavan urakehityksen ja pahimmassa tapauksessa kehonsa. Ihmiset siis nykyään tiedostavat paremmin riskit ja hyvä niin. Lapsen kuuluukin olla haluttu, muuten kitkee vain katkeruutta.
Tässä on onneksi tapahtunut iso asennemuutos ihan lähivuosina. Olen syntynyt 1979, ja mun ikäluokassa lasten tekeminen on ihan automaatio ja oletus. Kun olin 20-30, olin todella oudoksuttu kun kerroin että en aio koskaan tehdä lapsia. Ainoa kysymys ihmisiltä oli "milloin teet", ei "aiotko tehdä". Aihetta sivuavissa nettikeskusteluissa saattoi olla yksi tai kaksi muuta velaa, nykyään helposti puolet. Asiat ovat muuttuneet paljon!
Niin totta. Itse olen syntynyt 1976, ja jos uskalsi hiukan vihjaistakaan nuorena ettei tahdo lapsia, niin tuloksena oli joko tietäväinen hymy, että kyllä mieli muuttuu. Tai tarina jostain tutusta joka oli sanonut samaa, ja sitten saanut monta lasta. Ei ole vielä mieli muuttunut...
Heh, ja mulla taas onneksi mieli muuttui ja hankin lapsia 3 vaikken ollut edes vauvoista innostunut tai oikein lapsistakaan. Olen IKIkiitollinen lapsistani, ovat parasta mitä minulle on tapahtunut. Hyvin ohuilta tuntuu monen perustelut miksei hanki lapsia. Ymmärrän ennemän kuin hyvin toki pätkätyöt, nepsy-ongelmat ja oman mielen ahdistuksen, maailmantuskan tunteen tai puolison puutteen, mutta muuten... Mutta onhan se NIIIN hyvä, että nykyään voi valita mitä tekee. Ja todella olen iloinen etten juurikaan ole lapsentekoiässä enää tässä tämän hetken "en halua lapsia" -trendissä. Olisin varmaan päätynyt samaan. Ahdistaa välillä tämä perhe-elämä ja kaikkea, mutta lapset ovat IHAN, IHAN PARASTA!! IHAN PARASTA! Ja olen kiitollinen siitä, mitä lapset ovat minulle tuoneet ja "opettaneet" elämästä niin hirveä klisee kuin se onkin.
Jokaiselle lapsia harkitsevalle sanoisin, että omia ajatuksia ja mietteitä kannattaa tuulettaa oman "kuplansa" ulkopuolella (oma kupla=esim oman ikäiset, oman alan ihmiset jne), ja kysellä vaikka vanhempien ihmisten mietteitä jälkikäteen. Mitä he arvostavat/pitävät hyvinä/ ihanina asioina elämässään?
Harva uskaltaa edes tutuille, saati sitten vieraille avautua siitä että katuu lapsiaan. Ihan en siis ihmisten puheisiin luottaisi. Ajatukset voi olla ihan erilaisia. Kännissä olevilta kuulee kaikenlaista, samoin kuin jo vähän höpsähtäneiltä vanhuksilta. Onhan se suuri tabu tunnustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.
Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?
Olen kiinnostunut olemaan lapseton.
Yksi vittttuilee ja muut 11 ei viitsi edes yrittää vastata.
Toi on ihan validi vastaus. Lisääntyjät aina kuvittelee, että jos joku ei halua lapsia, niin sillä pitää sitten olla joku Äiti Teresamainen kutsumus tai Einstein-projekti meneillään, joka selittää sen. Jos ei ole, niin sitten ei ole mitään syytä olla hankkimatta vauvoja, joten synnytyssaliin mars!
Syyksi ei koskaan riitä se, että joku haluaa vaan elää elämäänsä, pienine iloineen, ilman ylimääräisiä haasteita. Mikä on hassua, koska äitylit varsin usein valittaa, että
- kunpa vaan saisi joskus mennä yksin vessaan!
- kunpa saisi kerrankin nukkua kunnon yöunet!
- kunpa saisi syödä ruokansa lämpimänä, istua hiljaa, lukea kirjaa tms
- kunpa ei tarvisi koko ajan rasittaa aivojaan metatyöllä
Mutta hoplaa vaan, kun joku lapseton sanoo, että on tosi kiitollinen ja iloinen siitä, että pystyy elämään just noin... Yhtäkkiä lisääntyjä sanokin, ettei noilla asioilla ole MITÄÄN VÄLIÄ, ja ne on täysin mitättömiä verrattuna siihen räjähtävään iloon, jonka lapset tuottaa. No hyvä sulle, jos näin on. Mutta kaikki meistä ei ole samanlaisia kuin sinä. Jollekin se, että saa lukea kirjaa hiljaisuudessa ihan koska huvittaa, voi tuottaa 500 kertaa enemmän iloa kuin lasten hankinta. Koska hän on hän, ja sää oot sää.
Kannustan harkitsemaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun mielestä lapsettomuus on jo varsinkin isoissa kaupungeissa niin yleistä, ettei lisääntymiseen mitään sosiaalista painetta ole kuin korkeintaan vanhemmilta sukupolvilta. Itse asiassa omassa noin kolmekymppisten kaveripiirissäni valintaani yrittää lasta on pidetty vähän hulluna ja olen lastensaantihalujeni kanssa selvässä vähemmistössä. Siinähän menettää oman ajan, monet nautinnot, orastavan urakehityksen ja pahimmassa tapauksessa kehonsa. Ihmiset siis nykyään tiedostavat paremmin riskit ja hyvä niin. Lapsen kuuluukin olla haluttu, muuten kitkee vain katkeruutta.
Tässä on onneksi tapahtunut iso asennemuutos ihan lähivuosina. Olen syntynyt 1979, ja mun ikäluokassa lasten tekeminen on ihan automaatio ja oletus. Kun olin 20-30, olin todella oudoksuttu kun kerroin että en aio koskaan tehdä lapsia. Ainoa kysymys ihmisiltä oli "milloin teet", ei "aiotko tehdä". Aihetta sivuavissa nettikeskusteluissa saattoi olla yksi tai kaksi muuta velaa, nykyään helposti puolet. Asiat ovat muuttuneet paljon!
Niin totta. Itse olen syntynyt 1976, ja jos uskalsi hiukan vihjaistakaan nuorena ettei tahdo lapsia, niin tuloksena oli joko tietäväinen hymy, että kyllä mieli muuttuu. Tai tarina jostain tutusta joka oli sanonut samaa, ja sitten saanut monta lasta. Ei ole vielä mieli muuttunut...
Heh, ja mulla taas onneksi mieli muuttui ja hankin lapsia 3 vaikken ollut edes vauvoista innostunut tai oikein lapsistakaan. Olen IKIkiitollinen lapsistani, ovat parasta mitä minulle on tapahtunut. Hyvin ohuilta tuntuu monen perustelut miksei hanki lapsia. Ymmärrän ennemän kuin hyvin toki pätkätyöt, nepsy-ongelmat ja oman mielen ahdistuksen, maailmantuskan tunteen tai puolison puutteen, mutta muuten... Mutta onhan se NIIIN hyvä, että nykyään voi valita mitä tekee. Ja todella olen iloinen etten juurikaan ole lapsentekoiässä enää tässä tämän hetken "en halua lapsia" -trendissä. Olisin varmaan päätynyt samaan. Ahdistaa välillä tämä perhe-elämä ja kaikkea, mutta lapset ovat IHAN, IHAN PARASTA!! IHAN PARASTA! Ja olen kiitollinen siitä, mitä lapset ovat minulle tuoneet ja "opettaneet" elämästä niin hirveä klisee kuin se onkin.
Jokaiselle lapsia harkitsevalle sanoisin, että omia ajatuksia ja mietteitä kannattaa tuulettaa oman "kuplansa" ulkopuolella (oma kupla=esim oman ikäiset, oman alan ihmiset jne), ja kysellä vaikka vanhempien ihmisten mietteitä jälkikäteen. Mitä he arvostavat/pitävät hyvinä/ ihanina asioina elämässään?
t. N44, tulot alle keskitulojen, parisuhde (nämä demografiset tiedot toki vielä tiedoksi) ja se on vielä sanottava, että minun puolen suvussa on läheiset välit myös omiin vanhempiini ja sitä kautta suvun jatkuminen tulee tärkeäksi vaikken omia geenejäni haluaisi lapsilleni vieläkään :)
Alue: Aihe vapaa
Veikkaan edellisen tarkoittaneen, että jos aivan kaikkia asioita pureksisi etukäteen, kaikista löytyisi niin paljon riskejä (joiden todennäköisyys toteutua kuitenkin on pieni), että tuntuu paremmalta jättää homma tekemättä. Kaikista hyvistä puolista huolimatta. Nykyään painotetaan asioiden ikäviä puolia, erityisesti lasten hankinnassa ja perhe-elämässä tämä näyttää oikein korostuvan. Mun mielestä se on väärin. Tasapaino ehkä löytyy kun on vouhkattu muutama vuosi tai kymmenen.