Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Ja kenenkään lisääntymistä en lähtisi kieltämään, mutta jokaisen soisi punnitsevan ennen lapsia että haluaako siirtää omia, suvun ja puolison ongelmia/sairauksia mahdollisesti eteenpäin. Jos sellaisia on. Onko se rakkautta? Vai nimenomaan sitä puhtainta itsekkyyttä? Lisääntyneestä riskistä X:ään haluan silti tuottaa tänne uuden näistä asioista mahdollisesti kärsivän ihmisen. Rakkaus on kummallista jos tuo sitä on. Luulisi että lasta haluaisi suojella pahalta, ei periyttää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä lapsia pitäisi tehdä?
Voisin kyllä tehdä vaikka 1000 lasta mutta heidän elämään en halua osallistua.
Jos joku nainen haluaa lapsen niin voin siittää mutta siihen se jää enkä elareita maksa.
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Pelkoa se ainakin omalta osalta on. Pelkään, että lapseni tulisi kärsimään täällä, niin kuin todennäköisesti tulisikin. Tämä maailmahan on ihan kamala paikka, miksi haluaisin altistaa minulle rakkaimman ihmisen sille? Toiseksikin myös pelkään, että en rakastaisi lastani, ja sitten hän kärsisi siitä(kin). Pelkoa, pelkoa niin saakelisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntyvyyden lasku ei ole mikään ongelma, ilmastonmuutos ja saastuminen taas on kaikista ongelmista suurin. Muutenkin olen aina toivonut että ihmislaji katoaisi mahdollisimman nopeasti ja lisääntyminen olisi ristiriidassa sen kanssa.
Maailma on nykyään niin sotainen paikka verrattuna esim. vuosiin 1939-45. Elämä on myös epävarmempaa kuin ennen: kylmän sodan aikoihin pelättiin ydinsotaa, meitä taas huolettaa hiihtämisen vaikeutuminen etelä-Suomessa tulevaisuudessa. Ei mikään ihme, että vastuun ottaminen (lapsista) pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma on nykyään niin sotainen paikka verrattuna esim. vuosiin 1939-45. Elämä on myös epävarmempaa kuin ennen: kylmän sodan aikoihin pelättiin ydinsotaa, meitä taas huolettaa hiihtämisen vaikeutuminen etelä-Suomessa tulevaisuudessa. Ei mikään ihme, että vastuun ottaminen (lapsista) pelottaa.
Yrität olla ironinen, mutta epäonnistut. Maailma on ihan oikeasti todella sotainen ja epävarma aiempaan verrattuna, eikä se siitä muutu miksikään että valitset ne ainoat nykyistä perustilaa pahemmat historiasta löytyvät vuodet vertailukohteeksi. Ydinsodan uhkakaan ei ole kadonnut mihinkään, ihmiset vaan tottuivat siihen. Kukaan ei edes muista enää viime vuoden alun Iran-selkkausta, vaikka uhkataso nousi korkeaksi. Ja nyt meillä on ydinsodan lisäksi myös se hitaampi mutta varma tuho edessä ekokriisin myötä.
Itse 49v mies ja en ole tehnyt lapsia enkä tee jokainen tuttavaperhe eronnut ja isät maksaneet itsensä kipeäksi elareilla koska ovat hyvintoimeentulevia.nyt itse pian 50v velaton on kesämökki, kämppiä 2. iso vene .loisto autoja 2 kpl .ottajia riittää naismarkkinoilla jos kuulee että on varakas.suomen avoliittolakikin vain teki hallaa parisuhteille jos 5v asut yhdessä täytyy silloinkin tehdä avioehtoa vastaava paperi ettei eron tullen nainen vie siivua omaisuudesta.todenäköisesti en ikinä edes muuta osotetta naisen kanssa samaan tämän takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan varoituksen sanana nuorille miehille. Yli 50 % avioliitoista päättyy eroon ja silloin mies on täysin lainsuojaton. Jos äiti ei halua vuoroviikkovanhemmuutta, et todennäköisesti sitä saa. Ts. menetät lapsesi ja rooliksesi jää isojen elatusmaksujen maksaminen. Tämä maa saa käytönnössä mitä se on tilannut. Lapsettoman tulevaisuuden (ei tulevaisuutta).
M48
Jos on pakko seksiä harrastaa niin pitää myös ottaa vastuuta. Tai voit pysyä käsihommissa tulevaisuudessa :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.
Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?
Olen kiinnostunut olemaan lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa.
Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa.
Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä.
Minulle on itsestään selvää että tuollaista kohonnutta riskiä en sille "niin suuresti rakastamalleni" lapselle haluaisi tuottaa. Hirveä huoli olisi toisen turvallisuudesta. Ei käy järkeen yhtään miksi joku haluaisi. Paitsi jos se rakkaus onkin oikeasti itsekkyyttä.
Hivenen eri asia jäädä murehtimaan jotain lentokoneen tippumista ja auton alle jäämistä, kun tahallista koronneen riskin siirtämistä jälkeläiselleen. Ja vaikka lapsi ei saisikaan syöpää, niin entäs jos hänkin menettää äitinsä, kenties vielä nuorempana kuin mummo meni. Niin surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä ainakin lähes kaikki alle 40 haluavat lapsia. Ihan lähipiirissä ja tutun tutuilla syntyy jatkuvasti lapsia ihan kaikissa sosiaaliluokissa (jos nyt näin ilkeästi haluu sanoa). Ihan nyt vuoden sisällä on 11 lasta syntynyt mitä tiedän. Samoin meidän taloyhtiössä on paljon perheitä ja aina jossain näkee uusi vauva.
Todellisuus on aivan erilainen kun mitä media maalaa?!
Ihanaa, jos on uusi vauvabuumi meneillään? Viimeksi on vauvabuumi reilu 10 vuotta sitten kun meidän lapset syntyivät. Ihmettelenkin, mitä tässä välissä oikein tapahtui kun syntyvyys laski ennätysalas
Tilanne korjaantuu ajan myötä: tästä sukupolvesta jäävät jäljelle niiden geenit, jotka lisääntyvät huolimatta kaikista muista elämyksistä, joihin nykymaailmassa voisi keskittyä.
Minä havahduin lapsiperhe-elämän ihanuuteen vasta, kun osittain velvollisuudesta hankin lapsia (mies toivoi). Lapsethan ovat huipputyyppejä, kiinnostavaa keskusteluseuraa ja rakastavat minua ehdoitta. Elämällä on yhtäkkiä merkitys ja olen oppinut valtavan paljon.
Elämässä saa enemmän, jos tavoittelee merkityksellisyyttä eikä helppoutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa.
Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä.
Minulle on itsestään selvää että tuollaista kohonnutta riskiä en sille "niin suuresti rakastamalleni" lapselle haluaisi tuottaa. Hirveä huoli olisi toisen turvallisuudesta. Ei käy järkeen yhtään miksi joku haluaisi. Paitsi jos se rakkaus onkin oikeasti itsekkyyttä.
Hivenen eri asia jäädä murehtimaan jotain lentokoneen tippumista ja auton alle jäämistä, kun tahallista koronneen riskin siirtämistä jälkeläiselleen. Ja vaikka lapsi ei saisikaan syöpää, niin entäs jos hänkin menettää äitinsä, kenties vielä nuorempana kuin mummo meni. Niin surullista.
No kaikenlaisia tautiriskejä voi ilmetä ihan kun ne lapset ovat jo syntyneet. Äitini kuoli yllättäen, kun lapseni olivat pieniä. Voi olla perinnöllistä, mutta ei se siitä murehtimalla parane. Itse asiassa pelkään enemmän juuri, että lapset jäävät koulumatkalla auton tai bussin alle.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne korjaantuu ajan myötä: tästä sukupolvesta jäävät jäljelle niiden geenit, jotka lisääntyvät huolimatta kaikista muista elämyksistä, joihin nykymaailmassa voisi keskittyä.
Minä havahduin lapsiperhe-elämän ihanuuteen vasta, kun osittain velvollisuudesta hankin lapsia (mies toivoi). Lapsethan ovat huipputyyppejä, kiinnostavaa keskusteluseuraa ja rakastavat minua ehdoitta. Elämällä on yhtäkkiä merkitys ja olen oppinut valtavan paljon.
Elämässä saa enemmän, jos tavoittelee merkityksellisyyttä eikä helppoutta.
Mitä hiton väliä jollain geeneillä on? Tuskin sinullakaan on mitkään ensiluokkaiset geenit, joiden säilyminen tuo tälle planeetalle mitään hyvää. Ja aika monella lapsettomalla on esim. sisaruksia, jotka voivat puskea niitä geenejä eteenpäin.
Surullista, että elämälläsi ei ole ollut mitään merkitystä ennen lisääntymistä. Muista nyt kuitenkin, että elämä voi olla rikasta ja merkityksellistä vaikka ei lapsia hankkisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa.
Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä.
Minulle on itsestään selvää että tuollaista kohonnutta riskiä en sille "niin suuresti rakastamalleni" lapselle haluaisi tuottaa. Hirveä huoli olisi toisen turvallisuudesta. Ei käy järkeen yhtään miksi joku haluaisi. Paitsi jos se rakkaus onkin oikeasti itsekkyyttä.
Hivenen eri asia jäädä murehtimaan jotain lentokoneen tippumista ja auton alle jäämistä, kun tahallista koronneen riskin siirtämistä jälkeläiselleen. Ja vaikka lapsi ei saisikaan syöpää, niin entäs jos hänkin menettää äitinsä, kenties vielä nuorempana kuin mummo meni. Niin surullista.
No kaikenlaisia tautiriskejä voi ilmetä ihan kun ne lapset ovat jo syntyneet. Äitini kuoli yllättäen, kun lapseni olivat pieniä. Voi olla perinnöllistä, mutta ei se siitä murehtimalla parane. Itse asiassa pelkään enemmän juuri, että lapset jäävät koulumatkalla auton tai bussin alle.
Aiheuttaako lisääntyminen luetun ymmärtämisen vaikeutta?
Kyseisessä tapauksessa kommentoin tietoisesti tehtyä päätöstä lisääntyä omilla geeneillä vaikka riski on tiedossa. Se on itsekästä. Lahjoitetuilla munasoluilla olisi toki toisenlaiset riskit, mutta ainakaan ei tahallaan ja tietoisesto siirtäisi rintasyöpämutaatiota lapselleen.
Ymmärsitkö?
Alue: Aihe vapaa
Eihän nykyisin saa lapselle tehdä eikä sanoa mitään poikkipuolista ettei sille tule paha mieli ja traumoja.. Siltä ainakin vaikuttaa kun noita lapsellisien toimia arjessa seuraa.
Leikki sikseen. Miksi ottaisin riskin ja lisääntyisin, kun siellä bussissa jo ajattelen että hiljennä se lapsi tai minä hiljennän. Ei huonoa hermorakennetta kannata laittaa geeneissä eteenpäin. Hassua että esim. koirilla jo moni huono ominaisuus osataan kartoittaa ja jättää pois jalostuksesta. Lapsia taas pukataan oli vanhemmilla ties mitä pahaa sairautta, ongelmaa ja vammaa linjoissa. Eikä epigenetiikastakaan ymmärretä mitään.
Jotkin lisääntymistieteen opinnot soisi olevan kaikille pakollisia ennen lisääntymistä. Voisi edes jotain ajatuksia herättää.