Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Vierailija kirjoitti:
En mä olevani rohkea tai kärsiväni mistään peloista. Mä en vain ole äitiluonne enkä ole ikinä kokenut kutsumuksekseni tehdä lapsia. Ei minulla minusta ole epärealistisia kauhukuvia. Kyllä mä suunilleen tiedän minkälaista perhearki on. Se ei vaan ole mun juttu. En mä pidä ryhmäliikuntatunneista enkä oluestakaan, eikä kukaan ole koskaan tullut väittämään että mulla olisi epärealistisia kauhukuvia näistä.
Voi olla että sosiaaliset paineet ovat tänäpäivänä pienemmät, jolloin jokainen voi tehdä ikiomat päätöksensä helpommin ja vapaammin. Luulisi sen olevan hyvä asia kuitenkin.
Ryhmäliikuntatunnit ja olut verrattavissa lasten hankintaan, joka kautta aikojen ollut ”elämän tarkoitus”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta subjektiivisesta näkökulmastani maailma ei ole sellainen paikka, jonka haluaisin tarjota lapselle.
Jos nyt ensin löytäisi hyvän ja tasapainoisen miehen, joka tahtoo sitoutua ja jonka kanssa mennä naimisiin. Harkitaan asiaa sitten. Aikaisintaan siis parin vuoden päästä.
N24
Maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei yhdessä elämässä tunnu muutenkaan olevan tarpeeksi aikaa siihen kaikkeen, ei siis kiinnosta yhtään sitoutua vähintään 15 vuodeksi lapsiperhearkeen joka rajoittaa elämää todella paljon. En myöskään ole nuori ja jaksava ikuisesti, joten ajatus että käyttäisin ainoan nuoruuteni minusta riippuvaisen lapsen kaitsemiseen on ihan järjettömän epämiellyttävä.
Olen ylipäätään luonteeltani sellainen vapaa sielu jolle on tärkeää voida päättää omasta elämästäni ja siitä miten päiväni kulutan, ja ahdistuisin varmasti jos en voisi elää vapaata, spontaania elämää. Mieheni on samanlainen ja yhteinen elämämme on täydellistä juuri näin, lapsi pilaisi elämäntyylimme kokonaan koska se ei yksinkertaisesti olisi mahdollinen jos meillä olisi joku taapero mukana kuvioissa. Olemme tehneet kaikkemme päästäksemme juuri tähän unelmatilanteeseen, ja olemme niin uskomattoman onnellisia näin, että välillä pitää oikein pysähtyä miettimään miten asiat voikaan olla näin täydellisesti.
En myöskään pidä lapsista, ärsyynnyn ja turhaudun jo valmiiksi ihan tarpeeksi kun veljieni lapset kyselee ihan _taukoamatta_ päivänselviä/tyhmiä kysymyksiä, kitisee täysin turhista asioista ja mekkaloi muutenkin minkä kerkeää, puhumattakaan sotkemisesta.
En jaksa lukea koko ketjua, joten kerron vain, miten asia on omalla kohdallani.
1) En ole koskaan pitänyt lapsista. Olen joutunut huolehtimaan niistä ja viettämään niiden kanssa aikaa aivan liikaa halutakseni omia.
2) Olin 15 vuotta masentunut ja kärsin muista mielenterveyden ongelmista ja on ihme, että olen edelleen hengissä. Niin paljon halusin kuolla mutta tyhmä kun olin, en hengestäni päässyt. Nyt kun viimein voin ELÄÄ tässä mielenkiintoisessa maailmassa, haluan todella tehdä sen. MINÄ haluan elää itse, en lasten kautta tai vuoksi. Pystyn nykyään huolehtimaan itsestäni mutta en muista. Enkä edes halua.
3) Olen ruma ja minulla on huonot geenit. En haluaisi lapselleni samaa.
4) En uskaltaisi synnyttää tähän maailmaan. Vaikka täällä on paljon hyvää, uhkaavat liian monet ongelmat koko maapalloa. Teen osuuteni väestönkasvun lakkaamiseksi.
5) Työt epävarmoja ja säästöt pienet. En pystyisi elättämään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lapsia koska mulla on vain tämä yksi oma elämäni, enkä aio tuhlata sitä lapsiin. Ihan itselleni ajattelin elää.
Ei ole löytynyt miestä, joka synnyttää. Minä en synnytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Elikä kai se on rohkeutta että uskaltaa elää mahdollisimman mukavaa elämää.
Lapsettomat ovat onnellisempia ja heillä on parempi elämä. He saavat elää koko elämänsä itselleen, kehittää itseään, nauttia elämästä ja olla onnellisia nuoria, keski-ikäisiä ja vanhuksia. On väärin, että yhteiskunta tuputtaa perheellisyyttä. Perheetön on onnellisempi.
Hohhoijaa. Ei kaikki lapsettomat saa (tai edes halua) elää koko elämäänsä itselleen. Eikä kehittää itseään ja olla onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun mielestä lapsettomuus on jo varsinkin isoissa kaupungeissa niin yleistä, ettei lisääntymiseen mitään sosiaalista painetta ole kuin korkeintaan vanhemmilta sukupolvilta. Itse asiassa omassa noin kolmekymppisten kaveripiirissäni valintaani yrittää lasta on pidetty vähän hulluna ja olen lastensaantihalujeni kanssa selvässä vähemmistössä. Siinähän menettää oman ajan, monet nautinnot, orastavan urakehityksen ja pahimmassa tapauksessa kehonsa. Ihmiset siis nykyään tiedostavat paremmin riskit ja hyvä niin. Lapsen kuuluukin olla haluttu, muuten kitkee vain katkeruutta.
Tässä on onneksi tapahtunut iso asennemuutos ihan lähivuosina. Olen syntynyt 1979, ja mun ikäluokassa lasten tekeminen on ihan automaatio ja oletus. Kun olin 20-30, olin todella oudoksuttu kun kerroin että en aio koskaan tehdä lapsia. Ainoa kysymys ihmisiltä oli "milloin teet", ei "aiotko tehdä". Aihetta sivuavissa nettikeskusteluissa saattoi olla yksi tai kaksi muuta velaa, nykyään helposti puolet. Asiat ovat muuttuneet paljon!
Niin totta. Itse olen syntynyt 1976, ja jos uskalsi hiukan vihjaistakaan nuorena ettei tahdo lapsia, niin tuloksena oli joko tietäväinen hymy, että kyllä mieli muuttuu. Tai tarina jostain tutusta joka oli sanonut samaa, ja sitten saanut monta lasta. Ei ole vielä mieli muuttunut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sukupolvi muka on halunnut lapsia 18-25v?
No ainakin äitini ja isoäitini sukupolvi.
Nykyään tosi ihanaa, ettei ole pakko yrittää hankkia lapsia.
Sitä mieltä että se on vain viisautta. Kersat, ja jo se ensimmäinen pilaa elämän. Puhumattakaan että niitä on useampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin kyseen olevan arvojen muuttumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo syntyvyyden lasku koske kuin kouluttamatonta väestöä, jolla ei ole rahaa, töitä eikä mielenterveyttä perheellistyä, jos puoliso olisikin. Koulutetut ja varakkaat jatkavat sukuaan aina, eivät tosin parikymppisinä.
En tiedä tuosta, olen kuullut tutulta kätilöltä, että melkolailla kaikki nykyään suomessa synnyttävät on jättilihavia, syrjäytyneitä ja tyyliin vammaisen tasolla älyllisesti.
Kyllähän tuo näkyy lapsiköyhyys- ja huostaanottotilastoissakin ettei ne ns. menestyjät ole niitä lisääntyjiä suomessa.
Syy nro 1001 olla lisääntymättä...en halua tuon kätilön potilaaksi, joka puhuu asiakkaistaan noin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa ajatella asiaa ollenkaan millään pelko/rohkeus -akselilla. Lapsenteko ei vaan kiinnosta ja kun se ei ole pakollista ja on nykykonstein helposti vältettävissä niin en tee. Asiaan ei liity sen kummempia tunnereaktioita tai mitään ahdistusta. Sama kuin kysyisi onko osoitus rohkeudesta vai pelosta se etten hanki sienikuivuria. En sienestä, joten minun elämässäni sienikuivuripohdinta on täysin irrelevantti asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typeryyden huipentumahan se on mieheltä sitoa itseltään munat turpeeseen eli nainen+lapset+auto/autox2+julmettu kämppä lainoineen.
Ja verottaja, autokauppias, pankkiiri yms nauravat makeasti klubilla kun maailmassa riittää höynäytettäviä.
T: yksi töpänneistä
Teitä miehiä muuten alapeukutetaan, koska ette kuulu tähän keskusteluun.
Tiedän teidän luulevan alapeukkujen olevan jotain hurjaa "totuuden" vastustamista naisilta tai jotain vastaavaa.
Todellisuudessa naiset voi hankkia lapsia yksinkin, eikä jotain köyhää, rumaa suomalaismiehistä muutenkaan haluta, joten koska teitä ei haluta, niin ette voi tavallaan kieltäytyä sellaisesta mitä teillä ei ole, joten olette aikalailla ulkopuolisia tässä keskustelussa. Siksi siis alapeukut teille.
Mitähän tässäkin yritetään sössöttää? Koko yhteiskunta pyörii käytännössä miesten voimin, että nautihan olostasi, mutta älä kuvittele itsestäsi liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun mielestä lapsettomuus on jo varsinkin isoissa kaupungeissa niin yleistä, ettei lisääntymiseen mitään sosiaalista painetta ole kuin korkeintaan vanhemmilta sukupolvilta. Itse asiassa omassa noin kolmekymppisten kaveripiirissäni valintaani yrittää lasta on pidetty vähän hulluna ja olen lastensaantihalujeni kanssa selvässä vähemmistössä. Siinähän menettää oman ajan, monet nautinnot, orastavan urakehityksen ja pahimmassa tapauksessa kehonsa. Ihmiset siis nykyään tiedostavat paremmin riskit ja hyvä niin. Lapsen kuuluukin olla haluttu, muuten kitkee vain katkeruutta.
Tässä on onneksi tapahtunut iso asennemuutos ihan lähivuosina. Olen syntynyt 1979, ja mun ikäluokassa lasten tekeminen on ihan automaatio ja oletus. Kun olin 20-30, olin todella oudoksuttu kun kerroin että en aio koskaan tehdä lapsia. Ainoa kysymys ihmisiltä oli "milloin teet", ei "aiotko tehdä". Aihetta sivuavissa nettikeskusteluissa saattoi olla yksi tai kaksi muuta velaa, nykyään helposti puolet. Asiat ovat muuttuneet paljon!
Niin totta. Itse olen syntynyt 1976, ja jos uskalsi hiukan vihjaistakaan nuorena ettei tahdo lapsia, niin tuloksena oli joko tietäväinen hymy, että kyllä mieli muuttuu. Tai tarina jostain tutusta joka oli sanonut samaa, ja sitten saanut monta lasta. Ei ole vielä mieli muuttunut...
Sama kokemus, yksinäistä oli. Mieli ei ole muuttunut. Oma syyni on vaikea tausta ja voimavarat, joita riittää hädin tuskin yhdelle ihmiselle.
Miehet haluavat vain panosuhteita niin naisten ei kannata ryhtyä parisuhteeseen ollenkaan. Ja yksin ei välttämättä huvita lasta hankkia.
Omat syyni siihen, ettei lapsia ole ja tuskin tuleekaan:
-Ilmastonmuutos ja liikakansoittuminen ja maapallon resurssien ylikulutus ja niiden aiheuttama tuho maapallolla pelottaa. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat kuivuudet, tulvat, merenpinnankorkeuden muutokset jne. tulevat ihan varmasti jo oman elämäni aikana vaikuttamaan ympäri maapalloa ihmisten elinolosuhteisiin negatiivisesti. Tästä seuraa sitten taistelua jäljelle jääneistä resursseista ja pakoa kohti niitä alueita, joilla resursseja yhä on. Haluanko tuoda uuden ihmisen elämään tällaiseen maailmaan ja kuluttamaan maailmaa lisää omalla elämällään?
-Maisterin tutkinnosta (alalta, jolla piti olla hyvä työllisyys) huolimatta työsuhteeni ovat edelleen 33 vuoden iässä määräaikaisia pätkiä, joiden niidenkin pelkäisin loppuvan, mikäli lasta alkaisin hankkimaan. Näiden oman alani määräaikaisten töiden kanssa tuloni ovat kyllä ihan ok, mutta mikäli määräaikaisuuksia ei enää löytyisikään, niin pulassa olisin. Työttömyyskorvauksilla ei paljoa Helsingissä olevan (ylikalliin) kaksion lainaa lyhennellä...
-Tukiverkko puuttuu: mahdolliset isovanhemmat asuvat toiselle puolella Suomea ja ovat jo etukäteen ilmoittaneet, että vaikka mielellään lapsenlapsia näkisivät ja sellaisia haluaisivatkin, niin turha yrittää sitten tunkea näitä lapsenlapsia heille hoitoon vaikka kesäisin viikoksi. Lähettyvillä ei asu myöskään setiä, tätiä tai muita mahdollisia apukäsiä, jolle lapsen voisi laittaa hoitoon vaikka edes yhdeksi illaksi, jos/kun tarvisi omaa aikaa.
-Ei ole myöskään miestä, jonka kanssa lapsen hankkisin. Tämä ei niin iso ongelma ole, koska voisin hyvin kuvitella hankkivani lapsen myös yksin, mikäli nuo muut ongelmat ratkeaisi tämän suhteen. Olen useamman läheisen ystäväni kanssa nähnyt vierestä, että vaikka lasta hankkiessa olisi mies vielä mukana kuvioissa ja yhdessä sitä lasta haluamassa, niin ei voi kuitenkaan luottaa siihen, että mies pysyisi mukana edes vauva vuotta. Nämä ystäväni ovat pärjänneet hyvin lastensa kanssa, vaikka miehet lähtivätkin menemään kuvioista, joten en näe, miksen itse pärjäisi. Varsinkin, kun ei tarvisi samalla korjailla omaa sydänsurua, jonka pettävä/yhtäkkiä perheen hylkäävä mies aiheutti.
Molempia, riippuu ihmisestä. On lapsia haluamattomia naisia, jotka rohkenevat jättää lapset tekemättä (kenties heidänlaisensa teki muinoin lapsia tahtomattaan). Sitten on naisia, joita pelottaa tehdä lapsi maailmantuskan tai muun ahdistuksen ja elämäntilanteen vuoksi (olisivat ehkä menneinä vuosikymmeninä uskaltaneet). Nämä ovat naisia, jotka tekevät sentään oman mielensä mukaan. On myös naisia, jotka eivät tiedä mitä haluavat ja tekevät kaksi lasta 4 v ikäerolla kun suurin osa näyttää tekevän tai lukevat av:ta ja alkavat veloiksi.