Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Vierailija kirjoitti:
Veikkaisin että siihen vaan ei ole monella mahdollisuutta. Puuttuu työ, raha ja puoliso. Lisäksi voi siinä pelollakin olla jotain osuutta, sillä maailma vaikuttaa aika turvattomalta nykyään ja tulevaisuus on epävarma.
Itse näkisin, että maailma ei ole sen turvattomampi kuin ennenkään. Nykyään vain kaikki tulee silmille nopeammin, kun ennen joku syrjäkylillä tapahtunut jäi pimentoon vaikka kuinka pitkäksi aikaa.
Muuten kyllä olen samaa mieltä kanssasi. Lastenteko ei ole peliteknisesti järkevää, varsinkaan jos on mielenterveysongelmaisuutta, yksinäisyyttä, rahattomuutta jne.
Työ vie ajan. Ei oo aikaa.
Vahinkolapsia tai hormoonihöyryjähän nää nykyiset vaan on.
Olen pk-seudulla elävä 35-v nainen. Omassa tuttavapiirissäni se näyttää ikuisen nuoruuden elämiseltä. Ikäiseni "tytöt" selittävät, etteivät ole vielä valmiita niin isoihin sitomuksiin. Halutaan ajatella, että vielä viiden vuoden päästä voi. Halutaan käydä vielä kesäisin festareilla, matkustella, urheilla, bilettää, tehdä pitkiä työpäiviä. Useimmilla kuitenkin vakaat parisuhteet. Tiedän että kaikki eivät halua kertoa lapsettomuudesta, mutta luulen että suurin osa kertoo juuri niinkuin asia on: ehkä joskus, ei vielä.
Mielestäni harkittu päätös lapsettomuudesta olisi viisaampaa kuin tuollainen lykkääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä parempi lukutaito naisille on, sitä huonompi hedelmällisyys. Luonnonvalinta ei suosi lukutaitoa.
Mun äiti ja tytär oppivat itsenäisesti lukemaan 5-vuotiaina. Toinen oli 19-vuotias ensisynnyttäjä ja toinen 20v. Keksi parempi.
Tuo alkuperäinen on toki aivan väärässä siinä, että HEDELMÄLLISYYDELLÄ ja lukutaidolla olisi mitään tekemistä toistensa kanssa (Tosin miksi täällä taas joku yrittää jotenkin todistaa geneerisen väitteen vääräksi yksittäistapauksella?). Tiedä häntä ajatteliko niitä ihan kunnon tutkimuksia, joissa on todettu että tehokkain tapa (ainakin eettinen, laillinen) pienentää hallitusti syntyvyyttä on naisten kouluttautuminen. Siihen kun liittyy yleensä myös naisten paremmat oikeudet ja ehkäisyvalistus sekä työelämässä mukana olo, nämä kaikki yhdessä pienentää syntyvyyttä ja siksi länsimaissa on pienempi syntyvyys kuin kehittyvissä maissa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on vaan tällanen buumi. Ja onhan lastenhoito rankkaa, jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, tai olet yksinhuoltaja. Ei siinä mitään, kyllä maailmassa ihmisiä riittää, vaikka länsimaissa vähenee. Hassua kyllä, että juuri sodankäynyt sukupolvi tuotti suuret ikäluokat. Ainakaan sotaa ne eivät pelänneet, oli tuttu juttu.
Sodankäyneet sukupolvet olivat huojentuneita kun viimein tuli rauha. Oli intoa rakentaa elämää. Työtä oli myös ihan jokaìselle niin paljon kuin halusi. Myös kouluttamattomat ja vähän heikommatkin ihmiset kelpasivat töihin. Työttömiäkin oli mutta heille järjestettiin palkallisia hätäaputöitä. Lapsia tuli paljon mutta jos silloin olisi ollut ehkäisymahdollisuus, en usko että ihan niin paljon.
Nykyään etsit vielä ensimmäistä vakipaikkaasi kaksi tutkintoa taskussa 30-vuotiaana.
Nimenomaan ei oo rohkeutta. Rohkeesti vaan ja lapset tuovat sen oikean elämän.
Vierailija kirjoitti:
No itsellä on kaksi syytä:
1. olen sairastunut ja sairauden hoito vielä kesken, hoitoon on ollut vaikeaa saada yhteiskunnan rahoitusta
2. en ole löytänyt miestä, joka kykenisi ottamaan perheessä miehen paikan. Etsin todella konservatiivista perhemiestä, mutta ei taida sellaista löytyä.
Helluntaiseurakunnasta? Toki olis suotava olla itse uskossa ja mieluusti hellari.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan ei oo rohkeutta. Rohkeesti vaan ja lapset tuovat sen oikean elämän.
Oikeaa elämää on monenlaista.
No minulla ei ollut kumppania. Aloin kiinnostamaan naisia vasta kun juhlat oli juhlittu jne.
Siinä vaiheessa muutamallakin kaverilla jo oli lapsia, ja näin millaiseksi heidän elämänsä muuttui. Ja tietysti naiset myös.
Siinä vaiheessa ei ajatus perhe-elämästä enää kiinnostanut. Ellet ole rikas, sinun olisi raadettava kuin hullu.
Ehkä tilanne olisi erilainen jos olisin seurustellut pitkään saman naisen kanssa ja oltaisiin yhdessä hiljakseen päätetty lisääntymisestä, mutta naiset tuntuvat haluavan 180 asteen käännöksen jossa biletysvaiheesta siirrytään perhevaiheeseen silmänräpäyksessä ja alle 2 vuotta tapaamisesta.
En ole rohkea enkä pelkää tässä asiassa, en vaan halua lapsia enkä ole ikinä halunnutkaan. En tiedä miksi niitä pitäisi hankkia jos ei halua? Ei kai kukaan hanki koiraakaan jos ei halua?
Itse pidän mieluummin koiraa kun lapsia. Kummilapset riittää =)
Halutaan ulkomaalaisten kanssa, koska siellä o mm. nätimmät ihmiset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan ei oo rohkeutta. Rohkeesti vaan ja lapset tuovat sen oikean elämän.
Oikeaa elämää on monenlaista.
Toki on ja elin itse pitkän nuoruuden. En ollut ennen tiennyt kuinka antoisaa on olla äiti mutta hyvin vaativaa. Yli 40 v terve vauva. Oi sitä onnea ja riemua.
Näköjään joku kypsymiseen liittyvä juttu. Hyvin tavallista, että nuorena ei lapsia halua, kun on paljon muutakin tekemättä. Sitten kun elämäntilanne on kehittynyt sellaiseksi, että koulut on käyty, työelämä on alkanut ja kämppä ja kumppani on löytyneet, alkavat lapset tuntuakin luonnolliselta vaihtoehdolta. Omat lapset on nyt tässä vaiheessa.
Itsestäni muistan kanssa että vielä tuossa 25+ lapset tuntui mahdottomalta asialta, mutta 28-vuotiaana mulla oli jo yksi lapsi, vuoden päästä 2 ja parin vuoden kuluttua tuli kolmas. Edelleenkään en niin muiden lapsista tykkää, mutta omat on kyllä parhaita.
Raha on se päällimmäinen syy, keskiluokka on länsimaissa katoamassa, ei perhettä elätetä tai omakotitaloja ostella pätkätöillä.
Pelko, ja myös se ettei perintetä/suvunjatkamista enää pidetä ollenkaan tärkeänä. Nykynuoret ovat tottuneet mukavaan elämään. Lapsen saamista pidetään mukavan elämän pilaavana asiana. Ja myös se, että joutuisi huolehtimaan toisesta ihmisestä on ylitsepääsemätön asia monelle nuorelle. Omaa elämää pidetään niin pyhänä, ettei siihen mahdu muita ihmisiä, varsinkaan sellaisia joihin pitää satsata aikaa ja vaivaa. Tästä kielii myös se, että moni nuori ei halua enää parisuhdettakaan.
Tämä vanha keskustelu olisi saanut jäädä nostamatta. Miksi se piti nostaa? Samaa jankutusta ja selittelyä viestistä toiseen.
Ei pidä paikkaansa että nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia, vaikka lapsia haluavien määrä on pienentynyt. Se on silti suuri enemmistö.
Ei ole kyse kummastakaan vaan puhtaasti mukavuuden halusta
En mä halua tänne ketään synnyttää kun en tiedä joutuuko lapsi kärsimään ympäristökatastrofeista. Ihan syntymättömän lapsen parasta ajattelen.
No, tässä on toukokuusta asti oltu jo ilman ehkäisyä ilman tulosta.
Tosin olen myös helpottunut, sillä raha-asiat eivät ehkä ole niin hyvällä tolalla vielä, että perse kestäisi äitiyslomalle jäämisen. Tulkoon kun tulee, siihen asti koitetaan säästää. Itsellänihän siis ei ole vakituista työpaikkaa, pelkään, että sellaisen saan juuri kun plussaan. Tuntuisi väärältä.