Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Ei niitä lapsia ennenkään haluttu, niitä vain tuli.

-Mummoni

Toiset tahtovat eivätkä saa. Lapset ovat lahja. Jumala kutoo lapsen kokoon äidin kohdussa. Se vasta ihmeellistä onkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä lapsia ennenkään haluttu, niitä vain tuli.

-Mummoni

Oma mummoni myös joskus puheli, että ei hän olisi niin paljon lapsia halunnut, mutta kun nuo miesten tarpeet... Eli jos ehkäisy olisi ollut saatavilla niin eipä ainakaan useampaa lasta hänellä olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä lapsia ennenkään haluttu, niitä vain tuli.

-Mummoni

Mummolla jäänyt jotain epäselväksi.

Vierailija kirjoitti:

Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on jo ajatuksena täysin mahdoton. Miksi ihmeessä kärsisin 9 kk raskauden ja synnytyksen, jotta voisin tyrkätä lapsen alle vuoden ikäisenä hoitoon? Ehtisin nähdä lasta muutaman tunnin vuorokaudessa ja koko elämä olisi yhtä oravanpyörässä kitumista. Eihän siinä ole mitään järkeä.

Päiväkoti on muutenkin ihan p*rseestä oleva paikka pienelle lapselle, jonka kuuluisi saada olla kotona vanhemman kanssa.

Laitoskulttuurissa seulonta alkaa, tuleva päättäjä kehittyy kiusaajasakin johtajasta  Laitokset ovat usein julkisia, niin vastuuta ei henkilöstöllä ole, vasurilla vaan, kun palkka on sama.

Ei lapsia koska en halua sitoutua niihin, haluan että saan töiden jälkeen tehdä mitä haluan eli koen että lapset on riippakiviä elämässä.

Ja en ole parisuhteessa koskaan ollut edes, enkä ole pyrkinyt parisuhteeseen joten se on myös rajoittava tekijä.

En vihaa lapsia, en vain välitä lapsista ja en edes ole koskaan ollut vauvan läheisyydessä.

Tiedän että jään lapsettomaksi ja se on täysin oma valintani, nautin omasta seurastani.

Mies 31

En ole oikeastaan koskaan halunnut lapsia sen kummemmin, pääasiallisena syynä lienee mukavuudenhalu. Perhe-elämä vähäisine unineen ja tolkuttominen rahanmenoineen ei näillä tuloilla kuulosta houkuttelevalta. Isien oikeudet ovat nykyään huonot/olemattomat, tämäkin on yksi lisäsyy miksi en riskiä halua ottaa. 

Tämän lisäksi maailmalla jyllää tappava virus mistä johtuen lapsen saattaminen nykyiseen maailmaan on silkkaa vastuuttomuutta ja hulluutta. Jos virus veisi molemmat vanhemmat, lapsesta tulisi orpo kenellä ei olisi huoltajaa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs nais tuttavani ei halua lapsia, sillä ei omien sanojensa mukaan kykenisi huolehtimaan heistä ja silloin rahaa menisi lasten elättämiseen. Hänellä ei voi olla edes elävää huonekasvia sillä ei jaksa kastella sitä riittävästi. Muutenkin asuu yli 22vuotiaana vanhemmillaan ja sanoo itseään lapseksi, josta hänen vanhemmat huolehtivat. Nainen itsekin on töissä vain harjoittelijan palkalla (600e/kk) ja haluaa säästää kun hän joskus 10-15vuoden päästä muuttaa omilleen... pelkoa itsenäistyä ja päästä irti napanuorasta. 

Minäkään en ole koskaan onnistunut pitämään huonekasvia hengissä. Kaktuksenkin onnistuin tappamaan, kun kastelin sitä liikaa. Silti mulla on kaksi lasta. Nykyään huonekasvejakin kun mun tyttö ja mies on hyviä niitä hoitamaan. :)

Vauvoissa on se hyvä puoli, että ne itkevät nälkäisinä niin onnistuin pitämään hengissä. :D

Lapsen itku aiheuttaa minussa valtavan stressireaktion. Puren hampaita yhteen, hiki nousee otsalle ja viimeksi kun bussissa oli itkevä vauva niin syke oli siinä istuessa 119. Bussista sentään pääsee halutessaan pois, mutta miksi haluaisin pahimmillaan monta vuotta itkevän/kiukuttelevan lapsen itselleni. Ei sitä voi vaan jättää itkemään ja poistua kotoa tai jättää sinne bussiin kun se on oma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä ja rohkeudesta. Ihmiset eivät halua haaskata hukkaan sitä elämää, jonka ovat lahjaksi saaneet. Sitähän lasten saaminen on, siinä menettää oman elämänsä. Mieluummin elää itselleen ja riemuitsee jokaisesta päivästä. Sen sijaan, että surisi joka päivä epämielekästä elämää, joka ei enää ole omaa.

Tuo ajattelu perustuu väärään olettamukseen elämän mielekkyydestä. Todellinen mielekkyys tulee siitä, että ei enää keskitykään vain omaan napaansa. Se on herätys, jota ei voi kokea ennen kuin itse saa lapsia.

Omaa napaa ne jälkeläisetkin on, pelkkää oman egon jatketta. Ei taida pelkästään lapsia hankkimalla tulla niin epäitsekkääksi kuin väitetään, muuten joka mamma suorittaisi yhtä lailla vapaaehtoistyötä kuin äitiyttään. Siis epäirsekkyyttä muiden kuin oman perheensä hyväksi. Taitaa olla aika hiljaista.

Itseasiassa äitiys sai minut lähtemään vapaaehtoistyöhön. Lasten myötä lähdin lapsiperheitä tukeviin järjestöihin, koulun vanhempainyhdistykseen ja partioon. Omien lasten takia sitä haluaa tästä maailmasta paremman ihan kaikille lapsille ja nuorille.

Lahjoita myös Unicefille, kun sydäntä särkee nähdä omien lasten ikäisten kehitysmaiden lasten kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä ja rohkeudesta. Ihmiset eivät halua haaskata hukkaan sitä elämää, jonka ovat lahjaksi saaneet. Sitähän lasten saaminen on, siinä menettää oman elämänsä. Mieluummin elää itselleen ja riemuitsee jokaisesta päivästä. Sen sijaan, että surisi joka päivä epämielekästä elämää, joka ei enää ole omaa.

Tuo ajattelu perustuu väärään olettamukseen elämän mielekkyydestä. Todellinen mielekkyys tulee siitä, että ei enää keskitykään vain omaan napaansa. Se on herätys, jota ei voi kokea ennen kuin itse saa lapsia.

Omaa napaa ne jälkeläisetkin on, pelkkää oman egon jatketta. Ei taida pelkästään lapsia hankkimalla tulla niin epäitsekkääksi kuin väitetään, muuten joka mamma suorittaisi yhtä lailla vapaaehtoistyötä kuin äitiyttään. Siis epäirsekkyyttä muiden kuin oman perheensä hyväksi. Taitaa olla aika hiljaista.

Itseasiassa äitiys sai minut lähtemään vapaaehtoistyöhön. Lasten myötä lähdin lapsiperheitä tukeviin järjestöihin, koulun vanhempainyhdistykseen ja partioon. Omien lasten takia sitä haluaa tästä maailmasta paremman ihan kaikille lapsille ja nuorille.

Lahjoita myös Unicefille, kun sydäntä särkee nähdä omien lasten ikäisten kehitysmaiden lasten kärsimystä.

se on kyllä jännä, että yhtäkkiä lisääntymisen jälkeen kiinnostaakin lapsiperheiden oikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on jo ajatuksena täysin mahdoton. Miksi ihmeessä kärsisin 9 kk raskauden ja synnytyksen, jotta voisin tyrkätä lapsen alle vuoden ikäisenä hoitoon? Ehtisin nähdä lasta muutaman tunnin vuorokaudessa ja koko elämä olisi yhtä oravanpyörässä kitumista. Eihän siinä ole mitään järkeä.

Päiväkoti on muutenkin ihan p*rseestä oleva paikka pienelle lapselle, jonka kuuluisi saada olla kotona vanhemman kanssa.

Höpö höpö. Lapsella on kaksi vanhempaa ja kun hommat jakaa, ja ottaa säännölliset rutiinit käyttöön jo lasten ollessa ihan pieni, niin siinä onnistuu aivan mainiosti halutessaan. Normaali raskaus ja synnytys menee ilman mitään isoja vaivoja, ja lapset kasvaa tosi nopeasti.

Oravanpyörästä jaksetaan jankuttaa, mutta ei ihmisen elämä ole koskaan ole ollut niin vaivatonta kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymän jälkeen eteen avautuu aivan uudenlainen maailma, siihen kannattaa hypätä täysillä mukaan. Elämä on rajallinen eikä koko aikaa kannata käyttää pelkkään työntekoon tai bailaamiseen.

Vieläkö joku käyttää sanaa "bailaaminen"?

Herätys tähän päivään! Aika surkeaa jos elämässä on tasan kolme vaihtoehtoa; tehdä lapsia, tehdä töitä tai "bailata".

Vierailija kirjoitti:

Lapsen itku aiheuttaa minussa valtavan stressireaktion. Puren hampaita yhteen, hiki nousee otsalle ja viimeksi kun bussissa oli itkevä vauva niin syke oli siinä istuessa 119. Bussista sentään pääsee halutessaan pois, mutta miksi haluaisin pahimmillaan monta vuotta itkevän/kiukuttelevan lapsen itselleni. Ei sitä voi vaan jättää itkemään ja poistua kotoa tai jättää sinne bussiin kun se on oma.

Vetelet reippaasti yhtäkuin-viivoja ruuhkabussissa kiukuttelevan lapsen ja oman lapsen välille.  Jos vauvan tarpeista on huolehdittu, se ei itke. Kiukuttelevan lapsen kiukutteluun pystyy puuttumaan. 

Minä en pidä lapsista. Olen 70-luvulla syntynyt ja ystäväpiirissäni on itseasiassa aika monta lapsetonta.

Ihan varoituksen sanana nuorille miehille. Yli 50 % avioliitoista päättyy eroon ja silloin mies on täysin lainsuojaton. Jos äiti ei halua vuoroviikkovanhemmuutta, et todennäköisesti sitä saa. Ts. menetät lapsesi ja rooliksesi jää isojen elatusmaksujen maksaminen. Tämä maa saa käytönnössä mitä se on tilannut. Lapsettoman tulevaisuuden (ei tulevaisuutta).

M48

Vierailija kirjoitti:

Nuoret naiset, olkaa vapaita tekemään lapsia. Älkää pelätkö, mitä muut pelkäävät. Antakaamennä! En tiedä yhtäkään joka katuisi lasten tekoa!

Voi elämän kevät. Joo, naisten oma projektihan se lisääntyminen pelkästään on.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen itku aiheuttaa minussa valtavan stressireaktion. Puren hampaita yhteen, hiki nousee otsalle ja viimeksi kun bussissa oli itkevä vauva niin syke oli siinä istuessa 119. Bussista sentään pääsee halutessaan pois, mutta miksi haluaisin pahimmillaan monta vuotta itkevän/kiukuttelevan lapsen itselleni. Ei sitä voi vaan jättää itkemään ja poistua kotoa tai jättää sinne bussiin kun se on oma.

Ei sitä omaa lasta tee mieli hyljätä, kun se itkee, vaan tekee mieli huolehtia ja selvittää, mikä on.

Lapsien "haluaminen" on täysin nykyaikainen keksintö. Ihmisellä on seksuaalivietti, joka on äärimmäisen vahva nuorena. Luonto ajaa tikanpojan puuhun ja siinä rytäkässä ovat kaikki lajit, myös ihmiset, hedelmöittyneet. 

Mehän emme tarvitse kuin miehen seksuaalisen halun ja vahvemman voiman siihen. 

Koska 99% lapsista on ihmislajin aikana siitetty vailla ajatustakaan pikku kätösistä ja nutuista, niin evoluution kannalta merkityksellistä on ollut, että äiti rakastuu lapseen. Raskaudenajan hormonit ja synnytys takaa, että nuori kiimainen nainen muuttuu myös huolehtivaksi äidiksi, eikä tapa lastaan. Jos näin on käynyt, niin tällaiset geenit ovat kadonneet geenipoolista.

Siksi on aivan hassuttelua puhua siitä, että nuori sukupolvi ei "enää halua lapsia" kun olemme nimenomaan ensimmäinen sukupolvi joka siitä syystä lisääntyy. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys pelosta, lapsiperhe-elämä ei vain ole koskaan kiinnostanut. Miksi hankkisin elämääni jotain, mistä en ole kiinnostunut? Rakastan vapauttani tehdä mitä haluan ja koska haluan ilman 18 vuoden palloa jalassa.

Kerrotko mistä asioista sitten olet kiinnostunut ja mitä haluat tehdä?