Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
En kyllä mielelläni toisi tähän nykymaailmaan ketään, kun on pakko olla jo pienestä pitäen klassisen musiikin virtuoosi, huippulahjakkuus jossain urheilulajissa, luokkansa priimus koulussa, hyvä sosiaalisissa taidoissa, hyvännäköinen ja mukava.
Itsellänikin menee välillä hermoon tämä jatkuva superihmis-pakotus, missä pitää yltää jatkuvasti todella koviin odotuksiin, että olisi riittävä, enkä todellakaan haluaisi, että joku joutuu näiden nykyisten yliyrittäjien superlasten kanssa kilpailemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo syntyvyyden lasku koske kuin kouluttamatonta väestöä, jolla ei ole rahaa, töitä eikä mielenterveyttä perheellistyä, jos puoliso olisikin. Koulutetut ja varakkaat jatkavat sukuaan aina, eivät tosin parikymppisinä.
Huutonaurua
Ihminen on eläin. Ei se biologiselle lisääntymistarpeelleen mitään voi. Se on totta, että enemmän nykyään lisäännytään 30v jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko oikea ihminen kirjoittamaan tähän, koska itselläni on yksi lapsi. Mutta enempää en halua. Rakastan lastani yli kaiken ja hän on ehdoitta parasta elämässäni. Kuitenkin arki on melko haastavaa. Molemmat miehen kansssa käydään töissä (itse teen kolmivuorotyötä). Joka aamu sama rumba (herätä lapsi, pue päivävaatteet, pue ulkovaatteet ja vie päiväkotiin.) Samaan aikaan pitää myös itse laittautua töihin ja henkisesti valmistautua tärkeään palaveriin.
Koen, että lapsiarjen ja töiden sovittaminen on vaikeaa. Rehellisesti sanottuna ihan s*****n vaikeaa. Tämän yhden kanssa juuri ja juuri saamme kaiken sopimaan, mutta enempään emme pysty. Emme halua tälläistä arkea ! Lapsi sairastaaa vähän väliä.. kumpi jää töistä pois ja kuuntelee esimiehen "jaah.. no eipä kai siinä sitten muu auta" -jaarittelut. Tai hikihatussa etsimme ja soittelemme hoitajaa lapselle.
Eh. Ei kiitos.
Tämä. Tämä. Tämä. Ja tähän pitäis poliitikkojen herätä. Mutta eihän tuota sovinistihallitusta näytä naisten mielipiteet kiinnostavan.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä mielelläni toisi tähän nykymaailmaan ketään, kun on pakko olla jo pienestä pitäen klassisen musiikin virtuoosi, huippulahjakkuus jossain urheilulajissa, luokkansa priimus koulussa, hyvä sosiaalisissa taidoissa, hyvännäköinen ja mukava.
Itsellänikin menee välillä hermoon tämä jatkuva superihmis-pakotus, missä pitää yltää jatkuvasti todella koviin odotuksiin, että olisi riittävä, enkä todellakaan haluaisi, että joku joutuu näiden nykyisten yliyrittäjien superlasten kanssa kilpailemaan
Sama. Olen aina ollut keskiverto oppilas, en todellakaan mitenkään erityisen huono, mutta tuntuu että ei tässä maailmassa pärjää ellei ole jotain oikeaa lahjakkuutta. Tai ainakaan ei saa olla huono nimenomaan matematiikassa, koska se sulkee niin monia ovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 70 korjaa juttuaan: ei näytä tasa-arvo kiinnostavan
Vierailija kirjoitti:
Nro 70 korjaa juttuaan: ei näytä tasa-arvo kiinnostavan
Niin, se on kyllä totta, että esim. isien asema huoltajuuskiistoissa ei kiinnosta ketään, kun rutiinin omaisesti lapset määrätään äidille vaikka tuolla on tavaton määrä isejä joilla olisi tahtoa ja tunteita olla lasten kanssa enenmän. Jos vanhemmat olisi huoltajakandinaatteina samalla viivalla uskailtaisivatko miehet tehdä niitä lapsia, kun ei tarvitsisi pelätä näiden menettämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko oikea ihminen kirjoittamaan tähän, koska itselläni on yksi lapsi. Mutta enempää en halua. Rakastan lastani yli kaiken ja hän on ehdoitta parasta elämässäni. Kuitenkin arki on melko haastavaa. Molemmat miehen kansssa käydään töissä (itse teen kolmivuorotyötä). Joka aamu sama rumba (herätä lapsi, pue päivävaatteet, pue ulkovaatteet ja vie päiväkotiin.) Samaan aikaan pitää myös itse laittautua töihin ja henkisesti valmistautua tärkeään palaveriin.
Koen, että lapsiarjen ja töiden sovittaminen on vaikeaa. Rehellisesti sanottuna ihan s*****n vaikeaa. Tämän yhden kanssa juuri ja juuri saamme kaiken sopimaan, mutta enempään emme pysty. Emme halua tälläistä arkea ! Lapsi sairastaaa vähän väliä.. kumpi jää töistä pois ja kuuntelee esimiehen "jaah.. no eipä kai siinä sitten muu auta" -jaarittelut. Tai hikihatussa etsimme ja soittelemme hoitajaa lapselle.
Eh. Ei kiitos.
Tämä. Tämä. Tämä. Ja tähän pitäis poliitikkojen herätä. Mutta eihän tuota sovinistihallitusta näytä naisten mielipiteet kiinnostavan.
Voi pyhä jeesus. Miten se on hallituksen vika, että nykyvanhemmille ihan perusarki on liian raskas ponnistus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko oikea ihminen kirjoittamaan tähän, koska itselläni on yksi lapsi. Mutta enempää en halua. Rakastan lastani yli kaiken ja hän on ehdoitta parasta elämässäni. Kuitenkin arki on melko haastavaa. Molemmat miehen kansssa käydään töissä (itse teen kolmivuorotyötä). Joka aamu sama rumba (herätä lapsi, pue päivävaatteet, pue ulkovaatteet ja vie päiväkotiin.) Samaan aikaan pitää myös itse laittautua töihin ja henkisesti valmistautua tärkeään palaveriin.
Koen, että lapsiarjen ja töiden sovittaminen on vaikeaa. Rehellisesti sanottuna ihan s*****n vaikeaa. Tämän yhden kanssa juuri ja juuri saamme kaiken sopimaan, mutta enempään emme pysty. Emme halua tälläistä arkea ! Lapsi sairastaaa vähän väliä.. kumpi jää töistä pois ja kuuntelee esimiehen "jaah.. no eipä kai siinä sitten muu auta" -jaarittelut. Tai hikihatussa etsimme ja soittelemme hoitajaa lapselle.
Eh. Ei kiitos.
Tämä. Tämä. Tämä. Ja tähän pitäis poliitikkojen herätä. Mutta eihän tuota sovinistihallitusta näytä naisten mielipiteet kiinnostavan.
Veroäyreihin tuntuvat korotukset, että vanhemmat voivat jäädä kotiin hoitamaan omia arvovalintojaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään synnytystä liikaa. "Kunnon" komplikaatioita tulee harvoille, mutta meno tuntuu niidenkin kohdalla olevan sellainen, että itsepä tähän lähdit. Vauroiden korjailu ei onnistu tai lääkäreitä kiinnosta. "Kunnon" on lainausmerkeissä, koska kaikki kipu ja repeäminen nyt vaan on luonnollista ja kuuluu asiaan, olet heikko ja lapsellinen jos tällaisesta ihanasta voimaannuttavasta kokemuksesta traumatisoidut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo syntyvyyden lasku koske kuin kouluttamatonta väestöä, jolla ei ole rahaa, töitä eikä mielenterveyttä perheellistyä, jos puoliso olisikin. Koulutetut ja varakkaat jatkavat sukuaan aina, eivät tosin parikymppisinä.
En tiedä tuosta, olen kuullut tutulta kätilöltä, että melkolailla kaikki nykyään suomessa synnyttävät on jättilihavia, syrjäytyneitä ja tyyliin vammaisen tasolla älyllisesti.
Kyllähän tuo näkyy lapsiköyhyys- ja huostaanottotilastoissakin ettei ne ns. menestyjät ole niitä lisääntyjiä suomessa.
Tuttu kätilö ei varmaankaan saata maailmaan kaikkia tämän maan lapsia. Tilastoista sopii katsella, että lapsettomuuden kasvu on yleisintä kouluttamattomilla ja huono-osaisilla miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten miesten osalta kyse on erittäin fiksusta riskien hallinnasta. Iso osa avioliitoista päätyy eroon, jonka seurauksena mies on todella heikoilla lasten huoltajuuden ja elatuksen suhteen. Menetät sekä lapsesi että rahasi.
Tuleeko se siis yllätyksenä että joutuu elättämään lastaan myös eron jälkeen?
Miesten ja naisten epätasa-arvoinen kohtelu vanhempina eron jälkeen tuli kyllä yllätyksenä. Sen suhteen Suomi on jälkeenjäänyt esim. Ruotsiin verrattuna. Lapset kärsivät feminismin takia.
Vaikka nyt joku kirjoittikin, että tämä ketju ei koske miehiä ja ketään ei kiinnosta miesten näkökulmaa, niin kun kyseessä on nuorten aikuisten sukupolvesta niin laitan omat ajatukseni tähän. Olen ollut nuori aikuinen, ei niin kauan sitten :P
Olen aina haaveillut perheestä, olen ollut valmiskin siihen monta vuotta. Suhteita on takana 4kpl mutta en ole vaan uskaltanut suunnitella lapsia näiden naisten kanssa. Osa on ollut vastuuttomia, elänyt ikuista nuoruutta, yksi oli masentunut ja pystyi hädin tuskin huolehtimaan itsestään.
Toivoin monta vuotta että exät aikuistuisivat ja masentuneen kohdalla yritin auttaa ja tukea 3 vuotta, kunnes vaan luovutin, en jaksanut enää, kun tunnelin päässä ei ollut valonpilkahdustakaan.
Tiedän että minulla on ollut huono säkä naisten kanssa. Tavalliset, vastuulliset naiset jolla on jalat maassa eivät vaan kiinnostu minusta "oikealla tavalla" niin olen pikkuhiljaa luopumassa perhe-haaveista.
Tähän kun lisää vielä nykymaailman menoa, yhteiskunnan asenteita, kiireitä/stressiä niin haluaisin ehdottomasti naisen joka ymmärtää miten raskasta elämä tulee olemaan lasten kanssa, kantaa vastuuta, ja sisäistää että niitä lapsia ei hankita noin vaan.
M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevaisuus on epävarmaa. Vanhemmilla uudet liitot ja perinnötkin viedään meiltä lapsilta. Jos omille vanhemmilleenkaan ei merkitse mitään, vanhemmuuden ilon on pakko olla myytti. Joten en tee lapsia ja säästän omat eläkkeeni.
Miksi se on vain joko pelko tai rohkeus mikä tämän päätöksen määrittelisi? Mitäs jos on vaan realisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten miesten osalta kyse on erittäin fiksusta riskien hallinnasta. Iso osa avioliitoista päätyy eroon, jonka seurauksena mies on todella heikoilla lasten huoltajuuden ja elatuksen suhteen. Menetät sekä lapsesi että rahasi.
Tuleeko se siis yllätyksenä että joutuu elättämään lastaan myös eron jälkeen?
Miesten ja naisten epätasa-arvoinen kohtelu vanhempina eron jälkeen tuli kyllä yllätyksenä. Sen suhteen Suomi on jälkeenjäänyt esim. Ruotsiin verrattuna. Lapset kärsivät feminismin takia.
Höpsis. Tasa-arvoisessa perheessä kumpikin vanhemmista on kelvollinen huoltaja lapsille. Jos perheessä on perinteinen työnjako, niin eihän niissä isät osallistu lasten arkeen millään tavalla. Miten lapset voi antaa ihmiselle, joka ei edes tiedä lasten lempileluista tai sairauksista mitään. Tuskin sellainen edes tietää, että lapsille pitää antaa d-vitamiinia.
Poikia pitää rohkaista ammatinvalinnan suhteen kouluttautumaan lastenhoito- ja sosiaalialalle. Lastenvalvojista on pulaa, joten siinä on monelle miehelle työllistävä ala.
Itse juuri laskeskelin, että menee tästä viisi vuotta, ennen kuin voi lasta alkaa miettimään. Olisin silloin siis 30-vuotias. Haluan lapselle parhaan mahdollisen alun, joten ensin on maksettava opintolaina pois ja saatava töistä rahaa, jota laittaa säästöön. Jossain kohtaa on myös ostettava isompi asunto, johon lapsikin mahtuu. Muuten lapsen tulolle ei ole estettä.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyydestä ja rohkeudesta. Ihmiset eivät halua haaskata hukkaan sitä elämää, jonka ovat lahjaksi saaneet. Sitähän lasten saaminen on, siinä menettää oman elämänsä. Mieluummin elää itselleen ja riemuitsee jokaisesta päivästä. Sen sijaan, että surisi joka päivä epämielekästä elämää, joka ei enää ole omaa.
Jokuhan sinutkin on tehnyt. Kiitollisena saamastasi elämän lahjasta aiot viettää aikasi pää syvällä omassa pe*seessä.
Lapsi edustaa elämän jatkumista, kuolemattomuutta. Näköalaton nykyihminen hukkaa elämänsä hedonismissaan.
Voisin harkita hankkivani yhden lapsen aikaisintaan 5 vuoden päästä.
Asiat, jotka pitää tehdä ennen sitä:
- Päättää opiskelut (jotka näillä näkymin venyy puolella vuodella)
- Hankkia säännölliset tulot, joilla pärjää
- hankkia parempi itsetunto
- hankkia luottamus toisiin ihmisiin, jotta voi joskus löytää parisuhteen
- löytää kestävä parisuhde
Ei ole mitään ihan simppeleitä juttuja. Itsetunto ja luottamus itseen ja muihin on poljettu maahan jo lapsesta asti. Säännölliset tulot, joilla kustantaa edes yhden ihmisen elämisen, on tässä maassa ihan tuurista kiinni. Kestävä parisuhdekin on vähän niin ja näin. Nykyinen treffikulttuuri kun on sitä, että tinderistä voi swaipata itselleen uuden elämänrakkauden vaikka joka päivä. Ihmiset on ihan hirveitä toisilleen. Luotettavuus minkään kestävyyteen kaikilla elämän osa-alueilla on vähän sitä sun tätä. Siksipä taidan jäädä harrastusteni kanssa omaan kuplaani. Voisi ostaa vaikka liput ensikesän festareille viikoksi. Perämetsän takahikiälle kuuntelemaan bändejä ja remuamaan kaveriporukalla, pakenemaan todellisuutta \m/ Olkoon sitten vaikka pelkuruutta ja laiskuutta :D
-N21
Kyse lienee osin on rahasta, yleisestä epävarmuudesta tulevaisuuden suhteen, ja ihmisuhdteiden luonteen muutoksesta. Toki kaikilla on omat suunsä, eli ei voi liikaa yleistää.