Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Syyni on se etten yksinkertaisesti halua rajoittaa elämääni ja haaveitani lapsen takia. Unelmoin urasta musiikin parissa. Kukaan suvusta ei odota tai toivo lapsia, jonka takia ei ole mitään paineita hankkia sellaisia. En näe yhtäkään syytä lapsen hankintaan enää. T Z sukupolven ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tänä päivänä halutaan varmistella selviytymistä, pääsemistä ja etenemistä työssä. olen ollut työelämässä vuodesta 1995 ja aika iso muutos tapahtui noin 2012 ... sitä ennen asiantuntija työhön pääsi helpommin; pari haastattelua ja se oli siinä: joko sai paikan tai ei. tätä nykyä homma alkaa olemaan melkoinen sirkusruljanssi ....
Itselläni yksi lapsi ja ainoaksi jää mikäli perheemme ei muuta Suomesta joskus pois.
Synnytysväkivalta on todellista, itse sen nöyryytyksen läpikäyneenä sekä kaiken maailman neuvolan kyylät sun muut rasitteet, ymmärrän täysin miksei joku halua lapsia.
Lastani rakastan, mutta äitiys Suomessa on yksi iso nöyryytys.
Jälkitarkastuksenkin jälkeen olo oli kuin raiskatulla.
Hyi hel vetti, ei enää koskaan.
"epärealistisia kauhukuvia" ja silti saa jatkuvasti kuulla vanhempien suusta kuinka on niin rankkaa ja kurjaa, nukuttu on viimeksi viisi vuotta sitten kun esikoinen syntyi. Kahvi seisoo pöydällä kolme päivää ennen kuin sitä pääsee hörppäämään, kuopukselle puhkeaa hampaita ja huutaa kuin palosireeni kaikki päivät eikä loppua näy. Keskimmäisellä on adhd ja syöttää koiralle suklaata heti kun silmä välttää. Suihkussa ei kerkeä käydä kun kakarat sytyttää muuten talon palamaan ja kaikki rahat menee Yessica-Yasminin allergioiden hoitoon. Prismassa käydään koko perhe yhdessä ja reissuun menee vähintään kaksi tuntia kun yksi oksentaa, toisella on ripuli ja kolmas juoksee heti piiloon toiselle puolelle hallia kun päästää irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 70 korjaa juttuaan: ei näytä tasa-arvo kiinnostavan
Niin, se on kyllä totta, että esim. isien asema huoltajuuskiistoissa ei kiinnosta ketään, kun rutiinin omaisesti lapset määrätään äidille vaikka tuolla on tavaton määrä isejä joilla olisi tahtoa ja tunteita olla lasten kanssa enenmän. Jos vanhemmat olisi huoltajakandinaatteina samalla viivalla uskailtaisivatko miehet tehdä niitä lapsia, kun ei tarvitsisi pelätä näiden menettämistä?
"Tahtoa ja tunteita olla lasten kanssa enemmän." Niinkö? Jos tahtoo olla lastensa kanssa ja on ollutkin, ainakaan yhteishuoltajuus ei liene ongelma. Jos ei ole aikaisemmin osallistunut tasapuolisesti äidin kanssa lasten elämään, sieltä isyysvapaista alkaen, niin sitten on turha ihmetellä miksi huoltajaksi valitaan todennäköisemmin se perheen asioita hoitanut äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenkuin voi "valita" lapsettomuuden, pitää olla parisuhteessa, mielellään töissä ja todennäköisesti nainen. Perhe-elämä uudella omakotitaloalueella, apuva! Mielummin dokaan itsemurhakopissa, globaalisti tiedostava guru kun olen.
Näköalattomuus. Löytyy hyvä koulutus, työpaikka ja mies. Ei ole velkoja ja vapaa-aikaa on kivasti.
Minulla ei ole luottoa tulevaisuuteen, siis siihen miltä maailma näyttää 50 vuoden päästä. Tuntuu koko ajan siltä, että asiat muuttuvat koko ajan vain huonommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman lapseni kohdalla kyse on mielestäni ihan täydestä mahdottomuudesta sovittaa työ ja lapsi samaan pakettiin. Järjettömät työvuorot ja kaikki ylityöt ja vuoronvaihdot on on otettava mukisematta vastaan. Ei 90-luvun puolivälissä ollut samanlaista.
Se on se, että useimmille miehille on itsestään selvyys työntää sitä penistään joka vakoon. Ei mitään väliä, että jo siitetyt lapset kärsii, on adah, add yms yms, siis liian paljon rikottuja lapsuuksia. Samaan hengenvetoon nämä isät/äidit hokee, EI LAPSET EROSTA KÄRSI, joka on täyttä potaskaa.
Elikkä viisas ja onnellinen on se nainen ,joka ei synnytä lapsia , huolehtiakseen niistä lähes yksin aikuisikään saakka. Kuvitelkaa yövalvomiset, korvasäryt, ym sairastamiset, viennit ja tuonnit päivähoitoon, harrastuksiin , koululaisten läksyjen valvonta ala-asteella, synttärit kevätjuhlat , ruuanlaitot ja missä ansiotyö, entä ura?
Ei, ei ja ei . Nykynainen on älykäs ,eikä pistä itseään siihen liekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä mielelläni toisi tähän nykymaailmaan ketään, kun on pakko olla jo pienestä pitäen klassisen musiikin virtuoosi, huippulahjakkuus jossain urheilulajissa, luokkansa priimus koulussa, hyvä sosiaalisissa taidoissa, hyvännäköinen ja mukava.
Itsellänikin menee välillä hermoon tämä jatkuva superihmis-pakotus, missä pitää yltää jatkuvasti todella koviin odotuksiin, että olisi riittävä, enkä todellakaan haluaisi, että joku joutuu näiden nykyisten yliyrittäjien superlasten kanssa kilpailemaan
Ollaanko nykyään todella näin riippuvaisia muiden mielipiteistä, ettei lapsiakaan uskalleta hankkia, kun pelätään ettei sitten itse tai se lapsi sovi johonkin kuviteltuun super-ihmis-normiin? Tai onko kokonaan kadonnut kriittinen ajattelu eli se, että ihan itse arvioidaan minkälainen elämä on sitä hyvää elämää eikä automaattisesti uskota kiiltokuviin, joita media/some esittää?
Luin netistä että koko suomalainen yhteiskunta tulee tuhoutumaan 10-20 vuoden aikana, joten ei paljon ole järkeä enää jälkikasvua hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennenkuin voi "valita" lapsettomuuden, pitää olla parisuhteessa, mielellään töissä ja todennäköisesti nainen. Perhe-elämä uudella omakotitaloalueella, apuva! Mielummin dokaan itsemurhakopissa, globaalisti tiedostava guru kun olen.
Mun huonekasvit on paljon kiehtovampia. Mielellään guruilen niiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankintaa turvallisempaa perusvalintaa ei olekaan.
Ei todellakaan. Kyllä yhteiskunta lasten vanhemmista huolehtii.
Toisaalta ymmärrän miksei lapsia haluta.
Pelkästään lasten koulunkäynti tuntuu
muuttuneen vanhempien sivutyöksi.
Ja onhan lapset muutenkin rasittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ainakaan mitään noista pelännyt. En vaan halunnut lapsia. Mikään lapsissa tai lasten tuomissa asioissa ei viehättänyt, siksi päädyin tähän ratkaisuun. En vihaa lapsia, mutta en vain halunnut niitä itselleni. Olen tyytyväinen.
T.N42
Vierailija kirjoitti:
Mitään pakkosterilisaatiota ei ole sukupuolen korjauksessa. Lisääntymiskyvyttömyyttä todistaa lääkärin lausunto siitä, että on syönyt hormoneja. Siksi Suomessakin on mies tullut raskaaksi, kun lisääntymiskyky palautui hormonien lopetuksen jälkeen.
Mies ei voi tulla raskaaksi.
2600e nettopalkalla ei vaan ole moiseen varaa.
Olen elänyt pitkään muita ihmisiä varten ja vasta nyt terapiassa alkanut työstämään että alkaisin elää itseäni varten. Tuntuu raskaalta ajatus että alkaisin samantien elämään jotain toista varten. Minulla olisi myös huoli siitä etten osaisi olla hyvä äiti.
Nyt kun luin näitä viestejä tulin siihen lopputulokseen, että suurin ongelma on naisten mielenterveysongelmat. Naisilla ei vaan kestä pää.
Itsellä yksi lapsi, onneksi kerkesin synnyttää ennen kuin hallitus nyt päättää kotihoidontuen lopettamisesta että kaikki äidit saataisiin töihin heti äitiysvapaan jälkeen ja alle 1v lapset päiväkotiin. Kuulostaa todella ihanalta, toivottavasti ei mene läpi. Jos menee en todellakaan tee enempää lapsia koska haluan hoitaa kotona n. 2v, mitä tuon ikäiset alle 1v edes hyötyy päiväkodeista?? Monella tuohon aikaan tosi paha eroahdistus äidistä eikä edes oma isä kelpaa. Ihankuin muualta ei voisi leikata. Tuskin olen ainoa joka päättää olla hankkimatta enempää lapsia tänne.
Mitään pakkosterilisaatiota ei ole sukupuolen korjauksessa. Lisääntymiskyvyttömyyttä todistaa lääkärin lausunto siitä, että on syönyt hormoneja. Siksi Suomessakin on mies tullut raskaaksi, kun lisääntymiskyky palautui hormonien lopetuksen jälkeen.