Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Täytän pian 32 ja haluaisin kai lapsen. Mutta vain yhden, ja sehän on jotenkin väärin ja lapsi menee pilalle.. jotenkin tuntuu ettei se yksi lapsi ole hyväksyttyä.
Ja mun mies ei halua tehdä lapsia tähän maailmaan. Sanoo että kaikki menee vain huonommin ja ihmisiltä vaaditaan yhä enemmän. Eikä se ole ihan onnellinen, sillä on omia ongelmia kuten meillä useimmilla on.
Niin kai mä sitten olen lapseton, en ihan omasta tahdostani vaan koska tää nyt meni näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kyse on tosi monesta seikasta.
1. En koe, että lapsen saaminen toisi elämääni enemmän plussalla alkavia asioita kuin miinuksella alkavia (oman ajan väheneminen, vähemmän rahaa omaan itseen jne.)
2. Sopivia miehiä ei ole. Tienaan hyvin ja olen tosi monitaitoinen. Suurin osa minusta kiinnostuneista miehistä ei voi tuoda elämääni mitään lisäarvoa. En rupea säälistä seurustelemaan jonkun reppanan kanssa.
3. Maailmanpoliittinen tilanne on todella epävarma. Suomalaiset ovat häviäjiä jos/kun köyhien maiden kansainvaellukset alkavat. Siinä samassa menee menojaan tasa-arvo, oikeuslaitos sekä tieteellinen maailmankuva. En haluaisi itse syntyä tulevaisuuden kauhuskenaarioon enkä halua samasta syystä sitä, että omaa geeniperimääni joutuu elämään mahdollisesti hyvinkin raadollisessa tulevaisuudessa.
Ideaalimaailmassa olisin halunnut löytää miehekkään ja perhettään suojelemaan pystyvän miehen. Haluaisin, että lapsillani olisi tulevaisuus, jossa taivas on kirkkaan sininen ja jossa ei tarvitse taistella omasta elintilastaan tai omien arvojensa puolesta.
Onhan se jatkunut jo pidempään. Nuoret eivät halua, mutta kolmikymppiset sitten jo haluavatkin.
Nainen_1989 kirjoitti:
Mulla ei oo ikinä ollu mitää äidinvaistoa.
Lapset tuntuu lähinnä rasittavilta ja ärsyttäviltä.
Lapset näkeminen ei herätä muuta kuin ärtymystä. En ole ikinä haaveillut niistä ja niiden hankkiminen tuntuu yhtä utopistiselta kuin ajatus ryhtymisestä astronautiksi.
Ei kiitos. Olen oikein tyytyväinen elämääni näin.
Mulla ihan samat tuntemukset ja yököttäisi jo se synnytyskin.
Mä en halua koska en halua joutua alistumaan yhteiskunnan ja ihmisten kyttäyskoneistolle. En halua käydä neuvoloissa kytättävänä ja arvosteltavana, olla vaarassa saada lasuja jos en kyttääjien mielestä toimi oikein tms. Elän miten huvittaa, ja onneksi aikuisella ihmisellä on itsensä suhteen siihen oikeus, kunhan ei lakeja riko. Jos olisi lapsi, asia muuttuisi täysin.
Toinen juttu on että tykkään elää epäsäännöllistä, boheemia elämää. Minä en ole koskaan ollut matkusteluihmisiä, tai mitä nyt näitä liitetäänkään mitä sinkut haluaa muka tehdä. Mä tykkään ihan vaan siitä että mun ei tarvi mennä nukkumaan mihinkään tiettyyn aikaan, koti voi olla välillä vapaasti vaikka kaatopaikka eikä se haittaa ketään, voin pelata tietokoneella tuntikausia rauhassa. Vetää vapaapäivänä vaikka päiväkännit jos huvittaa. Tällainen vapaus menisi lapsen myötä, ja pitäisi alkaa "kunnon ihmiseksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin lapsen, mutta yhteiskunta pakotti mut steriiliksi. Transsukupuolinen nuori aikuinen siis olen.
Ei transsukupuolisuus itsessään tee kestään steriiliä. Määritelmällisesti transsukupuolisuus on sitä, että sun ulkoinen ja sisäinen sukupuoli ei natsaa.
Jos sä olet vapaaehtoisesti käynyt läpi täydellisen sukupuolenkorjausprosessin menettäen siinä lomassa lisääntymiskykysi, niin sehän ihan sun oma valinta.
Juu oma valintanihan se oli, mutta on aika epäinhimillistä laittaa ihminen valitsemaan sen väliltä voiko lisääntyä, vai että tuletko tunnustetuksi sinä minä olet. Se on ihmisoikeuksien vastaista ja julmaa.
Selitätkö vähän, jos satut palstaa lukemaan vielä? Olisiko asiat voinut hoitaa myös niin, että olisit voinut vaihtaa sukupuolen identiteetin mukaisesti, mutta pysyä hedelmällisenä?
Olisi. Aloittaa hormonihoidot niin että menkat loppuvat, hommaa siitä sen todistuksen että on steriili, vaihtaa hetun, lopettaa testot hetkeksi että menkat palaavat. Sitten raskaaksi. Moni toimii näin. Ei kannata mennä sinne kohdunpoistoon heti ekana jos skidejä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Täytän pian 32 ja haluaisin kai lapsen. Mutta vain yhden, ja sehän on jotenkin väärin ja lapsi menee pilalle.. jotenkin tuntuu ettei se yksi lapsi ole hyväksyttyä.
Ja mun mies ei halua tehdä lapsia tähän maailmaan. Sanoo että kaikki menee vain huonommin ja ihmisiltä vaaditaan yhä enemmän. Eikä se ole ihan onnellinen, sillä on omia ongelmia kuten meillä useimmilla on.
Niin kai mä sitten olen lapseton, en ihan omasta tahdostani vaan koska tää nyt meni näin.
Kannattas alkaa ajattelemaan vähän vähemmän mitä muut muka ajattelee. Ne on lopulta ihan sun omia ajatuksia ja oletuksia. Ota vastuu omasta elämästäsi. Jos haluat sen yhden lapsen niin teet sen yhden. Aika monessa perheessä on yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. En ole ikinä tykännyt lapsista
2. Minulla ei ole ikinä ollut "äidillisiä" piirteitä
3. En koe, että olisin hyvä äiti ja tasapainoinen vanhempi
4. Tulevaisuus huolestuttaa: sodat, ilmastonmuutos ja etelän väestön liikkuminen pohjoisempaan maanosaan..
Miksi tätä pitää edes selitellä? Jokaisen oma valinta.
t. N25
Ihmettelen vaan kun moni näistä, jotka ei halua lapsia, ottavat silti koiria ja muita kotieläimiä riesoiksensa. Onhan koiran ulkoiluttamiset aamuin illoin yms. aika sitovaa puuhaa. Menee varmaan aikaa jopa enemmän kuin lapsen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vaan kun moni näistä, jotka ei halua lapsia, ottavat silti koiria ja muita kotieläimiä riesoiksensa. Onhan koiran ulkoiluttamiset aamuin illoin yms. aika sitovaa puuhaa. Menee varmaan aikaa jopa enemmän kuin lapsen hoitoon.
En ottaisi koiraakaan, koska hirveä vaiva, mutta se ei sentään huutaisi ja kitisisi ja estäisi omistajansa nukkumista ensimmäisiä vuosia toisin kuin vauva. Koiran ottamisen takia myöskään naisen ei tarvitse vaarantaa terveyttään pitkällä raskaudella ja synnytyksellä. Jne jne
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vaan kun moni näistä, jotka ei halua lapsia, ottavat silti koiria ja muita kotieläimiä riesoiksensa. Onhan koiran ulkoiluttamiset aamuin illoin yms. aika sitovaa puuhaa. Menee varmaan aikaa jopa enemmän kuin lapsen hoitoon.
Melkoinen koira on varmaan kyseessä, jos sen ulkoiluttamiseen menee enemmän aikaa kuin lapsen hoitoon...
Sitäpaitsi monessa lapsiperheessäkin on koiria ja muita kotieläimiä. Miten ihmeessä he mahtavat taakastaan selviytyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen useamman lapsen nelikymppinen äiti ja tällä kokemuksella voin sanoa että arvostan vapaaehtoisesti lapsettomia. Kaikista niistä syistä mitä tässä ketjussa on lueteltu. Omilta lapsiltani en aio odota lapsen hankintaa. En tietenkään tuomitse vaikka hankkisivat.
Johtuu pelosta, kun työelämä on niin epävarmaa. Itsekin lykkäsi päätöstä pitkään tämän pelon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän pian 32 ja haluaisin kai lapsen. Mutta vain yhden, ja sehän on jotenkin väärin ja lapsi menee pilalle.. jotenkin tuntuu ettei se yksi lapsi ole hyväksyttyä.
Ja mun mies ei halua tehdä lapsia tähän maailmaan. Sanoo että kaikki menee vain huonommin ja ihmisiltä vaaditaan yhä enemmän. Eikä se ole ihan onnellinen, sillä on omia ongelmia kuten meillä useimmilla on.
Niin kai mä sitten olen lapseton, en ihan omasta tahdostani vaan koska tää nyt meni näin.Kannattas alkaa ajattelemaan vähän vähemmän mitä muut muka ajattelee. Ne on lopulta ihan sun omia ajatuksia ja oletuksia. Ota vastuu omasta elämästäsi. Jos haluat sen yhden lapsen niin teet sen yhden. Aika monessa perheessä on yksi lapsi.
Kiitos, olet oikeassa. Jos mieheni tahtoisi lapsen niin suostuisin varmaan heti, ihan sen yhden lapsen. Tai kaksi, jos mies tahtoisi. Mutta se ei todellakaan tahdo. Ja voin olla ilmankin lapsia, tuntuisi hullulta dumpata mies ja "hankkia" uusi lapsen takia. Silti olen hieman surullinen.
Älkää tehkö tähän väkivaltaiseen, välinpitämättömään, epäluotettavaan maailmaan todellakaan lapsia. Herrat täällä vaan porskuttaa eikä ajattele ku itseään ja mistä sais lisää rahaa väännettyä toisten selkänahasta luontoa kunnioittamatta.
Vierailija kirjoitti:
kaksi taustatekijää.
Köyhyys koska nykynuoret on laitettu maksamaan edellisten sukupolvien törsäilyt. Ei ole sitä taloudellista turvallisuutta että voisi perustaa perheen,
Sosiaalinen romahdus. Luottamus ihmisiä ja yhteiskuntaa jne kojtaan on nollassa ja sosiaalinen media vaan pahentaa kaikkea entisestään. Ilman luottamusta ei perusteta perheitä.
Tähän kuitenkin toivois jonkinlaista esimerkkiä edellisten sukupolvien törsäilyistä. Ihan oikeasti.
Se, että nykyään ei ole enää työpaikkoja, johtuu kyllä jostain ihan muusta. Automaatiosta se johtuu, se että kaikki tehdään digitaalisesti. Ei tarvita enää käsipareja, niin kuin ennen. Kaikki keskitetään ja ihmistyövoimaa yritetään vähentää niin paljon kuin mahdollista, ja kun se ei lopulta ole enää mahdollista, lopetetaan tuotantolaitos Suomessa ja siirretään se halvan työvoiman maahan. Mihinkäs Uruguaihin se UPM:kin uuden tehtaan taas rakentaa. Ei tarvita suomalaisia paperityöntekijöitä. Mennään maahan, missä palkat on murto-osa suomalaisten palkasta. Suomalaista työntekijää ei tarvita enää mihinkään. Jostain Kirgiisiasta tulee tänne maanrakentajiakin töihin, kun niille ei tarvitse maksaa paljon mitään. Totta kai se heille on edullista, kun omassa maassaan sillä palkalla elää ruhtinaallisesti. Jotakin on perusteellisesti vinksallaan, eikä siitä ole vastuussa yksikään edellisten sukupolvien peruspertti. Nykymaailmassa vallitse rikkaitten ahneus, mikään ei riitä. Tätä ahneutta esiintyy nykynuorissakin sukupolvissa, eivät ne siitä ole miksikään jalostuneet. Kun synnyt kultalusikka suussa, sen lusikan haluat suussasi pitää maksoi mitä tahansa, mieluummin useita lusikoita samaan suuhun, vaikka siitä seuraisikin se, että naapuri menettää sen vaivaisen puulusikkansakin.
Kun liityttiin EU:hun, yksi sitä puoltava valttitekijä oli vapaa työvoiman liikkuvuus EU:n rajojen sisällä. Eli nyt on nuorilla mahdollisuus hakeutua töihin minne tahansa Euroopassa, siitä vaan.
Sitä en ihmettele, ettei lapsia synny yhtä paljon kuin ennen. Tämähän on yleinen ilmiö koko länsimaisessa järjestelmässä. Nuoruus kestää nykyään kauemmin kuin koskaan ennen ja perheen perustamiselle on lukuisia muita vaihtoehtoja. Varsinkin naisille maailma on avautunut aivan eri tavalla kuin edellisten polvien aikana.
Itse siitä syystä, että tunnen olevani pitkällä tähtäimellä huono vanhempi. Ärsyynnyn todella helposti, ja pelkään sitä kipua jonka raskaus ja synnytys tuo. Kun on ison osan teini-iästä kärsinyt masennusta ja emotionaalista kipua on tullut koettua, aloin pelkäämään kipua. En halua repiä sisuskalujani tai mahaani synnyttääkseni muksun, jota en tule kumminkaan kestämään kovin pitkään, ja kun tuleivaisuus on niin hatara. Onnea teille, jotka synnytätte lapsen sillä mahdollisuudella, ettei hän kasva edes 50-vuotiaaksi, ennenkuin ilmastonmuutos tai muu katastrofi pyyhkii meidät planeetalta totaalisesti, tai elämästä tulisi taloudellisesti liian hankalaa.
Yksi syy lasten haluamattomuuteeni perustuu omiin koulukiusaamiskokemuksiin ja niistä seuranneisiin vakaviin mielenterveysongelmiin. Nyt, 42-vuotiaana, tuntuu siltä että jos hankkisin lapsen ja häntä kiusattaisiin koulussa, lähtisin todennäköisesti lyömään lapseni kiusaajan lapiolla kuoliaaksi. Ei varsinaisesti yhteiskunnallisesti rakentavaa toimintaa, vai mitä olette mieltä?
Oma lapsuus ei ollut kovinkaan häävi. En halua, että minunkin lapseni jouduttaisiin erottaa perheestään ja ottaa huostaan.
Hankkisin lapsia heti, mutta on opiskelut kesken eikä oo sitä miestä, jonka kanssa hankkia lapsia.