Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Mä nään työssäni paljon nuoria ja nuoria aikuisia. Pakko sanoa, että ihan tässä 96-02 aikana syntyneiden kohdalla on ihan järkyttävä muutos.
Tietynlainen nöyryys ja kiitollisuus on ihan poissa. Töihin ei mennä, jos ei huvita. Kouluun ei mennä, jos ei huvita. Eikä oikein kesälläkään ole kiva olla töissä, kun häiritsee festareita ja matkustamista. Siis ihan todella välinpitämättömiä. Omaan kotiin muuttaessa mukaan lähtee Marimekkoa ja artekkia.
En yhtään ihmettele, että moni jättää lapset hankkimatta ihan sen työmäärän ja vaivan takia. Some täyttää elämän. Ei enää tarvii tehdä kotiin perhettä seuraksi, kun seuraa on 24/7 puhelimessa.
Enkä nyt siis tarkoita, että yhdenkään - 02 syntyneen tarvis vielä lapsia tehdä, mutta asenne on aika selkeä.
En itsekään ihan ikäloppu ole vielä, mutta kyllä aikoinani muistan kuinka iloisia oltiin kesätöistä. Kuka pääsi Siwan kassalle ja kuka vanhainkotiin tai jakamaan lehtiä. Nykyään ei oo ees hakijoita, johtuuko sitten siitä, että nää alkaa olla suurten ikäluokkien lapsenlapsia ja lapsenlapsia on vanhuksiin nähden vähän niin siltähän sitä avustusta saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itsekään ihan ikäloppu ole vielä, mutta kyllä aikoinani muistan kuinka iloisia oltiin kesätöistä. Kuka pääsi Siwan kassalle ja kuka vanhainkotiin tai jakamaan lehtiä. Nykyään ei oo ees hakijoita, johtuuko sitten siitä, että nää alkaa olla suurten ikäluokkien lapsenlapsia ja lapsenlapsia on vanhuksiin nähden vähän niin siltähän sitä avustusta saa.
Allekirjoitan näin -82 syntyneenä tämän kohdan aina töitä tehneenä siitä asti kun oli mahdollista. En siltikään halua lapsia, en usko, että tähän on vain yhtä syytä nuorten kohdalla. Itse koen vain, että en sovi isäksi ja epäonnistuisin varmaan kasvattajana kun on tullut seurattua sivusta mitä hyvältä vanhemmilta vaaditaan. Eipä tosin ole puolisoakaan.
M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun mielestä lapsettomuus on jo varsinkin isoissa kaupungeissa niin yleistä, ettei lisääntymiseen mitään sosiaalista painetta ole kuin korkeintaan vanhemmilta sukupolvilta. Itse asiassa omassa noin kolmekymppisten kaveripiirissäni valintaani yrittää lasta on pidetty vähän hulluna ja olen lastensaantihalujeni kanssa selvässä vähemmistössä. Siinähän menettää oman ajan, monet nautinnot, orastavan urakehityksen ja pahimmassa tapauksessa kehonsa. Ihmiset siis nykyään tiedostavat paremmin riskit ja hyvä niin. Lapsen kuuluukin olla haluttu, muuten kitkee vain katkeruutta.
Siis kylvää eikä kitke :D
Kylvää niin kitkee, sama lopputulos.
Enpä tiedä. Omassa nuoruudessani perheen perustaminen oli niin luonnollinen asia, että me tytöt ihan kilpaa avioiduttiin. Alettiin odottamaan vauvaa alta 2-kymppisinä.
Nämä liitot ovat kestäneet paremmin kuin nykypolvella. Meillä oli lyseon luokkakokous jossa näitä muisteltiin ja pohdittiin.
Itselläni on kolme aikuista lasta, kahdeksan lastenlasta ja kaksi lapsenlapsenlasta.
Jos en olisi saanut omia, olisin adoptoinut.
En osaisi kuvitella vanhuudenpäiviäni yksinäisenä. Liioin en ole ruvennut hoitomummoksikaan.
Kohdallani koen, että näin elämä on ihanaa!
t. mummo 61v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin lapsen, mutta yhteiskunta pakotti mut steriiliksi. Transsukupuolinen nuori aikuinen siis olen.
Ei transsukupuolisuus itsessään tee kestään steriiliä. Määritelmällisesti transsukupuolisuus on sitä, että sun ulkoinen ja sisäinen sukupuoli ei natsaa.
Jos sä olet vapaaehtoisesti käynyt läpi täydellisen sukupuolenkorjausprosessin menettäen siinä lomassa lisääntymiskykysi, niin sehän ihan sun oma valinta.
Juu oma valintanihan se oli, mutta on aika epäinhimillistä laittaa ihminen valitsemaan sen väliltä voiko lisääntyä, vai että tuletko tunnustetuksi sinä minä olet. Se on ihmisoikeuksien vastaista ja julmaa.
Eli väärään sukupuoleen syntyneeksi itsensä kokenut?
Sukupuoli on biologinen määritelmä, siksi sitä ei muuteta tuntojen mukaan. Jo se että sukupuolenkorjausleikkauksella katsotaan sukupuolen vaihtuvan on myönnytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme molemmat työttömiä. Pätkätöitä silloin tällöin. Sosiaalietuudet pienet. Asunto 32 neliötä. Just just tullaan toimeen vanhempien ja ruuanjakelun avulla. Ei muutoinkaan innosta lasten hankinta tähän maailman pahuuteen.
Surkeat geenit(skitsofreniaa suvussa,sydän sairauksia sekä otsalohko rappeumaa)mielenterveys ongelmat ja pätkätyöllisyys.Mitä järkeä siihen soppaan on lapsia hankkia? Kärsisivät vain reppanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikki lasten kanssa liikkuvat naiset ovat normaalipainoisia. Siksi oletan, että naisten lisääntynyt ylipaino on syynä lasten määrän vähenemiseen.
En usko että olisi pelosta tai rohkeudesta kyse vaan järjestä. Moni nuori aikuinen on nähnyt kuinka todennäköistä on ero ensimmäisistä vakavista suhteissa. On oletettavaa että haluavat jälkikasvua mutta kun ikää tulee lisää ja "turvallisempaa" parisuhdetta.
Itse olisin halunnut jo nuorena aikuisena onneksi minua fiksumpi kumppani ei halunnut vielä silloin. Ja toisen pitkäaikaisen kumppanin kanssa minulla oli järkeä päässä enemmän ja jarruttelin. Ja jälkiviisaana onneksi jarruttelin kun nainen lähti toisen matkaan.
Tietenkin nyt lähempänä neljääkymppiä harmittelen että ei ole vieläkään jälkikasvua ja alkaa vähitellen vaikuttamaan siltä että saatan jäädä lapsettomaksi. :-( Joten nyt en enää osaa sanoa omalta kohdalta oliko kyseessä järjestä vai tyhmyydestä. :-S (Taloudellisesti voi aina valehdella itselle että järjellä ollaan menty.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy lasten haluamattomuuteeni perustuu omiin koulukiusaamiskokemuksiin ja niistä seuranneisiin vakaviin mielenterveysongelmiin. Nyt, 42-vuotiaana, tuntuu siltä että jos hankkisin lapsen ja häntä kiusattaisiin koulussa, lähtisin todennäköisesti lyömään lapseni kiusaajan lapiolla kuoliaaksi. Ei varsinaisesti yhteiskunnallisesti rakentavaa toimintaa, vai mitä olette mieltä?
Todella monien ongelmien (siis jos ajatellaan, että muuten haluaisi lapsen) taustalta löytyy koulukiusaamistrauma. Yhteiskunnan kannattaisi puuttua koulukiusaamiseen paljon järeämmin keinoin kuin nykyään.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
En usko että olisi pelosta tai rohkeudesta kyse vaan järjestä. Moni nuori aikuinen on nähnyt kuinka todennäköistä on ero ensimmäisistä vakavista suhteissa. On oletettavaa että haluavat jälkikasvua mutta kun ikää tulee lisää ja "turvallisempaa" parisuhdetta.
Itse olisin halunnut jo nuorena aikuisena onneksi minua fiksumpi kumppani ei halunnut vielä silloin. Ja toisen pitkäaikaisen kumppanin kanssa minulla oli järkeä päässä enemmän ja jarruttelin. Ja jälkiviisaana onneksi jarruttelin kun nainen lähti toisen matkaan.
Tietenkin nyt lähempänä neljääkymppiä harmittelen että ei ole vieläkään jälkikasvua ja alkaa vähitellen vaikuttamaan siltä että saatan jäädä lapsettomaksi. :-( Joten nyt en enää osaa sanoa omalta kohdalta oliko kyseessä järjestä vai tyhmyydestä. :-S (Taloudellisesti voi aina valehdella itselle että järjellä ollaan menty.)
Lähipiirissä harvalla nuorella on uskoa, että parisuhteet kestäisivät yksiavioisena loppuelämän ajan, niin perhepaketti ei juuri houkuttele tästäkään syystä.
Helpompi vaan hyväksyä ihmisten taipumus sarjamonogamiaan, kuin uskoa naivisti johonkin loppuelämän kestäviin onnellisiin avioliittoihin. Vanhempiemme ikäpolven erotilastot kertovat jo karua kieltään. Minkähänlaiset lukemat ovat meidän nykyisellä individualistisemmalla tinder sukupolvella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Motivaatio banaani kirjoitti:
Surkeat geenit(skitsofreniaa suvussa,sydän sairauksia sekä otsalohko rappeumaa)mielenterveys ongelmat ja pätkätyöllisyys.Mitä järkeä siihen soppaan on lapsia hankkia? Kärsisivät vain reppanat.
Otsalohko rappeuma, periytyykö useinkin? Jos, niin on selvä, ettei pidä lapsia hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että olisi pelosta tai rohkeudesta kyse vaan järjestä. Moni nuori aikuinen on nähnyt kuinka todennäköistä on ero ensimmäisistä vakavista suhteissa. On oletettavaa että haluavat jälkikasvua mutta kun ikää tulee lisää ja "turvallisempaa" parisuhdetta.
Itse olisin halunnut jo nuorena aikuisena onneksi minua fiksumpi kumppani ei halunnut vielä silloin. Ja toisen pitkäaikaisen kumppanin kanssa minulla oli järkeä päässä enemmän ja jarruttelin. Ja jälkiviisaana onneksi jarruttelin kun nainen lähti toisen matkaan.
Tietenkin nyt lähempänä neljääkymppiä harmittelen että ei ole vieläkään jälkikasvua ja alkaa vähitellen vaikuttamaan siltä että saatan jäädä lapsettomaksi. :-( Joten nyt en enää osaa sanoa omalta kohdalta oliko kyseessä järjestä vai tyhmyydestä. :-S (Taloudellisesti voi aina valehdella itselle että järjellä ollaan menty.)
Lähipiirissä harvalla nuorella on uskoa, että parisuhteet kestäisivät yksiavioisena loppuelämän ajan, niin perhepaketti ei juuri houkuttele tästäkään syystä.
Helpompi vaan hyväksyä ihmisten taipumus sarjamonogamiaan, kuin uskoa naivisti johonkin loppuelämän kestäviin onnellisiin avioliittoihin. Vanhempiemme ikäpolven erotilastot kertovat jo karua kieltään. Minkähänlaiset lukemat ovat meidän nykyisellä individualistisemmalla tinder sukupolvella?
Jep. Erosin tässä pari vuotta sitten pitkästä suhteesta, ei koskaan tehty lapsia. Tajusin, että todennäköisesti en ole sellainen ihminen, jonka on edes järkevää pyrkiä mihinkään loppuelämän suhteeseen, ainakaan ennen kuin on melko vanha. Harkitsen silti vielä lapsia nykyisen mieheni kanssa, ja ajatus on että toki pyritään olemaan yhdessä niin että saa lapsen täysi-ikäiseksi, mutta sen jälkeen ei ainakaan tarvitse purra hammasta ja olla yhdessä väkisin jos enää ei tunnu siltä. Tietysti toivon, että tuntuisi, mutta realisti kun olen, tiedän ettei siinä välttämättä niin käy. En siis näe väljähtynyttä suhdetta, jossa väkisin pyritään vain olemaan yhdessä ikuisesti ä, mitenkään itseisarvona. Ollaan puhuttu asiasta avoimesti, ja ollaan aika samoilla linjoilla, kummallakaan ei enää tässä iässä ole ruusuisia kuvitelmia siitä että hyvätkään suhteet kestäisivät ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsien tekeminen nyt yksinkertaisesti on vaan vanha juttu! Nyt on uusi aika ja uudenlaiset elämisen tavat.
Voin ihan rehellisesti sanoa että en ikinä olisi hankkinut lasta jos olisin tietänyt millaista on lapsiperhearki. Olen nyt jo onneksi 49v. ja lapseni täyttää vielä tässä kuussa 18.
En tiedä miksi haluaisin lapsia. Suvussa paljon sairauksia, minulta saa huonoja geenejä. Nytkään ei ole aikaa mihinkään kivaan elämässä. En saa nukuttua kunnollisia yöunia ilman lastakaan. Nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. Jos joku lapsista nauttii niin niitä hankkikoot. Minä en ole yksi niistä.
En pelkää lapsiperhe-elämää, mutta maailma on aivan pilalla. Ei olisi reilua tehdä tänne lapsia. Mahdollisuudet jatkuvuudelle on pilattu.
Aina kuvitellaan että kyse on jostain mukavuudenhalusta, kun todellisuudessa tuo mukavuudenhalu on riistänyt meiltä tulevaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin lapsen, mutta yhteiskunta pakotti mut steriiliksi. Transsukupuolinen nuori aikuinen siis olen.
Ei. Sinä valitsit sellaiset ”hoidot”, jotka hoitivat tämänkin asian siinä sivussa. Turhaan täällä provoilet. Ja tuskin edes olet trans.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin lapsen, mutta yhteiskunta pakotti mut steriiliksi. Transsukupuolinen nuori aikuinen siis olen.
Ei transsukupuolisuus itsessään tee kestään steriiliä. Määritelmällisesti transsukupuolisuus on sitä, että sun ulkoinen ja sisäinen sukupuoli ei natsaa.
Jos sä olet vapaaehtoisesti käynyt läpi täydellisen sukupuolenkorjausprosessin menettäen siinä lomassa lisääntymiskykysi, niin sehän ihan sun oma valinta.
Juu oma valintanihan se oli, mutta on aika epäinhimillistä laittaa ihminen valitsemaan sen väliltä voiko lisääntyä, vai että tuletko tunnustetuksi sinä minä olet. Se on ihmisoikeuksien vastaista ja julmaa.
Voihan se tuntua julmalta, mutta tiesit kuitenkin vaihtoehdot. Ilman sterilisointia olisit voinut vielä lisääntyä. Olet itse valinnut. Pidit ilmeisesti sukupuolen korjausta tärkeämpänä kuin lisääntymiskykyä. Sukupuolen korjauksen jälkeen lisääntyminen on ehkä jotain, mikä ei ole nykytekniikoilla tai etiikalla mahdollista.
Eipä täällä saa olla enää omia mielipiteitäkään.