Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Siis aivan perseestähän tämä on, herätä lauanrtaina (ja huomenna,myös) 0600 kuskaamaan penskoja harrastuksinsa, tätä jatkunut jo vuosikausia. Kun olis tiennyt etukäteen tämän(kin) niin olisi lapset jäänyt tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan seurustellut, enkä ole koskaan käynyt myöskään treffeillä yhdenkänä naisen kanssa. En käsitä miksi mulle on geenilotossa annettu niin epäviehättävät kasvonpiirteet. M32. 

Kävisikö sinulle epäviehättävä nainen? Esim lihava?

No ei tietenkään hänelle käy :D Etkö ole kuullut sitä (miesten lanseeraamaa) mantraa, jonka mukaan mies on paljon ulkonäkökeskeisempi kuin nainen ja tästä syystä he voivat seurustella vain kauniiden ja seksikkäiden naisten kanssa. Naisille miehen ulkonäön kuuluisi olla täysin yhdentekevä ja jos oma pärstä ei kauneimmille kelpaa, niin vika on silloin nirsossa pihtarih**ranaisessa. Sitten ihmetellään keski-ikäisenä miksei "ketään löydy" ja huudellaan katkerana pitkin nettiä.

Vierailija kirjoitti:

Tiivistettynä: Lapsettomuutta aiheuttaa raha ja tarkemmin sen puute. So simple. Emmekä ole ainoita.

Höpö höpö. Koko muu maailma onnistuu lisääntymään, vaikka koko perhe eläisi alle dollarilla per päivä. Niin onnistuttiin Suomessakin vielä 70-luvulla, vaikka rahat oli monessa perheessä paljon tiukemmalla kuin yhdessäkään nykypäivänä. Ei se "rahattomuus" mitään aiheuta, vaan luulo, että lasten kanssa pitäisi pystyä ylläpitämään samanlaista elintasoa kuin ennen niitä eikä mistään kivasta tarvitsisi ikinä luopua.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan miettinyt Helsingin asuntomarkkinoiden vaikeuden vaikutusta asiaan? Mutuilisin, että moni punnitsee lasten hankkimista monelta eri kantilta nykyisin: mitä plussia, mitä miinuksia? Moni kolmikymppinen haluaa asua nimenomaan palveluiden äärellä, kantakaupungissa tai sen lähettyvillä. Helsingissä lasten hankkiminen tarkoittaa aika automaattisesti pakkoa muuttaa pois kantakaupungista, koska asunnot ovat niin törkeän hintaisia. Ihan pikkulasten kanssa kantakaupungin ylihintaisessa kaksiossa voi vielä asua, mutta kouluikäinen tarvitsee jo oman huoneen.

Oletko itse miettinyt, että Helsingin ulkopuolellakin asuu neljä ja puoli miljoonaa ihmistä? Ei tässä ilmiössä pelkästään Helsingistä puhuta, kyllä ne lapset jää nykyisin tekemättä ihan ympäri Suomea asumisen kalleudesta riippumatta.

Itse näen, ettei kyse ole rohkeudesta eikä pelosta. Suomesta on ajan saatossa tullut maa, jossa vastuuta on kasvatuksella ja politiikalla ostettu kansalaisten vastuunkanto pois. Pienillä asioilla, kuten normien asettamisella ja vastuutahon nimeämisellä. Jos jotain sattuu, niin aina löytyy ensimmäiten joukossa niitä ihmisiä, jota huutaen kysyvät "kenen vastuu".

Esimerkkinä ihan vaikka kävelykatujen hiekotus. Kyllä normaaliälyinen tajuaa, että pakkasen ja veden yhdistelmällä syntyy liukasta jäätä. Silti niillä liukkailla kengillä on pakko lähteä talvella, sen sijaan, että ihmiset ostaisivat hyväpohjaiset kengät. Tai sitten on ajateltu, että lapsia ei voi komentaa tekemään kotitöitä tai autot pumpattu täyteen tekniikkaa. Kyllä lapselta voi vaatia jo varhain osallistumaan kotitöihin tai kuskia ajamaan hiljempaa. Hyvä esimerkki on porraskaiteille asetetut normit. Kaidepinnojen väli saa olla x määrän, ettei kukaan lapsi tipu tai työnnä päätään niiden väliin. Tai sillä se normi on perusteltu. Sata vuotta sitten tätä normia ei ollut, mutta ei ole rekisterissä yhtään tapaustakaan, että lapsen pää sinne väliin olisi jäänyt tai välistä tippunut. Nyky vanhemman ei tarvitse enää kaitsea ja opettaa lastansa käyttäytymään portaissa. Jos jotain sattuu, niin taas huudellaan "kenen vastuu" ja nostetaan taloyhtiötä vastaan syyte. Ei ne kaupunkien vanhojen rakennusten kaidepinnat ole vieläkään muuttuneet, mutta ei ole yhtään sellaista tapahtumaa  rekisteröity vieläkään, että lapsi olisi väliin juuttunut. Ei poliitikonkaan tarvitse vastuutaan kantaa. Vaaleissa voi luvata mitä vain. Poliitikko voi tehdä päätöksiä, joiden seurauksiin voi vain nostella olkiaan, kuten esim. vanhusten hoito. 

Jos emme opi ottamaan vastuuta jo lapsena, niin emme halua sitä aikuisenakaan. 

Ei oo kyse rohkeudesta. Miehet ei halua lapsia ja nyt muka naisetkin menee siihen mukaan. Ei ihme kun eronneet yh kelpaavat miehille.

Se on viisautta. Maailmassa on jo liikaa ihmisiä. Milloin tajutaan, että liika ihmismäärä on se, joka tuhoaa maapallon?

Syntyvyyden laskuun syy ei suinkaan ole, etteikö naiset edelleen synnyttäisi lapsia, edellisten vuosikymmenien tapaan, vaan synnytysikäisiä naisia on aivan liian ja heidän pitäisi tehdä useampi kuin kaksi lasta.

Syntyvyyden lasku on alkanut jo 70-luvulta alkaen, jolloin perheessä riitti 1-2 lasta, kun synnytysikäisiä (suuret ikäluokat) oli paljon, mutta sama määrä lapsia, ei enää riitä tänä päivänä.

Jotenkin hassua, kun puhutaan ettei tämän päivän naiset enää synnytä, kun keskustelua ei käydä todellisesta syistä, koska jos syntyvyys pysyisi vakaana, heidän pitäisi tehdä useampi lapsi, kuin aikaisemmat sukupolvet.

1. Ei ole tarpeeksi hyvin maksavia työpaikkoja...

2. Velkaannutaan jo nuorena koska ei ole työpaikkaa

3.Naiset ovat nostaneet kriteerejään (haluavat sellaisen lihaksikkaan bodaaja prinssin) vaikka näyttävät petolinnulta

4. ''kiireinen elämä''

ja vielä riittää monta muuta syytä....

Suomessa syntyvyys alhaista. Montakohan aborttia tehdään. Sitten ne jotka haluaa lapsen mutta kärsii lapsettomuudesta. N 30 000.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua vankilaan, tarkoittaako se vain että ei osaa sitoutua vankilatuomioon ja pelkää vankilaa?

Jos perheen perustaminen nähdään vankilaan joutumisena niin aika vahvasti omaan korvaan kuulostaisi, että se nähdään asiana jota pelätään :D

Kyllä minun kohdallani halu lapsettomuuteen johtuu puhtaasti pelosta, en tajua mistä muustakaan se voisi johtua: Pelkään niitä kaikkia fyysisiä ja sosiaalisia rajoitteita joita raskaus ja synnytys tuo mukanaan ((you know, kipu ja huono olo, liikkumisen vaikeudet, raskaus- ja muut arvet, mahdolliset komplikaatiot, ruokavalio, matkustuksen rajoitteet, lista jatkuu loputtomiin...). Pelkään sitoutua elävään ihmisolentoon vähintään 18 vuodeksi. Pelkään että joudun yksin kantamaan vastuun ja huolehtimaan lapsesta, jos lapsen isä ei pystykään syystä tai toisesta sitoutumaan vanhemmuuteen. Pelkään sitä taloudellista taakkaa, joka lapsesta aiheutuu. Pelkään, että menetän paljon vapauksia joita minulla on lapsettomana eli ei voi vain tehdä mikä tai milloin vain sattuu huvittaan (matkailu, yöelämä ja päihteet, oma aika ja rauhoittuminen yksin, liikunta ja harrastukset...). Pelkään joutuvani liian pitkäksi aikaa pois työelämästä tai vaihtoehtoisesti uuvun lapsiarjen ja työelämän yhdistämiseen, tykkään nykyisestä työstäni ja haluan kouluttautua lisää. Pelkään (tai enemmänkin ällöttää) lapsen mukanaan tuomia tauteja ja sairastelukierteitä, lapsen kuola ja muut ruumiineritteet ällöttää. Pelkään, että lapsi onkin vakavasti sairas, kehitysvammainen tai muuten vain erityisen vaativa, tätähän ei koskaan voi täysin tietää ennen kuin se syntyy ja kasvaa. Pelkään että minä itse sairastun fyysisesti tai psyykkisesti enkä pystyisi huolehtimaan kunnolla lapsesta. Pelkään, että kokisin lapsiarjen niin raskaaksi ja ahdistavaksi, että haluaisin luopua lapsestani; en kestäisi sitä että häpeää ja itsesyytöstä siitä, että epäonnistun vanhempana ja riistän elävältä ihmiseltä terveen kiintymyssuhteen ja tukevat lähtökohdat hyvään elämään. Mielestäni tässä maailmassa on ihan tarpeeksi kärsiviä, viattomia lapsia holtittoman ja vastuuttoman lisääntymisen tuloksena. Pelkään, että lapseni joutuisi elämään ja selviytymään liian epävakaassa maailmassa (ilmastonmuutos, työttömyys, poliittiset konfliktit, rikollisuus..).

Kyllähän näitä syitä on. Itseasiassa kysymys kuuluu, kuka on niin tyhmä tai itsekäs ettei ymmärrä pelätä lapsen hankintaa?

Pelkureita äidin oomme kaikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua vankilaan, tarkoittaako se vain että ei osaa sitoutua vankilatuomioon ja pelkää vankilaa?

Jos perheen perustaminen nähdään vankilaan joutumisena niin aika vahvasti omaan korvaan kuulostaisi, että se nähdään asiana jota pelätään :D

Nyt ihmiset ihan oikeasti. Ei sen valitun lapsettomuuden takana aina ole jotakin perustavanlaatuista asennevammaa ja liutaa tekosyitä. Kaikille ei vain muodostu tarvetta hankkia lasta. Jos jotakin ei yksinkertaisesti halua, tietenkin se näyttäytyy omissa silmissä epämiellyttävänä vaihtoehtona.

Oman lapsettomuuden perustelu tuntuu vähän samalta kuin yrittäisi selittää miksi ei halua ryhtyä viemärisukeltajaksi, muuttaa Alaskaan tai hankkia koiraa samalla kun toinen osapuoli kuittaa kaiken tekosyiksi. "Haluut kuitenkin!"

No en mitenkään yleistä, mutta tunnen neljä n. 35-50 v pariskuntaa ja syyksi lapsettomuudelleen nämä kaikki ovat sanoneet, että eivät jaksa. Elämä on hlepompaa kun huolehdittava vain itsestään. Heillä kaikilla on monta koiraa ja ne kuulemma riittävät, niissäkin on riittävästi huolehdittavaa. Mitään "ihmeellistä" eivät ole elämässään tehneet, eivät matkustele, eivät ole ammatin hankkimisen jälkeen opiskelleet mitään, heillä ei ole mitään erityisiä harrastuksia. Kaikki  asuvat ok-talossa maalla ja ei ole rahasta puutetta, vaikka eivät mitään rikkaitakaan ole.

Yksi näistä on hyvä ystäväni ja hänen kanssaan olen aiheesta enemmäkin jutellut. Hän sanoo, että lapset, sen enempää kuin oikeastaan mikään muukaan ei ole häntä koskaan kiinnostanut. Hän meni töihin heti valmistuttuaan, tekee edelleen viisikymppisenä samaa työtä samassa paikassa. Työ on kuulemma äärimmäisen tylsää, mutta kun mikään muukaan ei kiinnosta enempää eikä jaksa opiskella. Illat kuluu sohvalla ja koirien kanssa lenkkeillessä. Viikonloput menee lähinnä nukkuessa.  Ystäväni aina ihmettelee, että miten minä jaksan olla niin aktiivinen, on harrastuksia, sisustan kotia, hoidan puutarhaa, olen töissä, olen opiskellut uuden ammatin, miehen kanssa teemme yhdessä kaikenlaista mukavaa, heillä kuulemma kumpikin on omissa oloissaa, nainen telkun ääressä ja mies tietokoneella. Meidän lapset tosin on jo lähes aikuisia, joten aikaahan on taas vaikka mihin. Lasten ollessa pieniä, riitti kun kävi töissä ja harrasti liikuntaa. Eli olisko niin, että ennen kaikki hankki lapsia, kun oli vähän kuin pakko, nyt ne, jotka eivät tunne jaksavansa, voivat jättää lapset hankkimatta? Ja sanottakoon, että minulle on aivan sama, hankkiiko joku lapsia vai ei, jokaisen oma asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan miettinyt Helsingin asuntomarkkinoiden vaikeuden vaikutusta asiaan? Mutuilisin, että moni punnitsee lasten hankkimista monelta eri kantilta nykyisin: mitä plussia, mitä miinuksia? Moni kolmikymppinen haluaa asua nimenomaan palveluiden äärellä, kantakaupungissa tai sen lähettyvillä. Helsingissä lasten hankkiminen tarkoittaa aika automaattisesti pakkoa muuttaa pois kantakaupungista, koska asunnot ovat niin törkeän hintaisia. Ihan pikkulasten kanssa kantakaupungin ylihintaisessa kaksiossa voi vielä asua, mutta kouluikäinen tarvitsee jo oman huoneen.

Oletko itse miettinyt, että Helsingin ulkopuolellakin asuu neljä ja puoli miljoonaa ihmistä? Ei tässä ilmiössä pelkästään Helsingistä puhuta, kyllä ne lapset jää nykyisin tekemättä ihan ympäri Suomea asumisen kalleudesta riippumatta.

Kallista on myös Tampereella, Turussa, Espoossa, Vantaalla jne. Kasvukeskuksissa ja niiden ympäristökunnissa asuu jo varmaan puolet lisääntymisikäisistä, joten kyllä asumisen hinnalla on aivan oikeasti merkitystä perheen perustamiseen. Ja vaikka jossain Kangasalan sivukylällä olisikin edullisempaa, sieltä on jo niin pitkä matka työpaikkoihin, että ei moni halua sinnekään lähteä suurempaa perhettä perustaa, kun autossa istumiseen menee niin paljon aikaa ja rahaa, ettei sille perheelle jääkään aikaa työmatkojen ja harrastuskuskausten ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.

Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.

Mitä mieltä sinä olet?

No riippuu kuule ihan yksilöstä, vastaus voi olla sekä että. Siitä yksilöllisyydestä tässä on juuri kysymys. Nykyään voi kuunnella itseään paremmin, niin pelkoja kuin rohkeuttaankin. Ja kysy syytä niiltä, jotka ovat lapsettomia. Voithan ironisesti spekuloida Vauva-palstalla asiaa ihmisten kanssa, jotka "varmasti tietävät" syyt 😄

Sodan aikana vihollisen naisia r.aiskataan. Siitä tulee se synnytys piikki.

Kyse on siitä, että hallitus on toimillaan vienyt toivon ja positiiviset tulevaisuuden näkymät. Koulutus on ajettu alas. Yhä suurempi osa nuorista on pätkätöissä ja ilmaistöissä. Jokaista työpaikkaa hakee tuhat ihmistä. Yrittäjä taas on ilman sosiaaliturvaa. Ala siinä nyt sitten suunnitella elämää, kun ei yhtään voi luottaa siihen, miten pärjää edes yksin. Saatika että pitäisi elättää ja huolehtia lapsista. 

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että hallitus on toimillaan vienyt toivon ja positiiviset tulevaisuuden näkymät. Koulutus on ajettu alas. Yhä suurempi osa nuorista on pätkätöissä ja ilmaistöissä. Jokaista työpaikkaa hakee tuhat ihmistä. Yrittäjä taas on ilman sosiaaliturvaa. Ala siinä nyt sitten suunnitella elämää, kun ei yhtään voi luottaa siihen, miten pärjää edes yksin. Saatika että pitäisi elättää ja huolehtia lapsista. 

Jatkat: päiväkodit ovat tupaten täynnä muutama aikuinen viimeisillään voimillaan. Päiväkodit ja koulut ovat homeessa. Yleinen ilmapiiri lapsia kohtaan on negatiivinen. Jopa niiden suunnalta, jotka ovat itse vanhempia ja lapsia tehneet aikoinaan. Tukiverkostot ovat ohuet ja tuki perheille vähäistä. Lapsilisistä ja tuista on leikattu. Asuminen hullun kallista perheasunnoissa. Silti vain pätkätöitä lisää.

Mitä sitä ihmettelemään, että lapsia ei tehdä. Itse olen tehnyt ja olen iloinen siitä, että kaikki on mennyt hyvin, mutta ymmärrän, miksi moni ei tee tai päätyy pienempään lapsilukuun kuin mitä olisi halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa syntyvyys alhaista. Montakohan aborttia tehdään. Sitten ne jotka haluaa lapsen mutta kärsii lapsettomuudesta. N 30 000.

Synnytysikäisiä naisia on vain liian vähän ja jos syntyvyys haluttaisiin pitää samalla tasolla kuin ennen, naisen pitäisi synnyttää useampi kuin kaksi lasta.

Nykyään synnytysikäiset naiset synnyttävät lapsia melko samalla tavalla, kuin ennenkin.

Esim. v. 2017 synnytysikäistä naista kohden oli 1.49 lasta, vuonna 2016 luku oli 1.57 lasta ja

vuonna 1973 synnytysikäinen nainen synnytti 1.50 lasta eli 50vuodessa ei ole merkittäviä eroja, kun asiaa tarkastellaan yksilötasolla.

https://www.stat.fi/til/synt/2017/synt_2017_2018-04-27_tie_001_fi.html