Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1906)
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ainakin on peloteltu synnytyskomplikaatioilla hermostuneiksi. Pelkosynnyttäjien määrä kasvaa koko ajan eikä lapsia haluta mahdollisten synnytysvaurioiden vuoksi. Kai se sitten pelkoa on.
Pelätään myös oman hedonistisen "live, love, laugh" -elämän katoamista vaikka ei tajuta, että se alkaa tuntua aika ontolta sitten vanhempana ja yksinäisenä.
Faktatieto ei ole pelottelua. Synnytys ja raskaus ovat naiselle vaarallisia. Niihin voi myös kuolla, vaikka se onkin Suomessa nykyään harvinaista. Sitä tosiasiaa ei saa piilotella.
Mikä on tämä live,lovelaugh -elämä johon viittaat? Miten sinulla on tieto, mitä asioita ihmiset katuvat tulevaisuudessa? Oletko ennustaja?
Minä olin vapaaehtoisesti lapseton 36-vuotiaaksi asti. Sitten nelikymppisenä mieli muuttui ja hankin kolme lasta.
Tuota ennen ajattelin, että vanhemmuus ja lapset ovat vastenmielisiä, en halua, koskaan.
Nuoret osaa käyttää ehkäisyä. Osa ehkä myös ajattelee että lisääntyminen on vanhanaikaista. "Boomerien hommaa kun ei ollut parempaa tekemistä elämässään" jne ajattelua?
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vapaaehtoisesti lapseton 36-vuotiaaksi asti. Sitten nelikymppisenä mieli muuttui ja hankin kolme lasta.
Tuota ennen ajattelin, että vanhemmuus ja lapset ovat vastenmielisiä, en halua, koskaan.
Et ollut vela, koska velalla ei ole koskaan lapsia. Velalla ei voi olla koskaan lapsia koska se on sen määritelmä.
Olit aidallaistuja/tahattomasti lapseton, mutta uskottelit itsellesi olevasi "vela". Itselleen uskottelu ei tee itsestä velaa. Pieni itsetutkiskelu olisi voinut muuttaa asioita aiemmin. Todellisuus määrittää onko ihminen vela ja todellisuus mitataan siitä montako lasta ihmisellä on.
Kyse ei ole siitä etteikö saa muuttaa mieltään. Kyllä saa, vaikka joka päivä. Vaan kyse on siitä, että väitetään olevan "vela" vaikkei sellainen ei ole.
Vähän sama jos vela väittäisi olevan 4 lapsen äiti ja 16 lapsen isoäiti. Se on määritelmällisesti mahdotonta, ihan sama mitä ihminen itselleen uskottelee. Itseäänhän siinä vain huijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vapaaehtoisesti lapseton 36-vuotiaaksi asti. Sitten nelikymppisenä mieli muuttui ja hankin kolme lasta.
Tuota ennen ajattelin, että vanhemmuus ja lapset ovat vastenmielisiä, en halua, koskaan.Et ollut vela, koska velalla ei ole koskaan lapsia. Velalla ei voi olla koskaan lapsia koska se on sen määritelmä.
Olit aidallaistuja/tahattomasti lapseton, mutta uskottelit itsellesi olevasi "vela". Itselleen uskottelu ei tee itsestä velaa. Pieni itsetutkiskelu olisi voinut muuttaa asioita aiemmin. Todellisuus määrittää onko ihminen vela ja todellisuus mitataan siitä montako lasta ihmisellä on.
Kyse ei ole siitä etteikö saa muuttaa mieltään. Kyllä saa, vaikka joka päivä. Vaan kyse on siitä, että väitetään olevan "vela" vaikkei sellainen ei ole.
Vähän sama jos vela väittäisi olevan 4 lapsen äiti ja 16 lapsen isoäiti. Se on määritelmällisesti mahdotonta, ihan sama mitä ihminen itselleen uskottelee. Itseäänhän siinä vain huijaa.
Oletko kuullut imperfektistä?
Osalla ihmisistä voi ollakin näin, ettei ole varaa. Mutta osalla se on yksinkertaisesti asia, jota ei haluta, eikä se liity rahaan, työhön yms.
On ihmisillä miljoona muutakin asiaa, johon ei ihmisillä ole varaa. Moni voisi haluta matkustella enemmän tai omistaa jotain luksusta, mutta siihen ei ole varaa.