Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Siis miksi jonkun (esim aikuisen lapsen) pitäisi kiinnostua muiden (esim vanhempiensa) hamstraamista romppeista? Sellaisista, joista eivät edes pidä. Osaatko ap kertoa syyn miksi heidän pitäisi kiinnostua niistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoitat lapsillesi ajan, koska voivat tulla hakemaan haluamansa tavarat. Sen jälkeen voit hyvällä omallatunnolla hankkiutua lopuista tavaroista eroon. Se mikä sinulle on muisto ja tärkeää, ei sitä välttämättä lapsillesi ole.
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli ap et itsekään tarvitse niitä tavaroita? Miksi lapsesi tarvitsisi?
Ota ne omaan käyttöön äläkä yritä tuottaa muille. Sitä, mitä et itse tarvitse, voit laittaa kierrätykseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Ehkä he ei vain pidä Marimekosta ja Kerman savesta ja käsitöistä? Moni ei pidä. Eikä ole pakko pitää. Myy ne pois, saat rahaa, tee sillä jotain kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romuista sentään pääsee eroon, mutta ajatelkaa niitä onnettomia, jotka perivät vanhoja omakotitaloja syrjäseuduilta.
Kulut ja verot juoksee, mutta myytyä et saa millään. Ainoa toivo, että palokunta polttaa harjoituksena.
Mikä todistaa että esineet ovat tärkeitä vain sinulle. Muulle suvulle joutavaa rojua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää.
Voisivatko he myöhemmin kiinnostua.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli rurhanpäiväistä krääsää ja kaappien täytettä. Ei kukaan noita enää esille laita tai käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Käytä niitä itse. Vai eikö sinullekaan kelpaa?
Jos ei kelpaa edes itsellesi, myy pois.
Mykyään ei kyllä kannata mitään säilöä seuraaville sukupolville, ei ne kelpaa kuitenkaan. Jos on itse heittämässä jotain pois, voi ensin kysyä lapsilta haluaako joku sen itselleen, ja jos ei halua, niin sitten vain hankkiutuu siitä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Ei noita tarvita nykyajan elämässä yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää.
Voisivatko he myöhemmin kiinnostua.
Miksi suvun vanhat esineet pitäisi säästää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunnot on pieniä, komeroita ei niissä ole entiseen malliin (ennenhän oli ihan erillisiä vaatehuoneitakin) eikä enää monellakaan ole mitään isovanhempien latoa, jonne voisi viedä ylimääräiset romppeet säilytykseen. Vanhat huonekalut eivät monesti toimi pienissä asunnoissa, näyttävät liian isoilta ja säilytysratkaisut eivät toimi. Varmaan jotain pientä voi ottaa, jos on joku itselle rakas muistohuonekalu, mutta runsaat mööpelit ja isot astiastot olisivat ihan mahdottomia, kun ei vaan ole säilytystilaa.
Vierailija kirjoitti:
Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää.
Voisivatko he myöhemmin kiinnostua.
Miten niin? Kyse on astioista ja muusta tavarasta, ei arvotaiteesta tai muista uniikeista tavaroista.
Se arvostus tulee vasta myöhemmällä iällä. Ei kaksikymppinen vielä ymmärrä asiaa. Älä heitä kaikkea ainakaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Siitä vaan sitten Kallion panoluukun kaapit täyteen kristallilaseja, pöytähopeaa ynnä muuta tarpeellista ja käytännöllistä.
Kai jokaisella lapsella on jo vähintään seitsemän kakkulapiota? Ihminen ei selviä ilman kakkulapioita!
Toiset taas pitävät kynsin hampain kiinni kaikesta roinasta ja kertovat kuka tulee sitten saamaan mitäkin. Kukaan ei enää siinä vaiheessa halua enää yhtään mitään.
Käsintehdyt pöytäliinat, käsityöt, kristallilasit, kerman savi niistä tulee mieleen vain mummola. Ja ei eimummoikäiset halua kotiinsa mummolan tunnelmaa.
Eli hamstraaja yllättyy, kun lapsensa ei halua olla hänen tavaroidensa roskasankona.