Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Minulla ei ole mitään lapsiperhe-elämää vastaan. En vain luota miehiin enää.
Joskus tulee haikea olo, mutta sitten muistan, että yksinolo on silti parempi kuin se mitä olen jo joutunut käymään läpi.
Ehkä adoptoin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lähestyn 30v. Elämä hajoamassa käsin, uupunut vuodesta toiseen koska jatkuvaa pätkää, uupumus tulee siitä että elää jatkuvassa epävarmuudessa, joutuu kokoajan aloittaa uudessa paikassa, mikään ei opi kunnolla kun kokoajan vaihtuu tilanne.
Puolisolla duunit muualla.
Yksineläminen, suorituspaineita, pieni palkka, jatkuva kehittymisen tarve. Kohta luhistun lopullisesti. Elämä on kaventunut aivan valtavasti.
En jaksa enää sekuntiakaan enempää tällaista seuraavat 10v. Käteen ei jää mitään, korkeintaan CVssä on jotain kiinnostavaa.
Elämäni olisi todella turhaa ja tyhjää ilman lapsiani, joita rakastan suunnattomasti. Heidän kautta elän lapsuuden ja nuoruuden uudestaan. Isossa perheessä ei tarvitse olla yksin, on paljon sisältöä, syliä, rakkautta, yhteisiä harrastuksia. Minua säälittää pariskunnat, joilla ei ole lapsia... ihan pahaa tekee, seurata kuinka he katsovat vain toistensa naamoja päivät pitkät hiljaisessa talossa. Mutta toki sekin aika koittaa, kun lapset muuttavat pois ja jää vain se puoliso vierelle. Silloin matkustellaan ja ollaan kahden.
Kaikkea aikansa, sanon minä. Nuoruuden hölmöilyjä ja "vapautta" ei ole ikävä, sitäkin aikansa, josta on mukava siirtyä eteenpäin kohti vanhemmutta. Erilaiset vaiheet elämässä rikastuttavat sen.
Jäi tekemättä koska työ vie suurimman osan jaksamisesta. Lisäksi kohtuuhuono palkka, vuorotyö ja se tosiasia ettei ole varaa hankkia lasta, painavat kupissa.
Asun Helsingissä, ja kaikki on lapsen kanssa niin helvetin hankalaa. Päiväkoti toisessa kaupunginosassa, lähikoulussa mamujengit tappelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmalla on jo itsemurhaluvut nousemassa. Ainoastaan kvartaaliluvuilla on merkitystä nykyään, aiheutetaan keinotekoisia taantumia kunhan herrat saa tulonsa.
Monta syytä. Ensinnäkin, oon hedelmätön (joo tuhkamuna hehheh), toiseksi, työni on hyvin pienipalkattua ja kolmas syy on, ettei ole ainakaan vielä löytynyt edes sopivaa kumppania, jonka kanssa tekisi niitä lapsia, joita en siis edes pysty tekemään :D
-M26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lapsia koska siihen uppoisi kaikki vapaa-aika. Jopa idea vastuu lapsesta saa minut pakenemaan. Hyvä jos jaksan pitää itsestäni huolta. Tämän takia en halua edes parisuhteeseen koska siitä tulisi liikaa vastuuta ja stressiä, juuri niitä mitä en kaipaa elämääni. Parempi vain olla yksin.
- lapsettomuus on vapautta, yöunet, vapaa-aika, raha, työura jne...
- lapset tulevat kalliiksi, sen sijaan työpaikat eivät ole vihervasemmisto-Suomessa koskaan varmalla pohjalla
- maahanmuutolla pilattu Suomi, kuka tänne haluaa?
- sosialismilla pilattu Suomi, palkasta menee veroihin puolet, ja ne jaetaan turhaan p--aan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin jo kauan ennen aikuisikääni, että lapsia en hanki, koska pelottaa synnytys ja se vastuunkanto toisesta ihmisestä. Aikuisena on valjennut, kuinka kallista myös lapsen hankkiminen on ja ahdistaa lisäksi minkälainen epävarma tulevaisuus näitä jälkipolvia odottaa. Toki mieli voi muuttua, mutta tällä hetkellä ei ole resursseja vanhemmuuteen...
Naiset eivät huoli työtöntä miestä, ja yksin on vaikea lasta hankkia. Haluja kyllä olisi.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät huoli työtöntä miestä, ja yksin on vaikea lasta hankkia. Haluja kyllä olisi.
M33
Mene töihin. Ai ei oo töitä, no mene v*ttu töihin...
Vierailija kirjoitti:
Nuorten miesten osalta kyse on erittäin fiksusta riskien hallinnasta. Iso osa avioliitoista päätyy eroon, jonka seurauksena mies on todella heikoilla lasten huoltajuuden ja elatuksen suhteen. Menetät sekä lapsesi että rahasi.
Tuo pitää paikkansa vaikka raivoisat ihmiset antoivatkin sinulle paljon miinuksia. Silti jotkut nationalisti*, biologistit ja evoluution uskovat ihmiset, myös jotkut naisetkin kuvittelevat. Että miehen velvollisuus on ottaa nuo riskit vastaan ja kärsiä huonoista seurauksista suunnilleen koko elämänsä ajan. Miehen muka pitäisi aina uhrata itsensä muiden hyväksi tai toimia muiden elättäjänä. Sori, mutta oma elämänlaatu on tärkeämpää kuin geenien tai yhteiskunnan, suomalaisuuden jatkuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhat sössöttäjät sotki suomen ja maailmantalouden ja koska koko lapsiperheidylli pohjautuu vain ja ainoastaan velkarahalla ostettuun omakotitaloon ja trampan ostamiseen niin eihän siitä enää nykyään mitään tule.
Koska kellään ei ole varmuutta siitä etät talon saa maksettua niin olkoot kersat tekemäti. Kyllä se aika kuluu yksin kunnan vuokraluukussa piereksiessäkin, telkkaria katsellen.
Miksi helvetissä tekisin lapsia, kun voin tehdä mitä tahansa muuta?
T. Ei äiti ihminen
Vierailija kirjoitti:
Miksi helvetissä tekisin lapsia, kun voin tehdä mitä tahansa muuta?
T. Ei äiti ihminen
Tämä! Ei ole mitään hinkua äidiksi eikä perhe-elämä kiinnosta. Haluan elää vapaasti ja olla, tulla ja mennä miten haluan.
Kysymys ei ole kummastakaan otsikon syistä. Vaan siitä, että nuoret ovat itse niin valmiiksi passattuja tai uus avuttomia, ja valmiille oppineita, että ei heistä oo pyörittämään lapsiarkea.
Kuka silloin olisi "palvelijana" kun kaikki pitääkin itse tehdä perheen ja lasten edestä ?
Ja on totuttu valvomaan myöhään ja nukkumaan pitkään, se ei käy lapsiperheessä. Ja vauvat valvottavat.
Kyllä msiinä pitää mennä niin oman mukavuusalueen ulkopuolelle, että eihän siitä mitään tuu......
Ihan surku tulee tulevaisuuden eläkeläisiä ( n.30 vuoden kuluttua). Kun suurin osa on yksinäisiä, ja lapsettomia.
Sukujoulut ja muut vastaavat juhlat ovat muinaishistoriaa. Koska EI ole sitä sukua.
Mutta. Sitähän on jo alle kolmikymppisenä tarkoin ajateltu.
1. Sirpaleinen ja vaativampi työelämä. Nykyään ei enää vaan kävellä töihin ja olla siellä eläkeikään asti, vaan on yhä tavallisempaa uudelleenkouluttautua, joutua hetken työttömäksi ja takana saattaa olla useita työpaikkoja. Toimeentulo on epävarmempaa.
2. Ympäristösyyt. Monia pelottaa se, millaisia tuhoja ja katastrofeja tulevat sukupolvet joutuvat todistamaan. He eivät halua, että omat lapset joutuvat näkemään sen. Ja lapsettomuus on myös ympäristön kannalta vähemmän kuormittavaa.
3. Mielenterveysongelmat ovat yleisiä ja niistä puhuminen sallitumpaa tänä päivänä. Ihmiset ehkä tiedostavat paremmin oman jaksamisensa rajat. Jos on haasteita jo kannatella itseään, miten sitä jaksaisi huolehtia vielä toisesta ihmisestä 24/7?
4. Omaa aikaa arvostetaan enemmän. Nykyään korostetaan paljon oman itsensä kuuntelemista ja levon tarvetta tässä hektisessä maailmassa. Lapset varmasti antavat paljon, mutta vievät myös yöunia, voimia ja energiaa.
5. Lapsettomuus ei ole enää niin tabu kuin mitä joskus. Toki edelleenkin lapsettomia saatetaan katsoa vähän kummeksuen, mutta nykyään aiheesta on enemmän puhetta ja pohditaan ehkä sen takia, onko itsestä vanhemmaksi ja vaikka olisi, onko halua siihen.
En usko, että kyse on jostain yleisestä laiskuudesta, vaan siitä, että maailma on erilaisempi kuin mitä aikoinaan ja tietyistä asioista puhutaan enemmän tänä päivänä.
En ole löytänyt kumppania. Haluan aitoa rakkautta, vastuullisuutta ja turvallisuutta. Ei ole löytynyt.