Lue keskustelun säännöt.
Muita lapsettomia jotka ei jaksa enää nähdä lapsia saaneita kavereita?
21.08.2026 |
Ja ihan ekaksi sanon etten tosiaan ole jämähtänyt mihinkään ikuiseen nuoruuteen ja biletykseen, mikä nähdään ainoana vaihtoehtona lapsettoman elämää.
Olen nyt monesti yrittänyt ja yrittänyt jaksaa tavata ystäviä, jotka ovat saaneet lapsia. Lopputulos nyt vaan on se ettei näistä tapaamisista enää saa mitään ja kotiin tullessa ei ole olo että olipa mukava nähdä. Jokainen juttu keskeytyy vauvan itkuun tai huomiota vaativan isomman lapsen keskeytykseen. Ei siitä tule mitään jos äiti ei pysty olemaan edes 90% läsnä sille kylään tulleelle aikuiselle. Ja kyse ei ole siitä ettenkö ymmärtäisi, tottakai ymmärrän että tilanne ja prioriteetit on nyt eri ja kai saan silti olla surullinen taas yhden ihmissuhteen menettämisestä. Huvittavinta oli viimeeksi kun yksi ystäväni kysyi että vieläkös olen sen uuden miehen kanssa pyörinyt (tavattiin miehen kanssa 6kk sitten) ja hän ei muistanut edes nimeä, vaikka olen kertonut kaikkea hänestä. Sitten mainitsi myös ettei minusta olekaan kuulunut pitkään aikaan mitään, sanoin etten ole viitsinyt vaivata arkipäiväisillä viesteillä (meillä oli tapana laitella snäppivideoilla kuulumisia ja höpöttelyjä ja ollaan yli 30v) kun on vaikuttanut kiireiseltä. Ja tämä siis sillä kun yli puolet vastauksista alkoi olla sitä että "sori en nyt muista enää oikein mitä laitoit viimeeksi kun katoin nää viestit viikko sitten parina eri päivänä enkä ehtinyt vastaamaan". Niin en kehdannut sanoa että en jaksa enää laitella mitään kun se on turhaa.
Onko vertaistukea? Ja niin, puhumattakaan siitä kuinka puheenaiheet ovat vaihtuneet lapsen uusista taidoista, ruokailuista ja unirytmistä puhumiseen. Ei vaan kiinnosta, pahoittelut. Se on kuitenkin ihan tavallista että kaikki vauvat kasvaa ja kehittyy ja oppii uutta, kuuluu kehitykseen.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon että sinäkin olet (kai?) joskus ollut lapsi.
Ja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua ei siis kiinnosta edes ne joiden lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Miksi sinäkään kiinnostaisit ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon että sinäkin olet (kai?) joskus ollut lapsi.
Ja?
Mieti sitä.
Ihminen joka kelpuuttaa seurakseen vain omanlaisensa menettää paljon.
Vierailija kirjoitti:
Sinua ei siis kiinnosta edes ne joiden lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Miksi sinäkään kiinnostaisit ketään.
Ei taida olla ihan lähimailta se herne, jonka olet vetänyt nenään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen perheellinen mutta ymmärrän sinua. Kun lapset olivat pieniä, joku muu jäi kotiin ja tapasin ystäviäni ilman lapsia joka kerta. Halusin lapsivapaata enkä halunnut puhua lapsista yhtään mitään.
Kun lapset kasvoivat ja muilla alkoi olla pieniä lapsia, niin oletus oli että totta kai jaksan katsella pikkulapsisekoilua kun mullakin on lapsia. Kiitos ei, mielummin vietän aikaa lapsettomien kanssa tai heidän kanssa, joilta saa lapsivapaata aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon että sinäkin olet (kai?) joskus ollut lapsi.
Niin? Lapset on lapsia ja suurin osa kasvaa ikätasonsa mukaan. Välillä vaikea ymmärtää suurta ilahdusta jostain soseen syömisestä tai potalla käynnistä. Kun ne on asioita jotka tapahtuu luonnollisen kehityskaaren mukaan kun vähän opettaa ja neuvoo. Enemmän minua kiinnostaa aikuisten saavutukset, ajatusmaailmat ja pohdinnat kun niissä voi olla jotain uutta ja yllättävääkin eikä tapahdu luonnostaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mitä ap saisi perheellisen ystävänsä tapailusta sen perusteella irti, että hänkin on joskus itse ollut lapsi.
Sitten et jaksa. Eivät lapsia saaneet kaverisikaan jaksa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrettävää ettei jaksa tavata, jos se tuollaista on. On minullakin lapsia, nyt jo isoja, mutta silloin pikkulapsiaikana oli juuri tuollaista kuin kuvaat meillä vierailut. Oma ratkaisuni oli tavata kavereita muualla, lenkillä, kahvilla, ostoksilla tai yhdenkin lapsettoman kaverin luokse menin monesti piipahtamaan ”minilomalle” nauttimaan rauhasta, siisteydestä ja aikuisesta seurasta.
Mulla on teini-ikäinen lapsi enkä todellakaan meinaa millään jaksaa tavata kavereita joilla on pieniä lapsia.
Niiltä saa aina jonkun taudin, keskustelu on mahdotonta, aikataulut on päiväunien ja nukkumaanmenoaikojen mukaan, mikään tarjottava ei kelpaa, ja kaikki on vaan niin saakelin hankalaa.
Ja joo, tiedän että kysyttiin kommentteja lapsettomilta, mutta mä sanoisin että sitä suuremmalla syyllä pikkulapsisekoiluita ei meinaa jaksaa kun ne on kerran jo läpi rämpinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mitä ap saisi perheellisen ystävänsä tapailusta sen perusteella irti, että hänkin on joskus itse ollut lapsi.
En minäkään, enhän minä edes muista millaista oli olla alle kouluikäinen. Lapsuusmuistot on enemmän sitten varmaan yli 10vuotiaana tulleita muistoja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon että sinäkin olet (kai?) joskus ollut lapsi.
Niin? Lapset on lapsia ja suurin osa kasvaa ikätasonsa mukaan. Välillä vaikea ymmärtää suurta ilahdusta jostain soseen syömisestä tai potalla käynnistä. Kun ne on asioita jotka tapahtuu luonnollisen kehityskaaren mukaan kun vähän opettaa ja neuvoo. Enemmän minua kiinnostaa aikuisten saavutukset, ajatusmaailmat ja pohdinnat kun niissä voi olla jotain uutta ja yllättävääkin eikä tapahdu luonnostaan. Ap
No ei se sun elämä ole muille niin mielenkiintoista kuin kuvittelet. Aikuisten elämissä tapahtuu ihan samanlaisia kehitysvaiheita kuin lapsilla. Opiskelu, työ, perhe, parisuhde jne. juttuja. Nothing that special.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut kyllä, että lapsettomat nyrpeliköt ovat aivan uskomattoman itsekeskeisiä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten et jaksa. Eivät lapsia saaneet kaverisikaan jaksa sinua.
Tässä kommentissa korostuu kyllä loputon ala-astetasoinen tyhmyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon että sinäkin olet (kai?) joskus ollut lapsi.
Niin? Lapset on lapsia ja suurin osa kasvaa ikätasonsa mukaan. Välillä vaikea ymmärtää suurta ilahdusta jostain soseen syömisestä tai potalla käynnistä. Kun ne on asioita jotka tapahtuu luonnollisen kehityskaaren mukaan kun vähän opettaa ja neuvoo. Enemmän minua kiinnostaa aikuisten saavutukset, ajatusmaailmat ja pohdinnat kun niissä voi olla jotain uutta ja yllättävääkin eikä tapahdu luonnostaan. Ap
Itse yritän ajatella niin, että ystävääni ilahduttavat ja hänelle tärkeät asiat sekä näiddn pohdinta ovat sellaisia, joiden kuunteleminen vähän niin kuin kuuluu siihen ystävyyteen. Oletko varma, että sinun saavutuksesi ja ajatusmaailmasi tarjoavat joka kerta 100 prosentin tyytyväisyyden niitä kuulevalle kaverillesi?
Vika on nyt siinä ystävässä, joka ei ymmärrä arvostaa ystäviään ja järjestä aikaa itselleen ja heille. Ei lapsen saaminen tarkoita, että kaikki muu oma elämä pitäisi unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut kyllä, että lapsettomat nyrpeliköt ovat aivan uskomattoman itsekeskeisiä.
Miten niin? Tuo ap:n kommentti korostaa perheellisen itsekkyyttä. Ap sentään suostuu sietämään lapsia, vastineeksi toinen osapuoli voisi olla edes etäisesti perillä ystävänsä elämästä, mutta ei!
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut kyllä, että lapsettomat nyrpeliköt ovat aivan uskomattoman itsekeskeisiä.
On joo tosi itsekeskeistä olla kiinnostunut sen kaverin asioista samalla tavalla kuten ennen, eikä odottaa vaan sitä että pääsen jauhamaan omista asioistani. Se juttu nyt vaan on niin ettei sillä kaverilla ole enää mitään niitä juttuja mitä ennen, on vaan äiti ja lapsen tarpeet ja kehitys, muu ei enää kiinnosta, ei me puhuttu mitään lapsiasioita ennenkään niin vähän vaikea siihen on asennoitua että nyt kaikki jutut pyörii kolmannen ihmisen ympärillä. Siis sama asia jos puhuttaisiin PELKÄSTÄÄN kaikki näkemiset vaan tämän kaverin kumppanista mitä se on tehnyt ja sanonut. En ehkä jaksaisi kiinnostua. Ap
Ota huomioon että sinäkin olet (kai?) joskus ollut lapsi.