Lue keskustelun säännöt.
Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?
Eli mitä tahdittomia ja röyhkeitä henk.kohtaisia asioita teiltä on kysytty? Ja miten olette niihin vastanneet? Saitteko kysyjälle luun kurkkuun?
Kertokaahan kokemuksianne ja jakakaa mahdollisesti vinkkejä niin saadaan nuo röyhkeilijät aisoihin!
Itselläni tuli mieleen tällainen:
Minulta sukulais täti, joka ei ole koskaan kauhean läheinen mulle ollut, tuli miehensä kanssa pitkästä aikaa isälleni kylään ja itse olin juuri parhaillani vierailulla isälläni. Kahvipöydässä sitten täti kyseli, että, koskas minun ja miehenikin luona kuuluu pikku jalkojen tepsutusta. Että olisikos meilläkin pian jo se aika kypsä, kun niin kauankin ollaan jo yhtä köyttä vedetty.
Vastasin, että oi kyllä, hyvä, kun kysyit meinasin jo unohtaa mainita, että ollaan suunniteltu koiran hankintaa vakavasti. Luultavasti tyttö koiraa. Onko nimi ehdotuksia?
Täti meni vaikeaksi ja jätti asian siihen. Ei muuten kysellyt enää. Viesti taisi mennä perille.
Kommentit (1173)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vanha ketju, niin voi olla, että olen jo kirjoittanut tämän. En muista, että ollessani aikuinen tätini olisi koskaan oma-aloitteisesti jutellut kanssani mitään muuta kuin tällaisia: "onko sulla poikakaveria, meidän Matilla on tyttökaveri", "joko te olette kihloissa", " milloinkas teillä on ne häät", "joko vauva on tulossa", " aiotteko te poikaa tehdä ", " Maija on lihonut".
Eräs toinen sukulainen kysyi muka vitsinä: "et kai sä vaan ole raskaana". Sanoin, että " olen ja kaksoset tulossa".
Tarkennan vielä, että lihomistani arvosteli raskauskysymyksellä. En ollut raskaanaraskaana, vaan sairauden vuoksi lihonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko raskaana (ei lääkärissä, en ollut)
Onko minussa romaaniverta (ei)
Tulepa joskus kertomaan mitä sinusta tuli isona (opettaja kirjoitusten jälkeen, kun ilmeisesti ajatteli ettei mitään. Kaksi tutkintoa, AMK ja maisteri, asiantuntijatehtävissä)
Onko tuo peruukki (ei)
Kiitos kysymästä; juurikin eilen töissä kahvitunnilla minulta kysyttiin, joko minulla on alkanut vaihdevuodet.
Täysin vieras mies ketä en ollut koskaan nähnyt tuli kadulla vastaan ja kysyi ”onks p illu märkänä?” Katsoin suu auki että tapahtuiko toi just. Mikä miehiä vaivaa? Olis pitänyt vastata ”oli mut ei enää sen jälkeen kun kysyit tota”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lihava itsekin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukulaisen lapsi (kouluikäinen) kysyi kovalla äänellä junassa: "Miksi sinä olet noin lihava?" . Äitinsä ei sanonut lapselleen mitään.
No mitä itse vastasit lapselle?
Ehkä äiti mietti, ettei tahdo tehdä asiasta sinulle kiusallisempaa moittimalla lasta, että ei saa sanoa lihavaa lihavaksi, ettei hälle tule paha mieli. Siitä olisi voinut tulla pidempi keskustelu, kun lapset eivät välttämättä heti tajua, mikä on kenenkin aikuisen mielestä loukkaavaa ja miksi. He ovat vain uteliaita.
Itse olen vastannut uteliaille lapsille, että olen syönyt liikaa epäterveellisiä herkkuja ja liikkunut liian vähän, sellainen lihottaa. Usein vielä lisään, että älkää te tehkö samoin, lihavana on hankala olla, paljon helpompi liikkuakin hoikempana. Ihan ystävällisesti kun vastaa, niin lapsi saa haluamansa tiedon ja on viisaampi.
Lisäämpä vielä, että jos joku mamma alkaisi lapselleen suoltamaan, että "ei noin saa sanoa, kaikenkokoiset ihmiset ovat yhtä arvokkaita, hän ei ole meitä huonompi, vaikka on lihava blaa, blaa... pyydä anteeksi..." niin sepä olisikin se asia mikä minua harmittaisi. Siis se oletusarvo, että äidin mielestä olen ala-arvoisempi, mutta sitä ei saa sanoa ääneen ja siksi pitää korostaa, että olemme samanarvoisia, vaikka olen läski.
Lihavuus on outo juttu. Lihavanakin haluaa ostaa kaupasta istuvia, nättejä vaatteita, jotka häivyttävät vartalon ongelmakohtia ja korostavat parhaita puolia. Isokokoisten ihmisten vaatteita, jotka ovat muodikkaita ja hyvännäköisiä.
Ylipainoa ei voi piilottaa huijaamalla silmää, ja vaatteet eivät muuta vartaloa hyvännäköiseksi siten kuin itse haluaisi, vaikka peili näyttää jostain kulmasta, ettei muhkuroita ja kumpareita ole väärissä paikoissa.
Lihavuudesta voi itse puhua ja kertoa, kuinka kaikenlaiset kehot ovat kauniita ja kuinka on itseensä tyytyväinen sellaisena kuin on. Blogissa paras, ihmisten välisessä suorassa kanssakäymisessä ei toimi, kun sairaalloisen ylipainoinen ihminen puuskuttaa naama punaisena olevansa terve, hyväkuntoinen, kehoonsa tyytyväinen, liikunnallinen ja kaunis pikkuisen pyöreänä. Kukaan ei usko, ja sääliviä, epäuskoisia katseita on vaikea kestää.
Harvalla oikeasti ylipainoisella ihmisellä on kanttia sanoa ääneen, mistä ylipaino johtuu. Kaikilla on sama ihmisarvo painosta huolimatta, mutta lihavasta ei tunnu siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Voiii, onko teille tulossa perheen lisäystä?" kommentoi eräs täti kesäjuhlissa. Menin lähes shokkiin moisesta kommentista. Päiväni oli pilalla, piti lähteä vessaan tirauttamaan muutama kyynel. Koko kotimatkan itkinkin sitten autossa. Muutenkin ulkonäköni arvostelu ollut mulle aina erittäin herkkä paikka.
Pitikö tuo ottaa arvosteluna? Luultavasti hän halusi vain onnitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin n. 17-vuotias ja minulla oli tapana pitää pillifarkkuja ja hupparia. Olin hoikka ja urheilullinen. Tätini perheineen oli meillä kylässä ja näki minut farkuissa ja ihonmyötäisessä topissa. Tätini sanoi: "Sinähän olet melkein yhtä laiha kuin meidän X (oma tyttärensä)!" En äimistykseltäni ehtinyt vastata mitään, mutta tämä X, eli serkkuni, hermostui kommentista äidilleen. Täti vielä jatkoi, että kun minä käytän niin löysiä paitoja, niin luuli lihavammaksi. Siis kuka oikeasti heittelee, epävarmoille teineille tuollaisia kommentteja?
En tiedä miksi, mutta todella yleistä. Itseni painoa ja ulkomuotoa on myös ihan ääneen ihmetelty vanhempien naishenkilöiden toimesta ja juuri eniten tuolloin murrosiässä. Miten voikaan olla niin hankalaa ymmärtää, että silloin on vielä nuoren kehitys kesken... Parhain heitto oli aina se klassinen "sulla on varmaan painavat luut, miten muuten voit painaa niin paljon?", vaikka kyse oli aivan normaalipainoisesta teini-ikäisestä.
Kyse on samasta ilmiöstä kuin siinä 70-luvulla syntyneiden äidit -ketjussa: vanhemmat naiset kyykyttävät ja arvostelevat nuorempiaan, koska se on ainoa keino, jonka avulla he voivat tuntea itsensä vahvoiksi ihmisiksi. Miehiä jos menee arvostelemaan, niin tulee lättyyn vähintään verbaalisesti mutta nuori, kiltiksi kasvatettu nainen vain nielee kaiken p.a.s.k.a.n. Osalla on myös aika pahoja patoumia ja haavoja omaan naiseuteen liittyen, joita heijastavat nuorempiin naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytin ja sain vauvan ja kysyinkerran eräs tuttu näin kuulumisten lisäksi ihan puskista että ”Tuleeko sulta hyvin maitoa? ” hetken löi tyhjää. Olettaen siis että imetän tai tuli vähän nolo olo alkaa selittelee että öö ei tule että tota en edes imetä. Ja sekin aika henkilökohtaista mielestäni. Outoa et perus olettamus et jokainen nainen pystyy tai voi / haluaa imettää.. saati kysyä tollasta.. ellei hyviä ystäviä olla... sit ehkä jopa ymmärtäisin.
Käsittämätöntä sinun puoleltasi. Tämä ihminen tiesi, etteivät kaikki imetä, ja avasi siksi keskustelun aiheesta. Ei vaikuta siltä että hän teki sen sinua arvostellakseen.
Jos ihminen tietää, että kaikki eivät imetä, niin miksi hän aloittaa keskustelun oletuksella, että kaikki imettävät?
Kuinka monta sormea mahtuu sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Udeltu millaisia alushousuja käytän ja kaikkea muuta röyhkeää ja pervoa!
Vierailija kirjoitti:
Udeltu millaisia alushousuja käytän ja kaikkea muuta röyhkeää ja pervoa!
Kysyjä oli vielä harras uskovainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Voiii, onko teille tulossa perheen lisäystä?" kommentoi eräs täti kesäjuhlissa. Menin lähes shokkiin moisesta kommentista. Päiväni oli pilalla, piti lähteä vessaan tirauttamaan muutama kyynel. Koko kotimatkan itkinkin sitten autossa. Muutenkin ulkonäköni arvostelu ollut mulle aina erittäin herkkä paikka.
Meidänpä emännältä kysyi samaa tarjoilija baarissa. En kysynyt, minkälaiset traumat jäi, ehkä olisi pitänyt.
Muita ei nyt tule mieleen kuin näitä perinteisiä saman kategorian "Annatko p***ua?", "Saanko nuolla sun p***ua?", "Otatko suihin?" jne. keskellä kirkasta päivää jossain kadulla yleensä.
"Miksi olet niin kalpea?" Puolitutulta julkisella paikalla, ei edes tervehtinyt vaan marssi paikalle ja pamautti tämmöisen. Olen super vaalea ja en rusketu, ei edes mitään muutosta aiempiin kertoihin kun on tavattu...
Vierailija kirjoitti:
"Miksi olet niin kalpea?" Puolitutulta julkisella paikalla, ei edes tervehtinyt vaan marssi paikalle ja pamautti tämmöisen. Olen super vaalea ja en rusketu, ei edes mitään muutosta aiempiin kertoihin kun on tavattu...
Jotenkin tämmöisten kommenttien laukojista tulee mieleen, että eivät joko pelaa täydellä pakalla tai sitten heillä on jokin häiriö, joka hämärtää kykyä käsittää sitä, mitä ihmisille voi sanoa ja mitä ei...Normaali aikuinen ei vain tule ja töksäytä jotain tuollaista tervehtimättä edes ensin. Eikä kyllä töksäyttäisi silloinkaan, vaikka tervehtisi.
Reilu kymmenen vuotta sitten työhaastattelussa, joka oli edennyt alusta asti haastattelijan puolelta kokemustani aliarvioivasti, hän kysyi: "Et kai kuulu mihinkään liittoihin tai järjestöihin?" Vastasin "en muihin kuin ammattiliittoon." Kun koko haastattelu oli mielestäni alusta asti epäonnistunut, jatkoin tympääntyneenä:"Oliks teillä vielä jotain kysyttävää" ja haastattelu päättyikin sitten piakkoin.
Tämä on vanha ketju, niin voi olla, että olen jo kirjoittanut tämän. En muista, että ollessani aikuinen tätini olisi koskaan oma-aloitteisesti jutellut kanssani mitään muuta kuin tällaisia: "onko sulla poikakaveria, meidän Matilla on tyttökaveri", "joko te olette kihloissa", " milloinkas teillä on ne häät", "joko vauva on tulossa", " aiotteko te poikaa tehdä ", " Maija on lihonut".
Eräs toinen sukulainen kysyi muka vitsinä: "et kai sä vaan ole raskaana". Sanoin, että " olen ja kaksoset tulossa".