Lue keskustelun säännöt.
Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?
Eli mitä tahdittomia ja röyhkeitä henk.kohtaisia asioita teiltä on kysytty? Ja miten olette niihin vastanneet? Saitteko kysyjälle luun kurkkuun?
Kertokaahan kokemuksianne ja jakakaa mahdollisesti vinkkejä niin saadaan nuo röyhkeilijät aisoihin!
Itselläni tuli mieleen tällainen:
Minulta sukulais täti, joka ei ole koskaan kauhean läheinen mulle ollut, tuli miehensä kanssa pitkästä aikaa isälleni kylään ja itse olin juuri parhaillani vierailulla isälläni. Kahvipöydässä sitten täti kyseli, että, koskas minun ja miehenikin luona kuuluu pikku jalkojen tepsutusta. Että olisikos meilläkin pian jo se aika kypsä, kun niin kauankin ollaan jo yhtä köyttä vedetty.
Vastasin, että oi kyllä, hyvä, kun kysyit meinasin jo unohtaa mainita, että ollaan suunniteltu koiran hankintaa vakavasti. Luultavasti tyttö koiraa. Onko nimi ehdotuksia?
Täti meni vaikeaksi ja jätti asian siihen. Ei muuten kysellyt enää. Viesti taisi mennä perille.
Kommentit (1173)
Opintojen jälkeen eräs opiskelukaverini (nainen kuten minäkin) oli samoissa juhlissa kuin minä, emme edes tervehtineet toisiamme kun paikalla oli niin paljon ihmisiä ja kumpikin meistä keskusteli ihan muiden ihmisten kanssa. Illalla olin lähdössä jatkoille meidän seurueen kanssa ja kävelin taksiin niin yhtäkkiä tämä opiskelukaverini tarttui minua käsivarresta, pysäytti ja kysyi silmät kiiluen ”paljonko sinä saat palkkaa”?
Katsoin häntä silmät pyöreänä ja ilmeeni oli varmaan TÄH? Ajattelin, että hän oli jostain kuullut, että olin saanut opintojen jälkeen hyvän työpaikan ja häntä kiinnosti paljonko minulle maksettiin. Emme olleet edes tervehtineet, emme jutelleet oikeastaan mitään opiskeluaikoina ja hän töksäyttää minulle kysymyksen sillä hetkellä kun olen lähdössä. Naurahdin epäuskoisesti tilanteelle ja hän katsoo minua kärttyisesti ja kysyy edelleen käsivarresta kiinni pitäen ”PALJONKO sinä saat palkkaa???”
Irroitin hänen kätensä käsivarrestani, käänsin selän ja menin taksiin sanomatta yhtään mitään. Mielestäni hän oli törkeä ja juntti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli joskus pitkän aikaa sitten röyhkeä ja ilkeä työkaveri, jonka kanssa jouduin jakamaan huoneen. Kumpikaan emme tykänneet toisistamme.
Kävin lääkärissä ja tuloksena oli leikkauksen suunnitelu + pitkähkö sairasloma.
Tuo työkaveri tivasi multa useaan otteeseen, mistä tämä johtui.
En kertonut, koska hän olisi levitellyt sen salamana vähintään koko osastolle ja luultavasti muuallekin.
Loppuviimeksi, kun en suostunut kertomaan, kysyi hän silmät pyöreinä:
"Mikset halua kertoa, mikä sairaus sinulla on?"
Voi luoja sentään.
Olihan hän toki itse kertonut esim. menevänsä tekemään aborttia kun kesälomalla mies halusi kuksia ja unohtui pillerin otto niin hän tuli raskaaksi heh heh.
Aha jaa no enpä olisi välttämättä halunnut kuulla noin intiimiä asiaa keltään.
Melko etäinen kaveri tivasi useammalla eri tavalla, oliko raskauteni vahinko. Vaikka olisi yllätys ollutkin, niin enpä olisi siitä tuollaisille tuttaville mennyt huutelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään kaikkien henkilökohtaisten asioiden kysely koetaan röyhkeänä ja loukkaavana. Itse kyllä mokasin sillä tavalla, että totesin eräälle tutulleni, että hänellä varmaan on viiden vuoden päästä mies ja pari lasta? Hänen asunnostaan totesin, että on siinä hänelle maksamista. Purkausta tuli muutaman päivän päästä, että ne ovat asioita, jotka eivät minulle kuulu. Ei kuulukaan, mutta toteamukset olivat lähinnä retorisia., ilman sen kummempaa tarvetta saada edes vastausta.
No ehkäpä sun kannattaisi olla jatkossa vähän tahdikkaampi ja oppia virheistäsi, eikä kummastella täällä miten herkkiä ihmiset ovat. Miksi sulle tuli edes mieleen möläyttää, että asunnossa on maksamista? Kuulostaa tosi vähättelevältä, kuin ajattelisit että asunto ei ole sen arvoinen, tai että kaverillasi ei ole rahaa siihen.
Lapsettomuudesta kysyminen voi olla hyvinkin loukkaavaa. Pariskunta voi olla hedelmättömyyshoidoissa tai voi olla, että on todettu ettei syystä tai toisesta pysty tulemaan raskaaksi. Lapsia ei tule ehkä koskaan, ja se voi olla arka aihe. Jos taas on päätetty ettei hankita lasta, sitäkin päätöstä on ikävä alkaa jollekin sukulaiselle perustelemaan, koska vanhemmat sukulaiset saattavat pahastua ja tuomita huonoksi ihmiseksi.
Lapsiin ja lapsettomuuteen liittyy hyvin suuria tunteita, ja siksi niitä ei kannata lähteä utelemaan.
Eli lapsi ja lapsen hankinta on tabu, josta ei saa puhua edes yleisellä tasolla.
Raha ja asuntojen hinnat on tabuja, joita ei saa mainita.
Voi taivas. Mistä ihminen voi puhua, kun kaikesta tehdään vaikeaa?
Suomessa on heikko keskustelukulttuuri ikävänä perinteenä, ja se näyttää menneen entisestään taaksepäin.
Synnytin ja sain vauvan ja kysyinkerran eräs tuttu näin kuulumisten lisäksi ihan puskista että ”Tuleeko sulta hyvin maitoa? ” hetken löi tyhjää. Olettaen siis että imetän tai tuli vähän nolo olo alkaa selittelee että öö ei tule että tota en edes imetä. Ja sekin aika henkilökohtaista mielestäni. Outoa et perus olettamus et jokainen nainen pystyy tai voi / haluaa imettää.. saati kysyä tollasta.. ellei hyviä ystäviä olla... sit ehkä jopa ymmärtäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melko etäinen kaveri tivasi useammalla eri tavalla, oliko raskauteni vahinko. Vaikka olisi yllätys ollutkin, niin enpä olisi siitä tuollaisille tuttaville mennyt huutelemaan.
Jep. Musta nää vauvan saantiin ja raskauteen liittyvät monet aina henk koht ja röyhkeitä kysymyksiä tai liian lähelle tunkevia kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko etäinen kaveri tivasi useammalla eri tavalla, oliko raskauteni vahinko. Vaikka olisi yllätys ollutkin, niin enpä olisi siitä tuollaisille tuttaville mennyt huutelemaan.
Jep. Musta nää vauvan saantiin ja raskauteen liittyvät monet aina henk koht ja röyhkeitä kysymyksiä tai liian lähelle tunkevia kysymyksiä.
Vauvan saannista, raskaudesta ja imetyksestä voi ja saa puhua. Ihan niin kuin mistä tahansa aiheesta. Kunhan ei tunge toisen iholle ja julista omaa mielipidettään ainoana oikeana. Siitä syntyy keskustelua, josta voi olla oikesti hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naispuolinen ystäväni ihmetteli kovasti rintojeni pienuutta, kun vaihdoin vaatteita yökyläillessäni hänen luonaan. ” Siis miten voi ollakin noin pienet?” Ööö... en tiedä? On vaan? Mitä tällä kysymyksellä haetaan :D
Olin n. 17-vuotias ja minulla oli tapana pitää pillifarkkuja ja hupparia. Olin hoikka ja urheilullinen. Tätini perheineen oli meillä kylässä ja näki minut farkuissa ja ihonmyötäisessä topissa. Tätini sanoi: "Sinähän olet melkein yhtä laiha kuin meidän X (oma tyttärensä)!" En äimistykseltäni ehtinyt vastata mitään, mutta tämä X, eli serkkuni, hermostui kommentista äidilleen. Täti vielä jatkoi, että kun minä käytän niin löysiä paitoja, niin luuli lihavammaksi. Siis kuka oikeasti heittelee, epävarmoille teineille tuollaisia kommentteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytin ja sain vauvan ja kysyinkerran eräs tuttu näin kuulumisten lisäksi ihan puskista että ”Tuleeko sulta hyvin maitoa? ” hetken löi tyhjää. Olettaen siis että imetän tai tuli vähän nolo olo alkaa selittelee että öö ei tule että tota en edes imetä. Ja sekin aika henkilökohtaista mielestäni. Outoa et perus olettamus et jokainen nainen pystyy tai voi / haluaa imettää.. saati kysyä tollasta.. ellei hyviä ystäviä olla... sit ehkä jopa ymmärtäisin.
Käsittämätöntä sinun puoleltasi. Tämä ihminen tiesi, etteivät kaikki imetä, ja avasi siksi keskustelun aiheesta. Ei vaikuta siltä että hän teki sen sinua arvostellakseen.
Minulta kysyttiin, onko lapseni (sillloin 2kk) koeputkilapsi. Oli siis tullut puheeksi, että olen yksinhuoltaja. Vastasin, että ihan luomulapsi on.
En loukkaantunut tuosta, mutta kuulosti siltä kuin kysyjä ei olisi ikinä kuullut kenenkään eroavan odotusaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensäkin kaikki henkilökohtaisten asioiden utelu henkilöiltä, jotka ovat suhteellisen tuntemattomia. Ihan vaikka lähtien työstä tai sivilisäädystä.
Mieheni sairastui vakavasti ja jouduimme muuttamaan lähemmäs yliopistollistasairaalaa. Ystäväni ilmoitti haluavansa ottaa/ostaa meidän kulmasohvan koska se on niin iso ettei kuulema mahdu järkevästi uuteen pienempään asuntoomme. Otti siinä stressin ja surun keskellä todellakin aivoon tuollainen ahneus eikä ollut sisustaminen sillä hetkellä tärkeimpänä asiana mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voiii, onko teille tulossa perheen lisäystä?" kommentoi eräs täti kesäjuhlissa. Menin lähes shokkiin moisesta kommentista. Päiväni oli pilalla, piti lähteä vessaan tirauttamaan muutama kyynel. Koko kotimatkan itkinkin sitten autossa. Muutenkin ulkonäköni arvostelu ollut mulle aina erittäin herkkä paikka.
Vierailija kirjoitti:
Olin n. 17-vuotias ja minulla oli tapana pitää pillifarkkuja ja hupparia. Olin hoikka ja urheilullinen. Tätini perheineen oli meillä kylässä ja näki minut farkuissa ja ihonmyötäisessä topissa. Tätini sanoi: "Sinähän olet melkein yhtä laiha kuin meidän X (oma tyttärensä)!" En äimistykseltäni ehtinyt vastata mitään, mutta tämä X, eli serkkuni, hermostui kommentista äidilleen. Täti vielä jatkoi, että kun minä käytän niin löysiä paitoja, niin luuli lihavammaksi. Siis kuka oikeasti heittelee, epävarmoille teineille tuollaisia kommentteja?
En tiedä miksi, mutta todella yleistä. Itseni painoa ja ulkomuotoa on myös ihan ääneen ihmetelty vanhempien naishenkilöiden toimesta ja juuri eniten tuolloin murrosiässä. Miten voikaan olla niin hankalaa ymmärtää, että silloin on vielä nuoren kehitys kesken... Parhain heitto oli aina se klassinen "sulla on varmaan painavat luut, miten muuten voit painaa niin paljon?", vaikka kyse oli aivan normaalipainoisesta teini-ikäisestä.
"Nyt kun sinullakin on noita naisellisia muotoja, oletko jo käynyt niitä pojille näyttämässä?"
- Isoisäni veli, kun ukkini raahasi minut tapaamaan kyseistä limanuljaskaa vanhainkotiin. Olin 14-vuotias!
En arkana tyttönä sanonut mitään, eikä ukkini sen puoleen. Isäni puoli sukua on kammottavaa hyssyttelijäsakkia.
Meiltä lapsina kysyttiin useasti oletteko kaikki saman isän lapsia?äidilläni oli useita keskenmenoja olisiko pitänyt sekin paukauttaa mitähän tarinaa siitä olisivat juoruakat saaneet?Olimme onnellinen työläisperhe ja äitini oli kotirouvana pitkän aikaa ennen töihin menoaan.Isämme matkusti usein työmatkoillaan auttamassa jopa maanjäristyksen tuhoamia kaupunkeja ym.Me elämme omaa elämäämme aikuisina ja itku tulee usein kun mietin miten ilkeitä ihmisiä maailma on täynnä.Niin hyviä vanhempia kuin meillä oli ei taida enää löytyä mistään maailmankolkasta!Olen kiitollinen kaikesta hyvästä ja rakkauden täyttämästä perhe-elämästämme.
Jälkitarkastuksessa lääkäri kysyi, onko kahdella lapsellani sama isä. Tuo oli minusta asiaankuulumatonta ja loukkaavaa. Johtui varmasti siitä, että olin vasta vähän yli parikymppinen. En usko, että olisi kysytty, jos olisin ollut ns. normaalin ikäinen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Olin n. 17-vuotias ja minulla oli tapana pitää pillifarkkuja ja hupparia. Olin hoikka ja urheilullinen. Tätini perheineen oli meillä kylässä ja näki minut farkuissa ja ihonmyötäisessä topissa. Tätini sanoi: "Sinähän olet melkein yhtä laiha kuin meidän X (oma tyttärensä)!" En äimistykseltäni ehtinyt vastata mitään, mutta tämä X, eli serkkuni, hermostui kommentista äidilleen. Täti vielä jatkoi, että kun minä käytän niin löysiä paitoja, niin luuli lihavammaksi. Siis kuka oikeasti heittelee, epävarmoille teineille tuollaisia kommentteja?
Voi kuule, monikin heittelee tuollaisia ja vielä paljon törkeämpiä kommentteja teineille.
Omaa kokemusta löytyy. En ymmärrä, miksi nuorelle voi sanoa mitä vaan.
Setäni vaimo jaksoi jauhaa loputtomasti finneistäni ja silmälaseista. Kerran ajattelin murjaista jotain "hauskaa" tädin viiksistä, mutta se mokoma oli ajanut ne pois!
Olen nyt itse keski-ikäinen täti-ihminen. En ikinä arvostele nuoren ulkonäköä kielteisesti, en omia tai vieraita nuoria (En kyllä vanhojakaan)
Minulle ollaan sanottu, että olenko kuuro kun en koulussa ollut kuullut yhtä asiaa ja sanoin sen ääneen, että en tiennyt mistä puhutaan. Tämä liittyi kiusaamiseen. Samaan aiheiseen liittyen myöhemmin myös se, että olenko h***a ja jakelenko p**settä muille. Se tilanne oli kyllä ikävä ja en koskaan unohda sitä. Samalla olen edelleen neitsyt ja ihan erilainen ihminen, kun jotkut ovat puhuneet. Moni vaan lähtee siihen mukaan ja pahanpuhuminen näyttää olevan kivaa hupia. Minulle taas aiheuttaa paljon surua ja häpeää sekä tuntuu niin epäreilulta se kaikki.