Lue keskustelun säännöt.
Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?
Eli mitä tahdittomia ja röyhkeitä henk.kohtaisia asioita teiltä on kysytty? Ja miten olette niihin vastanneet? Saitteko kysyjälle luun kurkkuun?
Kertokaahan kokemuksianne ja jakakaa mahdollisesti vinkkejä niin saadaan nuo röyhkeilijät aisoihin!
Itselläni tuli mieleen tällainen:
Minulta sukulais täti, joka ei ole koskaan kauhean läheinen mulle ollut, tuli miehensä kanssa pitkästä aikaa isälleni kylään ja itse olin juuri parhaillani vierailulla isälläni. Kahvipöydässä sitten täti kyseli, että, koskas minun ja miehenikin luona kuuluu pikku jalkojen tepsutusta. Että olisikos meilläkin pian jo se aika kypsä, kun niin kauankin ollaan jo yhtä köyttä vedetty.
Vastasin, että oi kyllä, hyvä, kun kysyit meinasin jo unohtaa mainita, että ollaan suunniteltu koiran hankintaa vakavasti. Luultavasti tyttö koiraa. Onko nimi ehdotuksia?
Täti meni vaikeaksi ja jätti asian siihen. Ei muuten kysellyt enää. Viesti taisi mennä perille.
Kommentit (1173)
Olin tyttöystäväni kanssa sängyssä ja aktin jälkeen
hän päästi ilmoille valtavan leijan, kovan äänen kera peräpäästään
ja sanoi minulle, siinä sulle suuri kiitos äskeisestä.
Järkytyin ja jätin hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähisukulaisen lapsi (kouluikäinen) kysyi kovalla äänellä junassa: "Miksi sinä olet noin lihava?" . Äitinsä ei sanonut lapselleen mitään.
No mitä itse vastasit lapselle?
Ehkä äiti mietti, ettei tahdo tehdä asiasta sinulle kiusallisempaa moittimalla lasta, että ei saa sanoa lihavaa lihavaksi, ettei hälle tule paha mieli. Siitä olisi voinut tulla pidempi keskustelu, kun lapset eivät välttämättä heti tajua, mikä on kenenkin aikuisen mielestä loukkaavaa ja miksi. He ovat vain uteliaita.
Itse olen vastannut uteliaille lapsille, että olen syönyt liikaa epäterveellisiä herkkuja ja liikkunut liian vähän, sellainen lihottaa. Usein vielä lisään, että älkää te tehkö samoin, lihavana on hankala olla, paljon helpompi liikkuakin hoikempana. Ihan ystävällisesti kun vastaa, niin lapsi saa haluamansa tiedon ja on viisaampi.
Lisäämpä vielä, että jos joku mamma alkaisi lapselleen suoltamaan, että "ei noin saa sanoa, kaikenkokoiset ihmiset ovat yhtä arvokkaita, hän ei ole meitä huonompi, vaikka on lihava blaa, blaa... pyydä anteeksi..." niin sepä olisikin se asia mikä minua harmittaisi. Siis se oletusarvo, että äidin mielestä olen ala-arvoisempi, mutta sitä ei saa sanoa ääneen ja siksi pitää korostaa, että olemme samanarvoisia, vaikka olen läski.
Minulla oli nuorena aika voimakas akne, ja sehän herätti kysymyksiä.
"Onko sulla joku sairaus?"
"Ootko huomannut, että sun iho on aika huonossa kunnossa?"
"Ootko koittanut tehdä mitään tuolle iholle?"
"Ootko huomannut, että sulla on aika pahan näköinen finni tuossa?"
"Minkä takia sun iho näyttää tuolta?"
Jopa tuntemattomat, aikuiset ihmiset saattoivat kysyä noin. Kerro siinä sitten, että syöt lääkekuuria ties kuinka monetta kertaa ja tänäkin vuonna olet käyttänyt satasia ihotautilääkäriin, kosmetologiin ja ihonhoitotuotteisiin... mulle ei tulisi mieleenkään kommentoida toisen ihon kuntoa, vaikka olisikin pahan näköinen.
Erikoista on se, että kun olen jälkeenpäin katsellut kuvia, ihoni ei ollut mitenkään poikkeuksellisen huonossa kunnossa. Aknea oli, kyllä, mutta se ei ollut kraaterimaista, ihoni ei erityisemmin punoittanut ja olen selvinnyt ilman pahempia aknearpia. Useampi ihminen on kehunut ihoni nykyistä kuntoa.
Tämä ei ole yksittäisenä kysymyksenä erityisen törkeä, mutta tuli ensimmäisenä mieleen, koska ne kysymykset olivat toistuvia. Ja edelleen - millainen henkilö kommentoi vieraan teinitytön iho-ongelmia?
Minulta kysytty tätä samaa myös ja lisäksi mietiskelty, miten voin tulevaisuudessa imettää, kun se ei kuulemma silikonien kanssa onnistu.
Olenko lesbo - näin kysyi mies, joka oli ilmeisesti kiinnostunut minusta eräissä illanistujaisissa. Laittoi vielä kaverinsa kysymään, ei kehdannut tulla itse. Perusteena kysymykselle oli se, että kaikki naiset, joista hän on ollut kiinnostunut, ovat olleet joko lesboja tai varattuja.
Rinnoistani kysyi kerran joku nainen baarissa, että onko noi aidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen keski-ikäinen kehopositiivinen nainen ja pirun ylpeä siitä.
Olin yksin kahvilassa syömässä lihapiirakkaa, jolloin
pöytäni viereen tuli tuntematon, hyvin pukeutunut vanhempi mies,
joka kysyin minulta, paljonko pukkaat kuulaa.
Pöyristyin, meinasi mennä lihapiirakka väärään kurkkuun. Onneksi
oli dietti colaa lasillinen, jolla sain huuhdeltua ruokatorveni puhtaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ala-asteen luokallani ensimmäinen, jolla murrosikä alkoi näkyä ulkoisesti, ja sehän innosti muita aika röyhkeään käytökseen. Minulta kysyttiin mm.:
- joko menkkani ovat alkaneet
- mikä on kuppikokoni
- ovatko rintani oikeat vai olenko hakenut ne Tallinnasta
- miksi haen huomiota tunkemalla vessapaperia rintsikoihini
- olenko jo ollut jonkun kanssa "sillee"
Ujolle vitosluokkalaiselle tuo oli tosi ahdistavaa. Eikä lasten röyhkeää käytöstä voi tietenkään ihan verrata aikuisten vastaavaan käytökseen, mutta jotain rajaa sentään.
Eräsvanhempi lähärisijainen kysyi onko lapsillani sama ikä. Ikäeroa lapsillani 8 vuotta..::)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yleisenä kommenttina pakkoa ihmetellä, että mikä helvetti niillä sukulaisilla on, että koko ajan pitää jankuttaa seurustelemisesta?
Itselläni setä on noin 13-vuotiaasta saakka joka tapaamisella jankannut, että joko mulla on poikaystävä ja miksi ei ole (kun siis olen vastannut, että ei ole)? Ihmisillä on niin monia syitä pysyä sinkkuna, että helvettiäkö niitä pitäisi rueta edes lähisukulaisille selittämään! Itse esimerkiksi en seurustele (muun muassa) sen takia, että minulla on paha masennus ja ahdistushäiriö (pystyn hyvin sukujuhlissa feikkamaan pari tuntia normaalia), eli seurustelu on viimeinen asia mielessäni. Argh! Pitäisiköhän ensi kerralla sanoa, että ei ole ukkoa sen takia, että aion juhlien jälkeen vetää ranteet auki? Olisi mielenkiintoista nähdä ilmeensä!
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisenä kommenttina pakkoa ihmetellä, että mikä helvetti niillä sukulaisilla on, että koko ajan pitää jankuttaa seurustelemisesta?
Itselläni setä on noin 13-vuotiaasta saakka joka tapaamisella jankannut, että joko mulla on poikaystävä ja miksi ei ole (kun siis olen vastannut, että ei ole)? Ihmisillä on niin monia syitä pysyä sinkkuna, että helvettiäkö niitä pitäisi rueta edes lähisukulaisille selittämään! Itse esimerkiksi en seurustele (muun muassa) sen takia, että minulla on paha masennus ja ahdistushäiriö (pystyn hyvin sukujuhlissa feikkamaan pari tuntia normaalia), eli seurustelu on viimeinen asia mielessäni. Argh! Pitäisiköhän ensi kerralla sanoa, että ei ole ukkoa sen takia, että aion juhlien jälkeen vetää ranteet auki? Olisi mielenkiintoista nähdä ilmeensä!
Mulla kanssa kyselty teinistä asti, että miksi en jo seurustele. Mitähän tykkäisivät, jos sanoisin ihan suoraan, että en halua kenenkään sovinistisen ukon kotiorjaksi ("pahin" jankkaaja on siis minulla juuri tällainen sovinisti-eno, joka ei ikinä tee kotona mitään). No, ehkä ne kyselyt jossain vaiheessa loppuu?
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräsvanhempi lähärisijainen kysyi onko lapsillani sama ikä. Ikäeroa lapsillani 8 vuotta..::)
Multaki on muuten kysytty että onko mulla ja mun siskolla sama isä?! Ikäeroa 6v ja esim ollaan molemmat luonnostaan punapäitä.
tyttö18v kirjoitti:
Vanhemmiltani (46 ja 40) mummi (äidin äiti) tiedustelee melkein jokaisella vierailulla, että "oletteko kolmatta lasta miettineet" tai "tehän voitte tehdä vielä yhden lapsenlapsen ku olette vielä siinä iässä ja muillakin suvussa on paljon lapsia".
Eihän hän pahaa tarkoita, voisi vain muuttaa kysymystä ystävällisemmäksi tai olla kysymättä ollenkaan. Liian suorasanaisia nuo Jaajo Linnonmaan mukaiset "aikaisemmat tuotantoerät".
Juu ne on kyllä ihan omaa luokkaansa nuo vanhukset 😂
Mun edesmennyt - 25 syntynyt mummoni totesi kun olin saanut toisen tyttären että "oletko pettynyt kun ei tullut poikaa?" (itseasiassa toivoin juurikin tyttöä...)
Sama mummeli kysyi eroni jälkeen että "onko (eksäni nimi) homo?" (hän ehkä halusi selittää eromme sillä itselleen järkeenkäyvällä tavalla ☺️)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sonja kirjoitti:
Olen keski-ikäinen kehopositiivinen nainen ja pirun ylpeä siitä.
Olin yksin kahvilassa syömässä lihapiirakkaa, jolloin
pöytäni viereen tuli tuntematon, hyvin pukeutunut vanhempi mies,
joka kysyin minulta, paljonko pukkaat kuulaa.
Pöyristyin, meinasi mennä lihapiirakka väärään kurkkuun. Onneksi
oli dietti colaa lasillinen, jolla sain huuhdeltua ruokatorveni puhtaaksi.
Olen huomannut, että tällaiset vanhemmat ja tosiaan hyvin pukeutuneet, fiksun oloiset miehet (ja naisetkin) voivat olla yllättävän ilkeitä. Ihan puskista laukovat jonkun veemäisen kommentin, tarkoituksenaan loukata ja niin, ettei sitä ennen ole tapahtunut mitään, mikä oikeuttaisi sen. Olen muutaman kokemuksen jälkeen oppinut varautumaan ja vastaamaan takaisin samalla mitalla.
Oltiin kahvittelemassa mummollani, jossa asui myös enoni silloin 32v. Viinaan menevä ja varsinainen casanova, naisia riitti ja lapsiakin vähän siellä ja täällä.
Oltiin vuoden verran siinä vaiheessa seurusteltu. Toin hänet mummoni eteen ekaa kertaa. Jutusteltiin niitä näitä hyvässä hengessä ja mummo siinä otti puheeksi, että kai sä tiedät, että toi likka ei ole halukas saamaan omia lapsia? Juu, meinas mies, että katotaan nyt mitä tulevaisuus tuo.. :)
Eno oli kuullut, mitä kuullut, niin hyökkäs paikalle ja ärjy, että "onko sulla jätkä tuppi kullin päässä, kun et yhtä muijaa saa paksuksi?!"
Siinä se hetken sätki ja huusi, mummoa hävetti. Me suu auki, että mitä täällä tapahtuu? Mieheni nousi seisomaan (on enoa päätä pidempi) ja laittoi käden tämän harteille, katto silmiin. "iisisti nyt. Mun tupit ja kullit ei sulle kuulu, mutta mä tulen pitämään aina omistani huolta."
Meillä on nyt viisi lasta ja tosiaan on pitänyt omistaan huolta, aina. <3
Tämä ei tapahtunut suoraan minulle, mutta seurasin vierestä miten tuntematon vanhempi naishenkilö kysyi terassilla istuessamme ystävältäni (joka on transnainen), että onko häntä leikattu "sieltä". Totesimme akalle lähes yhteen ääneen, ettei se kuulu hänelle millään tavalla. Kenelle tulee mieleen kysellä julkisella paikalla tuntemattoman ihmisen genitaaleista? Samalla tavalla mekin olisimme voineet heittää tädille että "kerros marjatta millaset häppärit sulla on, roikkuuko kovasti? Tai vaivaako kuivuus jo, onko vagisan käytössä?".
Voi onhan näitä..
Kyläilimme "ystävättären" kanssa henkilöllä, joka oli muuttamassa pois vuokra-asunnostaan. Hän kysyi kiinnostaisiko asunto meistä jompaakumpaa. Törppö ystävätär tölväisi sitten "ettei tuolla ole rahaa". Ajattelin takavarikoida tuliaisiksi ostamani pullat, mutta ajattelin ettei 20 v sairaseläkkeellä olleella, normielämästä vieraantuneella reumaatikolla ole edellytyksiä normaaliin kanssakäymiseen oman kuplansa ulkopuolella.
Muita töräytyksiä on tullut mummotaudissa kamppailevilta sisaruksilta -tai en tiedä puuttuuko elämästä sisältöä-, olin sairaanhoitajasisareni mukaan (työskentelee naistentaudeilla husilla, lähellä eläkeikää, ei siis mitään kompetenssia asiasta) kallis tyttö tekonivelleikkauksen jälkeen. Innokkaasti he myös arvostelivat ulkonäköäni jopa julkisesti instagramissa. Lapsuuskuvia katsellessa en olisi niinkään varma, kannattaisiko jos on muistuttanut itse syöttöporsasta kaksikymppisenä. Tästä suivaantuneena annoin suoran palautteen ja palkaksi sain heiltä vierailun jossa esitettiin apua heidän ite kehittelemiinsä mielenterveysongelmiin. Kunnianloukkaussyyte lähti tulille koska anteeksipyyntöjä ei esitetty.
Minulta on useampikin TÄYSIN TUNTEMATON kampaaja alkanut kyselemään, että kuka olen ja mistä tulen, ja millainen perhe, millainen koulutus, missä asun, milloin olemme muuttaneet, missä olen töissä, mitä harrastan, onko lemmikkejä, käynkö usein matkoilla jne. Mitä helvettiä yksityisasiani kampaajalle kuuluu?
”Onko tässä kaikki kulta?”
Näin kysyi kuolinpesän ostaja mummini korut nähtyään.
Taisi olla hieman pettynyt kun ei ollutkaan mitään aarrekätköä.
No mitäs röyhkeää tässäkin sitten muka oli? Asiakasta on varmaan vaivannut tämä asia pitkään, eikä ole kehdannut aikaisemmin kysyä, ettei pahoittaisi henkilön mieltä. Ihan oikein. Nyt kun jäi eläkkeelle, niin eihän viattomasta kysymyksestä tarvi entisten työkavereiden loukkaantua, kertoo vaan miten asia oli, niin ei vaivaa asiakasta enää.