Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi on niin vaikeaa löytää mies, joka haluaa perustaa perheen?
21.09.2017 |
Miksi niin harva mies haluaa perustaa perheen tänä päivänä?
Olen kyllästynyt tapailemaan miehiä, sillä aina jossain välissä tapailua selviää, ettei heillä ole aikomustakaan hankkia lapsia tulevaisuudessa.
Olen jo 32-vuotias nainen, eikä aikaa sopivan, lapsia haluavan kumppanin löytämiseen ole enää loputtomiin. Olen ollut pitkissä suhteissa, jotka ovat sitten päättyneet eri syistä (miehen lapsettomuustoive oli syynä yhden pitkän suhteen päättymiseen).
Onko todella niin, että nykyään miehet eivät kerrassaan tahdo perustaa perhettä? Halutaan säilyttää ikuinen vapaus ja sen mukanaan tuoma nuoruudentunne? Ei haluta kantaa vastuuta? Vai mistä tässä on kyse?
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa yksin hyvä syy, miksi hankkisin lapsen.
Itse olen ainakin sen verran itsekäs, että ajatus siitä, että kuolisin jättämättä geenejäni tähän maailmaan, on täysin mahdoton. Haluan, että tähän maailmaan jää vielä minunkin jälkeeni suvaitsevia, luontoa arvostavia ja ystävällisiä ihmisiä. Tiedän myös että vanhuus tulee olemaan erittäin yksinäinen ilman lapsia.
Paremmin pääsisit vaikuttamaan tulevaisuuteen kun jakaisit ajatuksiasi intellektuellissa seurassa. Sinun ajatuksesi leviäisivät ja jäisivät paljon paremmin elämään kun ne sisäistäneet fiksut ihmiset jakaisivat niitä eteenpäin. Geenit eivät takaa mitään, lapsestasi voi ajansaatossa kasvaa persu - tai mikä vielä pahempaa kokkari.
No Hüi hirveetä! Tässä oli taas hyvin söfistiköitynèen ja intellektyeèllin ihmisyksilön viesti yllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää keskustelua syntynyt aiheesta.
Tässä muutama huomio mitä tuli mieleeni:
- Akateemisuus ei ole minulle kriteeri. KAIKKI pitkät vakavat suhteet joissa olen ollut, ovat olleet "duunarin" kanssa. Näin ollen puheet riman laskemisesta eivät päde kohdallani. Yhteistä miehille sen sijaan on se, että ovat melko älykkäitä ja yhteiskuntakriittisiä. Ehkä tämä voisi selittää heidän haluttomuuttaan lastentekoon? Toisaalta olen itsekin realisti ja pohdin asioita usealta eri kantilta, mutta ei se vähennä haluani perustaa perhettä.
- Miten ero ja avioehdon tekemättömyys liittyvät lasten hankintaan? Mielestäni on itsestään selvää, että avioehto tehdään. Mikäli ero tulee, haluan lasten isän olevan yhtä paljon läsnä heidän elämässään kuin itsekin olen. Poikkeuksena tietysti, jos on pahaa alkoholiongelmaa, väkivaltaa tms.
- Lapsi rajoittaa elämää jossain määrin, kyllä, mutta ei se vapautta tyystin vie. Itse rakastan matkustamista, ulkoilua yms. ja tulen opettamaan myöa lapseni "näille tavoille". Mielestäni on tärkeää nähdä oman lintukotonsakin ulkopuolelle, miksi lapsi estäisi matkustamasta? Toki ymmärrän koulut yms rajoitteet, mutta enhän itsekään juokse maailmalla solkenaan. Ja ulkomaille voi muuttaa myös lasten kanssa...
- Minä haluan lapsia nimenomaan elämän jatkuvuuden vuoksi. Olen erittäin sosiaalinen tyyppi ja arvostan lähipiiriäni paljon. Jäljellä ovat enää minä ja äiti (olen ainoa lapsi, isä ja muut sukulaiset ovat kuolleet). Kauhistuttaa edes ajatella millaista äitini elämä olisi, ellen olisi täällä. Autan häntä kotitöissä ja tykätään hengailla yhdessä. Joku sanoi ettei lastenhankinta ole mielekästä. Minusta se nimenomaan on sitä. Viihdyn ihmisten kanssa ja olen aina haaveillut perhejouluista, juhlista ja tapahtumista - joissa on muitakin paikalla kuin minä ja äitini.
ap
Eikö sinulla ole ollenkaan ystäviä? Minä olen jo monta joulua viettänyt ystävieni kanssa lautapelejä pelaten ja toteja kumoten. Ihan älyttömän hauskaa. Sukulaisiini en pidä juurikaan yhteyttä, mutta sosiaalinen elämäni on lapsettomanakin erittin aktiivinen, ja piireihini kuuluu kaikenikäisiä ihmisiä. Jos lähinnä seuraa haluaa, pääsee HIEMAN helpommalla, kun hankkii ystäviä lasten sijaan.
Tietysti on ystäviä ja paljon onkin. Olen mukana monenlaisessa toiminnassa ja sosiaalinen verkostoni (ystävät) on laaja. Silti on aivan eri asia, onko kyseessä ystävä vai perheenjäsen. Yksikään ystävä ei ole auttanut minua niin paljon kuin äitini ja isäni tai kumppanini aikoinaan. Ystävien kanssa ollaan ja hengaillaan iloissa merkeissä, kuunnellaan huolia ja sydänsuruja, mutta kuinka moni ystävä kiitäisi apuun keskellä yötä?
Moni ns. ystävä on jättänyt minut kuseen, perheenjäsenet eivät. Kai tämä kutakuinkin perustuu siihen, että ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen, perhesuhteet eivät niin paljoa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tasan ei käy onnen lahjat....Olen sunnilleen samanikäinen, mutta nimenomaan EN halua lapsia. Jokainen tapailemani mies on jo ensimmäisellä tapaamisella kertonut lapsihaaveistaan...Ilmeisesti edustan jonkinlaista "äitityyppiä" monille miehille. Sain edellisessä suhteessani niin monta keskenmenoa, etten enää haaveile raskaudesta enkä lapsista. Mielestäni aihe on kuitenkin niin henkilökohtainen, että miehille pitäisi riittää perusteluksi, etten vain halua lapsia. näköjään EI RIITÄ.
Veikkaan et vielä harvemmalle naiselle riittäis vaan pelkkä ei. Ihan luonnollista et taustavaikuttimista haluaa puhua. Minuakin kiinnostaisi onko taustalla sairauksia, mt-ongelmia, itsekäs elämäntapa vai elämänfilosofinen valinta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten sinä vasta nyt havahduit asiaan?
En ole "havahtunut asiaan" vasta nyt. Kuten sanoin, olen ollut useassa pitkässä parisuhteessa elämäni aikana. Ne sitten valitettavasti ovat päättyneet eri syistä johtuen. Nyt pari vuotta sinkkuna ovat osoittaneet (deittailu), että miehet ovat nihkeitä lastenhankinnan suhteen ja itselläni on aika käymässä vähiin.
Yksi suhteistani muuten oli ulkomaalaiseen mieheen. Se kariutui, mutta tulipahan sitäkin kokeiltua. Mies halusi lapsia ehkä sitten joskus, mutta vehtasi useamman naisen kanssa samaan aikaan.
Ja vai että lääkäri, harmi ku vastaan tulevilla miehillä ei lue otsassa heidän ammattinsa :D Taitaa olla kyseisen ammatin harjoittajilla sen verta paljon ottajia, ettei niitä "noin vaan napata".
ap
Sori, mut mikä nykyään on "pitkä parisuhde", jos 30 v on ehtinyt olemaan useassa pitkässä parisuhteessa?
Kohdallani 4, 3 ja 6 vuotta. Varmaankin "vakava parisuhde" olisi ollut kuvaavampi kuin "pitkä parisuhde".
ap
Vierailija kirjoitti:
Aika monet miehet eivät vain pidä lapsista. Sitä ei saa kuitenkaan sanoa ääneen.
Useat miehet sanovat tämän ääneen! Nykyään on lähes oudompaa pitää lapsista, kuin olla pitämättä niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää keskustelua syntynyt aiheesta.
Tässä muutama huomio mitä tuli mieleeni:
- Akateemisuus ei ole minulle kriteeri. KAIKKI pitkät vakavat suhteet joissa olen ollut, ovat olleet "duunarin" kanssa. Näin ollen puheet riman laskemisesta eivät päde kohdallani. Yhteistä miehille sen sijaan on se, että ovat melko älykkäitä ja yhteiskuntakriittisiä. Ehkä tämä voisi selittää heidän haluttomuuttaan lastentekoon? Toisaalta olen itsekin realisti ja pohdin asioita usealta eri kantilta, mutta ei se vähennä haluani perustaa perhettä.
- Miten ero ja avioehdon tekemättömyys liittyvät lasten hankintaan? Mielestäni on itsestään selvää, että avioehto tehdään. Mikäli ero tulee, haluan lasten isän olevan yhtä paljon läsnä heidän elämässään kuin itsekin olen. Poikkeuksena tietysti, jos on pahaa alkoholiongelmaa, väkivaltaa tms.
- Lapsi rajoittaa elämää jossain määrin, kyllä, mutta ei se vapautta tyystin vie. Itse rakastan matkustamista, ulkoilua yms. ja tulen opettamaan myöa lapseni "näille tavoille". Mielestäni on tärkeää nähdä oman lintukotonsakin ulkopuolelle, miksi lapsi estäisi matkustamasta? Toki ymmärrän koulut yms rajoitteet, mutta enhän itsekään juokse maailmalla solkenaan. Ja ulkomaille voi muuttaa myös lasten kanssa...
- Minä haluan lapsia nimenomaan elämän jatkuvuuden vuoksi. Olen erittäin sosiaalinen tyyppi ja arvostan lähipiiriäni paljon. Jäljellä ovat enää minä ja äiti (olen ainoa lapsi, isä ja muut sukulaiset ovat kuolleet). Kauhistuttaa edes ajatella millaista äitini elämä olisi, ellen olisi täällä. Autan häntä kotitöissä ja tykätään hengailla yhdessä. Joku sanoi ettei lastenhankinta ole mielekästä. Minusta se nimenomaan on sitä. Viihdyn ihmisten kanssa ja olen aina haaveillut perhejouluista, juhlista ja tapahtumista - joissa on muitakin paikalla kuin minä ja äitini.
ap
Eikö sinulla ole ollenkaan ystäviä? Minä olen jo monta joulua viettänyt ystävieni kanssa lautapelejä pelaten ja toteja kumoten. Ihan älyttömän hauskaa. Sukulaisiini en pidä juurikaan yhteyttä, mutta sosiaalinen elämäni on lapsettomanakin erittin aktiivinen, ja piireihini kuuluu kaikenikäisiä ihmisiä. Jos lähinnä seuraa haluaa, pääsee HIEMAN helpommalla, kun hankkii ystäviä lasten sijaan.
Tietysti on ystäviä ja paljon onkin. Olen mukana monenlaisessa toiminnassa ja sosiaalinen verkostoni (ystävät) on laaja. Silti on aivan eri asia, onko kyseessä ystävä vai perheenjäsen. Yksikään ystävä ei ole auttanut minua niin paljon kuin äitini ja isäni tai kumppanini aikoinaan. Ystävien kanssa ollaan ja hengaillaan iloissa merkeissä, kuunnellaan huolia ja sydänsuruja, mutta kuinka moni ystävä kiitäisi apuun keskellä yötä?
Moni ns. ystävä on jättänyt minut kuseen, perheenjäsenet eivät. Kai tämä kutakuinkin perustuu siihen, että ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen, perhesuhteet eivät niin paljoa.
ap
Okei, olet perhe- ja sukukeskeinen ihminen. Minä en ole. Ystävät ovat minun läheisimmät ihmiseni, ne tyypit, joihin pystyn nojaamaan. Saan sohvapaikan keskellä yötä ihan koska tahansa. Näen ystävyydessä paljon arvoa, sukulaisuudessa en niinkään, ja nimenomaan siksi, että olen valinnut ystäväni, mutta sukulaisten kanssa minulla ei ole välttämättä yhteistä kuin esivanhempi.
Aloittaja pystyy nimeämään vain asioita, joiden vuoksi lapsen hankkiminen ei ole niin kamalaa, kuin jotkut ajattelevat. Okei, selvä juttu. Mutta koska nykyisin vanhemmuus on täysin vapaaehtoista, tämä ei vielä ole lähellekään tarpeeksi. Lapsiperhe-elämän pitäisi oikeasti tarjota jotakin selvää lisäarvoa miehen elämään. Mitä se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen tuossa iässä olevat naiset on pelottavia tapauksia. Sillä heidän biologinen kello soi ja herää usein epäilyt miksi nyt on yhtäkkiä aika löytää mies.
Nimittäin naisella on ollut jo yli 10 vuotta aikaa löytää se unelmien mies.
Mä olen etsinyt koko aikuisikäni miestä, jonka kanssa seurustella, mutta kukaan ei ole halunnut. Olen nyt 32, joten aika varmaan heittää pyyhe kehään seurustelun ja perheen perustamisen kanssa.
Senkin vuoksi jollekkin miehelle saattaa musta tulla sellainen fiilis, että pitäs varmaan löytää mies. Ehkä se sitten poistuu, jos luovun koko asiasta, mutta sitten en juuri tapaakaan ihmisiä missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa yksin hyvä syy, miksi hankkisin lapsen.
Lapsi toisi elämään jatkuvuutta. Lopulta lisääntyminen on ainut asia miksi täällä ylipäätään ollaan. Sitä paitsi suvullinen lisääntyminen on (miehille) ihan mukavaa puuhaa.
Elatusvelvollisuus kestää 18 vuotta.Kuinka kauan se seksiakti kestää? Kannattaako? No huono vitsihän tämä vain olikin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pystyy nimeämään vain asioita, joiden vuoksi lapsen hankkiminen ei ole niin kamalaa, kuin jotkut ajattelevat. Okei, selvä juttu. Mutta koska nykyisin vanhemmuus on täysin vapaaehtoista, tämä ei vielä ole lähellekään tarpeeksi. Lapsiperhe-elämän pitäisi oikeasti tarjota jotakin selvää lisäarvoa miehen elämään. Mitä se on?
Toki nään perheen perustamiseen liittyvät negatiivisetkin puolet. En ole mikään typerys, joka ihmettelee maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Mielestäni keskustelussa ei ole ollut relevanttia tuoda esiin niitä negatiivisia seurauksia, joita lastenhankintaan liittyy, sillä se ei ollut keskustelun aihe.
Lisäksi esittämäsi kysymys on mielestäni kummallinen. En osaa vastata siihen, koska tiedän (arvioin) ainoastaan mitä lisäarvoa lapsi toisi minun elämääni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa yksin hyvä syy, miksi hankkisin lapsen.
Lapsi toisi elämään jatkuvuutta. Lopulta lisääntyminen on ainut asia miksi täällä ylipäätään ollaan. Sitä paitsi suvullinen lisääntyminen on (miehille) ihan mukavaa puuhaa.
Millä tavalla? Yhtä mukavaa se on, vaikka olisi käytössä ehkäisykin. Eikä tarvitse miettiä kalliita ja vaivalloisia jälkiseuraamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pystyy nimeämään vain asioita, joiden vuoksi lapsen hankkiminen ei ole niin kamalaa, kuin jotkut ajattelevat. Okei, selvä juttu. Mutta koska nykyisin vanhemmuus on täysin vapaaehtoista, tämä ei vielä ole lähellekään tarpeeksi. Lapsiperhe-elämän pitäisi oikeasti tarjota jotakin selvää lisäarvoa miehen elämään. Mitä se on?
Toki nään perheen perustamiseen liittyvät negatiivisetkin puolet. En ole mikään typerys, joka ihmettelee maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Mielestäni keskustelussa ei ole ollut relevanttia tuoda esiin niitä negatiivisia seurauksia, joita lastenhankintaan liittyy, sillä se ei ollut keskustelun aihe.
Lisäksi esittämäsi kysymys on mielestäni kummallinen. En osaa vastata siihen, koska tiedän (arvioin) ainoastaan mitä lisäarvoa lapsi toisi minun elämääni.
ap
Sinähän ihmettelet tässä ketjussa nimenomaan sitä, miksi niin harva ikäisesi mies haluaa lapsia. Jos et osaa yhtään sanoa, mitä lisäarvoa lapsi toisi miehen elämään, liittyisikö se jotenkin tähän asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pystyy nimeämään vain asioita, joiden vuoksi lapsen hankkiminen ei ole niin kamalaa, kuin jotkut ajattelevat. Okei, selvä juttu. Mutta koska nykyisin vanhemmuus on täysin vapaaehtoista, tämä ei vielä ole lähellekään tarpeeksi. Lapsiperhe-elämän pitäisi oikeasti tarjota jotakin selvää lisäarvoa miehen elämään. Mitä se on?
Mitä kenellekin. Eikös miehetkin ole yksilöitä kuitenkin eikä mikää tasapäinen joukko? Ja miksi ne miehet tarpeet ja arvostukset eroaisi jotenkin radikaalisti naisten vastaavista? Lapsen kautta saa mm. rakkaan ja läheisen, täysin omanlaisen, ihmissuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pystyy nimeämään vain asioita, joiden vuoksi lapsen hankkiminen ei ole niin kamalaa, kuin jotkut ajattelevat. Okei, selvä juttu. Mutta koska nykyisin vanhemmuus on täysin vapaaehtoista, tämä ei vielä ole lähellekään tarpeeksi. Lapsiperhe-elämän pitäisi oikeasti tarjota jotakin selvää lisäarvoa miehen elämään. Mitä se on?
Toki nään perheen perustamiseen liittyvät negatiivisetkin puolet. En ole mikään typerys, joka ihmettelee maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Mielestäni keskustelussa ei ole ollut relevanttia tuoda esiin niitä negatiivisia seurauksia, joita lastenhankintaan liittyy, sillä se ei ollut keskustelun aihe.
Lisäksi esittämäsi kysymys on mielestäni kummallinen. En osaa vastata siihen, koska tiedän (arvioin) ainoastaan mitä lisäarvoa lapsi toisi minun elämääni.
ap
Sinähän ihmettelet tässä ketjussa nimenomaan sitä, miksi niin harva ikäisesi mies haluaa lapsia. Jos et osaa yhtään sanoa, mitä lisäarvoa lapsi toisi miehen elämään, liittyisikö se jotenkin tähän asiaan?
Ei mun mielestä. Katso ylempää oma vastaukseni.
Ohis
Haluamme kyllä perustaa perheen, mutta emme painostavan naisen pakottamana. Ja about toisilla treffeillä ei kannata alkaa hiostaa vauva-asioilla vaan ottaa rennosti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten sinä vasta nyt havahduit asiaan?
En ole "havahtunut asiaan" vasta nyt. Kuten sanoin, olen ollut useassa pitkässä parisuhteessa elämäni aikana. Ne sitten valitettavasti ovat päättyneet eri syistä johtuen. Nyt pari vuotta sinkkuna ovat osoittaneet (deittailu), että miehet ovat nihkeitä lastenhankinnan suhteen ja itselläni on aika käymässä vähiin.
Yksi suhteistani muuten oli ulkomaalaiseen mieheen. Se kariutui, mutta tulipahan sitäkin kokeiltua. Mies halusi lapsia ehkä sitten joskus, mutta vehtasi useamman naisen kanssa samaan aikaan.
Ja vai että lääkäri, harmi ku vastaan tulevilla miehillä ei lue otsassa heidän ammattinsa :D Taitaa olla kyseisen ammatin harjoittajilla sen verta paljon ottajia, ettei niitä "noin vaan napata".
ap
Siinähän sinä tulit kertoneeksi totuuden, kukaan nainen ei voi kunnioittaa miestä, jolla on huonompi palkka.
Koska suurin osa lisääntymiskykyisistä naisista alkaa olla suurempipalkkaisia kuin samanikäiset miehet, ei kunnioittavaa suhdetta voi syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pystyy nimeämään vain asioita, joiden vuoksi lapsen hankkiminen ei ole niin kamalaa, kuin jotkut ajattelevat. Okei, selvä juttu. Mutta koska nykyisin vanhemmuus on täysin vapaaehtoista, tämä ei vielä ole lähellekään tarpeeksi. Lapsiperhe-elämän pitäisi oikeasti tarjota jotakin selvää lisäarvoa miehen elämään. Mitä se on?
Mitä kenellekin. Eikös miehetkin ole yksilöitä kuitenkin eikä mikää tasapäinen joukko? Ja miksi ne miehet tarpeet ja arvostukset eroaisi jotenkin radikaalisti naisten vastaavista? Lapsen kautta saa mm. rakkaan ja läheisen, täysin omanlaisen, ihmissuhteen.
Ja tätä ihmissuhdetta voi eron jälkeen hoitaa joka toinen viikonloppu ja pari viikkoa kesälomalla. Eikä välttämättä edes silloinkaan, jos lapsen äiti heittäytyy hankalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pystyy nimeämään vain asioita, joiden vuoksi lapsen hankkiminen ei ole niin kamalaa, kuin jotkut ajattelevat. Okei, selvä juttu. Mutta koska nykyisin vanhemmuus on täysin vapaaehtoista, tämä ei vielä ole lähellekään tarpeeksi. Lapsiperhe-elämän pitäisi oikeasti tarjota jotakin selvää lisäarvoa miehen elämään. Mitä se on?
Mitä kenellekin. Eikös miehetkin ole yksilöitä kuitenkin eikä mikää tasapäinen joukko? Ja miksi ne miehet tarpeet ja arvostukset eroaisi jotenkin radikaalisti naisten vastaavista? Lapsen kautta saa mm. rakkaan ja läheisen, täysin omanlaisen, ihmissuhteen.
Miehille on ihan tutkitustikin esimerkiksi seksi tärkeämpää kuin naisille. Kun lapsen hankinta todennäköisesti huonontaa parisuhdetta ja vähentää seksin määrää, olisi aika irrationaalista hankkia lapsia tilanteessa, jossa arvostaa parisuhdeonnen ja hyvän seksielämän lisääntymisen yläpuolelle, eikö totta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat huomanneet mihin se pahimillaan voi johtaa!
Näin on. Valitettavasti Suomessa miehillä ei juuri ole oikeuksia lapsiinsa jos ero tulee. Edes silloin kun on kyse ihan kunnollisesta isästä. Jos olisin mies, tuntuisi turhalta perustaa perhe kun lapset voidaan viedä itseltä pois jos ei tarpeeksi miellytä vaimoaan. Tietysti on paljon myös viisaita äitejä, mutta riski menettää lapset joiden eteen on tehnyt kaikkensa on liian suuri. Lähivanhemmaksi isän on vaikea päästä ja käytännössä se tarkoittaa, ettei ole mitään valtaa mihinkään. Ja jos on avoliitossa, lapsella on vain äiti, jossei isää itse mene ilmoittamaan. Hävettää kuinka paljon miehiä sorretaan. :/
T. Nainen
Mies, joka on pitänyt puolet vanhempainvapaista, ollut sairaan lapsen kanssa kotona, osallistunut tasapuolisesti neuvolakäynteihin, vanhempainiltoihin jne. on huoltajuuskeskusteluissa ihan yhtä vahvoilla kuin äiti.
Alue: Aihe vapaa
Nämä miehet ovat vain rationaalisia. Koska lapsen hankkiminen ei parantaisi heidän elämäänsä millään tavalla – saati sitten sadan tonnin edestä – eivät he tietenkään halua lasta.