Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: voiko olla onnellinen jos on ruma
01.05.2026 |
Ja miten se onnistuu? Pystyykö oman habituksen kauheuden ohittaa mielessään ja keskittyä täysin muuhun?
Kommentit (30)
Onnistuu, välttelen peilejä ja näyteikkunoita sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaa sinä aloittaja, kun tiedät vastauksen.
No minä en rumana onnistu, siksi haluan muiden kokemuksia ja mielipiteitä. Ahdistun tosi usein, ja olen ollut ajoittain todella masentunutkin olemuksestani ja ulkinäöstöni.
Olen ruma ja onnellinen. Keskityn olennaiseen. Minulla on hyvät aivot ja olen mukava.
En ole ainakaan itse onnistunut täysin ignooraamaan asiaa. Joidenkin asioiden osalta olen onnellinen, mutta kyllä harmi rumuudesta kulkee myös aina mukana. Ei sillä toki enää niin väliä, kun on haudannut haaveet kumppanista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet sinut itsesi kanssa ja sinulla on hyvä luonne ja loistava huumorintaju, ei ole murhetta rumuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sinut itsesi kanssa ja sinulla on hyvä luonne ja loistava huumorintaju, ei ole murhetta rumuudesta.
Ihanan kliseistä, mutta minä en usko tuohon. Vanhemmiten ulkoisten seikkojen painoarvo vähenee, mutta lapsuudesta myöhäiseen keski-ikään niillä on valitettavan suuri merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ainakaan itse onnistunut täysin ignooraamaan asiaa. Joidenkin asioiden osalta olen onnellinen, mutta kyllä harmi rumuudesta kulkee myös aina mukana. Ei sillä toki enää niin väliä, kun on haudannut haaveet kumppanista.
Sama täällä.
Voi onnistua, jos osaa vähentää sitä miten paljon itse antaa ulkonäölle arvoa ja lopettaa odottamasta ulkomaailmalta yhtään mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista on olla (ulkoisesti) ruma ihminen? Ihan vilpittömällä mielenkiinnolla kysyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enempikin. Välillä on onnellinen. Ei kokoajan. Ja ajatus rumuudesta käy mielessä silloin tällöin. Itseä muut asiat vetää maahan enempi mitä ulkonäkö. Ne muut asiat tekee minusta "ruman" myös.
Netissä tuli vastaan sellanen että ainoastaan 2 ihmistyyppiä tietävät mitä elämän varjopuoli on ja ne on mies kellä ei ole rahaa ja nainen kellä ei ole kauneutta. Siitä voisi kehitellä kokonaisen keskustelun, että pitääkö paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Määrittele ruma.
Voin määritellä sen vain subjektiivisesti. Itselleni se merkitsee huomattavaa ulkoista vajavaisuutta keskiverrosta. Niin huomattavaa, että tämä vaikuttaa laumakäyttäytymiseen, pariutumisesta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sinut itsesi kanssa ja sinulla on hyvä luonne ja loistava huumorintaju, ei ole murhetta rumuudesta.
Ihanan kliseistä, mutta minä en usko tuohon. Vanhemmiten ulkoisten seikkojen painoarvo vähenee, mutta lapsuudesta myöhäiseen keski-ikään niillä on valitettavan suuri merkitys.
Silloin olet liikaa Suomessa. Ihan oikeassa elämässä näitä muka epäsuhtaisia pareja on vaikka millä mitalla. Kun löydät oikean ihmisen niin kyllä se naama on ihan toisarvoinen asia. Paitsi jos olet erityisen pinnallinen.
Vierailija kirjoitti:
Enempikin. Välillä on onnellinen. Ei kokoajan. Ja ajatus rumuudesta käy mielessä silloin tällöin. Itseä muut asiat vetää maahan enempi mitä ulkonäkö. Ne muut asiat tekee minusta "ruman" myös.
Minä koen itseni myös kokonaisvaltaisesti rumaksi. Epäonnistuneeksi ja pahaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vastaa sinä aloittaja, kun tiedät vastauksen.
Aloittaja tietää vain oman tilanteensa ja suhtautumisensa ulkonäköönsä.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista on olla (ulkoisesti) ruma ihminen? Ihan vilpittömällä mielenkiinnolla kysyn
Masentavaa ja nöyryyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaa sinä aloittaja, kun tiedät vastauksen.
Aloittaja tietää vain oman tilanteensa ja suhtautumisensa ulkonäköönsä.
Siksihän minä kysyn - vastasin tähän jo ylempänä.
Vastaa sinä aloittaja, kun tiedät vastauksen.