Miksi on niin vaikeaa löytää mies, joka haluaa perustaa perheen?

Itselläni on ollut useimmiten päinvastainen ongelma: olen kolmeakymppiä lähestyvä nainen, biologinen kello ei ole hirveästi soinut, mutta miehet ovat etsineet minusta tulevaa vaimoa itselleen ja äitiä lapsilleen. Suhteet ovat lopulta kaatuneet meikäläisen "peterpanimaiseen" luonteeseen.

Et kyllä noitakin miehiä löytyy, mut ne näyttää pyörivän vääränlaisten naisten seurassa. 

Koska miehen kannalta se on aika huono diili. Itse katson n.25v naisia.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on normaali nainen ja mikä on normaali mies ja vastaavasti mitä ovat parhaat miehet ja naiset?

Tulipa mieleen, kun joku aika sitten parisuhdeterapeutti kertoi lehdessä, kuinka suuresti miehet kärsivät parisuhteen puutteesta. Yksikin oli vastaanotolla sanonut, ettei hänellä ole enää mitään toivoa koska "parhaat on jo menneet". Niin, vastasit vähän niinku itsellesi tuossa, joten kannattaisko alkaa katsella niitä itsesi tasoisia eli vähemmän parhaita...

Vierailija kirjoitti:

"kantaa vastuuta" tarkoittanee perinteistä lapsi ja naimisiin. Tilastojenkin mukaan suurin osa eroaa ja siinä mies menettää puolet omaisuudestaan ja joutuu lisäksi maksamaan elatusmaksuja. Ei kiitos. Suurempana ihmeenä pidän sitä, että joku mies vielä tuollaiseen suostuu.

Jos joku pelkää omaisuutensa puolesta niin voi tehdä avioehdon. Toki sitten eron sattuessa ei saa senttiäkään naisen omaisuudesta. Tämä toimii näes molempiin suuntiin. Kertoisitko vielä senkin , minkä takia isällä ei olisi eronkin sattuessa velvollisuutta osallistua OMAN lapsensa elatukseen. Eroaako mies lapsestaankin? Mutta nämähän on hypoteettinen kysymyksiä , sillä kaltaisesi mies ei saa sen enempää naista kuin lastataan.

Mä en tajua tätä yleistämistä. Itse haluaisin miehen jolla samoja kiinnostuksen kohteita, pilkettä silmäkulmassa. Varmasti jokaisella tietty jokin tyyppi josta viehättyy. Sekä se kunnioittaa ja arvostaa mua sellasena kuin oon. Itse en oo koskaan ollu oikein lapsi-ihminen. Mitä pidetään outona kun olen nainen. Sekä en mä ainakaan arvostele sen perusteella mitä tekee työkseen kun nää viestit antaa sellasta vaikutelmaa. Lähinnä musta arvokkaampaa et tekee jotain elämällään ja siis sellaista mistä pitää.

Miehet ovat säälittäviä 

Vähän olet myöhässä liikkeellä.

Miksi deittailet näitä miehiä? Mä kysyin nykyiseltä mieheltäni, lasteni isältä, jo ennen ensimmäisiäkään treffejä että haluaako hän lapsia vai ei. Miksi mennä treffeille jos ei tiedä noin olennaista asiaa miehestä? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi deittailet näitä miehiä? Mä kysyin nykyiseltä mieheltäni, lasteni isältä, jo ennen ensimmäisiäkään treffejä että haluaako hän lapsia vai ei. Miksi mennä treffeille jos ei tiedä noin olennaista asiaa miehestä? 

Itse kysyin toisilla treffeillä ja mies vastasi: "Mieluummin kusisin muuntajaan." Tuosta viimeistään tajusin, että olin löytänyt itselleni oikean. Nyt 10v myöhemmin, kun telkkarista tuli joulun alla niitä lapsiperheiden nyyhkytarinoita niin melkein kuin yhteen ääneen tokaistiin "Menkää töihin!".

Jätä se sika

Näin nelikymppisenä perheenisänä sanoisin, että pitkäaikainen vakaa parisuhde, perhe ja oma lapsi on kyllä kaikista hienoin ja paras asia, mitä minulle on elämäni aikana tapahtunut.

Senpä vuoksi joksenkin harmittaa, kun katselen nykymenoa ja ymmärrän, että omalle pojalleni ei tällaista todennäköisesti ole luvassa.

Kuten monessa edeltävässä kommentissa onkin tullut esille, niin miehen ja isän asema lain ja viranomaisten edessä on todella surkea. Lisäksi länsimaissa ja täällä suomessa, ajan kuva on niin solipsistinen, itsekäs ja kylmä, että perhekeskeisyydellä ei ole siinä sijaa.

En siis pidä todennäköisenä, että hän ikinä löytäisi itselleen vaimoa, jonka kanssa kannattaisi perhettä perustaa. 

Olenkin pohtinut, että pitäisikö jo pienestä pitäen opettaa pojalle, että sitten kun aikansa erilaisia säätöjä pyöritellyt, niin pidempiaikainen kumppani kannattaisi mieluummin etsiä perhekeskeisemmistä kulttuureista, kuin suomesta?

Jos jompikumpi mies tai nainen on rikkinäisestä perheestä, ero tulee varmasti lapsen syntymän jälkeen, koska silloin se aktivoi uudelleen ne huonot omat lapsuuden kokemukset.

Eihän se vaadi kuin, että perustetaan kerho, johon pääsevät vain todistetusti lapsia haluavat ja vanhemmiksi sopivat, ei siis alko- ja muuta päihdeongelmaa eikä luonnevikoja tai persoonallisuushäiriöitä tai lyhytpinnaisuutta, jolloin pitäisi olla uusi puolisoehdokas parin vuoden päästä.

Ei luulisi olevan vaikeaa näinä netti-aikoina. Eri kerhot tietysti heille, joilla on jo lapsia ennestään, heille jotka haluavat puolison, jolla ei ole vielä lapsia jne.

Miksi et perustanut perhettä 20-25 vuotiaana?