Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi on niin vaikeaa löytää mies, joka haluaa perustaa perheen?
21.09.2017 |
Miksi niin harva mies haluaa perustaa perheen tänä päivänä?
Olen kyllästynyt tapailemaan miehiä, sillä aina jossain välissä tapailua selviää, ettei heillä ole aikomustakaan hankkia lapsia tulevaisuudessa.
Olen jo 32-vuotias nainen, eikä aikaa sopivan, lapsia haluavan kumppanin löytämiseen ole enää loputtomiin. Olen ollut pitkissä suhteissa, jotka ovat sitten päättyneet eri syistä (miehen lapsettomuustoive oli syynä yhden pitkän suhteen päättymiseen).
Onko todella niin, että nykyään miehet eivät kerrassaan tahdo perustaa perhettä? Halutaan säilyttää ikuinen vapaus ja sen mukanaan tuoma nuoruudentunne? Ei haluta kantaa vastuuta? Vai mistä tässä on kyse?
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös että vanhuus tulee olemaan erittäin yksinäinen ilman lapsia.
Ai saakeli, nyt sinua on kyllä huijattu erittäin pahasti. Lapsettomat eivät ole tutkimusten mukaan yhtään sen yksinäisempiä myöhemmin elämässä kuin lisääntyjätkään: http://sciencenordic.com/older-people-just-happy-without-children
En lukenut tutkimusta, mut tokkopa on suomalaisista tuo otos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää keskustelua syntynyt aiheesta.
Tässä muutama huomio mitä tuli mieleeni:
- Akateemisuus ei ole minulle kriteeri. KAIKKI pitkät vakavat suhteet joissa olen ollut, ovat olleet "duunarin" kanssa. Näin ollen puheet riman laskemisesta eivät päde kohdallani. Yhteistä miehille sen sijaan on se, että ovat melko älykkäitä ja yhteiskuntakriittisiä. Ehkä tämä voisi selittää heidän haluttomuuttaan lastentekoon? Toisaalta olen itsekin realisti ja pohdin asioita usealta eri kantilta, mutta ei se vähennä haluani perustaa perhettä.
- Miten ero ja avioehdon tekemättömyys liittyvät lasten hankintaan? Mielestäni on itsestään selvää, että avioehto tehdään. Mikäli ero tulee, haluan lasten isän olevan yhtä paljon läsnä heidän elämässään kuin itsekin olen. Poikkeuksena tietysti, jos on pahaa alkoholiongelmaa, väkivaltaa tms.
- Lapsi rajoittaa elämää jossain määrin, kyllä, mutta ei se vapautta tyystin vie. Itse rakastan matkustamista, ulkoilua yms. ja tulen opettamaan myöa lapseni "näille tavoille". Mielestäni on tärkeää nähdä oman lintukotonsakin ulkopuolelle, miksi lapsi estäisi matkustamasta? Toki ymmärrän koulut yms rajoitteet, mutta enhän itsekään juokse maailmalla solkenaan. Ja ulkomaille voi muuttaa myös lasten kanssa...
- Minä haluan lapsia nimenomaan elämän jatkuvuuden vuoksi. Olen erittäin sosiaalinen tyyppi ja arvostan lähipiiriäni paljon. Jäljellä ovat enää minä ja äiti (olen ainoa lapsi, isä ja muut sukulaiset ovat kuolleet). Kauhistuttaa edes ajatella millaista äitini elämä olisi, ellen olisi täällä. Autan häntä kotitöissä ja tykätään hengailla yhdessä. Joku sanoi ettei lastenhankinta ole mielekästä. Minusta se nimenomaan on sitä. Viihdyn ihmisten kanssa ja olen aina haaveillut perhejouluista, juhlista ja tapahtumista - joissa on muitakin paikalla kuin minä ja äitini.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa yksin hyvä syy, miksi hankkisin lapsen.
Perusta oma ketju. Ei kuulu tähän
Ap, miten sinä vasta nyt havahduit asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin harva mies haluaa perustaa perheen tänä päivänä?
Olen kyllästynyt tapailemaan miehiä, sillä aina jossain välissä tapailua selviää, ettei heillä ole aikomustakaan hankkia lapsia tulevaisuudessa.
Olen jo 32-vuotias nainen, eikä aikaa sopivan, lapsia haluavan kumppanin löytämiseen ole enää loputtomiin. Olen ollut pitkissä suhteissa, jotka ovat sitten päättyneet eri syistä (miehen lapsettomuustoive oli syynä yhden pitkän suhteen päättymiseen).
Onko todella niin, että nykyään miehet eivät kerrassaan tahdo perustaa perhettä? Halutaan säilyttää ikuinen vapaus ja sen mukanaan tuoma nuoruudentunne? Ei haluta kantaa vastuuta? Vai mistä tässä on kyse?
Johtuu varmaan siitä ett naiset haluaa nykyään viettää villiä Sex and the city -elämää kunnes ovat 30-35v ja siinä vaiheessa alkaakin kiinnostaa se perhe-elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota lääkäri. En tunne yhtään mieslääkäriä jolla ei olisi lapsia.
"Ota ulkomaalainen"
"Ota lääkäri"
Niinpä. Siitä vaan, ap, ottamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Lapsi rajoittaa elämää jossain määrin, kyllä, mutta ei se vapautta tyystin vie. Itse rakastan matkustamista, ulkoilua yms. ja tulen opettamaan myöa lapseni "näille tavoille". Mielestäni on tärkeää nähdä oman lintukotonsakin ulkopuolelle, miksi lapsi estäisi matkustamasta? Toki ymmärrän koulut yms rajoitteet, mutta enhän itsekään juokse maailmalla solkenaan. Ja ulkomaille voi muuttaa myös lasten kanssa...
Kaikkea noista voi ainain periaatteessa tehdä vaikka vesikauhuinen ahma nilkkaan kahlittuna, mutta varmaan ymmärrät, että joku saattaisi silti ajatella, että hän on menettänyt vapauttaan oleellisella tavalla? Sama juttu lasten kanssa.
Lapset veisivät vapauteni kategorisella tavalla. Jos minulla olisi lapsi, en olisi enää päivääkään yhtä vapaa kuin ennen lasta. Jollekulle vapaus ei ole niin tärkeä arvo, etteikö siitä voisi luopua, mutta minä en tähän porukkaan kuulu. Siksi lapseton, vapaaehtoisuuteen perustuva parisuhde > lapsiperhe-elämä.
Itse olisin ollut valmis vajaa kolmekymppisenä vakiintumaan ja perustamaan perhettä mutta silloiset tyttöystävät halusivat vielä "elää vapaasti, olla naisia ja kokea asioita" eli katsoivat vielä kaikki kortit: löytäisivätköhän vielä paremman ja varakkaamman miehen ja onhan heillä vielä aika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin harva mies haluaa perustaa perheen tänä päivänä?
Olen kyllästynyt tapailemaan miehiä, sillä aina jossain välissä tapailua selviää, ettei heillä ole aikomustakaan hankkia lapsia tulevaisuudessa.
Olen jo 32-vuotias nainen, eikä aikaa sopivan, lapsia haluavan kumppanin löytämiseen ole enää loputtomiin. Olen ollut pitkissä suhteissa, jotka ovat sitten päättyneet eri syistä (miehen lapsettomuustoive oli syynä yhden pitkän suhteen päättymiseen).
Onko todella niin, että nykyään miehet eivät kerrassaan tahdo perustaa perhettä? Halutaan säilyttää ikuinen vapaus ja sen mukanaan tuoma nuoruudentunne? Ei haluta kantaa vastuuta? Vai mistä tässä on kyse?
Sama kokemus. Jos kuulut samaan viiteryhmään kuin minä (akateeminen nainen pk-seudulla), niin sanoisin, että syy on se että pk-seudun koulutetut miehet (jotka on edelleen sinkkuja yli 30-vuotiaana) eivät halua perustaa perhettä. He haluavat helppoa kevyttä elämää. Sitten nelikymppisenä he havahtuvat siihen, että jollekin pitäisi se perintö jättää, ja alkavat haluta lapsia. Mutta eivät enää löydä sitä varten naista.
Olen akateeminen nainen, mutten pk-seudulta. Taitanee siis olla koko Suomen laajuinen ongelma kyseessä. Olen jopa miettinyt, josko olisi syytä muuttaa maaseudulle tai pienemmälle paikkakunnalle. Siellä suhtautuminen perheen perustamiseen saattaisi olla toisenlainen? Toisaalta se voisi olla vaikeaa toteuttaa, sillä työt ovat kaupungissa.
ap
Te nauroitte ja pilkkasitte minun valintojani silloin kun raskaana vaapuin yliopistolla. Nyt minä, ikätoverisi, olen jo isompien lasten äiti ja parisuhde kukoistaa. En ole vahingoniloinen, se olisi ilkeää, mutta....
?
Aloitin itse opinnot yliopistossa 25-vuotiaana, valmistuin ollessani 30v. Tokkopa olen naureskellut, 19-vuotiaista vuosikurssilaisista en tiedä.
Tästä tulikin mieleeni, että juurikin nuo 19-vuotiaat naureskelivat minulle - kuinka tuollainen mummo on aloittanut opinnot yliopistossa.
ap
Tasan ei käy onnen lahjat....Olen sunnilleen samanikäinen, mutta nimenomaan EN halua lapsia. Jokainen tapailemani mies on jo ensimmäisellä tapaamisella kertonut lapsihaaveistaan...Ilmeisesti edustan jonkinlaista "äitityyppiä" monille miehille. Sain edellisessä suhteessani niin monta keskenmenoa, etten enää haaveile raskaudesta enkä lapsista. Mielestäni aihe on kuitenkin niin henkilökohtainen, että miehille pitäisi riittää perusteluksi, etten vain halua lapsia. näköjään EI RIITÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvää keskustelua syntynyt aiheesta.
Tässä muutama huomio mitä tuli mieleeni:
- Akateemisuus ei ole minulle kriteeri. KAIKKI pitkät vakavat suhteet joissa olen ollut, ovat olleet "duunarin" kanssa. Näin ollen puheet riman laskemisesta eivät päde kohdallani. Yhteistä miehille sen sijaan on se, että ovat melko älykkäitä ja yhteiskuntakriittisiä. Ehkä tämä voisi selittää heidän haluttomuuttaan lastentekoon? Toisaalta olen itsekin realisti ja pohdin asioita usealta eri kantilta, mutta ei se vähennä haluani perustaa perhettä.
- Miten ero ja avioehdon tekemättömyys liittyvät lasten hankintaan? Mielestäni on itsestään selvää, että avioehto tehdään. Mikäli ero tulee, haluan lasten isän olevan yhtä paljon läsnä heidän elämässään kuin itsekin olen. Poikkeuksena tietysti, jos on pahaa alkoholiongelmaa, väkivaltaa tms.
- Lapsi rajoittaa elämää jossain määrin, kyllä, mutta ei se vapautta tyystin vie. Itse rakastan matkustamista, ulkoilua yms. ja tulen opettamaan myöa lapseni "näille tavoille". Mielestäni on tärkeää nähdä oman lintukotonsakin ulkopuolelle, miksi lapsi estäisi matkustamasta? Toki ymmärrän koulut yms rajoitteet, mutta enhän itsekään juokse maailmalla solkenaan. Ja ulkomaille voi muuttaa myös lasten kanssa...
- Minä haluan lapsia nimenomaan elämän jatkuvuuden vuoksi. Olen erittäin sosiaalinen tyyppi ja arvostan lähipiiriäni paljon. Jäljellä ovat enää minä ja äiti (olen ainoa lapsi, isä ja muut sukulaiset ovat kuolleet). Kauhistuttaa edes ajatella millaista äitini elämä olisi, ellen olisi täällä. Autan häntä kotitöissä ja tykätään hengailla yhdessä. Joku sanoi ettei lastenhankinta ole mielekästä. Minusta se nimenomaan on sitä. Viihdyn ihmisten kanssa ja olen aina haaveillut perhejouluista, juhlista ja tapahtumista - joissa on muitakin paikalla kuin minä ja äitini.
ap
Eikö sinulla ole ollenkaan ystäviä? Minä olen jo monta joulua viettänyt ystävieni kanssa lautapelejä pelaten ja toteja kumoten. Ihan älyttömän hauskaa. Sukulaisiini en pidä juurikaan yhteyttä, mutta sosiaalinen elämäni on lapsettomanakin erittin aktiivinen, ja piireihini kuuluu kaikenikäisiä ihmisiä. Jos lähinnä seuraa haluaa, pääsee HIEMAN helpommalla, kun hankkii ystäviä lasten sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehellä ole mitään motiivia perustaa perhettä,pelkkiä velvollisuuksia ilman oikeuksia.
Tähän on tultu,siitä ovat feministit ovat pitäneet huolta!!Huoltajuuskiistoissa useinmiten hävijäjä on mies.Lisäksi eräät naiset etäännyttävät lapset isästään! Naisilla on hyvät tukiverkot,mutta usein mies jää ns.tyhjän päälle! Menee talo,yritys ja elämä!!Terveisin nainen hämeestä.
Taitaa kuitenkin suurin saavutus olla siinä, että keskimääräinen mies ei enää pysty elättämään perhettä, eihän sellaista kukaan nainen todellisuudessa huoli. Jos mies menettää työn, silloin menee kaikki muukin, vaikka olisikin aikaisemmin tienannut hyvin. On pakotettava miehet elättämään, tai hankittava ulkomailta oikeita miehiä. Ai niin , mutta niinhän asia on jo ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monet miehet eivät vain pidä lapsista. Sitä ei saa kuitenkaan sanoa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten sinä vasta nyt havahduit asiaan?
En ole "havahtunut asiaan" vasta nyt. Kuten sanoin, olen ollut useassa pitkässä parisuhteessa elämäni aikana. Ne sitten valitettavasti ovat päättyneet eri syistä johtuen. Nyt pari vuotta sinkkuna ovat osoittaneet (deittailu), että miehet ovat nihkeitä lastenhankinnan suhteen ja itselläni on aika käymässä vähiin.
Yksi suhteistani muuten oli ulkomaalaiseen mieheen. Se kariutui, mutta tulipahan sitäkin kokeiltua. Mies halusi lapsia ehkä sitten joskus, mutta vehtasi useamman naisen kanssa samaan aikaan.
Ja vai että lääkäri, harmi ku vastaan tulevilla miehillä ei lue otsassa heidän ammattinsa :D Taitaa olla kyseisen ammatin harjoittajilla sen verta paljon ottajia, ettei niitä "noin vaan napata".
ap
Nykyään miehet haluaa nykyaikaisia naisia. Voisin perustaa perheen sopivan kumppanin kanssa, mutta jos tulisi vastaan mies joka sanoo " minä haluan perustaa perheen, etsin kumppania kenen kans perustaa perhe" - niin ei jatkoon. Se kuulostaa siltä että ihminen ei todellisuudessa ole kiinnostunut persoonana toisesta. Sellainen suhde ei toimi kuin korkeintaan sen 7 vuotta, kun lähdetään yhteen hormonihöyryissä pelkästään lisääntymishaluista. Jos ap haluaa perheen, sen voi perustaa myös yksin. Olosuhteiden uhrina oleminen ei auta asiaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin harva mies haluaa perustaa perheen tänä päivänä?
Olen kyllästynyt tapailemaan miehiä, sillä aina jossain välissä tapailua selviää, ettei heillä ole aikomustakaan hankkia lapsia tulevaisuudessa.
Olen jo 32-vuotias nainen, eikä aikaa sopivan, lapsia haluavan kumppanin löytämiseen ole enää loputtomiin. Olen ollut pitkissä suhteissa, jotka ovat sitten päättyneet eri syistä (miehen lapsettomuustoive oli syynä yhden pitkän suhteen päättymiseen).
Onko todella niin, että nykyään miehet eivät kerrassaan tahdo perustaa perhettä? Halutaan säilyttää ikuinen vapaus ja sen mukanaan tuoma nuoruudentunne? Ei haluta kantaa vastuuta? Vai mistä tässä on kyse?
Sama kokemus. Jos kuulut samaan viiteryhmään kuin minä (akateeminen nainen pk-seudulla), niin sanoisin, että syy on se että pk-seudun koulutetut miehet (jotka on edelleen sinkkuja yli 30-vuotiaana) eivät halua perustaa perhettä. He haluavat helppoa kevyttä elämää. Sitten nelikymppisenä he havahtuvat siihen, että jollekin pitäisi se perintö jättää, ja alkavat haluta lapsia. Mutta eivät enää löydä sitä varten naista.
Olen akateeminen nainen, mutten pk-seudulta. Taitanee siis olla koko Suomen laajuinen ongelma kyseessä. Olen jopa miettinyt, josko olisi syytä muuttaa maaseudulle tai pienemmälle paikkakunnalle. Siellä suhtautuminen perheen perustamiseen saattaisi olla toisenlainen? Toisaalta se voisi olla vaikeaa toteuttaa, sillä työt ovat kaupungissa.
ap
Te nauroitte ja pilkkasitte minun valintojani silloin kun raskaana vaapuin yliopistolla. Nyt minä, ikätoverisi, olen jo isompien lasten äiti ja parisuhde kukoistaa. En ole vahingoniloinen, se olisi ilkeää, mutta....
?
Aloitin itse opinnot yliopistossa 25-vuotiaana, valmistuin ollessani 30v. Tokkopa olen naureskellut, 19-vuotiaista vuosikurssilaisista en tiedä.
Tästä tulikin mieleeni, että juurikin nuo 19-vuotiaat naureskelivat minulle - kuinka tuollainen mummo on aloittanut opinnot yliopistossa.
ap
Olin vain hieman sinua nuorempi, mutta ilmeisesti "mummo" kuitenkin itsekin aloittaessani opinnot. Vieläpä mummo raskaana. No, en halunnut pahoittaa mieltäsi, ap. Toivottavasti löydät etsimäsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa yksin hyvä syy, miksi hankkisin lapsen.
Itse olen ainakin sen verran itsekäs, että ajatus siitä, että kuolisin jättämättä geenejäni tähän maailmaan, on täysin mahdoton. Haluan, että tähän maailmaan jää vielä minunkin jälkeeni suvaitsevia, luontoa arvostavia ja ystävällisiä ihmisiä. Tiedän myös että vanhuus tulee olemaan erittäin yksinäinen ilman lapsia.
Paremmin pääsisit vaikuttamaan tulevaisuuteen kun jakaisit ajatuksiasi intellektuellissa seurassa. Sinun ajatuksesi leviäisivät ja jäisivät paljon paremmin elämään kun ne sisäistäneet fiksut ihmiset jakaisivat niitä eteenpäin. Geenit eivät takaa mitään, lapsestasi voi ajansaatossa kasvaa persu - tai mikä vielä pahempaa kokkari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten sinä vasta nyt havahduit asiaan?
En ole "havahtunut asiaan" vasta nyt. Kuten sanoin, olen ollut useassa pitkässä parisuhteessa elämäni aikana. Ne sitten valitettavasti ovat päättyneet eri syistä johtuen. Nyt pari vuotta sinkkuna ovat osoittaneet (deittailu), että miehet ovat nihkeitä lastenhankinnan suhteen ja itselläni on aika käymässä vähiin.
Yksi suhteistani muuten oli ulkomaalaiseen mieheen. Se kariutui, mutta tulipahan sitäkin kokeiltua. Mies halusi lapsia ehkä sitten joskus, mutta vehtasi useamman naisen kanssa samaan aikaan.
Ja vai että lääkäri, harmi ku vastaan tulevilla miehillä ei lue otsassa heidän ammattinsa :D Taitaa olla kyseisen ammatin harjoittajilla sen verta paljon ottajia, ettei niitä "noin vaan napata".
ap
Sori, mut mikä nykyään on "pitkä parisuhde", jos 30 v on ehtinyt olemaan useassa pitkässä parisuhteessa?
Alue: Aihe vapaa
Te nauroitte ja pilkkasitte minun valintojani silloin kun raskaana vaapuin yliopistolla. Nyt minä, ikätoverisi, olen jo isompien lasten äiti ja parisuhde kukoistaa. En ole vahingoniloinen, se olisi ilkeää, mutta....