Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta mutta totta
Jörö-Jukka ja muita tarinoita
Tiedon tuolla puolen
Kuolleet elävätNoidan käsikirja ei minua jostain syystä pelottanut, ja pidin siitä.
Olihan noissa Valittujen Palojen kirjoissa Uskomantonta, mutta totta ja Tiedon tuolla puolen pelottavia juttuja, mutta en onneksi traumatisoitunut. Olen aina ollut kiinnostunut oudoista jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Italialaisen Rodolfo Ciminon käsikirjoittamat Aku-sarjakuvat Aku Ankan taskukirjoissa oli joskus aika heviä tavaraa. Pahin oli ehkä Pikku Harmistuksen taikatarha (taskukirjassa 37, Roope ja Kroisos kilpasilla), surrealistis-psykedeelinen tarina jossa tunnelma on todella pahaenteinen ja kuoleman uhka tulee ehkä lähemmäs kuin koskaan muualla onnellisten loppujen Aku-maailmassa.
Muistan hyvin tämän tarinan. Muita jotka vaivasivat olivat mm. Aku ja Reima-kostaja joka pelotti kun se Reima oli kaikkialla minne Aku yritti piiloutua.
Kova koettelemus muistaakseni oli tarina missä Roope lavasti kuolemansa nähdäkseen miten Aku hallitsee hänen omaisuuttaan mutta päätyy avaruussukkulaan hullun tiedemiehen vangiksi.
Liika raha on pahasta oli kanssa aika painajaismainen kun voodoo-papin kiroama Roope vain rikastuu kunnes omistaa kaikki maailman pankit. Ihmiset ryhtyvät kapinaan ja yrittävät lynkata Roopen joka joutuu helikopterillaan pakenemaan sinne tänne mutta kaikkialla on vihaa vastassa.
Kuulostaa vähän jyrkemmiltä nuo juonikuviot Barksiin verrattuna. Aika yhteiskuntakriittistä! En itse ole koskaan lukenut taskareita, olen pitänyt niitä jotenkin halpoina Barksiin ja Rosaan verrattuna. Taskarin pieni kokokin mättää.
Koko on ok mutta niitä vanhempia saa pitää sormet valkoisina auki kun niin tiuhaan nidottu. Rosa on tylsimys mutta Barksilla oli joitain anarkistisempia ajatuksia. En muista tarinan nimeä mutta Aku ja pojat muuttavat hiljaiseen asuintaloon kaupungin melua pakoon.
Siellä Aku ei kuitenkaan pysy nahoissaan ja vahtii haukkana kaikkea ääntä ajautuen lopuksi hillittömään melusotaan naapurin kanssa. Sitten kolmas naapuri kirjaimellisesti puhaltaa pelin poikki alppitorvellaan. Tarinan lopuksi Aku makaa alppitorven kuurouttamana sairaalassa.
"Lepoa ja rauhaa."
Meillä oli lapsuudessani joku lääkärikirja, joka oli peräisin muistaakseni 1900-luvun alusta. Siihen eivät olisi saaneet lapset koskea, mutta kai juuri siksi sitä tuli salaa luettua. Jotenkin jäi ahdistamaan kuvaukset jostain taudeista, joita jostain syystä kuvittelin itselleni tai että sairastuisin niihin ja niitä jouduttaisiin hoitamaan siinä kirjassa kuvatuilla vanhanaikaisilla, kamalilta kuulostavilta tavoilla. Ihan kuin noin 10-vuotiaalle tulisi ihan omia aikojaan kuppa tai joku muu sukupuolitauti.
Täällä tuli minullekin tuttuja karmeita kirjoja. Pikku Prinssi joka oli mielestäni hirvittävän surullinen. Itkin sitä ääretöntä yksinäisyyden ja hylkäämisen tunnetta, joka kirjasta minulle välittyi.
Jotkut Goosebumpsit oli niin pelottavia ja ahdistavia, että äitini jopa kävi kirjastossa sanomassa, että tän nimiselle tytölle ei saa niitä lainata enää. Noiduttu kello, Elävien nukkejen yö ja Kummitusnaapuri olivat ne, jotka muistan edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Grimmin sadut. Olisinkohan ollut ihan ekaluokkalainen kun luin kummitädin luona. Kauhean raakoja satuja. Pahin oli satu sisaruksista, jotka joutuivat palvelustytöksi sarjamurhaajalle ja joiden piti varjella taikamunaa tahroilta. Kun he tutkivat taloa ja avasivat oven huoneeseen, jossa oli paloiteltuja ihmisiä, he kauhistuivat ja muna putosi ja tahriutui vereen, eikä tahroja voinut puhdistaa ja tytöt kukin vuorollaan päätyivät tapetuksi. Paitsi sisaruksista viisain, joka älysi kätkeä munan talteen ennen kuin alkoi tutkia taloa.
Noita ei missään nimessä voi pitää lasten satuin.
Jäi kiinnostamaan tämä satu, mikähän on kyseessä? Itse en muista Grimmin satujen jääneen mieleen traumaattisina, vaikka paljon tuli niitä luettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta mutta totta
Jörö-Jukka ja muita tarinoita
Tiedon tuolla puolen
Kuolleet elävätNoidan käsikirja ei minua jostain syystä pelottanut, ja pidin siitä.
Olihan noissa Valittujen Palojen kirjoissa Uskomantonta, mutta totta ja Tiedon tuolla puolen pelottavia juttuja, mutta en onneksi traumatisoitunut. Olen aina ollut kiinnostunut oudoista jutuista.
Valitut Palat oli (lienee yhä) Neuvostovastainen lehti!
Meidän kodissamme ei sitä luettu.
Kansan Uutiset ja Ilmiantaja tulivat sen sijaan kestotilauksena.
Assburger kirjoitti:
Sven Wernström oli siis se poliittinen nuorten/lastenkirjailija:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sven_Wernstr%C3%B6m
Ei traumaa jäänyt näistä, ellei sitten vasemmistolaisen ajattelun vahvistumista sellaisena pidetä.
Pidän sitä erittäin vakavana vammana. Se hämärtää yksilön käsityskyvyn häntä ympäröivästä todellisuudesta, ja harhaisuuden vallassa tehdyt päätökset ovat yksilölle itselleen, ja hänen yhteisölleenkin pahimmassa tapauksessa äärettömän haitallisia. Suosittelisin tahdosta riippumatonta hoitoa suljetulla osastolla, vähän niinkuin vaarallisten kulkutautien tms. kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut Goosebumpsit oli niin pelottavia ja ahdistavia, että äitini jopa kävi kirjastossa sanomassa, että tän nimiselle tytölle ei saa niitä lainata enää. Noiduttu kello, Elävien nukkejen yö ja Kummitusnaapuri olivat ne, jotka muistan edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Grimmin sadut. Olisinkohan ollut ihan ekaluokkalainen kun luin kummitädin luona. Kauhean raakoja satuja. Pahin oli satu sisaruksista, jotka joutuivat palvelustytöksi sarjamurhaajalle ja joiden piti varjella taikamunaa tahroilta. Kun he tutkivat taloa ja avasivat oven huoneeseen, jossa oli paloiteltuja ihmisiä, he kauhistuivat ja muna putosi ja tahriutui vereen, eikä tahroja voinut puhdistaa ja tytöt kukin vuorollaan päätyivät tapetuksi. Paitsi sisaruksista viisain, joka älysi kätkeä munan talteen ennen kuin alkoi tutkia taloa.
Noita ei missään nimessä voi pitää lasten satuin.
Jäi kiinnostamaan tämä satu, mikähän on kyseessä? Itse en muista Grimmin satujen jääneen mieleen traumaattisina, vaikka paljon tuli niitä luettua.
Grimmin satu n:o 46, Fitchers Vogel. Anni Swanin suomennoksena Kiikkerin lintu: https://hannabellanhistoriablogi.blogspot.com/2017/10/kiikkerin-lintu-g…
Ördög kirjoitti:
Tosi hauskaa, että tähän ketjuun tuli eloa!
Assburger kirjoitti:
Olen syntynyt -71 ja juuri muistan "Pallonoppa"- ohjelman ja kehitysmaateemat.
Kunnankirjastossa muuten törmäsin seikkailukirjoja etsiessäni ruotsalaiseen lasten/nuortenkirjailijaan, joka seikkailuiksi naamioi poliittista agendaa.
"Salaisten saari" oli ruotsalaisten lasten haaksirikkoseikkailu, jossa oli kuvattu kommunismin teoria.
Toisessa kirjassa seikkailtiin Kuuban vallankumouksen pyörteissä, yhdessä taas viisaat humanoidit(jotka tietenkin ovat kommunisteja!) Ihmettelevät maailman menoa ruotsalaisteinien kanssa.
Assburger kirjoitti:
Sven Wernström oli siis se poliittinen nuorten/lastenkirjailija:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sven_Wernstr%C3%B6m
Ei traumaa jäänyt näistä, ellei sitten vasemmistolaisen ajattelun vahvistumista sellaisena pidetä.
Olen suurin piirtein saman ikäinen kuin sinä, ja muistan usein katsoneeni Noppaa pienestä mustavalkoisesta Siemensistämme. Minulla oli myös "oheislukemistona" julkaistu kirja "Pim pom porosäkki". Harmi kuitenkin, ettei pieneen päähäni jäänyt muruakaan Nopan "yhteiskunnallisesta" ta "tiedostavasta" sisällöstä. Ellei sellaiseksi lasketa noita "sosialistisista" maista tulleita lauluja, "Mishka soutaa joella" (venäläinen) ja "Kuuma hohtaa aurinko ja vilja kypsää on" (unkarilainen).
Sven Wernström oli kyllä mielestäni hyvä kertoja, vaikka olen poliittisesti hänen aatemaailmastaan hyvin kaukana. "Mateo meksikolainen" taisi olla ainoa SW:n kirja, jonka luin jo alaikäisenä, noin kymmenvuotiaana. Siitä oppi yhtä ja toista Meksikon kulttuurista ja historiasta, esimerkiksi mitä "La Cucaracha" merkitsee, tai ketkä olivat Benito Juarez ja Emiliano Zapata. Muut SW:n kirjat, kuten juuri tuon humanoiditarinan "Matka tuntemattomalla planeetalla", sain käsiini vasta aikuisena, eikä niiden kyseenalainen "sanoma" enää uponnut minuun. Suoraan sanoen - monikohan nuori on tullut kommunistiksi luettuaan Wernströmin tai muiden vasemmistolaisten teoksia?
SW:n kaikista hillittömin opus on suomentamaton "Mannen på tåget" vuodelta 1971. Siinä kerrotaan miten pohjoisruotsalainen kaivostyöläinen kutsutaan TV-studioon kertomaan itsestään, ja miten hänen esiintymisensä saa ihan oikean vallankumouksen puhkeamaan kansankodissa! Aivan absurdi lukukokemus reilut 50 vuotta myöhemmin.
https://www.kallelind.se/blogg/proggiga-barnbocker-del-4-mannen-pa-tage…
http://www.scutum.se/2-boklista/11-20/17-mannen-pa-taget/
Wernström eli yli 90-vuotiaaksi, ja vaikka hän pysyi äärivasemmistolaisena elämänsä loppuun saakka, hän oli nyreissään nykyvasemmistolle. Hän arvosteli voimakkaasti maahanmuuttoa ja monikulttuurista yhteiskuntaa, joka hänen mielestään oli yläluokan juoni työväenluokan rivien hajoittamiseen. W oli vakaumuksellinen ateisti, ja muisteli inholla miten voimakas valta kirkolla ja uskonnolla oli hänen nuoruudessaan. Hänestä oli kauheaa, miten eräs toinen Lähi-Idästä tullut taantumuksellinen uskonto oli saanut Ruotsissa jalansijaa, miten se vaikutti kaikkialla, ja miten kaikki puolueet mielistelivät sen kannattajia.
Itseasiassa koulussa taidettiin Mateo meksikolainen antaa luettavaksi ja eikö Orjat-kirjassa ollut vähän esimurroikäisenä kiinnostavaa seksiä? Kapinan muistan saaneeni, tuolloin vielä maailmoja halailevalta, kommunistihenkiseltä kummitädiltäni joulu- tai syntymäpäivälahjaksi, mutta lukematta taisi jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on jäänyt erityisesti mieleen Valittujen Palojen julkaisema kirja "Uskomatonta mutta totta". Siinä oli paljon paranormaaleja juttuja. Hyytävimpinä jäivät mieleen Barbadoksella hautakammiossa itsestään liikkuneet arkut ja Espanjan Belmezissä lattiaan ilmestyneet kasvot.
Lattiaan ilmestyvät kasvot pelottivat yhtä siskoistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut Goosebumpsit oli niin pelottavia ja ahdistavia, että äitini jopa kävi kirjastossa sanomassa, että tän nimiselle tytölle ei saa niitä lainata enää. Noiduttu kello, Elävien nukkejen yö ja Kummitusnaapuri olivat ne, jotka muistan edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Grimmin sadut. Olisinkohan ollut ihan ekaluokkalainen kun luin kummitädin luona. Kauhean raakoja satuja. Pahin oli satu sisaruksista, jotka joutuivat palvelustytöksi sarjamurhaajalle ja joiden piti varjella taikamunaa tahroilta. Kun he tutkivat taloa ja avasivat oven huoneeseen, jossa oli paloiteltuja ihmisiä, he kauhistuivat ja muna putosi ja tahriutui vereen, eikä tahroja voinut puhdistaa ja tytöt kukin vuorollaan päätyivät tapetuksi. Paitsi sisaruksista viisain, joka älysi kätkeä munan talteen ennen kuin alkoi tutkia taloa.
Noita ei missään nimessä voi pitää lasten satuin.
Jäi kiinnostamaan tämä satu, mikähän on kyseessä? Itse en muista Grimmin satujen jääneen mieleen traumaattisina, vaikka paljon tuli niitä luettua.
Grimmin satu n:o 46, Fitchers Vogel. Anni Swanin suomennoksena Kiikkerin lintu: https://hannabellanhistoriablogi.blogspot.com/2017/10/kiikkerin-lintu-g…
Oi ihana, kiitos ! Tämä ei olekaan tuttu lainkaan, täytyypä lukaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edistyksellinen humanisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta mutta totta
Jörö-Jukka ja muita tarinoita
Tiedon tuolla puolen
Kuolleet elävätNoidan käsikirja ei minua jostain syystä pelottanut, ja pidin siitä.
Olihan noissa Valittujen Palojen kirjoissa Uskomantonta, mutta totta ja Tiedon tuolla puolen pelottavia juttuja, mutta en onneksi traumatisoitunut. Olen aina ollut kiinnostunut oudoista jutuista.
Valitut Palat oli (lienee yhä) Neuvostovastainen lehti!
Meidän kodissamme ei sitä luettu.
Kansan Uutiset ja Ilmiantaja tulivat sen sijaan kestotilauksena.
Miksi molemmat, eivätkö ne olleet toistensa pahimpia vastustajia?
jääkiekkoilijan kesä. hirveää pehmopornoa. nappasin tuttavaperheen mökin kirjahyllystä kun näytti sopiva ohuelta kun oltiin viikonloppuvierailulla ja oli tylsää. Olin ehkä 8 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan hyvin tämän tarinan. Muita jotka vaivasivat olivat mm. Aku ja Reima-kostaja joka pelotti kun se Reima oli kaikkialla minne Aku yritti piiloutua.
Tämä taskukirja oli Paljon melua Akusta. Se on kokonaisuudessaan aika äkkiväärä koska kirjan alussa Aku aikoo hypätä sillalta alas mutta ohiajava Taavi näkee hänet ja vie puolipakolla vastaanotolleen hypnoositerapiaan. Taavi on tässä kirjassa psykologi. Kaikki kirjan tarinat ovat Akun hypnoosissa näkemiä unia.
Pimeyden kukat jatko-osineen. Neljä sisarusta vangitaan toisen vanhemman kuoleman ja eloon jääneen uuden avioliiton myötä kotinsa ullakolle. Isosisko, -veli ja pienemmät sisarukset, olisiko kaksoset. Ullakolle vientiin oli joku veruke, että kohta he pääsisivät pois, mutta sinne he kuitenkin jäivät vuosikausiksi.
Joku taisi tuoda heille ruokaa, mutta välillä he pyydystivät rottiakin henkensä pitimiksi. Öisin he kiipesivät katolle haukkaamaan raitista ilmaa.
Lopulta isosisko ja -veli muistaakseni rakastuivat toisiinsa ja heistä tuli pari.
Muistan edelleen elävästi, millaisena ullakon näin! Se kuvattiin valtavaksi ja siellä oli kaikkea vanhaa tavaraa ja vaatteita, joista lapset kokosivat itselleen kotia.
Kirjat olivat tosi ahdistavia, mutta pakko ne kaikki oli lukea.
Muistaako joku muu nämä? Itse luin niitä varmaan 80-luvulla.
En ole saanut traumoja mistään.
Vierailija kirjoitti:
Edistyksellinen humanisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta mutta totta
Jörö-Jukka ja muita tarinoita
Tiedon tuolla puolen
Kuolleet elävätNoidan käsikirja ei minua jostain syystä pelottanut, ja pidin siitä.
Olihan noissa Valittujen Palojen kirjoissa Uskomantonta, mutta totta ja Tiedon tuolla puolen pelottavia juttuja, mutta en onneksi traumatisoitunut. Olen aina ollut kiinnostunut oudoista jutuista.
Valitut Palat oli (lienee yhä) Neuvostovastainen lehti!
Meidän kodissamme ei sitä luettu.
Kansan Uutiset ja Ilmiantaja tulivat sen sijaan kestotilauksena.
Miksi molemmat, eivätkö ne olleet toistensa pahimpia vastustajia?
Ajattelin juuri samaa. Ehkä vanhemmista toinen oli enemmistöläinen ja toinen vähemmistöläinen.
p.s. lakatkaa pilaamasta hyvää pitkään elossa pysynyttä ketjua. Propagandasta lastenkirjoissa on halutessaan mahdollista puhua tekemättä sitä samalla itse.
Hanna Rauta: Sipi-vaarin kasvatti. Päähenkilön vaari kuolee jossain vaiheessa kirjaa ja ruumis viedään riiheen ja se on siellä monta päivää laudan päällä. Järkytyin ihan hirveästi ja pelkäsin kaikkia riiheltä vaikuttavia rakennuksia, esim automatkalla en uskaltanut katsella mihinkään maatiloille päinkään, kun ajattelin että jostain ladosta pilkistää ruumis. Nyt naurattaa mutta silloin ei! Löysin kirjan mummolan hyllystä, oli kai 1930-luvulla kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Pimeyden kukat jatko-osineen. Neljä sisarusta vangitaan toisen vanhemman kuoleman ja eloon jääneen uuden avioliiton myötä kotinsa ullakolle. Isosisko, -veli ja pienemmät sisarukset, olisiko kaksoset. Ullakolle vientiin oli joku veruke, että kohta he pääsisivät pois, mutta sinne he kuitenkin jäivät vuosikausiksi.
Joku taisi tuoda heille ruokaa, mutta välillä he pyydystivät rottiakin henkensä pitimiksi. Öisin he kiipesivät katolle haukkaamaan raitista ilmaa.
Lopulta isosisko ja -veli muistaakseni rakastuivat toisiinsa ja heistä tuli pari.
Muistan edelleen elävästi, millaisena ullakon näin! Se kuvattiin valtavaksi ja siellä oli kaikkea vanhaa tavaraa ja vaatteita, joista lapset kokosivat itselleen kotia.
Kirjat olivat tosi ahdistavia, mutta pakko ne kaikki oli lukea.
Muistaako joku muu nämä? Itse luin niitä varmaan 80-luvulla.
On hyvin tunnettu kirjasarja. 😛
Ensimmäinen osa oli vaikuttava minkä jälkeen taso laski tasaisesti. Itse olen jopa lukenut viimeisen 5. osan jota ei ole Suomessa julkaistu. Kröhöm! Se oli tosin heikko kirja, "prequel" sen isoäidin Olivis Foxworthin elämästä ennen Pimeyden kukkia. Yritti luoda sympatiaa semmoista hirviötä kohtaan. 😖
Mulla oli ala-asteella naisopettaja joka vihasi Aku Ankkaa ja paasasi aina että "jättäkää ne Aku Ankat sikseen ja tilatkaa Koululainen!" En tiedä millainen Koululainen oli mutta olin aivan kiukuissani (salaa) etten muka saisi Akua lukea.