Lapsuutesi kirjatrauma?

Kärpästen herra joskus 10 vuotiaana

Joku kummitusjuttukirja, jossa oli ihan kauheita tarinoita vaikka oli muka lapsille suunnattu!

Tammen kultaisen kirjaston (?) kissatarina, jossa kissaäiti heitti pentunsa pihalle. Kai pennun aikuistuttua, en muista enää. Mutta tuo tarina traumatisoi ihan oikeasti eikä leikisti.

Grimmin sadut. Olisinkohan ollut ihan ekaluokkalainen kun luin kummitädin luona. Kauhean raakoja satuja. Pahin oli satu sisaruksista, jotka joutuivat palvelustytöksi sarjamurhaajalle ja joiden piti varjella taikamunaa tahroilta. Kun he tutkivat taloa ja avasivat oven huoneeseen, jossa oli paloiteltuja ihmisiä, he kauhistuivat ja muna putosi ja tahriutui vereen, eikä tahroja voinut puhdistaa ja tytöt kukin vuorollaan päätyivät tapetuksi. Paitsi sisaruksista viisain, joka älysi kätkeä munan talteen ennen kuin alkoi tutkia taloa.

Noita ei missään nimessä voi pitää lasten satuin.

Mulle luettiin iltasaduksi Onnen päiviä -sarjaa. Aika järkkyä uskonnollista propagandaa, jonka moraaliopetukset tuntuvat tämän päivän lukijan silmiin vähintäänkin kyseenalaisilta. Muistan esim tarinan, jossa poika häpesi köyhää isäänsä ja isä sitten kuoli hyvin pian. Ja toisessa kiltti täti osti köyhälle Kerttu-nimiselle tytölle makeisia. Kerttu ei kiittänyt, vaan juoksi namujen kanssa pois ja pian tämän jälkeen tämä täti kuoli viimeisenä muistonaan tämä kiittämätön tyttö. Paljon oli myös viittauksia ruumiilliseen kuritukseen ja esim. lapsen vammautumiseen pahojen tekojen seurauksena. Muistatteko muut näitä kirjoja? Kyseessä sinikantinen sarja, jota ilmeisesti adventistit kauppasivat joskus -80-luvulla.

William Burroughs: Alaston lounas

Olin lukenut kaikki sen toisen Burroughsin Tarzan - kirjat ja Marsin sankarit enkä huomannut etunimen kirjainta. Otin tuon erehdyksessä ja luin kun oli joutunut lasten hyllyyn. Ei ollut ihan 12 vee sopivaa materiaalia. 

Oli siinä vähän silmä pyöreänä kun tuli pikatutustuminen huumehöyryiseen snu.ffpor.nohallusinaatioon. Se kummitteli painajaisissa myöhemmin.

Tirlittan! Se luettiin luku kerrallaan ala-asteella, neljännellä luokalla ja sitten lukukokemus purettiin ryhmätöinä ja kai osittain näyteltiinkin auki. Vieläkin inhottaa koko nimikin...

M 42

Tirlittan lensi taivaaseen, Tirlittan katosi jne... En muista enää koko tarinaa mutta oli orvoksi jääminen, luuvalot ja kaikki.

Veljeni Leijonamieli. Näin painajaisia pitkään ja nukkumaan meneminen oli pelottavaa. Vieläkin puistattaa ajatella tuota tarinaa.

Joo vanhemmilla oli jotain pornokirjoja. Sain hirveät traumat ja luin varmasti liian nuorena, minulla on ihan kieroutunut ajatusmaailma tuolta osalta nyt aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Mulle luettiin iltasaduksi Onnen päiviä -sarjaa. Aika järkkyä uskonnollista propagandaa, jonka moraaliopetukset tuntuvat tämän päivän lukijan silmiin vähintäänkin kyseenalaisilta. Muistan esim tarinan, jossa poika häpesi köyhää isäänsä ja isä sitten kuoli hyvin pian. Ja toisessa kiltti täti osti köyhälle Kerttu-nimiselle tytölle makeisia. Kerttu ei kiittänyt, vaan juoksi namujen kanssa pois ja pian tämän jälkeen tämä täti kuoli viimeisenä muistonaan tämä kiittämätön tyttö. Paljon oli myös viittauksia ruumiilliseen kuritukseen ja esim. lapsen vammautumiseen pahojen tekojen seurauksena. Muistatteko muut näitä kirjoja? Kyseessä sinikantinen sarja, jota ilmeisesti adventistit kauppasivat joskus -80-luvulla.

Minun vanhempien luona on tuo kirjasarja,pari viikkoa sitten katselin että minkähänlaisia kirjoja ovat. Lapsena luin muutaman sivun yhdestä. Pitää lainata ensi kerralla ;)

Noidan käsikirja traumatisoi minut .

Noidan Käsikirja, piti lainata kun kaikki muutkin olivat sen lukeneet! Taivas että pelotti pitkän aikaa oikaista metsän läpi bussipysäkille aamuhämärässä, ja käydä illalla nukkumaan,... Taisin olla kolmannella luokalla.

En tiedä, luin Kingin kirjoja 11-vuotiaasta alkaen, mutta en usko traumatisoituneeni. Tai sitten en vain tajua itse sitä. Luin myös jo noin kymmenvuotiaana aikuisten romanttista kirjallisuutta joka sijoittui 1700-1800-luvuille, ehkä käsitykseni ihannemiehestä on vääristynyt jo nuoresta iästä lähtien siitä syystä :D

Vierailija kirjoitti:

Mulle luettiin iltasaduksi Onnen päiviä -sarjaa. Aika järkkyä uskonnollista propagandaa, jonka moraaliopetukset tuntuvat tämän päivän lukijan silmiin vähintäänkin kyseenalaisilta. Muistan esim tarinan, jossa poika häpesi köyhää isäänsä ja isä sitten kuoli hyvin pian. Ja toisessa kiltti täti osti köyhälle Kerttu-nimiselle tytölle makeisia. Kerttu ei kiittänyt, vaan juoksi namujen kanssa pois ja pian tämän jälkeen tämä täti kuoli viimeisenä muistonaan tämä kiittämätön tyttö. Paljon oli myös viittauksia ruumiilliseen kuritukseen ja esim. lapsen vammautumiseen pahojen tekojen seurauksena. Muistatteko muut näitä kirjoja? Kyseessä sinikantinen sarja, jota ilmeisesti adventistit kauppasivat joskus -80-luvulla.

Meillä oli myös tämä kirjasarja, en tosin muista siitä juuri muuta kuin ne kirjojen kansikuvat. Voi olla, että meille ei sitä varsinaisesti luettu, se vain oli meillä. Toisen uskonnollisen (punakantisen) kirjasarjan muista paremmin, mutta siinä ei tainnut olla mitään moraaliopetuksia, vaan ihan vain raamatun kertomuksia satujen muodossa.

Hyi tuo Noidan käsikirja! Veli lainasi sen ja selailin  salaa vaatehuoneessa, kun veli lähti kaverilla käymään. Asuimme omakotitalossa ja ikkunastani näkyi synkkä kuusimetsä, kuvittelin itku kurkussa ties mitä vampyyrejä ja ihmissusia sinne vaanimaan ! Oli vähän liikaa kakkosluokkalaiselle se kirja :D

Punahilkka. Säälin sitä sutta kun lopussa mummo tunki sen vatsan kiviä täyteen. Sitten hirveässä janossa susi putosi kaivoon ja jäi sinne kitumaan. Mietin pienenä miten hirveät kivut ja jano sillä sudella on siellä kaivon pohjassa. En ymmärtänyt miten sellainen kituminen on hyvä loppu tarinalle. 😢

Yllättäen olivat  ihan lasten/nuortekirjoja mitkä aiheuttivat traumat.  Yhdessä hevonen laukkasi kotiin kuolemaan täynnä nuolia ja toisessa tyttö koetettiin raiskata kadonnutta kissaansa muka auttamaan etsivien jätkien toimesta ja lopulta selvisi , että se kissakin oli kuollut..Jälkimmäisen nimi taisi olla Hanna ja Mozart?

Sen sijaan Kingin kirjat eivät pahemmin pelottaneet, eikä se Noidan Käsikirja vaikka molempia luin  jo ala-asteella.

Kirjan nimeä en muista, vihreäkantinen se oli ja päällikannessa joku kesäinen kuva. Luin sen noin kymmenvuotiaana.Tarina kertoi jostain lapsesta, joka vietti kesää maalaistalossa. Kirja oli siis ihan lastenkirja. En voinut ymmärtää outoa kohtaa, jossa tyttö näki kun joku isäntäväen mies tai renki oli navetassa lehmän takana jakkaralla jne. Suoraan ei tietenkään siinä kuvattu toimintaa. En voi vieläkään ymmärtää, miksi lastenkirjassa on sellainen kohta. Kyseinen kirja pitäisi poistaa myynnistä ja polttaa roviolla.

Oiskohan ollu joku Tiina kirjoista?Siinä oli yks kohta ku isä anto pojalleen nokkosilla selkään.Se kohta jäi kummittelemaan.Muistaakohan täällä kukaan mikä kirja vois olla?

En ole saanut mistään kirjasta traumoja. Traumat ovat tulleet ihan elävästä elämästä.