Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (985)
1984.
Say. No. More.
Nykyään se kävis lasten iltasaduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljeni Leijonamieli
Sama ja mio poikani mio
Vierailija kirjoitti:
1984.
Say. No. More.
Nykyään se kävis lasten iltasaduksi.
Ikävä kyllä 1984 on nyt todellisuutta historian väärennöksineen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni Leijonamieli
Sama ja mio poikani mio
Meillä molemmat luki opettaja alakoulussa ääneen.
En ole saanut kirjatraumoja oikeastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kuika luin Mikael Niemen Verenimijät ja näin kirjaan pohjautuvan painajaisen, vaikka en valveilla ollessa pitänyt kirjaa pelottavana.
TARZAN-lehdessä oli joitakin sopimattomia tarinoita. Suomessa ilmestyneet tarinat piirrettiin pääasiassa Espanjassa ja Etelä-Amerikassa ja piirtäjät tekivät päätyökseen kauhu-aiheisia sarjakuvia. Eivät aina tienneet tai välittäneet että esim. Suomessa Tarzania lukivat pääasiassa lapset. Vielä vuosia jälkikäteen unissani toistui teema että avasin Tarzan-lehtiä ja niissä oli jotakin kammottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Noitaroihu savuaa" ja "Tohtori L, vieras kuolleesta maailmasta"
Luin itseasiassa paljon sopimattomia tarinoita lapsena ja nuorena, sitten kun aikuisena lukee saman kirjan uudestaan niin tajuaa, että tässä on kyse seksistä. En traumatisoitunut, koska en tajunnut koko asiaa.
Mutta lasten raamatussa oli kuva siitä kun kaikki esikoislapset tapettiin ja kuvassa roomalaissotilas roikottaa lasta jalasta, miekka kädessä ja taustalla on röykkiö jo tapettuja lapsia. Se kuva on jäänyt mieleen ja sisko taisi saada siitä vielä pahemmat traumat, se oli lapsille sopimaton kuva ja ei voi kuin miettiä kuka on keksinyt laittaa juuri tuon kuvan nimenomaan lapsille tarkoitettuun raamattuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamattu ja Jehovan todistajien julkaisut
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella piti lukea koulutehtävänä kirja nimeltä Kymmenen pientä n....rinpoikaa. Kuinkahan kauan meni, että aamulla muistin ottaa sen kirjan mukaan ja palauttaa sen opettajalle? Se kirja oli kotona varmaan pari kolme kuukautta. Muuta siitä kirjasta en enää muista kuin että se oli kooltaan aika pieni, ei mikään paksu ja tarinassa kakarat onnistuivat saamaan verhot palamaan.
Eikös se ole Agatha Christien kirja? Nykyisin tietysti eri niminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella piti lukea koulutehtävänä kirja nimeltä Kymmenen pientä n....rinpoikaa. Kuinkahan kauan meni, että aamulla muistin ottaa sen kirjan mukaan ja palauttaa sen opettajalle? Se kirja oli kotona varmaan pari kolme kuukautta. Muuta siitä kirjasta en enää muista kuin että se oli kooltaan aika pieni, ei mikään paksu ja tarinassa kakarat onnistuivat saamaan verhot palamaan.
Eikös se ole Agatha Christien kirja? Nykyisin tietysti eri niminen.
Joo, se on näköjään nykyisin nimeltään Eikä yksikään pelastunut.
Tsunamista kertova nuortenkirja, missä joltain tytöltä oli kuollut perhe tsunamissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruohometsän kansa. Hirvein kohtaus kun kaniäiti syö poikasensa.
Luin liian nuorena sen, ehkä 9-10-vuotiaana ja olin tosi eläinrakas.
Vierailija kirjoitti:
TARZAN-lehdessä oli joitakin sopimattomia tarinoita. Suomessa ilmestyneet tarinat piirrettiin pääasiassa Espanjassa ja Etelä-Amerikassa ja piirtäjät tekivät päätyökseen kauhu-aiheisia sarjakuvia. Eivät aina tienneet tai välittäneet että esim. Suomessa Tarzania lukivat pääasiassa lapset. Vielä vuosia jälkikäteen unissani toistui teema että avasin Tarzan-lehtiä ja niissä oli jotakin kammottavaa.
Tstzan ei alunperin ole mitään lastenkirjallisuutta.
Katuvarpuset, siinä oli joku lapsen p*rser*iskaus kohtaus ainakin. Alakouluikäisenä luin sen ja äiti taisi jopa suositella sitä...
Myös Kingin kirjat kuuluivat lapsuuteeni mutta ne eivät traumatisoineet, olivat vain viihdyttäviä. Niissäkin eniten "traumatisoivaa" taisi olla seksuaalinen sanasto.
Opin kolmevuotiaana lukemaan, ja kun kotona ei ollut riittävästi lastenkirjoja, luin aikuisten kirjoja, sen mitä niistä nyt ymmärsin. Olin neljän, kun luin Aino Kallaksen kertomuksen Sudenmorsian.
Se oli kyllä järkyttävä.
Toinen kamala oli Maria Jotunin Jouluyö korvessa.
Meillä oli Valitut teokset -niminen kirjasarja hyllyssä, suomalaisia klassikoita. Kirjahylly oli matala lasiovinen hyllykkö, joten ylsin hyvin selailemaan niitä kaikkia. Teuvo Pakkalan Lapsia -kertomukset oli päinvastoin mukavia, vaikka kieli olikin niin vanhahtava enkä kaikkia ymmärtänyt.
Meillä oli myös toisesta maailmansodasta kertova kirjasarja, ja varjele niitä kuvia ruumiskasoista keskitysleireillä!
Vanhemmat ei tainneet edes tajuta, että mitä minä oikein luin. Ei ne pitkään aikaan edes tienneet, että osasin oikeasti lukea.
Se oli 50-lukua. Olin aika yksinäinen lapsi.
Bim Mustakorva, lyhennetty versio? Olin varmaan 9-10 v ja luulin, että sitkeä ja rakastava koirapolo pystyisi hirvittävästi kärsittyään palaamaan etsivän isäntänsä luokse. Eikä kuolemaan rankkurin häkkiin vain pari tuntia ja pari kilometriä liian aikaisin. Tuntui tosi pahalta, paljon pahemmalta kuin monet kirjat joissa ihmisiin sattui.
Alue: Aihe vapaa
Aivan! Minäkin luin lapsena Jörojukkaa, jossa oli se alkuperäinen kuvitus. Eniten vaikutuin sadusta, jossa räätäli hyökkäsi peukaloaan imevän pojan luo ja leikkasi isoilla saksilla sormet poikki. Naps! Samoihin aikoihin kotiini hankittiin myös tuo Max ja Moritz, joka on loppuratkaisuineen tehnyt muihinkin lukijoihin vaikutuksen. Ymmärsin jo pienenä, että teoksissa oli melkoista liioittelua kasvatustarkoituksessa. Lapsethan ovat viisaita, olin lähinnä huvittunut, en kauhuissani.