Lapsuutesi kirjatrauma?

Lapsena ahdistuin helposti kummitusjutuista ja jännitysjutuista. Nykyään mikään ei tunnu missään ja teini-ikäisestä asti olen ahminut kaikkea jännityskirjoja, murhia, kummituksia jne. :D

Äitini kaverin lapsilla oli Kehtolaulu luurangolle-kummitustarina kokoelma, lähinnä ne kuvitukset sai karvat pystyyn. Myöhemmin ostin itse niitä jatko-osia, vaikka kuvat inhottivatkin ja jotkut tarinat olivat aika karuja. Tuossa ensimmäisessä kirjassa taisi olla se raatelijanukke-tarina, nukuin yöni pussilakanan sisällä ettei kukaan tule vetämään vatsaani kynsillä auki :S

Meidän kylän kirjastossa oli tuo Noidan käsikirja, veljeni taisi sen joskus lainata ja kurkin olan yli niitä kuvia, muistan jonkun hirtetyn miehen kattoparrussa. Myöhemmin kun kirja muistui mieleeni ei sitä kirjastosta enää löytynyt, nimeäkään en osannut kirjastotädeille selittää, kansikuvan ja entisen hyllypaikan muistin. On jäänyt harmittamaan etten saanut ikinä omin päin sitä lukea :/

Tätä kirjaa taisin lukea eskari-ikäisenä, tai ehkä vähän vanhempana. Kirja oli suurempi kuin normaali kirja ja runsaasti kuvitettu. Muistaakseni joku kattilaa hämmentävä noita siinä oli kannessa? En muista olivatko kaikki tarinat kummitusjuttuja vai käsiteltiinkö siinä muutakin, mutta yksi tarina koski perheen lattiaan ilmestyviä kasvoja. Ilmestyivät aina uudelleen vaikka lattia maalattiin ja pinnoitettiin uudelleen. Muistan etsineeni ahdistuneena meidän kodin keittiön lattiasta kasvoja :D

Ehkä suurin ahdistus tuli vuoden 1997 Guinnes World Records-kirjasta :0 Siinä oli mm kissa jolla oli "siivet", eli jotkut kasvaimet joita sitten siinä kuvassa jotkut miehet levittivät. Kisaa oli samanlainen kuin meillä tuohon aikaan oli ja pelkäsin että sillekkin kasvaa sellaiset :'D Sitten oli se legendaarinen kuva poisjuoksevasta isojalasta, tarina jostain rikin hajuisesta koirasta joka poltti jonkun kirkon oveen jäljet ja joku nainen jolla oli paljon puutarhatonttuja ja selitti että"eräänä päivänä ne vain marssivat tietä pitkin hänen pihaansa" Hyi hitto!!, ja silti oli pakko aina lukea sitä osiota .

Sitten taisi joku Alieneista kertova kirjakin olla, ehkä Merkurius-sarjaa? Oli kivoja kuvia silvotuista lehmistä ja epämääräisistä hahmoista talon katolla. Hrrrr :S

Paavo Rintalan Pojat on jäänyt omaan mieleeni, ennen kaikkea Jaken äidin hylkäämisen ja surullisen itsemurhan vuoksi. Samoin Harjunpää ja poliisin poika, joka sekin päättyi nuoren pojan itsemurhaan. Molemmissa kirjoissa oli tiettyjä yhtymäkohtia omaan elämääni (poikaporukka, huonot kotiolot), mitkä varmaan samaistutti kirjan hahmoihin. Olin muuten ainoa poika omasta kaveripiiristäni, joka luki yhtään mitään.

Anna-Leena Härkösen akvaario rakkaus oli vähän liian rankka. Nyt aikuisena sen uudelleen lukeneena ei tuntunut mitenkään kummoiselta.

Joku kirja kasarin alkupuolella kirjoitettu kirja, jossa poika hakee siviilipalvelukseen (siihen aikaan piti vielä hakea ja saada lautakunnalta päätös), mutta se hylätään ja määrätään armeijaan. Sitten se muistaakseni hukuttautuu, kun ei kestä olla siellä. Muistaako joku tällaista kirjaa? Oli hyvin surullinen.

Minulla on Onnen päiviä edelleen. Luin lapsena ja tykkäsin. Samoin Uskollisia ystäviä.

En pelännyt mitään lukemaani. Luin aika varhain esim. The roots. Lapsuudessa ei muutenkaan mitään traumatisoivaa, joten osasin pitää kirjojen tarinat kirjoina.

Vierailija kirjoitti:

Joku kirja kasarin alkupuolella kirjoitettu kirja, jossa poika hakee siviilipalvelukseen (siihen aikaan piti vielä hakea ja saada lautakunnalta päätös), mutta se hylätään ja määrätään armeijaan. Sitten se muistaakseni hukuttautuu, kun ei kestä olla siellä. Muistaako joku tällaista kirjaa? Oli hyvin surullinen.

Taitaa olla Hellevi Salmisen "Sivari". Muistan, että se pistettiin meille yläasteella luettavaksi.

Tynnyrissä kasvanut poika. Oli muistaakseni jossain satukokoelmassa. En muista itse tarinaa, se ei luultavasti ollut edes pelottava. Se mustavalkoinen piirroskuva tynnyrissä seisovasta pojasta oli jotain hirvittävää alle kouluikäiselle lapselle... Olen myöhemmin yrittänyt löytää kyseistä kirjaa, mutta en ole löytänyt. Onko tutun kuuloinen satu kenellekään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kirja kasarin alkupuolella kirjoitettu kirja, jossa poika hakee siviilipalvelukseen (siihen aikaan piti vielä hakea ja saada lautakunnalta päätös), mutta se hylätään ja määrätään armeijaan. Sitten se muistaakseni hukuttautuu, kun ei kestä olla siellä. Muistaako joku tällaista kirjaa? Oli hyvin surullinen.

Taitaa olla Hellevi Salmisen "Sivari". Muistan, että se pistettiin meille yläasteella luettavaksi.

Tämähän se muuten oli! Kiitos.

Nuorten romaani Paahde. Jouduttiin koko luokka lukemaan tämä yläasteella, eikä yhtään kiinnostanut. Yli 200 sivua aiheesta mikä ei kiinnosta ja mihin en onnistunut samaistumaan ollenkaan. Luin jo silloin paljon, mutta karmeeta oli kun joutui väkisin lukea tollasta.

Luin teini-iässä paljon nuorten romanttisia kirjoja. Kerran lainasin kirjastosta yhden ja huomasin aika nopeasti, että kirja oli ollut väärällä osastolla. Luin sen silti. Se oli aikuisten hyvin perverssi kirja, joka kertoi jostain pojasta ja tytöstä. Ensin se tyttö istui kaikenlaisen päällä, esim maidon ja se kiihotti sitä poikaa, jossain vaiheessa kirjaa ne tappoi jonkun papin ripityspenkin luona ja otti siltä silmämunan mitä käyttivät seksileikeissään. Erittäin häiriintynyt kirja siis.

Vierailija kirjoitti:

Nuorten romaani Paahde. Jouduttiin koko luokka lukemaan tämä yläasteella, eikä yhtään kiinnostanut. Yli 200 sivua aiheesta mikä ei kiinnosta ja mihin en onnistunut samaistumaan ollenkaan. Luin jo silloin paljon, mutta karmeeta oli kun joutui väkisin lukea tollasta.

Meidänkin piti lukea tuo kirja yläasteella ja mä taisin olla ainoa joka oikeasti tykkäsi siitä :'D Eihän siinä tavallaan tapahdu mitään, mutta jotenkin se tempaisi mukaansa ja luin koko kirjan yhdeltä istumalta

Pieni tulitikkutyttö.

Margaret Atwoodin Orjattaresi. Olin 13-vuotias, ja oltiin varmaan historian tunnilla puhuttu orjista, joka sitten herätti kiinnostuksen orjiin. Löysin kirjan vanhempien kirjahyllystä. Kirjan 'orja' ei todellakaan vastannut minun aika viatonta kuvaa orjasta: kirjassa käsiteltiin prostituutiota, siihen liittyviä ilmiöitä kuten abortteja ja sukupuolitauteja, sekä insestiä. Kamala ahdistus ja hämmennys jäi kirjasta, enkä uskaltanut kysyä vanhemmiltani asioista, jotka jäivät vaivaamaan.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Susan Cooperin "Pimeä nousee". Itse kirja oli kyllä hienosti kirjoitettu, ja sisälsi todella tarkkaan mietittyä vähitellen kehittyvää kauhutunnelmaa. Sittemmin paljon tunnetumpi Harry Potter - sarja on matkinut Cooperin teoksista oikeastaan kaiken. Kansikuva oli kymmenvuotiaalle todella pelottava, ja siksi kirja jäi kesken.

Vai että matkinut Cooperin teoksista kaiken :O Mitähän kirjaa olet lukenut, kun ei noilla sarjoilla ole oikein muuta yhteistä kuin lapset päähenkilöinä ja se, että kumpikin ammentaa vanhasta brittien mytologiasta ja kuningas Arthurin tarinoista. Cooper enemmän kuin Rowling, joka taas ammentaa laajemmalti myös muiden maiden mytologiasta.

Vierailija kirjoitti:

Pieni tulitikkutyttö.

Joo, tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poliisi kertoo -kirjasarja täälläkin! Luin sitä salaa pappan kirjahyllystä. Olo oli ahdistunut niistä murhatarinoista, mutta oli vaan pakko jatkaa lukemista.

Tuo nuorten musta-keltakantinen kauhunovellikirja kuulostaa myös tutulta. Olikohan se tämä kirja, jossa hirviö vetää lapsen/nuoren mukanaan suohon. Kirjassa oli myös tarina hirvestä, jonka sisällä oli loinen. Yhdessä novellissa kiertävä joulupukki olikin murhaaja. Mikähän kirjan nimi oli, olisi kiinnostavaa lukea se uudelleen näin aikuisena.

On sama kirja, nimeä en vaan enää muista!

Jäi häiritsemään ja oli pakko kaivaa kirjan nimi esille:

"Painajaisia: WSOY:n nuorten jännityskertomuskilpailussa palkittuja novelleja". Ei mikään ihme ettei ole nimi jäänyt mieleen, on sen verran geneerinen.

Vierailija kirjoitti:

Luin lapsena todella paljon, koko ajan piti olla kirja kädessä. Sitten lomalla tädin luona loppui omat kirjat kesken ja lainasin kirjahyllystä. Tiikerityttö, tiikerisilmä tai joku sellainen? Nimen perusteella odotin tosiaan kirjan olevan lastenkirja. Joku viidakkoseikkailu. Eipä ollut ei.

Kirjassa kerrotaan, miten tyttö on 6-vuotiaana pahoinpidellyt pienempää lasta, en muista oliko jopa tappanut. Kantavana ideana siinä taisi olla, miten pääsi sitten johonkin erityisesikouluun tms, jossa empaattinen opettaja otti tytön siipiensä suojaan. Siellä esikoulussa mm. kaivoi akvaariokaloilta silmät päästä. Tyttö asui isänsä luona, en muista miksei äiti ollut kuvioissa. Isän veli pääsi vankilasta ja muutti näiden luokse. No sepä olikin sitten pedofiili ja kun ei yhdyntä onnistunut niin eikun leipäveittä kehiin jne.

Todellakaan ei ollut 10-vuotiaalle sopiva kirja. Olin jo silloin itse niin hölmö, etten osannut lopettaa kirjoja kesken. En tajua, miksi täti antoi mun lukea sen. Ilmeisesti ei lapsettomana ihan ymmärtänyt ikääni? Jäi traumat kyllä ja edelleen silloin tällöin palaa mieleen. 

Minäkin luin tämän alle 10-vuotiaana ja oli kyllä hirveää luettavaa. Suurin kirjatraumani on kuitenkin Me kolme ja jengi, yläasteella piti lukea, siinä muistaakseni kaikki päähenkilöt kuolevat lopussa jotenkin traagisesti. Ei yhtä järkyttävä kuin tuo Tiikerin lapsi, mutta olin jotenkin herkässä iässä. 

Sitten on vielä Tuntematon sotilas, myöskin yläasteelta, sekä Kärpästen herra. En lukisi uudestaan.

Joskus 8-vuotiaana luin tietokirjaa, joka oli tarkoitettu lapsille. Kirjassa oli hauskoja faktoja, ja luin sitä hyvillä mielin, kunnes kirjassa alettiin kertoa Viiltäjä-Jackista. Pelkäsin ihan hirveästi. Lopulta kömmin äidin viereen itkien nukkumaan.

Luin myös 6-7 vuotiaana tuon "Kuu paistaa, kuollut ajaa. Aivan järkyttävä kirja.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain kunnon traumat ja vuosikausien painajaiset Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjasta. Tuli liian nuorena luettua. Muistan sen tunteen kun pelotti, jännitti ja kiinnosti, ja samaan kukaan tajusi, että ei kannattaisi lukea ja luki silti. Luin sarjan kolmekymppisenä uudestaan ja välillä aina palasi se lapsuuden kokemus päälle ja tunnistin useiden painajaisten alkuperän.

Kärpästen herra oli myös paha, tuota Noidan käsikirjaa ei meidän kirjastossa ollut. Kingin Uinu uinu lemmikkini oli myös 12- vuotiaalle liikaa.

Veljeni Leijonamieli oli vaan ihana, samoin muut Lindgrenit.

Pimeä nousee-sarja! Olin ihan unohtanut, enkä siis muista ko. sarjasta muuta kuin että suurinpiirtein hiukset pystyssä sitä luin. Onko tämä se kirja/ sarja, missä jengi eksyi talon takana olevaan mystiseen metsään, jossa tapahtui pelottavia ja mystisiä asioita, ja josta ei meinannut päästä millään ulos? Vai sekoitankohan nyt kirjoja.

Uinu, uinu, lemmikkini oli kaamea. Tosin sen verran ikää oli jo, ehkä jotain 14-15, etten monen yön unta menettänyt sitä lukiessa.

Tämä on niin kiva ketju! Hauska tajuta, että niin moni muukin on saanut lapsena säväreitä samoista kirjoista kuin itse.