Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (953)
Virtahepo kirjoitti:
Minä en koskaan lukenut Noidan käsikirjaa muutaman sivun selailua enempää, vaikka se koulun kirjastosta löytyikin – varmaankin siksi, että sitä ennen olin jo ehtinyt traumatisoitua Aaveiden atlas -nimisestä teoksesta, joka oli tyyliltään Noidan käsikirjan tapainen mutta paljon ohuempi. Aaveiden atlas oli sekin löytö koulun kirjastosta, ja sitä lueskelemalla sain kyllä pelkäämisen aihetta moneksi illaksi vuosia eteenpäin.
Toinen kirjatrauma oli eräs nuortenkirja, jonka luin ehkä 12-vuotiaana: Sally Grindleyn Silkkipääsky. Siinä pieni kiinalaistyttö myydään setänsä toimesta palvelijaksi rikkaaseen taloon, josta hän karkaa, mutta päätyy töihin tehtaaseen, jossa häntä viilataan puolestaan törkeästi linssiin palkan osalta; kaiken kukkuraksi tänä aikana tytön äiti kuolee. Kotoa pois tempautuminen ja äidin kuolema olivat pahimpia pelkojani tuona aikana, itkin kirjaa lukiessani aina katkerasti :(
Heh, ostin juuri Aaveiden atlaksen kirpparilta ajatuksena antaa eskari-ikäiselle pojalleni yllätyksenä, kun on niin kovin kiinnostunut kummituksista. Omiin silmiin ei näyttänyt niin pelottavalta etteikö uskaltaisi antaa lukea, mutta ehkä laitankin odottamaan vielä pariksi vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stephen Kingin SE:n ryhmäseksikohtaus. Luin sen 11-vuotiaana, enkä silloinkaan tajunnut että miten ihmeessä sen tytön painaminen poikaporukalla pelasti heidät. Se oli todella outo skene. Maaginen lapsivagina.
En tajua nykyäänkään, tai ehkä vielä vähemmän. Tuli vähän sellainen olo, että King koitti uransa huipussa kuinka pitkälle voi mennä ilman että joku yskäisee vieressä...
Tuo on mielestäni muuten Kingin paras kirja.
Aijai, myös täällä Kira Poutasen Ihana meri triggeröi jonkin asteisen anoreksian teinivuosina. Silti muistan, että kirja oli todella kauniisti kirjoitettu ja tekisi mieleni lukea se näin vuosikausien jälkeen uudestaan. Kirjan kappaleet kummittelivat päässä niillä järjettömillä pakko-oireisilla juoksulenkeillä ja niistä sai ihmeellistä voimaa siihen hölmöilyyn.
Oikea lapsuuden kirjatrauma taas tuli Suomalaisia kansansatuja -kokoelmasta. Siellä oli joku ihme tarina missä nuori neito meni joka yö unessa kukkaniitylle ja viikatemies purjehti sen luokse ruumisarkulla. Kai se sai toivoa sitten kuolemalta jotain..? pelotti aivan helvetisti, opettaja luki näitä meille ekaluokalla äidinkielen tunneilla. Toinen oli se täälläkin mainittu tarina jostain siskoksista jotka löysivät paloiteltuja ruumiita mökistä ja viimeinen siskoista oli ovelin ja sai pelastettua jo siinä vaiheessa silvotut sisarensa kokoamalla heidän ruumiinsa... Hyi kamala. :D Myös venäläisistä/ukrainalaisista saduista Baba Yagan mökki teki painajaisia, se kananjalkamökki metsässä joka juoksi jonkun metsämiehen perässä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Aijai, myös täällä Kira Poutasen Ihana meri triggeröi jonkin asteisen anoreksian teinivuosina. Silti muistan, että kirja oli todella kauniisti kirjoitettu ja tekisi mieleni lukea se näin vuosikausien jälkeen uudestaan. Kirjan kappaleet kummittelivat päässä niillä järjettömillä pakko-oireisilla juoksulenkeillä ja niistä sai ihmeellistä voimaa siihen hölmöilyyn.
Oikea lapsuuden kirjatrauma taas tuli Suomalaisia kansansatuja -kokoelmasta. Siellä oli joku ihme tarina missä nuori neito meni joka yö unessa kukkaniitylle ja viikatemies purjehti sen luokse ruumisarkulla. Kai se sai toivoa sitten kuolemalta jotain..? pelotti aivan helvetisti, opettaja luki näitä meille ekaluokalla äidinkielen tunneilla. Toinen oli se täälläkin mainittu tarina jostain siskoksista jotka löysivät paloiteltuja ruumiita mökistä ja viimeinen siskoista oli ovelin ja sai pelastettua jo siinä vaiheessa silvotut sisarensa kokoamalla heidän ruumiinsa... Hyi kamala. :D Myös venäläisistä/ukrainalaisista saduista Baba Yagan mökki teki painajaisia, se kananjalkamökki metsässä joka juoksi jonkun metsämiehen perässä sitten.
Mielenkiintoisena knoppina muuten Baba Yagan mökki lienee saanut innoituksensa, kun slaaviheimot ovat törmänneet tuoloin alueella asuneisiin suomalais-ugrilaisiin kansoihin, jotka tekivät noita ns. jalallisia mökkejä metsiin riistan ja ruokatavaroiden säilyttämiseksi. Niissä ei ollut portaita vaan yleensä luukku lattiassa ja köysi. Ei päässyt karhu tai muukaan elukka syömään saalista.
Vierailija kirjoitti:
Susan Cooperin "Pimeä nousee". Itse kirja oli kyllä hienosti kirjoitettu, ja sisälsi todella tarkkaan mietittyä vähitellen kehittyvää kauhutunnelmaa. Sittemmin paljon tunnetumpi Harry Potter - sarja on matkinut Cooperin teoksista oikeastaan kaiken. Kansikuva oli kymmenvuotiaalle todella pelottava, ja siksi kirja jäi kesken.
En ole ikinä kuullut tästä kirjasta, mutta huomenna pitää mennä penkomaan kirjaston nuortenosastoa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä Baba Yagaa koskeva tekstini poistui? Eihän siinä ollut yhtään mitään ihmeellistä, vain tarinan syntyyn liittyvä knoppi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Baba Yagaa koskeva tekstini poistui? Eihän siinä ollut yhtään mitään ihmeellistä, vain tarinan syntyyn liittyvä knoppi.
Äh, unohtakaa, selain näköjään sekoili. Poistun nyt pilaamasta keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista kirjoittajaa, enkä kirjan nimeä. Siinä oli kummitusperhe, tyttö oli aave joka jahtasi itkien vesiastiaansa voidakseen peseytyä ja tytön pikkuveli oli kiljuva pääkallo ja äiti oli noita.. Lukeminen jäi kesken ja traumat tuli!
Isosiskojeni kertomat sadut, en tiedä mistä ne on alunperin luettu... Yksi tarina meni suunnilleen näin:
Jonkun tytön koulumatka kulki yhden hautausmaan vierestä ja hän kulki kotiin aina samalta puolelta. Kerran hän päätti kiertää hautausmaan ympäri ja törmäsi vanhaan mummoon. Sitten en muista maalasiko tämä mummo tytölle valkoisen ristin selkään vai ilmestyikö se vain... Ja mummo kertoi jotain että seuraava joka ristin näkee, kuolee. Tyttö sitten vältteli kaikkia läheisiään kunnes yksi näki tämän ristin vahingossa ja kuoli. Näin sitten itse painajaisen jossa minä olin tuo tyttö ja veljeni kuoli nähdessään sen ristin selässäni, kun olin juuri tullut suihkusta :/
Yksi tarina kertoi mummosta joka löysi vanhan kiikustuolin kaatopaikalta ja vei sen olohuoneeseen. Istui sitten siihen ja alkoi kutomaan, silloin kun hänen lapsenlapsensa oli kylässä. Hän kutoi ja kutoi kunnes jähmettyi paikalleen ja silmät muuttuivat kokonaan valkoisiksi. Kun kuollut mummo nostettiin pois tuolista, se jatkoi kiikkumistaan eikä pysähtynyt enää...
Yhdessä tarinassa tyttö näki kauniin nuken kaupassa ja isä suostui ostamaan sen hänelle. Nukke oli kuitenkin kirottu ja tappoi joka yö yhden tytön perheenjäsenistä esim puukottamalla tai raatelemalla pitkillä kynsillään.
Että mä rakastan mun siskoja... Mulla on siis todella vilkas mielikuvitus ja näin nämä tarinat _todella_ elävinä mun päässä. Näen muutenkin helposti painajaisia, niin nää ei paljon helpottanut asiaa :D Kertoi ne paljon muitakin mutta nuo nyt tuli päällimäisenä mieleen.
Niin ja sitten joku stephen kingin(?) lyhyt tarina lihansyöjäsammakoista, näen siitä välillä painajaisia vieläkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huumeasema Zoo - Christiane F. Olin kyllä jo varmaan 14, kun tuon kirjan luin mutta kyllä siinä naiiville varhaisteinille avautui ihan uusi näkökulma maailmaa kohtaan.
Sama mulla :D olin muistaakseni 13-vuotias kun luin tuon kirjan (kuvineen). Toimi tehokkaana huumevalistuksena, ei todellakaan tehnyt mieli kokeilla mitään tuon jälkeen.
Ala-asteella luin nuorten kauhukirjan Huone 13, joka tuntui silloin todella pelottavalta. Luin sen yläasteen lopussa uudestaan eikä se enää ollut yhtä kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Grimmin sadut. Olisinkohan ollut ihan ekaluokkalainen kun luin kummitädin luona. Kauhean raakoja satuja. Pahin oli satu sisaruksista, jotka joutuivat palvelustytöksi sarjamurhaajalle ja joiden piti varjella taikamunaa tahroilta. Kun he tutkivat taloa ja avasivat oven huoneeseen, jossa oli paloiteltuja ihmisiä, he kauhistuivat ja muna putosi ja tahriutui vereen, eikä tahroja voinut puhdistaa ja tytöt kukin vuorollaan päätyivät tapetuksi. Paitsi sisaruksista viisain, joka älysi kätkeä munan talteen ennen kuin alkoi tutkia taloa.
Noita ei missään nimessä voi pitää lasten satuin.
Sanoo mamma joka antaa lasten pelata gtav:sta?
Mistä sinä noin päättelet? Meillä pidetään hyvinkin kiinni ikärajoista. Olen sitä paitsi lukenut aina ihan valtavasti ja myös lukenut lapsille hirmu paljon ääneen vielä teini-ikään saakka, joten valikoin lapsille lukemani kirjatkin aika tarkkaan.
Mulla oli pienenä ihana paksu kirja Grimmin ja Andersenin satuja mutta siinä oli jotenkin pelottava kuvitus. Kuvien tyyli oli jotenkin synkkä ja yhdellä sivulla kuvassa oli noidan irtileikattu pää. Peitin aina inhottavimmat kuvat paperilla. Itse tarinat eivät kyllä traumatisoineet, vaikka ovatkin raakoja.
Roald Dahlin Kuka pelkää noitia oli jännittävä mutta aivan huippu! Tykkäsin siitä hirmuisesti, vaikka se saikin epäilemään että noitia voisi ehkä oikeasti olla olemassa.
Vähän myöhemmin, noin 10-vuotiaana luin välillä äidin kirjoja. Jossain Kaari Utrion kirjassa oli muistaakseni seksikohtauksia ja minua nolotti kun tiesin että äiti tiesi minun lukeneen sen.
Mistään ei kyllä ole jäänyt varsinaisia traumoja aikuisiälle asti. Voisi kyllä tehdä sellaisen nostalgiareissun kirjaston lasten ja nuorten osastolle. Samoin Kaari Utriota voisi yrittää uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alta nollan. Nuorisokirjoissa oli kirjastossa ja taisin olla jotain 12 kun sen luin. Huumeita ja seksiä (myös miesten välistä). Ei se ihan 12 -vuotiaalle sopiva kirja ollut.
nuorten kauhukirjasarja jonka nimea en muista, yhdessa kirjassa oli joku ihme kuollut kettu mika ei ollutkaan sit oikeasti kuollut. toisessa oli jotain sellaista flubber tyyppista monjaa mika vain kasvoi ja peitti lopulta kaiken alleen.
stephen kingin yks lyhyt novelli jossa tyypit oli lautalla jarvessa ja siella oli jotain joka soi ne yksi kerrallaan, pelkasin uimaan menemista pitkaan, etenkin syksylla kun tarinassa oli syksy...
Mielestäni on vaan hyvä, että lapsi lukee pelottavia ja ahdistaviakin tarinoita ja jää niitä miettimään. Silloin saavuttaa tunnetasolla jotakin syvempää ja ehkä se herättää myös ajattelemaan maailmaa laajemminkin. On typerää kieltää lapselta pelottavan lukemista, koska älykäs ja utelias lapsi ne kuitenkin löytää. Mässäilevä törkyväkivalta on tietysti asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
11-vuotiaana Kummisetä, voi kauhistus, hevosen pää sängyssä, puhumattakaan Sonnyn hervoton vehje josta oli suuri apu naiselle jolla oli puolestaan tosi iso pimpsukka. Ääääh, missä olit, valvova vanhempi.
Kärpästen herrasta en tajunnut mitään enkä Veljeni Leijonamielestä että siinä puhuttiin kuolemasta.
Saduista pelkäsin Hannun ja Kertun noita-akkaa aivan kybällä, ennen kouluikää.
Tuhannen ja yhden yön sadut luin itsekseni varmaan 10-vuotiaana, ne tekivät suuren vaikutuksen ja olivat tosi jännittäviä. Muistan tunteen kun ne jäivät ikään kuin kummittelemaan pään sisään, ottivat haltuun pitkäksi aikaa.
Eikä, olin unohtanut oman Kummisetä-traumani ennen tämän kommentin lukemista! Ja trauma tuli nimenomaan Sonnyn "hervottomasta vehkeestä" eikä mafian tekemisistä. :'D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11-vuotiaana Kummisetä, voi kauhistus, hevosen pää sängyssä, puhumattakaan Sonnyn hervoton vehje josta oli suuri apu naiselle jolla oli puolestaan tosi iso pimpsukka. Ääääh, missä olit, valvova vanhempi.
Kärpästen herrasta en tajunnut mitään enkä Veljeni Leijonamielestä että siinä puhuttiin kuolemasta.
Saduista pelkäsin Hannun ja Kertun noita-akkaa aivan kybällä, ennen kouluikää.
Tuhannen ja yhden yön sadut luin itsekseni varmaan 10-vuotiaana, ne tekivät suuren vaikutuksen ja olivat tosi jännittäviä. Muistan tunteen kun ne jäivät ikään kuin kummittelemaan pään sisään, ottivat haltuun pitkäksi aikaa.
Eikä, olin unohtanut oman Kummisetä-traumani ennen tämän kommentin lukemista! Ja trauma tuli nimenomaan Sonnyn "hervottomasta vehkeestä" eikä mafian tekemisistä. :'D
Tämä oli kyllä todella omituinen sivujuonne kirjassa. Sonnyn kuoleman jälkeenhän tämän naisen (Lucy) pimppi operoitiin pienemmäksi ja työn tehnyt gynekologi myös "testasi" sen, koska oli samalla sen uusi poikaystävä.
Meillä oli 1970-luvulla kotona Pohjolan poliisi kertoo- kirjoja, joissa esiteltiin todellisia rikostapauksia Suomesta ja muistakin maista. Oli autenttisia kuvia rikospaikoista, murhavälineistä ym. Verijälkiä lattialla, verisiä leipäveitsiä jne...
Luin niitä koulun jälkeen salaa n. 10-vuotiaana. Ei olisi kannattanut. Niiden lukeminen aiheutti ahdistusta ja syyllisyydentunnetta, mutta jotenkin en lukemattakaan voinut olla. Huh.
Pikku Prinssi. Siis mitään pelottavaahan siinä ei ole, mutta se on todella omituinen ja umpitylsä kirja, jota oli pakko alakoulussa lukea. Olen aina lukenut paljon, mutta tuo ylistetty lastenkirja on kyllä ihan turhake.