Lapsuutesi kirjatrauma?

Erehdyin lukemaan joskus 6lk aikana Tyko Brahen tähtitaivas kirjan. Kirjan ulkonäkö oli kaunis ja oletin pitäväni tarniasta koska se perustuu kuitenkin toteen ja avaruuteen. Toisin kävi. Muistan kuin kirjassa käsiteltiin pedofiliaa ja siitä miten Tykon isä opetti tämän raiskaamaan pieniä orpoja/köyhiä tyttöjä koska heistä tulisi "muutenkin prostitoituja". Kirjassa kerrottiin miten isä ja Tyko raiskasivat pienen tytön ja antoivat tälle leivän palkaksi. Kirja kummittelee minulle vieläkin : ( Olen monesti miettinyt, että kirja pitäisi ehkä lukea uudestaan jos vaikka muistan väärin. Vielä en ole siihen pystynyt.

Tämä nyt ei aivan täysin liity aiheeseen, mutta ketjusta tuli mieleeni joku kirjakerho johon kuuluin. Muistaakseni sieltä tuli kerran kuussa tai useammin muutama kirja kotiin. Ainakin ehkä jotain Goosebumps ja Sisters Club -kirjoja. Muistan jotenkin hämärästi. En muista saiko ne kirjat aina itse valita, vai tuliko sieltä valmiiksi valittuja kirjoja. Jotenkin muistelisin myös, että joskus sieltä olisi tullut joku seksikirjakin :D Siis joku teinitytöille suunnattu "tutustu kehoosi ja seksuaalisuuteen" -meiningillä tehty. Muistaako kukaan muu tällaista?

Tätä ketjua kun lukiessa tulee hirveä himo lähteä kirjastoon tutkimaan hyllyt läpi! Kolme kirjaa tälläkin hetkellä kesken. Stephen Kingin Mersumiehen otinkin ihan vain nostalgiamielessä, kahlasin joskus nuoruudessa varmaan kaikki hänen teoksensa läpi.

Tuli jotenkin mieleen kirjaston lastenosastolle eksyneet (googletin tätä aika kauan... :D) Otavan signal-sarjassa julkaistut nuortenkirjat. Näköjään jossain hesarin jutussa on arvioitu näitä synkiksi ja raadollisiksi kirjoiksi teineille... Itsehän luin näitä sitten kutosluokkalaisena!

Oli melko traumatisoivaa lukea kirja esimerkiksi uudenvuoden juhlinnasta, missä huumesekoilut johtaa siihen että joku nisti ampuu konetuliaseella koko juhlaporukan ja itsensä. Kirja loppuu siihen. Toinen oli joku ihme pervo hymypoika-leffan tyyppinen kirja, missä oli jotain ei-julkiseksi tarkoitettujen valokuvien leviämiseen liittyvää ja tapahtumaketju johti jonkun päähenkilön itsemurhaan.

Ainoan sarjan kirjan jonka muistan nimeltä on Hepo. Siinä kaksi jotain narkkariteiniä yrittää selviytyä elämästä ylipäänsä ja tässä opuksessa oli sitten sitä raadollisesti kuvattua nistiarkea, ei-toivottuja raskauksia ja vähän hepatiittia mausteena.

Huh huh, olin ihan järkyttynyt aina kun jonkun noista kirjoista sain loppuun ja eikun vaan hakemaan seuraavaa. MIKSI ne oli lastenosastolla?!?!

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei aivan täysin liity aiheeseen, mutta ketjusta tuli mieleeni joku kirjakerho johon kuuluin. Muistaakseni sieltä tuli kerran kuussa tai useammin muutama kirja kotiin. Ainakin ehkä jotain Goosebumps ja Sisters Club -kirjoja. Muistan jotenkin hämärästi. En muista saiko ne kirjat aina itse valita, vai tuliko sieltä valmiiksi valittuja kirjoja. Jotenkin muistelisin myös, että joskus sieltä olisi tullut joku seksikirjakin :D Siis joku teinitytöille suunnattu "tutustu kehoosi ja seksuaalisuuteen" -meiningillä tehty. Muistaako kukaan muu tällaista?

Se kerho oli just Sisters Club, ja nuo Goosebumpsit oli hirveitä. Seksikirjaa en kyllä muista :D Paketissa tuli aina kaksi kirjaa plus jotain krääsää, itse sai valita ottaako paketin vai ei, mutta kirjoja ei siis saanut valita. Aika monet Goosebumpsit tuli tilailtua vain siksi että samassa paketissa tuli joku kiva koirakirja tms.

Vierailija kirjoitti:

Stephen Kingin Salem's Lot ( en muista suomenkielistä nimeä). Luin uudelleen pari vuotta sitten ja vieläkin pelotti! N 44

Painajainen.

Leif Esben Andersenin Noitaroihu savuaa.

Kirja oli varmaan tarkoitettu opettamaan anteeksiantoa ja ymmärtämystä, mutta mieleen jäi pahimmin se kohta kun poika etäältä näki tulen loimotuksen ja kuuli noidaksi syytetyn äitinsä tuskanhuudot oikeudenkäyntiin liittyneen kidutuksen aikana.

Vähän kuin Grimmin "opettavainen " satu vietynä herkän lapsen mielessä psykologisesti potenssiin 100.

Vierailija kirjoitti:

Ei traumoja, ja luin muuten jo ala-asteen kolmannella "Eikä yksikään pelastunut" tai "Kymmenen pientä ...poikaa" sen nimi oli silloin. Ilmeisesti lapset eroavat tässä suhteessa paljon toisistaan.

Heh, ei kai niitä oikeita traumoja synnykään, vaan ehkä hieman erikoisia muistoja. Noidan käsikirja oli kyllä ihan huippu, sitä tuli luettua ja pelättyä, kun maaseudulla asui ja pilkkopimeässä piti kulkea koivukujan halki kotiin :)

Itse heräsin lukemaan  Tiina kirjoja toisella luokalla, ja siitä alkoi lukuinto. Sinun laillasi luin Christietä jo kolmannella. Viidennellä siirryin "aikuisten" osioon loppullisesti, pelkäsin Punaista Lohikäärmettä ja Uhrilampaita, mutta että olisin jättänyt lukematta, pyh, jännitys oli ihanaa ;D. Samoin Kingin kauhu tuli tutuksi. Haaremin valtiatar on kirja, jota luin viidellä, en tiedä oliko liian eroottinen, mutta pidin siitä. 

Elokuvia katsoin vanhempien sisarusten sivussa jo pienestä, murhat kauhu ja hm Emmanuelle salaa siinä 10 vuotiaana, eikä jäänyt mitään traumoja niin aikuisten elokuvista kuin kirjoistakaan, ja ihan normaaliksi naiseksi kasvoin :).

Kyseessä ei ollut kirja vaan lehti, mutta kai sekin käy?

Luin jo 5-6-vuotiaana faijan pornolehtiä, joita se säilytti vaatekaapissa ja milloin missäkin muka "piilossa". Äiti yritti kieltää, mutta pääasia oli se, ettei isän lehtiin saa koskea; se, ettei lapsen ehkä olisi kannattanut antaa lukea niitä, ei tuntunut mutsia pahemmin kiinnostavan.

Ylipäänsä suomalaisten pornolehtien jutut olivat sairasta kamaa tyyliin kertomus pojasta, jota mummonsa pani; isäntä ja poika panettamassa piikaa aasilla jne. Näitä siis viisivuotiaana lueskelin. Olin niin nuori, etten edes muista, tunsinko jotenkin traumatisoituneeni noista vaiko en.

Lehdissä oli myös paljon rikosjuttuja Suomessa sattuneista tapauksista. Pysyvästi mieleeni on jäänyt eräs iljettävä rikos, lapsen surma, jossa isäpuoli löi 2-vuotiaan tytön kallon halki seinään, kun lapsi oli vain leikkimässä kaikessa rauhassa (lapsenmieleeni painui lause "Kaija leikki lattialla lelulampaalla", en koskaan unohda sitä). Tunnen aina suurta surua ja vihaa, kun muistan tuon jutun ja se on muovannut pysyvästi käsitystäni elämästä tässä ihmisten julmassa maailmassa. Yritän puhua ankarampien rangaistusten puolesta väkivaltarikollisille; tuokaan mies ei saanut teostaan juuri mitään silloisen nykyistäkin löperömmän rangaistuspolitiikan vuoksi.

Terkkuja tutuille, jotka tunnistavat kertomukseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain kunnon traumat ja vuosikausien painajaiset Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjasta. Tuli liian nuorena luettua. Muistan sen tunteen kun pelotti, jännitti ja kiinnosti, ja samaan kukaan tajusi, että ei kannattaisi lukea ja luki silti. Luin sarjan kolmekymppisenä uudestaan ja välillä aina palasi se lapsuuden kokemus päälle ja tunnistin useiden painajaisten alkuperän.

Kärpästen herra oli myös paha, tuota Noidan käsikirjaa ei meidän kirjastossa ollut. Kingin Uinu uinu lemmikkini oli myös 12- vuotiaalle liikaa.

Veljeni Leijonamieli oli vaan ihana, samoin muut Lindgrenit.

Pimeä nousee-sarja! Olin ihan unohtanut, enkä siis muista ko. sarjasta muuta kuin että suurinpiirtein hiukset pystyssä sitä luin. Onko tämä se kirja/ sarja, missä jengi eksyi talon takana olevaan mystiseen metsään, jossa tapahtui pelottavia ja mystisiä asioita, ja josta ei meinannut päästä millään ulos? Vai sekoitankohan nyt kirjoja.

Uinu, uinu, lemmikkini oli kaamea. Tosin sen verran ikää oli jo, ehkä jotain 14-15, etten monen yön unta menettänyt sitä lukiessa.

Tämä on niin kiva ketju! Hauska tajuta, että niin moni muukin on saanut lapsena säväreitä samoista kirjoista kuin itse.

Metsä-romaanit oli varmaan Robert Holdstockin kirjoja

Luin alakouluikäisenä Annika Idströmin kirjan Veljeni Sebastian. Kirja oli mielestäni todella kammottava, päähenkilö (lapsi) oli todella outo ja sairaalloisen kiintynyt äitiinsä. En muista, oliko vielä niin, että yritti tappaa äidin uuden miesystävän. Lapsi, joka kuvataan pahana on edelleen mielestäni järkyttävä ajatus, esim. kauhuelokuvissa. Veljeni Sebastian -kirjan luin joskus aikuisena uudestaan, ei tuntunut enää niin pelottavalta. Kirjan teemat tuntuivat kuitenkin edelleen todella ahdistavilta.

http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_34896#.WbeOm2u0PmE

Luin myös samanikäisenä Kuolemansynti-rikoskirjasarjan kirjoja, olisiko ollut Kolmas kuolemansynti. Oli niin kauhea, että oli pakko jättää kesken.  

Luin kouluikäisenä lähinnä aikuisten kirjoja vanhempieni kirjahyllystä, siis näiden edellisten lisäksi paljon Waltaria ja venäläisiä klassikoita. Ne kiehtoivat jo sen ikäisenä, en muista, että olisivat ahdistaneet tai kauhistuttaneet. En muista, että vanhempani olisivat koskaan kieltäneet lukemasta. Jälkeenpäin ajatellen ehkä olisivat voineet varoittaa joistakin kirjoista, kun olen ollut pienestä saakka tosi herkkä luonteeltani. Lääkärikirjaa muistan myös lukeneeni sieltä täältä vähän järkyttyneenä...

Onneksi tuota monen mainitsemaa Noidan käsikirjaa ei ole ollut meillä kirjahyllyssä :) Siitä en olisi varmaan päässyt yli... 

En muista onko tämä kirja R.L. Stinen, mutta tyttö osallistuu kesäleirille jossa on huone johon ei saa mennä. Huoneessa asuu joku peto tms joka on tappanut metsässä peuran. Tyttö pakenee jossain vaiheessa petoa ja piiloutuu eläimen mätänevän ruhon sisään. Oli aika herkullisesti kuvailtu tuo kohtaus että oksetti. Kaveri suositteli kirjaa 3- tai 4-luokalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei aivan täysin liity aiheeseen, mutta ketjusta tuli mieleeni joku kirjakerho johon kuuluin. Muistaakseni sieltä tuli kerran kuussa tai useammin muutama kirja kotiin. Ainakin ehkä jotain Goosebumps ja Sisters Club -kirjoja. Muistan jotenkin hämärästi. En muista saiko ne kirjat aina itse valita, vai tuliko sieltä valmiiksi valittuja kirjoja. Jotenkin muistelisin myös, että joskus sieltä olisi tullut joku seksikirjakin :D Siis joku teinitytöille suunnattu "tutustu kehoosi ja seksuaalisuuteen" -meiningillä tehty. Muistaako kukaan muu tällaista?

Se kerho oli just Sisters Club, ja nuo Goosebumpsit oli hirveitä. Seksikirjaa en kyllä muista :D Paketissa tuli aina kaksi kirjaa plus jotain krääsää, itse sai valita ottaako paketin vai ei, mutta kirjoja ei siis saanut valita. Aika monet Goosebumpsit tuli tilailtua vain siksi että samassa paketissa tuli joku kiva koirakirja tms.

Aah, okei! Muistaakseni sieltä tuli ihan kivoja kirjoja kyllä. Ehkä tuon seksikirjan hankin sitten jostain muualta :D

Kama Sutra 5-vuotiaana.

Luin kirjan nimeltä Irmeli yllättää. Kirja oli ihan hyvä mutta lopussa äiti käski Irmelin laittaa mekon koulun juhliin. Jopa pakotti. Minusta se oli käsittämätöntä ja vasta vuosia myöhemmin tajusin että Irmeli oli tytön nimi, ei pojan.

Noidan käsikirja on ihan sairasta kamaa :D Luin sitä muistaakseni joskus 3-4 luokalla, ja taisi olla hieman liian jännittävä. Muistan kirjasta jonkun ihme käärmenaisen, joka oli puoliksi ihminen ja puoliksi käärme tms., ja siitä oli ihan kamalan pelottava kuva. Miksi ihmeessä piti mennä lukemaan sitä?! Epäilen vahvasti että minusta on tullut tällainen henkimaailman/yliluonnollisten asioiden pelkääjä tuon kirjan ansiosta. Puistattaa oikein nuo kirjan kuvat mitä googlettamalla löytyy. Pystyn hyvin muistamaan sen miltä tuntui olla se 10-vuotias pikkutyttö joka tuota kirjaa selaili jännäkakka housussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noidan käskirjasta on jäänyt mieleen erityisesti rottakidutus. Naisen vatsalle laitettiin rotta ja rotan päälle lasikupu. Kupua alettiin kuumentaa jolloin rotta kaivautui sisälle naisen mahaan. Miellyttävää iltalukemista pikkukoululaiselle :/

Muistan nähneeni yleisönosastokirjoituksen liittyen tähän kirjaan, jossa puututtiin sen sopimattomuuteen lapsille. Sen jälkeen ko. kirja alkoi hävitä lastenosastoilta. En tajua miksi se sinne alkujaan edes laitettiin, kyseessähän on käännöskirja joka ei alkuperämaassa ollut mikään lastenkirja. Joku vain katsoi että onpas tuossa paljon kirjavia kuvia, sopii lapsille?

Itseltäni jäi se lukematta, koska pidin sitä gorena (tämä termi tosin on jälkijättöinen) uskomattomien juttujen ja tahallisen raakojen kuvien vuoksi. Se meni yli. Kaverit kyllä lukivat ja olivat kauhuissaan, vaikka koittivat esittää muuta :D

Ja nimi vielä vastaavaa kuin ihanissa ja vekkuleissa Vakoilijan ja Salapoliisin käsikirjoissa! Luulin lapsena että Noidan käsikirja on samaa sarjaa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ollut Joka kodin lääkärikirja, joka löytyi sukulaisperheen kirjahyllystä.

  Ahdistavat mustavalkoiset valokuvat joista helmenä "esiinluiskahtanut peräsuoli". Jos tuota kuvaa katsoessa ei ruvennut pyörryttämään...

  Muistan vieläkin sen valokuvan, olen 53-vuotias.

Voi, peräröörikuva on painunut iäksi minunkin verkkokalvoilleni! Toinen makupala oli jättimyooma! Tunnen ällösävärit pelkästä muistelusta.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja antoi mulle koulussa luettavaksi Bertin pähkäilyt kun olin kymmenenvuotias. Hän ei ollut itse lukenut kyseistä kirjaa, joka siis kertoo teini-ikäisestä Bertistä, joka haluaa kellistää melkein jokaisen vastaantulevan tytön sänkyyn. Kirjaa oli tosi ahdistavaa lukea ja voi sitä häpeän määrää, kun opettaja eräs tunti rupesi selailemaan sitä. Se kiusallinen ilme meidän molempien kasvoilla :'D

Aarghhh :D Muistan lukeneeni samanikäisenä myös Bertin päiväkirjoja. Minusta ne taas olivat hauskoja juuri sen takia, että Bertin hormonihuuruinen sekoilu oli niin yliampuvaa. Kirjat oli lisäksi suomennettu hauskasti ja joskus saatoin ulvoa naurusta monta päivää jonkin hillittömästi ilmaistun asian takia.

Mutta aiheeseen: samoihin aikoihin, kun ahmin Bert-kirjoja, löysin kerran eräässä kyläpaikassa jonkin Hertta-, Harlekiini- tai muuhun vastaavaan kioskikirjasarjaan kuuluvan pokkarin. Koska olin muutenkin pitkästynyt, niin päätin lueskella kirjaa vähän. Siinä oli eräs seksikohtaus, joka kylläkin oli pikemminkin raiskaus. Nainen itki ja yritti rimpuilla itsensä vapaaksi miehen otteesta, ja koko aktin kuvaus oli todella pelottavaa ja ahdistavaa luettavaa. En koskaan uskaltanut kertoa asiasta kellekään, vaikka tuon kyläilyreissun jälkeen en saanut viikkoon nukuttua kunnolla, kun itkin salaa sen naisen kohtaloa. Muistan, että kohtaus aiheutti minulle pitkälle teini-ikään kestäneen vastenmielisyyden seksiä kohtaan. En ole myöskään koskaan sen jälkeen ikinä lukenut yhtäkään saman genren kirjaa, saati jotain Fifty Shadesia.

Muita traumoja ei tule mieleen kuin se kun lainasin 12-vuotiaana kirjastosta muumioista kertovia tietokirjoja joissa oli paljon kuvia. Jotenkin muumiot samaan aikaan kiinnostivat ja kiehtoivat, mutta sain niistä tarkoista kuvista myös viikoiksi kauheita painajaisia.