Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
Luin lapsena todella paljon, koko ajan piti olla kirja kädessä. Sitten lomalla tädin luona loppui omat kirjat kesken ja lainasin kirjahyllystä. Tiikerityttö, tiikerisilmä tai joku sellainen? Nimen perusteella odotin tosiaan kirjan olevan lastenkirja. Joku viidakkoseikkailu. Eipä ollut ei.
Kirjassa kerrotaan, miten tyttö on 6-vuotiaana pahoinpidellyt pienempää lasta, en muista oliko jopa tappanut. Kantavana ideana siinä taisi olla, miten pääsi sitten johonkin erityisesikouluun tms, jossa empaattinen opettaja otti tytön siipiensä suojaan. Siellä esikoulussa mm. kaivoi akvaariokaloilta silmät päästä. Tyttö asui isänsä luona, en muista miksei äiti ollut kuvioissa. Isän veli pääsi vankilasta ja muutti näiden luokse. No sepä olikin sitten pedofiili ja kun ei yhdyntä onnistunut niin eikun leipäveittä kehiin jne.
Todellakaan ei ollut 10-vuotiaalle sopiva kirja. Olin jo silloin itse niin hölmö, etten osannut lopettaa kirjoja kesken. En tajua, miksi täti antoi mun lukea sen. Ilmeisesti ei lapsettomana ihan ymmärtänyt ikääni? Jäi traumat kyllä ja edelleen silloin tällöin palaa mieleen.
Kyseinen kirja on Torey Haydenin Tiikerilapsi. Mielettömän hyvä kirja, mutta ei tosiaan lasten kirja! Perustuu muuten todella tiukasti tositapahtumiin kuten Haydenin muutkin parhaat kirjat. Hän kertoo omista kokemuksistaan ja on tuo kyseisen kirjan "opettaja". Tälle kirjan Tiikerilapselle kävi loppujen lopuksi ihan hyvin elämässä. Hänellä oli huippu äo, mutta ei halunnut lopulta kouluttautua juurikaan vaan jäi pikaruokalaan töihin ja muistaakseni eteni ravintolapäälliköksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stephen Kingin Uinu Uinu lemmikkini. Oli eka kirja kun en pystynyt yöllä lukemaan. Oli niin kammottava.
Eiköhän se ollut Joka kodin lääkärikirja, joka löytyi sukulaisperheen kirjahyllystä.
Ahdistavat mustavalkoiset valokuvat joista helmenä "esiinluiskahtanut peräsuoli". Jos tuota kuvaa katsoessa ei ruvennut pyörryttämään...
Muistan vieläkin sen valokuvan, olen 53-vuotias.
Eläinten vallankumous jäänyt mieleen, karmea tarina eikä edes satua minkä nyt aikuisena tajunnut kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
nuorten kauhukirjasarja jonka nimea en muista, yhdessa kirjassa oli joku ihme kuollut kettu mika ei ollutkaan sit oikeasti kuollut.
Olikohan tuo se "Luukoira", tai jotain sellaista? Lapselta kuoli koira ja teki uuden jostain luista, hiuksista, purkasta ym. ja kettupuuhkasta. Heräsi eloon jollain loitsulla ja lopulta kääntyi omistajaansa vastaan, jos oikein muistan. Oli pelottava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noidan käskirjasta on jäänyt mieleen erityisesti rottakidutus. Naisen vatsalle laitettiin rotta ja rotan päälle lasikupu. Kupua alettiin kuumentaa jolloin rotta kaivautui sisälle naisen mahaan. Miellyttävää iltalukemista pikkukoululaiselle :/
Muistan nähneeni yleisönosastokirjoituksen liittyen tähän kirjaan, jossa puututtiin sen sopimattomuuteen lapsille. Sen jälkeen ko. kirja alkoi hävitä lastenosastoilta. En tajua miksi se sinne alkujaan edes laitettiin, kyseessähän on käännöskirja joka ei alkuperämaassa ollut mikään lastenkirja. Joku vain katsoi että onpas tuossa paljon kirjavia kuvia, sopii lapsille?
Itseltäni jäi se lukematta, koska pidin sitä gorena (tämä termi tosin on jälkijättöinen) uskomattomien juttujen ja tahallisen raakojen kuvien vuoksi. Se meni yli. Kaverit kyllä lukivat ja olivat kauhuissaan, vaikka koittivat esittää muuta :D
Anna-leena Härkösen Akavaarirakkaus, oli "seksiä keittiön pöydällä"-kuvauksineen vähän liian rankka 12-vuotiaalle, barbeilla leikkivälle ujolle tytölle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akavaari.. :D Akvaariorakkaus. Aamuherätykset vievät näköjään kirjoitustaidon!
Edellinen
Kirjat eivät koskaan vaikuttaneet minuun juurikaan, vaikka luinkin niitä paljon. Nyt kun katsonut niin en tosiaankaan lukenut sen ikäiselle sopivia. Äitini brutaalit rikoskirjat olivat 11-14 vuotiaana suurimmassa suosiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini veti seurakunnan tyttöleirejä ysärillä, ja arvatkaa vain, montako Noidan käsikirjaa niinä aikoina otettiin leirien ajaksi talteen. Usein se meni niin, että joku tyttö otti omansa mukaan, luki sitä illalla nukkumaanmenoajan jälkeen muille, ja sitten olikin huoneellinen hysteerisiä tyttöjä valmis. Kirja kiellettiin yhdessä vaiheessa leireiltä tuon vuoksi.
Itselleni aiheutti kuumotuksia Mystiikan maailma-sarjan Kummittelu-kirja "aitoine" kuvineen. Lisäksi jokin merenelävistä kertova, jossa oli haita ja sen sellaisia, sai minut maakravuksi pitkäksi aikaa.
Ainoa selvästi ahdistava kirja oli sellainen, jonka sain viisivuotiaana. Siinä oli joku pikkupoika, jolla oli vakava sairaus. Kuvakirja kertoi perheen elämästä, ihan siis tavallisesta arjesta. Sillä kai pyrittiin kertomaan kuolemasta, sillä noin puolessa välissä poika löysi undulaattinsa häkin pohjalta kuolleena, ja lopussa poika itsekin menehtyi sairauteensa. Iski itseeni todella pahasi, sillä olin saman ikäinen poika itsekin, ja meillä oli muutama undulaatti. Muistan hyvin elävästi edelleen viimeisen sivun kuvan, jossa vanhemmat seisovat surkeina pienen arkun ääressä jossain kappelissa.
Kuva ja kertomus ahdisti aivan käsittämättömän paljon. Siitä jäi pitkäksi aikaa todella ahdistunut olo, enkä avannut sitä uudelleen kirjaimellisesti ikinä. Hyvähän se tietysti on opettaa elämän reaaliteetteja jo melko pienenä, mutta luulen yhtymäkohtien omaan elämääni olleen aivan liian kohdalleen osuvat.
Äitini veti seurakunnan tyttöleirejä ysärillä, ja arvatkaa vain, montako Noidan käsikirjaa niinä aikoina otettiin leirien ajaksi talteen. Usein se meni niin, että joku tyttö otti omansa mukaan, luki sitä illalla nukkumaanmenoajan jälkeen muille, ja sitten olikin huoneellinen hysteerisiä tyttöjä valmis. Kirja kiellettiin yhdessä vaiheessa leireiltä tuon vuoksi.
Itselleni aiheutti kuumotuksia Mystiikan maailma-sarjan Kummittelu-kirja "aitoine" kuvineen. Lisäksi jokin merenelävistä kertova, jossa oli haita ja sen sellaisia, sai minut maakravuksi pitkäksi aikaa.
Ainoa selvästi ahdistava kirja oli sellainen, jonka sain viisivuotiaana. Siinä oli joku pikkupoika, jolla oli vakava sairaus. Kuvakirja kertoi perheen elämästä, ihan siis tavallisesta arjesta. Sillä kai pyrittiin kertomaan kuolemasta, sillä noin puolessa välissä poika löysi undulaattinsa häkin pohjalta kuolleena, ja lopussa poika itsekin menehtyi sairauteensa. Iski itseeni todella pahasi, sillä olin saman ikäinen poika itsekin, ja meillä oli muutama undulaatti. Muistan hyvin elävästi edelleen viimeisen sivun kuvan, jossa vanhemmat seisovat surkeina pienen arkun ääressä jossain kappelissa.
Kuva ja kertomus ahdisti aivan käsittämättömän paljon. Siitä jäi pitkäksi aikaa todella ahdistunut olo, enkä avannut sitä uudelleen kirjaimellisesti ikinä. Hyvähän se tietysti on opettaa elämän reaaliteetteja jo melko pienenä, mutta luulen yhtymäkohtien omaan elämääni olleen aivan liian kohdalleen osuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jöröjukka.
En tajua vieläkään, että miten vanhempani ovat voineet antaa minulle luettavaksi lapsena noin julman kirjan. esim.
-Jos ei leikaa kynsiä, niin kynnet kasvat kuin jöröjukalla.
-Jos pilkkaa mustia lapsia ihonvärin takia, niin tulee mies, joka hukuttaa sut mustepulloon.
-Viimeisimpänä ja karmivimpana...jos imee peukaloa, niin tulee mies isojen saksien kanssa ja leikkaa peukalon pois.
Kaikia näitä tarinoita kuvitettiin kirjassa asianmukaisesti. Edelleen muistan sen näyn pienestä pojasta jolta juutalaisen näköinen ilkeä mies leikkasi isoilla puutarhasaksilla peukalon pois ja siitä lensi verta...
Koulupoikia. Porukan pienintä, heiveröisintä ja uskollisinta potkittiin armotta päähän, ja lopussa hänet murhattiin pakottamalla seisomaan jääkylmässä vedessä, mistä tullutta keuhkokuumetta hän ei enää kestänyt. Eikä kukaan joutunut vastuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se Pieni Tulitikkutyttö ja monet muut makaaberit sadut kuuluvat Hans Christian Andersenin satukirjaan, joka oli yhtäaikaa suosikki ja kauhukki mullekin.
Satu nimeltä Sampo Lappalainen. Oli pelottava.
Vierailija kirjoitti:
jöröjukka.
En tajua vieläkään, että miten vanhempani ovat voineet antaa minulle luettavaksi lapsena noin julman kirjan. esim.
-Jos ei leikaa kynsiä, niin kynnet kasvat kuin jöröjukalla.
-Jos pilkkaa mustia lapsia ihonvärin takia, niin tulee mies, joka hukuttaa sut mustepulloon.
-Viimeisimpänä ja karmivimpana...jos imee peukaloa, niin tulee mies isojen saksien kanssa ja leikkaa peukalon pois.
Kaikia näitä tarinoita kuvitettiin kirjassa asianmukaisesti. Edelleen muistan sen näyn pienestä pojasta jolta juutalaisen näköinen ilkeä mies leikkasi isoilla puutarhasaksilla peukalon pois ja siitä lensi verta...
Joo, siinä kuvassahan parturi suorastaan vauhdikkaasti hyppää leikkamaan niitä peukaloita. Niin innokkaasti, että hattu lentää päästä.
https://laajis.vuodatus.net/lue/2008/09/tohtori-hoffmannin-keksinto-ilo…
Stephen Kingin Salem's Lot ( en muista suomenkielistä nimeä). Luin uudelleen pari vuotta sitten ja vieläkin pelotti! N 44
Joskus 10-vuoden kieppeillä ahdistuin jostain muumikirjasta (niitä alkuperäisiä käännöksiä), en muista nimeä, mutta jotain maailmanloppua siinä pelättiin.
Ja tietysti Bambin kohtalo ahdisti kovasti.
Ei traumaa, mutta suru kirjasta Keskuspuiston yksinäinen. Paul Wilkes.
Koiraihmisenä en nyt enää aikuisena kykenisi tuota lukemaan. Kauhea kirja alakoululaiselle, koko luokka luki.