Avopuolison tulot leikkaavat opintotukeni 250euroon/kk, hän ei suostu maksamaan vuokrasta isompaa osaa, kohtalotovereita?

Jumala kirjoitti:

Niin, mikä olisikaan reiluinta. Voin sanoa, että nakertaa ihan vitusti maksaa enemmän kuin oma puoliskonsa kuluista. Mutta hyviä ratkaisuja ei löydy, vain kompromissejä. Parasta oppia joustamaan, jos haluaa yhdessäeloa. Yhtä pariskuntaa neuvoin muuttamaan erilleen juuri sillä idealla, että tuet kasvavat ja parisuhdekin saisi tämän myötä enemmän tilaa hengittää.

Autuaampaa on erota ja silti nukkua samassa sängyssä. Veronmaksajien rahoilla.

En kyllä aivan ymmärrä, miten ap ajatteli rahojensa riittävän omassakaan kämpässä? Jos saat siis 250e opintorahaa ja asumistukea korkeintaan 400e, etkä aio nostaa lainaa, niin sinulla on kuukaudessa 650e, josta pitää maksaa vuokra, laskut, ruoat ja mahdolliset muut hankinnat. Toimeentulotukeahan et saa, jos et nosta opintolainaa. Ja asumistuki voi olla vähemmänkin kuin tuo 400e, riippuen vuokrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8. viesti siis ap:n. Ja miksikö opiskelijan kuuluisi saada asumistukea jos on töissä käyvä puoliso? Vaikka siksi, että nyt kun muutetaan erilleen, tulee yhteiskunnalle kalliimmat tuet maksettavaksi. En usko että olen ainoa opiskelija, jonka avopuoliso ei aio ryhtyä opiskelijan elättäjäksi. Asuntopulakin pahenee kun yksiöiden kysyntä kasvaa. -ap

Mutta kerrotko miksi juuri opiskelijat olisi tähän oikeutettuja? Ei hoitovapaalla oleva äiti saa asumistukea omaan puolikkaaseensa vuokrasta vaikka tulot on ihan minimit jos mies vaan tienaa tarpeeksi. Ei työtön saa asumistukea omaan puolikkaaseensa jos puoliso on töissä ja palkka tarpeeksi hyvä. Sama sairauslomalla tai eläkkeellä olevalla. Että mikä teistä opiskelijoista nyt tekee niin ihmeellisiä ja kykenemättömiä jakamaan elämisen kuluja sen puolison kanssa? Miksi opiskelijan kanssa yhteisen talouden muodostavan ihmisen omaisuus pitäisi olla erikoissuojelussa ja kulua tasan hänen itsensä elättämiseen?

Asia on ihan selvä, kun pariskunta muuttaa yhteen niin taloudesta tulee yhteinen. Kukin jakakoot rahansa miten tahtoo suhteessaan mutta yhteiskunta ei ole se mistä itketään lisää kun toinen haluaakin pitää palkkansa kokonaan itsellään.

En ole ap, mutta haluan tähän kommentoida. Siinä on se vissi ero, että opiskelijan koko tulo koostuu 250e opintorahasta. Lisää saa jos ottaa lainaa, siis maksaa suomeksi sanottuna itse. Kotona oleva äiti saa karkeasti minimissäänkin 500e ja työtön 600e/kk. Opiskelija saa siis puolet vähemmän. Ennen opiskelija sai tuon saman 500e karkeasti asumislisän kanssa - mutta nyt summa leikkaantuu puoleen. Kuka tässä siis kuppaa yhteiskuntaa kohtuuttomasti? Ai se 250e/kk nostava opiskelija?

Täällä kotona oleva äiti, kotihoidontukea tulee 250 euroa nettona kuussa. Asumistukea en saa niin kuin ei saa ap:kaan, koska miehellä hyvät tulot. Mutta sellaista se on yhteistaloudessa, parempituloisen kontribuutio on suurempi. Jos puolisoa ei kiinnosta avustaa toista sellaisessa elämäntilanteessa missä toinen tarvitsee apua niin parempi olla sinkku.

Voisin se minäkin tästä päättää että muutan pois ja alan yksinhuoltajaksi, saisinpahan enemmän tukia niin kuin ap. Mutta minulle elämä ei ole tukien maksimointia. Minä haluan elää kumppanini kanssa ja hän minun, se merkitsee enemmän kuin muutamien satojen eurojen lisätuet.

En ole tuo, jolla vastasit ja itsekin olen tilanteessa, jossa saisin enemmän tukia sinkkuna kuin avoliitossa, mutta olen valinnut elää yhdessä avomieheni kanssa siitä huolimatta ja puolisoni suostuu maksamaan suuremman osan vuokrasta ja elämisestä, jotta voimme asua yhdessä.

On kuitenkin mielestäni ihan selvää, että avomiehelläni ei ole mitään velvollisuutta elättää minua. Hän voi niin tehdä, jos haluaa, mutta ennen avioitumista ei ole pakko. Jos hän kuitenkin päättäisi, ettei halua osallistua yhteiseloomme suuremmalla rahamäärällä kuin minä, joutuisin muuttamaan pois, todennäköisesti yksiöön, johon saisin asumistukea. Silloin yhteiskunta joutuisi maksamaan elämisestäni enemmän kuin nyt. Tähän on ihan turha tulla kommentoimaan, että ei ole yhteiskunnan tehtävä elättää minua. Meidän yhteiskuntamme on muotoutunut sellaiseksi, että sen tehtävä on elättää ne, jotka eivät siihen itse, syystä tai toisesta (esim. sairaus, työttömyys) pysty.

Se, että minä ja myös nähtävästi sinä, olemme parisuhteissa, joissa varakkaampi suostuu tai on avioliiton kautta velvoitettu maksamaan kumppaninsa elämisestä, on meille onni, mutta ei poista alkuperäistä ongelmaa. Sillä tilannehan nyky-yhteiskunnassa on se, että useimmilla ei ole varaa elättää kumppaniaan, työsuhteet ovat määrä- ja osa-aikaisia, asumiskulut erityisesti kaupungeissa korkeita, elämä ja talous epävarmaa ja parisuhteet harvoin kestäviä. Mielestäni on tällöin yleisesti ottaen liikaa vaadittu, että asuinkumppani elättää poika- tai tyttöystävänsä. Asuntopula ja järkyttävän suuret vuokrat ovat ainakin pääkaupunkiseudulla iso ongelma eikä tällainen politiikka ainakaan paranna tilannetta.

Minkä ihmeen takia joku edes muuttaa yhteen, ellei parisuhteen ole tarkoitus olla kestävä eli ellei olla valmiita sitoutumaan loppuelämäksi? Ei silloin olla enää poika- ja tyttöystäviä vaan nimenomaan avopari.

Mun mielestä parisuhteen on oltava tasa-arvoinen, muuten siitä ei tule mitään. Hetkellisen jelppaamisen raha-asioissa ymmärrän, mutta en ymmärrä vuosikausien (opiskelu on vuosien homma) elatusta. Ap:han nyt nimenomaan hakee pidempiaikaista ratkaisua, ja ainoa vaihtoehto taitaa olla erilleen muuttaminen. Voi sitä parisuhdetta jatkaa eri osoitteissakin.

En lukenut koko ketjua ja voi olla että tämä näkökulma tuli jo, mutta eihän sekään nyt olisi reilua, jos asumistukea saisi saman summan avopuolison tuloista ja asenteesta riippumatta, siis jos vaikka mies on miljonääri ja maksaa ihan mielellään opiskelija-avopuolisonsa elämisen, mutta tämä saisi sitten kuitenkin täyden asumistuen.

Jos ap saisi täydet asumistuet avoliitossa, koko asumistuen perustana oleva ruokakunta-käsite pitäisi purkaa, ja silloin sitä tukea saisi täysin eri perustein kuin nyt. Eihän tämä koske pelkästään opiskelijoita vaan kaikkia muitakin. Miten ap ehdottaa, että tukea myönnettäisiin perheisiin, joissa toinen puoliso on työtön, äitiyslomalla, hoitovapaalla tms. mutta toinen puoliso tienaa ihan hyvin ja pystyy asumisen maksamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8. viesti siis ap:n. Ja miksikö opiskelijan kuuluisi saada asumistukea jos on töissä käyvä puoliso? Vaikka siksi, että nyt kun muutetaan erilleen, tulee yhteiskunnalle kalliimmat tuet maksettavaksi. En usko että olen ainoa opiskelija, jonka avopuoliso ei aio ryhtyä opiskelijan elättäjäksi. Asuntopulakin pahenee kun yksiöiden kysyntä kasvaa. -ap

Mutta kerrotko miksi juuri opiskelijat olisi tähän oikeutettuja? Ei hoitovapaalla oleva äiti saa asumistukea omaan puolikkaaseensa vuokrasta vaikka tulot on ihan minimit jos mies vaan tienaa tarpeeksi. Ei työtön saa asumistukea omaan puolikkaaseensa jos puoliso on töissä ja palkka tarpeeksi hyvä. Sama sairauslomalla tai eläkkeellä olevalla. Että mikä teistä opiskelijoista nyt tekee niin ihmeellisiä ja kykenemättömiä jakamaan elämisen kuluja sen puolison kanssa? Miksi opiskelijan kanssa yhteisen talouden muodostavan ihmisen omaisuus pitäisi olla erikoissuojelussa ja kulua tasan hänen itsensä elättämiseen?

Asia on ihan selvä, kun pariskunta muuttaa yhteen niin taloudesta tulee yhteinen. Kukin jakakoot rahansa miten tahtoo suhteessaan mutta yhteiskunta ei ole se mistä itketään lisää kun toinen haluaakin pitää palkkansa kokonaan itsellään.

En ole ap, mutta haluan tähän kommentoida. Siinä on se vissi ero, että opiskelijan koko tulo koostuu 250e opintorahasta. Lisää saa jos ottaa lainaa, siis maksaa suomeksi sanottuna itse. Kotona oleva äiti saa karkeasti minimissäänkin 500e ja työtön 600e/kk. Opiskelija saa siis puolet vähemmän. Ennen opiskelija sai tuon saman 500e karkeasti asumislisän kanssa - mutta nyt summa leikkaantuu puoleen. Kuka tässä siis kuppaa yhteiskuntaa kohtuuttomasti? Ai se 250e/kk nostava opiskelija?

Täällä kotona oleva äiti, kotihoidontukea tulee 250 euroa nettona kuussa. Asumistukea en saa niin kuin ei saa ap:kaan, koska miehellä hyvät tulot. Mutta sellaista se on yhteistaloudessa, parempituloisen kontribuutio on suurempi. Jos puolisoa ei kiinnosta avustaa toista sellaisessa elämäntilanteessa missä toinen tarvitsee apua niin parempi olla sinkku.

Voisin se minäkin tästä päättää että muutan pois ja alan yksinhuoltajaksi, saisinpahan enemmän tukia niin kuin ap. Mutta minulle elämä ei ole tukien maksimointia. Minä haluan elää kumppanini kanssa ja hän minun, se merkitsee enemmän kuin muutamien satojen eurojen lisätuet.

En ole tuo, jolla vastasit ja itsekin olen tilanteessa, jossa saisin enemmän tukia sinkkuna kuin avoliitossa, mutta olen valinnut elää yhdessä avomieheni kanssa siitä huolimatta ja puolisoni suostuu maksamaan suuremman osan vuokrasta ja elämisestä, jotta voimme asua yhdessä.

On kuitenkin mielestäni ihan selvää, että avomiehelläni ei ole mitään velvollisuutta elättää minua. Hän voi niin tehdä, jos haluaa, mutta ennen avioitumista ei ole pakko. Jos hän kuitenkin päättäisi, ettei halua osallistua yhteiseloomme suuremmalla rahamäärällä kuin minä, joutuisin muuttamaan pois, todennäköisesti yksiöön, johon saisin asumistukea. Silloin yhteiskunta joutuisi maksamaan elämisestäni enemmän kuin nyt. Tähän on ihan turha tulla kommentoimaan, että ei ole yhteiskunnan tehtävä elättää minua. Meidän yhteiskuntamme on muotoutunut sellaiseksi, että sen tehtävä on elättää ne, jotka eivät siihen itse, syystä tai toisesta (esim. sairaus, työttömyys) pysty.

Se, että minä ja myös nähtävästi sinä, olemme parisuhteissa, joissa varakkaampi suostuu tai on avioliiton kautta velvoitettu maksamaan kumppaninsa elämisestä, on meille onni, mutta ei poista alkuperäistä ongelmaa. Sillä tilannehan nyky-yhteiskunnassa on se, että useimmilla ei ole varaa elättää kumppaniaan, työsuhteet ovat määrä- ja osa-aikaisia, asumiskulut erityisesti kaupungeissa korkeita, elämä ja talous epävarmaa ja parisuhteet harvoin kestäviä. Mielestäni on tällöin yleisesti ottaen liikaa vaadittu, että asuinkumppani elättää poika- tai tyttöystävänsä. Asuntopula ja järkyttävän suuret vuokrat ovat ainakin pääkaupunkiseudulla iso ongelma eikä tällainen politiikka ainakaan paranna tilannetta.

Minkä ihmeen takia joku edes muuttaa yhteen, ellei parisuhteen ole tarkoitus olla kestävä eli ellei olla valmiita sitoutumaan loppuelämäksi? Ei silloin olla enää poika- ja tyttöystäviä vaan nimenomaan avopari.

Mun mielestä parisuhteen on oltava tasa-arvoinen, muuten siitä ei tule mitään. Hetkellisen jelppaamisen raha-asioissa ymmärrän, mutta en ymmärrä vuosikausien (opiskelu on vuosien homma) elatusta. Ap:han nyt nimenomaan hakee pidempiaikaista ratkaisua, ja ainoa vaihtoehto taitaa olla erilleen muuttaminen. Voi sitä parisuhdetta jatkaa eri osoitteissakin.

Samoin, ja siksi minulle on aina ollut itsestäänselvyys, että haluan parisuhteen suunnilleen vertaiseni ihmisen kanssa. Eli että meillä on jokseenkin samanlaiset lähtökohdat yhteisen elämän rakentamiseen. Avoliittoon olen valmis muuttamaan vasta kun olen valmis loppuelämän sitoutumiseen hänen kanssaan ja on selkeästi sovittu myös avoliiton taloudelliset vaikutukset. Lähtokohtani on, että tuloista riippumatta yhteiset menot jaetaan 50/50, ja toisen omaisuuteen (kiinteistö) liittyvistä korjauskuluista, hankinnoista yms on tehty selkeä sopimus - mutta että jos jompikumpi sairastuu vakavasti tai lähtee esimerkiksi täydennysopintoihin, niin toinen ottaa tilapäisesti isomman vastuun taloudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan alkuperäiseen kysymykseen, eli miten aion ratkaista asian. Oma avomies tienaa juuri sen rajan yli, etten saa asumistukea. Eli nettona n. 1600-1700 e/kk euroa tietääkseni. Itse kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja yhdestä toisesta sairaudesta, joka vaatii lääkityksen. Varat ei siis todellakaan riitä. Olen nyt kesällä harjoitellut paastoamista ja ruuan vähentämistä viidestä ateriasta kahteen tai kolmeen per päivä. Kivasti tullut laihduttua, eli on tässä hyviäkin puolia, sillä saan n. 1000 kaloria per päivä. Aion käydä myös leipäjonossa ja metsässä marjassa. Yhdessä varmaan jatketaan asumista, sillä masennuksen vuoksi makaan sängyssä paljon saamatta mitään aikaiseksi.

Kuulostaa aika karulta tämä... Osallistuuko puolisosi siis yhtään enemmän kustannuksiin jatkossa? Tsemppiä! -ap

Kiitos tsempeistä! Meillä siis avomies maksaa suurimman osan vuokrasta, laskuista, vakuutuksista jne. Niitä vain on niin paljon, että ei pysty ihan kaikkea maksamaan. Itse lopetin kuntosalijäsenyyden, kuljen bussin sijasta pyörällä ja vaihdoin puhelinliittymän halvempaan, mistä sain paljon säästöä. Minulla on myös erikoisruokavalio suolistosairauden vuoksi, mikä nostaa kuluja myös. Mutta yritän elää päivän kerrallaan.

Sinulla onkin puoliso, ei loisiva kämppis. Ja itsekin teet parhaasi, jos menee tiukille ota lainaa tai jos mahdollista kysele osa-aika töitä. 

Niin no pointti oli siinä, että vaikka puoliso osallistuisikin yhteisiin maksuihin enemmän, niin silti rahat ei välttämättä riitä. Lisäksi varmaan erotaan jossain välissä, koska minun pääni ei kestä masentuneena tätä tilannetta.

Milloin ihmisistä on tullut niin itsekkäitä ettei avopuolison elämistä voi hoitaa? Ilmeisesti tuet aiheuttavat tuon itsekkyyn? Maissa joissa ei ole sosiaaliturvaa, tienaava hoitaa serkkujensakin koulutuksen yms.

Et ole ainoa, joka on pulassa. Tyttäreni joutuu jättämään hyvin alkaneet yliopisto-opintonsa kesken ja menemään työhön. Miehensä on pienipalkkaisessa työssä ja nyt oletetaan hänen elättävän opiskelevan vaimonsakin. Kun asuu kalliissa Helsingissä vuokralla, ei nuorenparin elämä ole hääviä ja lapsenteon saa unohtaa lopullisesti. Oli taas päättäjiltä törkeä teko vaikeuttaa opiskelevien elämää. Nuoria pitäisi tukea kaikessa, ei rankaista aina vaan. Sivistyksessä ja koulutuksessa Suomi alkaa olla  ihan takapajula.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä6418 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä "muuttaa" takaisin vanhempiensa luokse ja mä "jään yksin" asumaan tähän. Näin saan täydet tuet

Toivottavasti jäätte kiinni

Teidän mieliksi voisin muuttaa opiskelijasoluun ja viedä kämppä sellaiselta, joka sitä oikeasti tarvitsisi. Ehkä tuo sitten olisi kaikkien kannalta parempi ratkaisu

No etkö tarvitse asuntoa? 

Miten tämä on niin vaikeaa? Jos muutamme erillemme, meidän yhteenlaskettu asuntojen tarve kasvaa yhdestä kahteen. Jos halutaan rakentaa paljon isoja ja vain vähän pieniä asuntoja, silloin yhdessä asumista pitäisi tukea. Nyt toimitaan järjettömästi, kun keinotekoisesti lisätään pienten asuntojen kysyntää ja sitä kautta pahennetaan pulaa

Ei teidän asumista tarvi tukea. Teillä on yhteensä tuloja tarpeeksi, jotta voitte maksaa vuokran ja ruuat ym. Miksi yhteiskunta silloin antaisi teille lisää rahaa? Pariskunnalle, jolla on tuloja tarpeeksi. Siksihän te ette sitä asumistukea saa. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Kai sä ymmärrät, ettei tällä yhteiskunnalla ole varaa jaella kaikille tukia. Varsinkaan jos niille tuille ei ole oikeaa tarvetta.

Sun ongelmas ei ole tukien puute vaan huono avomies, joka viis veisaa sinusta ja sinun hyvinvoinnistasi. Eikä se ole yhteiskunnan vika. 

Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää, että kyseessä on kaksi erillistä ihmistä, eikä yksi ihminen? Avoliitto ei muuta mitenkään heitä yhdeksi ihmiseksi. 

   2 ihmistä, yksi talous, yksi perhe.  1 + 1 = 2 = pari, siis yksi pariskunta.

Ei, vaan kaksi itsenäistä ihmistä asumassa samassa asunnossa. 

   Siis kämppäkaverit.  Kerrankos sitä nyt kämppis vaihtuu, opiskelija  hakee soluun ja työläinen ottaa uuden kämppiksen.

Ehkä sinun on loisena hankala tajuta asiaa, mutta parisuhteen edellytys ei ole yhteisen rahakassan muodostaminen, vaan molemmat voivat pitää oman omaisuutensa ja muutenkin säilyä Berillisinä ihmisinä. 

olen parisuhteessa jossa molemmat osallistuvat ja auttavat toisiaan. Laskut menevät suht 50-50. Tulotkin suht samaa tasoa. Mielestäni en ole loinen.

Miksi valehtelet internetissä? Toisekseen sillä ei ole mitään väliä mitä teet, vaan sillä mikä on mentaliteettisi. Mielestäsi toisen varoilla loisiminen on hyväksyttävää. 

Jumala kirjoitti:

Niin, mikä olisikaan reiluinta. Voin sanoa, että nakertaa ihan vitusti maksaa enemmän kuin oma puoliskonsa kuluista. Mutta hyviä ratkaisuja ei löydy, vain kompromissejä. Parasta oppia joustamaan, jos haluaa yhdessäeloa. Yhtä pariskuntaa neuvoin muuttamaan erilleen juuri sillä idealla, että tuet kasvavat ja parisuhdekin saisi tämän myötä enemmän tilaa hengittää.

Arvaa nakertaako meitä veronmaksajia "ihan vitusti" sinun puolisosi kuluista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8. viesti siis ap:n. Ja miksikö opiskelijan kuuluisi saada asumistukea jos on töissä käyvä puoliso? Vaikka siksi, että nyt kun muutetaan erilleen, tulee yhteiskunnalle kalliimmat tuet maksettavaksi. En usko että olen ainoa opiskelija, jonka avopuoliso ei aio ryhtyä opiskelijan elättäjäksi. Asuntopulakin pahenee kun yksiöiden kysyntä kasvaa. -ap

Mutta kerrotko miksi juuri opiskelijat olisi tähän oikeutettuja? Ei hoitovapaalla oleva äiti saa asumistukea omaan puolikkaaseensa vuokrasta vaikka tulot on ihan minimit jos mies vaan tienaa tarpeeksi. Ei työtön saa asumistukea omaan puolikkaaseensa jos puoliso on töissä ja palkka tarpeeksi hyvä. Sama sairauslomalla tai eläkkeellä olevalla. Että mikä teistä opiskelijoista nyt tekee niin ihmeellisiä ja kykenemättömiä jakamaan elämisen kuluja sen puolison kanssa? Miksi opiskelijan kanssa yhteisen talouden muodostavan ihmisen omaisuus pitäisi olla erikoissuojelussa ja kulua tasan hänen itsensä elättämiseen?

Asia on ihan selvä, kun pariskunta muuttaa yhteen niin taloudesta tulee yhteinen. Kukin jakakoot rahansa miten tahtoo suhteessaan mutta yhteiskunta ei ole se mistä itketään lisää kun toinen haluaakin pitää palkkansa kokonaan itsellään.

En ole ap, mutta haluan tähän kommentoida. Siinä on se vissi ero, että opiskelijan koko tulo koostuu 250e opintorahasta. Lisää saa jos ottaa lainaa, siis maksaa suomeksi sanottuna itse. Kotona oleva äiti saa karkeasti minimissäänkin 500e ja työtön 600e/kk. Opiskelija saa siis puolet vähemmän. Ennen opiskelija sai tuon saman 500e karkeasti asumislisän kanssa - mutta nyt summa leikkaantuu puoleen. Kuka tässä siis kuppaa yhteiskuntaa kohtuuttomasti? Ai se 250e/kk nostava opiskelija?

Täällä kotona oleva äiti, kotihoidontukea tulee 250 euroa nettona kuussa. Asumistukea en saa niin kuin ei saa ap:kaan, koska miehellä hyvät tulot. Mutta sellaista se on yhteistaloudessa, parempituloisen kontribuutio on suurempi. Jos puolisoa ei kiinnosta avustaa toista sellaisessa elämäntilanteessa missä toinen tarvitsee apua niin parempi olla sinkku.

Voisin se minäkin tästä päättää että muutan pois ja alan yksinhuoltajaksi, saisinpahan enemmän tukia niin kuin ap. Mutta minulle elämä ei ole tukien maksimointia. Minä haluan elää kumppanini kanssa ja hän minun, se merkitsee enemmän kuin muutamien satojen eurojen lisätuet.

En ole tuo, jolla vastasit ja itsekin olen tilanteessa, jossa saisin enemmän tukia sinkkuna kuin avoliitossa, mutta olen valinnut elää yhdessä avomieheni kanssa siitä huolimatta ja puolisoni suostuu maksamaan suuremman osan vuokrasta ja elämisestä, jotta voimme asua yhdessä.

On kuitenkin mielestäni ihan selvää, että avomiehelläni ei ole mitään velvollisuutta elättää minua. Hän voi niin tehdä, jos haluaa, mutta ennen avioitumista ei ole pakko. Jos hän kuitenkin päättäisi, ettei halua osallistua yhteiseloomme suuremmalla rahamäärällä kuin minä, joutuisin muuttamaan pois, todennäköisesti yksiöön, johon saisin asumistukea. Silloin yhteiskunta joutuisi maksamaan elämisestäni enemmän kuin nyt. Tähän on ihan turha tulla kommentoimaan, että ei ole yhteiskunnan tehtävä elättää minua. Meidän yhteiskuntamme on muotoutunut sellaiseksi, että sen tehtävä on elättää ne, jotka eivät siihen itse, syystä tai toisesta (esim. sairaus, työttömyys) pysty.

Se, että minä ja myös nähtävästi sinä, olemme parisuhteissa, joissa varakkaampi suostuu tai on avioliiton kautta velvoitettu maksamaan kumppaninsa elämisestä, on meille onni, mutta ei poista alkuperäistä ongelmaa. Sillä tilannehan nyky-yhteiskunnassa on se, että useimmilla ei ole varaa elättää kumppaniaan, työsuhteet ovat määrä- ja osa-aikaisia, asumiskulut erityisesti kaupungeissa korkeita, elämä ja talous epävarmaa ja parisuhteet harvoin kestäviä. Mielestäni on tällöin yleisesti ottaen liikaa vaadittu, että asuinkumppani elättää poika- tai tyttöystävänsä. Asuntopula ja järkyttävän suuret vuokrat ovat ainakin pääkaupunkiseudulla iso ongelma eikä tällainen politiikka ainakaan paranna tilannetta.

Minkä ihmeen takia joku edes muuttaa yhteen, ellei parisuhteen ole tarkoitus olla kestävä eli ellei olla valmiita sitoutumaan loppuelämäksi? Ei silloin olla enää poika- ja tyttöystäviä vaan nimenomaan avopari.

Mun mielestä parisuhteen on oltava tasa-arvoinen, muuten siitä ei tule mitään. Hetkellisen jelppaamisen raha-asioissa ymmärrän, mutta en ymmärrä vuosikausien (opiskelu on vuosien homma) elatusta. Ap:han nyt nimenomaan hakee pidempiaikaista ratkaisua, ja ainoa vaihtoehto taitaa olla erilleen muuttaminen. Voi sitä parisuhdetta jatkaa eri osoitteissakin.

Samoin, ja siksi minulle on aina ollut itsestäänselvyys, että haluan parisuhteen suunnilleen vertaiseni ihmisen kanssa. Eli että meillä on jokseenkin samanlaiset lähtökohdat yhteisen elämän rakentamiseen. Avoliittoon olen valmis muuttamaan vasta kun olen valmis loppuelämän sitoutumiseen hänen kanssaan ja on selkeästi sovittu myös avoliiton taloudelliset vaikutukset. Lähtokohtani on, että tuloista riippumatta yhteiset menot jaetaan 50/50, ja toisen omaisuuteen (kiinteistö) liittyvistä korjauskuluista, hankinnoista yms on tehty selkeä sopimus - mutta että jos jompikumpi sairastuu vakavasti tai lähtee esimerkiksi täydennysopintoihin, niin toinen ottaa tilapäisesti isomman vastuun taloudesta.

Samoin. Olen seurustellut lähes vuoden nykyisen poikaystäväni kanssa. Olemme molemmat ihan työssäkäyviä ihmisiä, joilla on sama tulotaso. En silti ole valmis muuttamaan yhteen, ennen kuin tiedän, että tämä on ihminen, johon olen valmis sitoutumaan sekä henkisesti että taloudellisesti. Molemmilla olisi varmasti varaa jakaa vuokra puoliksi juuri nyt, mutta aina tilanteet voivat muuttua. Keskustelimme myös nämä asiat läpi edellisen pitempiaikaisen seurustelukumppanin kanssa. Vaikka päädyimmekin lopulta eroamaan ennen yhteen muuttamista, niin olimme silti jutelleet läpi skenaariot, joissa meistä toinen ei olisi esimerkiksi löytänyt valmistumisen jälkeen heti töitä. En olisi ennen tätä opintotukiuudistusta uskonut, että olen tässä asiassa jotenkin poikkeuksellinen.

Minä en omana opiskeluaikana saanut muuta kuin opintorahan, koska mieheni tulot (2100€/netto) olivat niin hyvät. Mieheni kuitenkin oli niin upea, että maksoi kaikki asumismenot. Sen vastineeksi minä pistin oman kulutukseni minimiin, maksoin kaikki omat laskuni (ei montaa) ja maksoin ruokaa niin paljon kuin pystyin. En ostellut uusia vaatteita kuin tarvittaessa enkä käyttänyt alkoholia tai käynyt opiskelijariennoissa. Lisäksi hoidin kotityöt ja ruuanlaiton kokonaan yksinäni, ettei hänen tarvinnut eväänsäkään liikauttaa töistä tultuaan. Se toimi meillä hyvin. Nyt hyvillä palkoilla minä taas maksan puolet asumisesta ja kaikki huvit, eli ulkomaanmatkat kahdesti vuodessa jne. Mies osallistuu  nykyään kotitöihin.

Jos minä esimerkiksi nyt menisinkin yhteen miehen kanssa, jolla olisi hyvä palkka tms. Olisimme silloin avopari ja meidän tulomme laskettaisiin yhteen. En silloin tietenkään saisi enää asumistukea.

Se on mielestäni ihan oikein ja kohtuullista.

Jos edelleen saisin sen pienen tuloni, asumistuen ja lisäksi miehen tulot, saattaisivat yhteenlasketut tulemme olla vaikkapa 4000 euroa. Olisiko silloin kohtuullista ottaa vastaan sitä asumistukea?

Ei minin mielestäni.

Eihän voi olettaa, että tosielämässä kela nyt alkaista selvittää kenen mies nyt ei osallistu ja kenen mies osallistuu yhteisiin menoihin. Se on oletuksena, että jos on yhteisessä huushollissa niin osallistuu. Se on jokaisen oma asia sitten kotonaan selvittää kuinka ne kulut jaetaan, ei kelan eikä kenenkään ulkopuolisen tahon.

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa, joka on pulassa. Tyttäreni joutuu jättämään hyvin alkaneet yliopisto-opintonsa kesken ja menemään työhön. Miehensä on pienipalkkaisessa työssä ja nyt oletetaan hänen elättävän opiskelevan vaimonsakin. Kun asuu kalliissa Helsingissä vuokralla, ei nuorenparin elämä ole hääviä ja lapsenteon saa unohtaa lopullisesti. Oli taas päättäjiltä törkeä teko vaikeuttaa opiskelevien elämää. Nuoria pitäisi tukea kaikessa, ei rankaista aina vaan. Sivistyksessä ja koulutuksessa Suomi alkaa olla  ihan takapajula.

Yhteiskunnanko se vaimo pitäisi elättää, vaikka hänellä on mieskin, joka on avioliiton solmiessaan sitoutunut juridiseen elatusvelvollisuuteen?

Näin käy minullekin, mutta en missään vaiheessa edes kuvitellut vaativani, että miehen pitäisi maksaa suurempi osa vuokrasta. Miksi ihmeessä hänen pitäisi vaivalla tienaamansa rahat käyttää minun elättämiseeni? Ongelma tässä on se, että nuo kelan tulorajat on naurettavan pienet. Varsinkin nuorilla, kun palkat ei ole vielä kovin hyvät, ja vuokrat on kaupungeissa älyttömiä, yhden ihmisen palkalla pärjää yllättäen yksi ihminen. Halvempaa se silti on asua kaksin kuin yksin, vaikka tässä nyt joutuukin opintolainalla maksamaan ruokansa ja muut välttämättömyydet.

Tässä se taas nähdään kuinka naisten puheet ja teot ovat ristiriidassa. Ollaan niin itsenäisiä ja omillaan pärjääviä, mutta kun mies ei suostu kustantamaan naisen asumista, niin heti ollaan haukkumassa mies maan rakoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä6418 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä "muuttaa" takaisin vanhempiensa luokse ja mä "jään yksin" asumaan tähän. Näin saan täydet tuet

Toivottavasti jäätte kiinni

Teidän mieliksi voisin muuttaa opiskelijasoluun ja viedä kämppä sellaiselta, joka sitä oikeasti tarvitsisi. Ehkä tuo sitten olisi kaikkien kannalta parempi ratkaisu

No etkö tarvitse asuntoa? 

Miten tämä on niin vaikeaa? Jos muutamme erillemme, meidän yhteenlaskettu asuntojen tarve kasvaa yhdestä kahteen. Jos halutaan rakentaa paljon isoja ja vain vähän pieniä asuntoja, silloin yhdessä asumista pitäisi tukea. Nyt toimitaan järjettömästi, kun keinotekoisesti lisätään pienten asuntojen kysyntää ja sitä kautta pahennetaan pulaa

Ei teidän asumista tarvi tukea. Teillä on yhteensä tuloja tarpeeksi, jotta voitte maksaa vuokran ja ruuat ym. Miksi yhteiskunta silloin antaisi teille lisää rahaa? Pariskunnalle, jolla on tuloja tarpeeksi. Siksihän te ette sitä asumistukea saa. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Kai sä ymmärrät, ettei tällä yhteiskunnalla ole varaa jaella kaikille tukia. Varsinkaan jos niille tuille ei ole oikeaa tarvetta.

Sun ongelmas ei ole tukien puute vaan huono avomies, joka viis veisaa sinusta ja sinun hyvinvoinnistasi. Eikä se ole yhteiskunnan vika. 

Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää, että kyseessä on kaksi erillistä ihmistä, eikä yksi ihminen? Avoliitto ei muuta mitenkään heitä yhdeksi ihmiseksi. 

   2 ihmistä, yksi talous, yksi perhe.  1 + 1 = 2 = pari, siis yksi pariskunta.

Ei, vaan kaksi itsenäistä ihmistä asumassa samassa asunnossa. 

   Siis kämppäkaverit.  Kerrankos sitä nyt kämppis vaihtuu, opiskelija  hakee soluun ja työläinen ottaa uuden kämppiksen.

Ehkä sinun on loisena hankala tajuta asiaa, mutta parisuhteen edellytys ei ole yhteisen rahakassan muodostaminen, vaan molemmat voivat pitää oman omaisuutensa ja muutenkin säilyä Berillisinä ihmisinä. 

olen parisuhteessa jossa molemmat osallistuvat ja auttavat toisiaan. Laskut menevät suht 50-50. Tulotkin suht samaa tasoa. Mielestäni en ole loinen.

Miksi valehtelet internetissä? Toisekseen sillä ei ole mitään väliä mitä teet, vaan sillä mikä on mentaliteettisi. Mielestäsi toisen varoilla loisiminen on hyväksyttävää. 

  Loisia on monenmoisia 1) poikkis, joka maksattaa puolet vuokrasta avopuolisollaan, joka ei poikkiksen tulojen vuoksi saa asumistukea (ehkä puolet eväistä vaikka syö yli puolet, tekee alle puolet kotitöistä) 2) tyttis, joka ei voi ottaa opintolainaa (jota ei tarvitse kaikkea maksaa takasin) perusteena, että yksin pärjäisi 250 opintotuella - vuokran omavastuu 80 euroa = 170 koko kuukauden.  3) kun, et keksinyt syytä miksi pidät  N50+ veromaksaajaa loisena, kuvittelet  hänen valehtelevan internetissä .

Vierailija kirjoitti:

Näin käy minullekin, mutta en missään vaiheessa edes kuvitellut vaativani, että miehen pitäisi maksaa suurempi osa vuokrasta. Miksi ihmeessä hänen pitäisi vaivalla tienaamansa rahat käyttää minun elättämiseeni? Ongelma tässä on se, että nuo kelan tulorajat on naurettavan pienet. Varsinkin nuorilla, kun palkat ei ole vielä kovin hyvät, ja vuokrat on kaupungeissa älyttömiä, yhden ihmisen palkalla pärjää yllättäen yksi ihminen. Halvempaa se silti on asua kaksin kuin yksin, vaikka tässä nyt joutuukin opintolainalla maksamaan ruokansa ja muut välttämättömyydet.

  Jos muutat yksin asumaan, pärjäistikö ilman lainaa ?

Juhana Vartiaisen (kok) mielestä kotihoidon tuella 3 v oleminen on ihanaa velttoilua, joten nämähän ovat mielipidekysymyksiä, että mikä kellekin on loisimista. Varmaan afrikkalaisten mielestä on hyvin outoa että täällä on ilmainen koulutus ja terveydenhoito.

Miten asumiskuluihin osallistuminen samaistetaan loisimiseen tai kuppaamiseen?

Tottakai se mies maksaa oman osuutensa vuokrasta.

Jos minä asun yksin niin maksan vuokraa vaikkapa 400.

Jos tähän kämppään muuttaa mies, niin silloin mies maksaa puolet. En tarvitse enää asumistukea.

Vai olisko oikein, että minä maksan edelleen kokonaan 400 euroa ja saisin sen tuen ja mies periaatteessa asuisi ilmaiseksi?

Samoin sähkölaskuun mies osallistuu tietenkin, kun ennen

maksoin senkin yksin.

Sehän vasta loisimista olisikin mieheltä kun nainen maksaisi edelleen asumiskulut ja mies saisi käyttää rahansa miten tykkää.