Avopuolison tulot leikkaavat opintotukeni 250euroon/kk, hän ei suostu maksamaan vuokrasta isompaa osaa, kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä keskustelu osoittaa vain sen, että Suomessa tuet ovat yksinkertaisesti liian hyvät. Tuet otetaan yleisesti itsestäänselvyytenä, tukikikkailua pidetään lähes kansalaisvelvollisuutena ja vaatimusta osallistua edes osittain omiin kustannuksiinsa (laina, iltatyö) suorastaan pöyristyttävänä. Ja tällainen ajattelu on joissain piireissä ihan sosiaalisesti hyväksyttävää.

Tuntuu kuin Suomi jakautuisi kahdenlaisiin ihmisiin. Niihin, jotka elättävät itsensä jos siihen vain suinkin on mahdollisuus, ja vasta sitten kun on aivan pakko hakevat tukia. Ja sitten on ne, jotka lähtevät siitä että maksimituet täytyy keplotella hinnalla millä hyvänsä, ja vasta sitten, aivan pakon edessä osallistutaan itsekin omiin kuluihin.

Minusta tässä tarvittaisiin asennemuutosta.

Erittäin hyvin kirjoitettu. Valitettavasti "selkärankaisia" on koko ajan vain vähemmän. Olen huomannut, että vanhemmatkin ihmiset, jotka ovat nuoruudessaan eläneet työteliäässä ilmapiirissä, jossa apua pyydetään vasta kun on pakko, ovat muuttaneet suhtautumistaan. Lapsia ja lastenlapsia kehotetaan kikkailemaan, koska "niinhän muutkin tekevät". Tulevasta ei piittaa kukaan. Järjestelmämme kaatuu tätä menoa omaan mahdottomuuteensa. Itketään, jos pitää pyytää rahaa omalta puolisolta, mutta naapurin veronmaksajan kukkarolla käydään ihan surutta, "koska minulla on oikeus". T: se, jonka mielestä nuoruuden parisuhde pennintarkkoine menojen puolituksineen oli kotileikkiä

Tuet ei ole liian hyvät, kokeilkaa itse elää esim 500 eurolla kuukaudessa. Jotkut varmasti käyttävät hyväksi niitä tukia, ja sille pitäisi tehdä jotain, mutta ei ratkaisu ole poistaa tukia niiltäkin jotka eivät käytä- muuten olisi sama olla maksamatta palkkaa kellekään kun jotkut palkansaajat kiertää veroja tai muuten käyttää systeemiä hyväksi, tai laittaa kaikki miehet vankilaan raiskauksesta, koska jotkut raiskaa. No, ainakin kotihoidon tukea tarkastellaan lehtien mukaan uudelleen, joten ainakin osa tukien väärinkäyttäjistä kenties joutuu lopettamaan väärinkäyttönsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta aina vähän tulee mieleen, että miksi pitää alkaa leikkiä jotain perhettä, jos ei ole siihen valmis. Perheenjäsenillä on tapana huolehtia toisistaan ja kunnes on siihen kypsä, kannattaa elää yksin. Itsekin muutin parikymppisenä yhteen poikakaverin kanssa ja tarkkaan laskettiin puoliksi ruokamenot ja kaikki. Jos toinen maksoi kymmenen markkaa jostakin, se piti hyvittää myöhemmin jne. Oikeasti olisi ollut parempi asua ihan yksikseen, jälkeen päin tuo kotileikki tuntuu ihan lapselliselta. Seurustellahan nyt toki voi ilman yhteistä osoitettakin. Siirtymä johonkin lapsiperhe-elämään voi olla aika kova paikka, jos on vuosia elänyt "yhdessä mutta itsenäisesti".

Siis täh... lapsen kulut lisättään niihin yhteisiin ja ne maksetaan puoliksi, ei se sen vaikeampaa ole.

Ja mikään ei estäisi laskemasta sitä päivähoitomaksua kahdessa erässä, isän tulojen mukaan puolet ja äidin toienpuoli, ei se vaadi kuin pari riviä koodia laskutusohjelmaan.

Kukin elää tietysti miten haluaa ja eiväthän kaikki lapsia haluakaan. Mutta kaiken kaikkiaan ovat aika surullisia nämä tarinat, joissa puolisoilla on ihan eri tulotasot ja siitä seuraa hankaluuksia. Ei voida matkailla ulkomailla, jos toisella ei ole varaa, jääkaappi on puoliksi jaettu, toisella puolella sisäfilee ja toisella halvin makkara. Luulen, että aika monella siintää mielikuvissa sellainen perinteinen ns. tavallinen perhe-elämä, missä asiat ovat yhteisiä. Että pääsee sellaiseen toisestakin huolehtimisen asteeseen, vaatii monella vuosia, siihen asti kannattanee elää ihan yksin sellaista nuoruutta, jossa opetellaan kantamaan vastuuta edes itsestä. Itse näen ne omat nuoruusvuoteni silloisen poikakaverini kanssa vähän hassuina. Poikakaverini sanoikin, että haluaa, että elämme tavallaan "erillisiä elämiä" ja "sitten joskus" kursimme kokoon enemmän yhteistä elämää. Onneksi tajusin lähteä. En tiedä, miksi se nyt sitten koetaan niin kauheaksi ja nöyryyttäväksi, jos puoliso kustantaa osan toisen kuluista, mutta jos saa tulonsiirtoja muilta veronmaksajilta, niin se ei nolota lainkaan.

Täsmälleen samaa mieltä. Ennemmin sen että joutuu turvautuun tulonsiirtoihin tulisi olla se tila josta pyritään pois. Koskee ihan kaikkia, myös esimerkiksi vammaisia. Onhan se nyt aivan eri tunne kun käyttää omin voimin tienattuja rahoja, kuin että "yhteiskunnan armopaloja" käyttää. Ja tunnenkin vammaisia, jotka ovat äärimmäisen ylpeitä siitä että pystyvät tekemään osansa ja korvaamaan osan tuista omalla työllään ansaitsemilla rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Tuet ei ole liian hyvät, kokeilkaa itse elää esim 500 eurolla kuukaudessa. Jotkut varmasti käyttävät hyväksi niitä tukia, ja sille pitäisi tehdä jotain, mutta ei ratkaisu ole poistaa tukia niiltäkin jotka eivät käytä- muuten olisi sama olla maksamatta palkkaa kellekään kun jotkut palkansaajat kiertää veroja tai muuten käyttää systeemiä hyväksi, tai laittaa kaikki miehet vankilaan raiskauksesta, koska jotkut raiskaa. No, ainakin kotihoidon tukea tarkastellaan lehtien mukaan uudelleen, joten ainakin osa tukien väärinkäyttäjistä kenties joutuu lopettamaan väärinkäyttönsä.

Olen elänyt pienemmälläkin rahalla. Ja sekin oli itse ansaittua. Ja itse asiassa sillä eli kaksi henkilöä. Ja yhteiskunnan tukia ei herunut, kun kuuluin siihen yhteiskunnan alimpaan kastiin, eli yrittäjiin. Näin ollen myöskään kumppanini ei ollut oikeutettu mihinkään tukiin. Varmaankin olin tyhmä kun edes perustin yrityksen ja yritin elättää itseni ja perheeni. Tuilla olisin elellyt ensinmäiset 4 vuotta leveämmin. Tosin pakko sanoa että juurikaan muita kiinteitä kuluja ei ollut kuin 350 euron vuokra (sis sähkön ja veden), Netti (siihen aikaan harvinainen) oli firman kulua, kuten puhelinkin. Mutta kyllä se vajaa 150 euroa kuussa ruokaan kahdelle just ja just riitti, kun esim pulloja keräsi ja  kaikki ylimääräiset rahavirrat laittoi tulevaisuuteen varautumiseen (verojen ennakkomaksuihin jne).

Ap, täällä aivan sama tilanne. Olemme aiemmin jakaneet vuokran puoliksi, kaksiomme vuokra on 770 e/kk. Olen opiskelija, enkä jatkossa saa asumistukea avokin tulojen vuoksi. Ehdotin avokille, että minä maksan jatkossa esim. 250 e (opintorahani verran) ja hän loput. Ei kelvannut, vaan puoliksi pitäisi laittaa. Hän ei jousta.

Erohan tästä tuli. En jaksa noin lyhytnäköistä kiukuttelijaa katsella. Maksakoot sitten yksin kaksiota, kun minä nostan kytkintä.

Ongelma on vain siinä, että täällä pk-seudulla on tällä hetkellä järkyttävät ruuhkat/jonot yksiöihin ja pieniin kaksioihin, jollaista olen nyt itselleni hakemassa. Hoas, kaupunkien asunnot, VVO, Sato, eläkeyhtiöiden asunnot, säätiöt... Kaikkiin on hakemus laitettu. Kahta yksityisen vuokranantajan kämppää olen käynyt jo katsomassa, mutta valitsivat jonkun toisen vuokralaiseksi. Huonolla tuurilla voin joutua odottamaan asunnon saamista kuukausia, vaikka hakualueeni on laaja (ei siis pelkästään Hki, Vantaa ja Espoo). Odotteluaika on sinniteltävä exän kanssa tai lähdettävä punkkaamaan äitini luo, josta tulee kouluun matkaa 2 h suuntaansa. Mutta kyllä tämä tästä sitten, kun minulle asunto löytyy...

Ap:lle vahva suositus, että lähde kävelemään ja muuta omillesi.

Ei taida rakastaa sun mies sua aidosti eikä pahemmin välittäkään. Meillä kun mä opiskelin ja mies oli töissä, niin toinen maksoi enemmän. Vuokra oli kallis, piti maksaa ruoat koulumatkat. Kesäkuukausina sitten maksoin enemmän kuin opiskelukuukausina, kun oli työkin.

Muutenkin tuntuu, että koko yhteiskunta on mennyt yli tuon tasa-arvon kanssa ja se pariskunnan välinen aito rakkaus on hävinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Tuet ei ole liian hyvät, kokeilkaa itse elää esim 500 eurolla kuukaudessa.

Mikä ihmeen keittiöpsykologi olet, kun luulet että kanssasi erimieliset eivät ole kokeneet köyhyyttä.?

Tai oletat, että he eivät auta köyhiä?

Esitin jo monta sivua sitten kysymyksen, että miksi en saa antaa rahaa sille tuntemalleni köyhälle, vaan mun pitää verojen kautta avustaa tätä tyttistä, jota en tunne?

Vierailija kirjoitti:

Ap, täällä aivan sama tilanne. Olemme aiemmin jakaneet vuokran puoliksi, kaksiomme vuokra on 770 e/kk. Olen opiskelija, enkä jatkossa saa asumistukea avokin tulojen vuoksi. Ehdotin avokille, että minä maksan jatkossa esim. 250 e (opintorahani verran) ja hän loput. Ei kelvannut, vaan puoliksi pitäisi laittaa. Hän ei jousta.

Erohan tästä tuli. En jaksa noin lyhytnäköistä kiukuttelijaa katsella. Maksakoot sitten yksin kaksiota, kun minä nostan kytkintä.

Ongelma on vain siinä, että täällä pk-seudulla on tällä hetkellä järkyttävät ruuhkat/jonot yksiöihin ja pieniin kaksioihin, jollaista olen nyt itselleni hakemassa. Hoas, kaupunkien asunnot, VVO, Sato, eläkeyhtiöiden asunnot, säätiöt... Kaikkiin on hakemus laitettu. Kahta yksityisen vuokranantajan kämppää olen käynyt jo katsomassa, mutta valitsivat jonkun toisen vuokralaiseksi. Huonolla tuurilla voin joutua odottamaan asunnon saamista kuukausia, vaikka hakualueeni on laaja (ei siis pelkästään Hki, Vantaa ja Espoo). Odotteluaika on sinniteltävä exän kanssa tai lähdettävä punkkaamaan äitini luo, josta tulee kouluun matkaa 2 h suuntaansa. Mutta kyllä tämä tästä sitten, kun minulle asunto löytyy...

Ap:lle vahva suositus, että lähde kävelemään ja muuta omillesi.

Solu ?

nari nari.....on tässä muutkin opiskelleet monta tutkintoa aikanaan ja ikinä ei oo opiskelija narisseet niin paljo ku nykyään. Elintaso pitäs olla sama ku  lääkäreillä vaikka oltais amisopiskelijoita....

Eipä löydy kaveriltasi inhimmillisyyttä,ajattelee vain omaa etuaan.

En kyllä ymmärrä tuollaista,jos on tunteet pelissä ,niin luulisi antavan

apuaan.

Asumme omissamme,mutta autan kaveriani joka kuukausi aineellisesti.

Näen sen velvollisuudeksi,jos toisella on tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Tuet ei ole liian hyvät, kokeilkaa itse elää esim 500 eurolla kuukaudessa. Jotkut varmasti käyttävät hyväksi niitä tukia, ja sille pitäisi tehdä jotain, mutta ei ratkaisu ole poistaa tukia niiltäkin jotka eivät käytä- muuten olisi sama olla maksamatta palkkaa kellekään kun jotkut palkansaajat kiertää veroja tai muuten käyttää systeemiä hyväksi, tai laittaa kaikki miehet vankilaan raiskauksesta, koska jotkut raiskaa. No, ainakin kotihoidon tukea tarkastellaan lehtien mukaan uudelleen, joten ainakin osa tukien väärinkäyttäjistä kenties joutuu lopettamaan väärinkäyttönsä.

Kerro minulle, kuka tuilla elävä joutuu elämään 500 eurolla kuukaudessa, kun mikä tahansa sosiaalietuus + asumistuki tekee enemmän kuin 500e? Tähän päälle vielä muilla toimeentulotuki, opiskelijoilla opintolaina. Tässäkin ketjussa moni on valmis jopa muuttamaan puolisostaan erilleen, että saisi maksimimäärän yhteiskunnan taloudellista tukea. Tämähän on valtion talouden kannalta ihan kestämätöntä, mutta sitten nämä kaikkien mahdollisten tukien kuppaajat kuitenkin kehtaavat valittaa, kun jostain on pakko leikata...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumistuki perustuu laskemiskaavaan. Jos ja kun talouden yhteiset tulot ylittävät tuen saamisen rajan niin silloin ei tukea myönnetä.

Jos tulot jäävät alle tulorajan niin tukea myönnetään.

Eihän millään voida yksilökohtaisesti tutkia erikseen joka ainutta tapausta.

Eläkkeet lasketaan tietyn kaavan mukaan, sairaspäivärahat, äitiysrahat jne.

Mikä näissä asumistuen tulorajoissa on niin vaikea ymmärtää?

Ottaahan se pannuun kun säännöt muutuvat kesken kaiken. Asumaan on muutettu tiettyjen ehtojen vallitessa ja sitten vedetään matto jalkojen alta ja asumisjärjestelyt on mietittävä uudelleen kesken opintojen.

Jos avoliittopäätös tehdään sen perusteella miten saadaan keploltua maksituet yhteiskunnalta, ettei vaan tarvitse maksaa omasta elämisestään penniäkään itse, niin ehkä kannattaa kasvaa vielä vähän ihmisenä ennenkuin miettii uudestaan näitä parisuhdejuttuja.

Puhut ihmisenä kasvamisesta ja itse et osaa ajatella pienen laatikkosi ulkopuolelta pätkääkään. Älä viitsi neuvoa itseäsi näin selvästi älykkäämpiä ihmisiä. 

Tämä on sitä suomalaista ajattelua, että tyhmä se on jonka tarttee töitä tehdä. Fiksu elää tuilla.

Odotetusti et ymmärtänyt mitä tarkoitin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi opiskelijoiden kuuluisi saada asumistukea, jos on työssäkäyvä puoliso ja yhteiset tulot ylittävät asumistuen tulorajat? Eihän muutkaan saa.

Koska siitä yhden minimipalkasta riittää vain sille tienaajalle, toki jaetaan jos on mistä jakaa, jos toinen tienaa esim 1000€/kk ja maksaa 500€/kk vuokraan niin ei siitä kahdelle riitä, tajuutko?

Meillä maksetaan 2/3 ja 1/3 vuokra, sitten kun molemmat tienaa niin 1/2

Ei olisi kyllä oikein sekään, jos ap:n 2000 kuussa tienaava mies saisi asua ap:n siivellä halvassa opiskelija-asunnossa, ja joutuisi maksamaan vain puolet vuokrasta, vaikka tienaa enemmän.

Ei avoliitto ole mikään seurustelusuhde eikä kämppäkaverisuhde. Se on parisuhde ja silloin ollaan yhteistaloudessa.

Ap, on ihan reilua myös yhteiskunnan ja muiden opiskelijoiden kannalta, että avopuolisosi muuttaa yksityisten markkinoiden asuntoon ja sinäkin pienempään: näin nykyinen asuntonne vapautuu sellaisille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Esim. kahdelle opiskelijalle tai sellaiselle pariskunnalle, joka maksaa asumisensa yhdessä eikä erikseen.

En mäkään saanut 1 tutkintoon optukea ku 100 ei ku asuin kotona. 0e asumistukea. Miks avoliitossa tulisi sitten saada täydet asumisraharat. Mee ap töihi tai lopeta koulu jos sua vaan tukiaiset kinostelee

Nyt on asunnonetsijöillä vaikea tilanne, kun opiskelija-asunnot menevät nyt muutaman kuukauden ajan vain uusille opiskelijoille. Ainakin HOAS priorisoi näin, etusija niille joilla ei ole asuntoa vielä ollenkaan. Parisuhteessa asuvilla on kuitenkin katto pään päällä ja tilanne ei ole niin akuutti kuin uusilla opiskelijoilla. Olisi pitänyt herätä tuohon tilanteeseen huomattavasti aiemmin, onhan tämä jo pitkään ollut tiedossa että muutos tulee ja tästä on ollut aikaa keskustella sen oman "puolison" kanssa.

Tutut, nyt opintojaan aloittavat opiskelijat saivat helposti soluasunnot HOASilta. Sijainti ankeassa Itä-Helsingissä, mutta vuokra 250€, kyllähän tuollaisessa kelpaa asustaa.

Omalle lapselle on asunto jo hankittuna ja ostettiin sen kokoinen, että siinä mahtuu asumaan kaksikin. Mutta kyllä tämä nykyinen tukikuvio tekee sen, ettei siihen ihan kevyesti voi ottaa poikaystävää asumaan, koska tytär joutuisi tiukan paikan tullen hänestä elatusvelvolliseksi. Ja minusta ihan hyvä niin. Seurustelkoon erikseen, kunnes kokee ettei haittaa, vaikka joutuisi omista säästöistään maksamaan poikakaverin lääkärikuluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta aina vähän tulee mieleen, että miksi pitää alkaa leikkiä jotain perhettä, jos ei ole siihen valmis. Perheenjäsenillä on tapana huolehtia toisistaan ja kunnes on siihen kypsä, kannattaa elää yksin. Itsekin muutin parikymppisenä yhteen poikakaverin kanssa ja tarkkaan laskettiin puoliksi ruokamenot ja kaikki. Jos toinen maksoi kymmenen markkaa jostakin, se piti hyvittää myöhemmin jne. Oikeasti olisi ollut parempi asua ihan yksikseen, jälkeen päin tuo kotileikki tuntuu ihan lapselliselta. Seurustellahan nyt toki voi ilman yhteistä osoitettakin. Siirtymä johonkin lapsiperhe-elämään voi olla aika kova paikka, jos on vuosia elänyt "yhdessä mutta itsenäisesti".

Siis täh... lapsen kulut lisättään niihin yhteisiin ja ne maksetaan puoliksi, ei se sen vaikeampaa ole.

Ja mikään ei estäisi laskemasta sitä päivähoitomaksua kahdessa erässä, isän tulojen mukaan puolet ja äidin toienpuoli, ei se vaadi kuin pari riviä koodia laskutusohjelmaan.

Kukin elää tietysti miten haluaa ja eiväthän kaikki lapsia haluakaan. Mutta kaiken kaikkiaan ovat aika surullisia nämä tarinat, joissa puolisoilla on ihan eri tulotasot ja siitä seuraa hankaluuksia. Ei voida matkailla ulkomailla, jos toisella ei ole varaa, jääkaappi on puoliksi jaettu, toisella puolella sisäfilee ja toisella halvin makkara. Luulen, että aika monella siintää mielikuvissa sellainen perinteinen ns. tavallinen perhe-elämä, missä asiat ovat yhteisiä. Että pääsee sellaiseen toisestakin huolehtimisen asteeseen, vaatii monella vuosia, siihen asti kannattanee elää ihan yksin sellaista nuoruutta, jossa opetellaan kantamaan vastuuta edes itsestä. Itse näen ne omat nuoruusvuoteni silloisen poikakaverini kanssa vähän hassuina. Poikakaverini sanoikin, että haluaa, että elämme tavallaan "erillisiä elämiä" ja "sitten joskus" kursimme kokoon enemmän yhteistä elämää. Onneksi tajusin lähteä. En tiedä, miksi se nyt sitten koetaan niin kauheaksi ja nöyryyttäväksi, jos puoliso kustantaa osan toisen kuluista, mutta jos saa tulonsiirtoja muilta veronmaksajilta, niin se ei nolota lainkaan.

Voihan sen noinkin nähdä. Minä näen sen niin, että jokaisen aikuisen tulee se perus elatus kyetä hankkimaan omalle pankkitilille ilman kiitollisuudenvelkaa yksityishenkilöille, siis asuminen, ruoka, vaate, terveys. Sisäfilettä ja lomia voi sitten varakkaampi tarjota jos sellaisista haluaa nauttia puolison seurassa. Ellei halua, puolisolla on itsenäisen talouden myötä mahdollisuus nostaa kytkintä ja pärjätä omillaan. Vasta silloin parisuhde on tasa-arvoinen, kun se on molemmille vapaaehtoinen valinta eikä kummallakaan ole ylivaltaa päättää toisen puolesta.