Lue keskustelun säännöt.
Avopuolison tulot leikkaavat opintotukeni 250euroon/kk, hän ei suostu maksamaan vuokrasta isompaa osaa, kohtalotovereita?
02.08.2017 |
Vissiin sit muutaman yhdessä asutun vuoden jälkeen on tiedossa muutto eri osotteisiin, kun mun tuet tippuu noin 500 eurosta 250 euroon kuussa. Vuokra 500 ja jollain pitäis vielä ruuat yms maksaa. Poikaystävä ei ole halukas kantamaan vuokrasta isompaa vastuuta. Eipä oltais muutettu yhteen, jos tuolloin ois ollut tiedossa tämä uudistus.
Mietityttää mitä järkeä tässä uudistuksessa on, kun nyt sitten erilleen muuttaessa ja yksin asuessa tulisin saamaan tukia 250e opintotuki + noin 400e asumistukea = 650e. Halvemmaksi ois tullu maksaa mulle sitä 500e tukea jatkossakin... Että hyvin hoidettu Sipilä ja kumppanit!
Ketuttaa... Miten muut vastaavassa tilanteessa olevat aiotte ratkaista asian?
Kommentit (437)
On ihan typerää puhua jonkun mielenterveyshoidon tärkeydestä ja määrärahoista, samaan aikaan kun ihmisiä yhteiskunnassa ajetaan ahtaalle tämmöisillä typerillä leikkauksilla, jotka tekee joidenkin elämän vaikeaksi ja lisää stressiä. Opiskelijat on jo ennestään kuormitettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin tarkkaan rahoistaan huolen pitävät eivät syntyvyyttä lisää vaikka kuinka asuisivat saman katon alla. Lapsethan ovat heidän näkökulmastaan loisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset ap hanki töitä opiskelujen oheen niin kuin muutkin opiskelijat? Miten kuvittelet pääseväsi valmistumisesi jälkeen töihin, jos sinulla ei ole työkokemusta?
Tää on kyllä taas niin tyypillinen syyllistävä, alentuva argumentti. Ihan kuin töihin noin vaan mentäisiin. Opinnot voi olla myös niin haastavia (se menee ihan päivätyöstä, 8h/6 pv viikossa) ja velvoittaa läsnäoloon, ettei töihin voi sitoutua, jos sellasia sattuisi löytämään.
Ei ap.
Missä opinnoissa on läsnäolovelvoite 8h / 6 pv?
Vierailija kirjoitti:
On oikeastaan turhaa pohtia mikä on uudistuksen takana ja mikä on valtiovallan tavoitetila, kun se ainoa asia millä on merkitystä on todelliset seuraukset. Ihmiset toimivat joko rationaalisesti tai epärationaalisesti. Suomen kaltaisessa maassa, jossa on monimutkainen tukiviidakko, ihmiset oppivat elämään porsaanreikien kautta, ja käyttävät aikaa ja energiaa suunnitteluun mistä saisi muutaman satasen ilmaista valtionrahaa. Järjestelmää pitäisi aina kehittää niin, että ihmisillä herää halu itse omalla panoksellaan parantaa taloudellista hyvinvointiaan.
Jos kaksi opiskelijaa on asunut kahdessa eri osoitteessa, he ovat alkaneet seurustelleet, ja päättäneet muuttaa yhteen, ovat säästäneet näin rahaa, saaneet olla yhdessä 24/7, ostaa ruoat yhteiseen jääkaappiin, käyttää yhteistä kylppäriä, nukkua samassa sängyssä. Uudistuksen myötä nyt siirretäänkin kirjat takaisin eri osoitteisiin. Miten käy? Tarvitaan järjettömästi pieniä opiskelijasoluja, joissa on kirjoilla ihmisiä, jotka oikeasti asuvat parisuhteissa jossain aivan muualla, käyvät ehkä pari kertaa kuussa vetämässä vessan ettei viemärit haise.
Yksiöiden hinnat nousevat, vaikka niissä asutaan vain osan ajasta. Valtio maksaa asumis- ja toimeentulotukina ihmisille enemmän kuin ennen sekä takaavat opintolainoja, joita ihmiset nostavat turhaan, että kaikki selviävät nousseista asumisen kuluista. Niin lose-lose-lose situation kuin vain voi olla. Pitäisi miettiä miten luodaan win-win-win, mutta siihen ei ole nykyisillä päättäjäsukupolvilla riittävästi järkeä.
Kaksi opiskelijaa saa kyllä asumistukea siinä missä yksikin. Leikkaus koskee lähinnä niitä avopareja, joista vain toinen opiskelee ja toinen käy töissä.
Ei voi muuta kuin kiittää Luojaa, että meillä ei ole vääristynyt näkemys tasa-arvosta. Minä en nimittäin tienaa yhtikäs mitään ja mies tienaa sen 75k vuodessa. Eräiden mukaan en ole siis mieheni veroinen eikä liittomme ole tasa-arvoinen.
Kertokaa se miehellenikin, hän kun on erehtynyt pahasti asiassa. Hänen mielestään olen nimittäin "hedelmällinen viiniköynnös.." Kyllä minäkin häntä tietysti kunnioitan, myös siitä syystä, että tekee oman osansa miehekkäästi. Vaikka kunnioitin minä häntä silloinkin, kun hän oli työttömänä yli vuoden. Ja silloinkin, kun ei raatamisestaan huolimatta saanut tuotua kuin pari tonnia kuussa taloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan typerää puhua jonkun mielenterveyshoidon tärkeydestä ja määrärahoista, samaan aikaan kun ihmisiä yhteiskunnassa ajetaan ahtaalle tämmöisillä typerillä leikkauksilla, jotka tekee joidenkin elämän vaikeaksi ja lisää stressiä. Opiskelijat on jo ennestään kuormitettuja.
Meidän elämän tekee vaikeaksi isot verot (30k/v). Ahdistaa ja stressaa. Olemme myös kuormittuneet pitkästä työviikosta 50h. Millä meille saadaan veroale, jos mistään ei saa leikata?
Itse vuokrasin aikanaan halvan solukämpän, kun kotona asuvat opisekelijat sai vähemmän tukea kuin itsenäisesti asuvat. Kyseisessä kämpässä yövyin pari yötä vuoden aikana (oli pari ryyppyreissua ja kämppä oli lähempänä kapakkaa, yksinhuoltaja äitini koti). Käteen jäi näin nettona noin100€ enemmän kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä6418 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävä "muuttaa" takaisin vanhempiensa luokse ja mä "jään yksin" asumaan tähän. Näin saan täydet tuet
Toivottavasti jäätte kiinni
Teidän mieliksi voisin muuttaa opiskelijasoluun ja viedä kämppä sellaiselta, joka sitä oikeasti tarvitsisi. Ehkä tuo sitten olisi kaikkien kannalta parempi ratkaisu
No etkö tarvitse asuntoa?
Miten tämä on niin vaikeaa? Jos muutamme erillemme, meidän yhteenlaskettu asuntojen tarve kasvaa yhdestä kahteen. Jos halutaan rakentaa paljon isoja ja vain vähän pieniä asuntoja, silloin yhdessä asumista pitäisi tukea. Nyt toimitaan järjettömästi, kun keinotekoisesti lisätään pienten asuntojen kysyntää ja sitä kautta pahennetaan pulaa
Ei teidän asumista tarvi tukea. Teillä on yhteensä tuloja tarpeeksi, jotta voitte maksaa vuokran ja ruuat ym. Miksi yhteiskunta silloin antaisi teille lisää rahaa? Pariskunnalle, jolla on tuloja tarpeeksi. Siksihän te ette sitä asumistukea saa. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Kai sä ymmärrät, ettei tällä yhteiskunnalla ole varaa jaella kaikille tukia. Varsinkaan jos niille tuille ei ole oikeaa tarvetta.
Sun ongelmas ei ole tukien puute vaan huono avomies, joka viis veisaa sinusta ja sinun hyvinvoinnistasi. Eikä se ole yhteiskunnan vika.
Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää, että kyseessä on kaksi erillistä ihmistä, eikä yksi ihminen? Avoliitto ei muuta mitenkään heitä yhdeksi ihmiseksi.
2 ihmistä, yksi talous, yksi perhe. 1 + 1 = 2 = pari, siis yksi pariskunta.
Ei, vaan kaksi itsenäistä ihmistä asumassa samassa asunnossa.
Siis kämppäkaverit. Kerrankos sitä nyt kämppis vaihtuu, opiskelija hakee soluun ja työläinen ottaa uuden kämppiksen.
Ehkä sinun on loisena hankala tajuta asiaa, mutta parisuhteen edellytys ei ole yhteisen rahakassan muodostaminen, vaan molemmat voivat pitää oman omaisuutensa ja muutenkin säilyä Berillisinä ihmisinä.
olen parisuhteessa jossa molemmat osallistuvat ja auttavat toisiaan. Laskut menevät suht 50-50. Tulotkin suht samaa tasoa. Mielestäni en ole loinen.
Miksi valehtelet internetissä? Toisekseen sillä ei ole mitään väliä mitä teet, vaan sillä mikä on mentaliteettisi. Mielestäsi toisen varoilla loisiminen on hyväksyttävää.
Loisia on monenmoisia 1) poikkis, joka maksattaa puolet vuokrasta avopuolisollaan, joka ei poikkiksen tulojen vuoksi saa asumistukea (ehkä puolet eväistä vaikka syö yli puolet, tekee alle puolet kotitöistä) 2) tyttis, joka ei voi ottaa opintolainaa (jota ei tarvitse kaikkea maksaa takasin) perusteena, että yksin pärjäisi 250 opintotuella - vuokran omavastuu 80 euroa = 170 koko kuukauden. 3) kun, et keksinyt syytä miksi pidät N50+ veromaksaajaa loisena, kuvittelet hänen valehtelevan internetissä .
Olipa sekava viesti.
Poikaystävällä ei ole mitään velvollisuutta maksaa kumppaninsa menoja. Jos kumppanilla ei riitä raha asua yhdessä, niin sitten muutetaan erilleen. Asia erikseen jos poikaystävä haluaa maksaa hieman enemmän, jotta voivat jatkaa yhdessä asumista. Jos päättää, että näin ei halua tehdä, ei kuitenkaan tee hänestä mitenkään kusipäätä tai vaikuta mitenkään seurusteluun. Voidaan käytännössä asua yhdessä vaikka toisella onkin tavaroita myös toisessa kämpässä.
Miksi oletat, että poikaystävä tekisi alle puolet kotitöistä? Vaikka mies yleensä syökin enemmän, niin naiset syövät usein kuitenkin kalliimmin, koska valitsevat kalliimpia ruoka-aineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan typerää puhua jonkun mielenterveyshoidon tärkeydestä ja määrärahoista, samaan aikaan kun ihmisiä yhteiskunnassa ajetaan ahtaalle tämmöisillä typerillä leikkauksilla, jotka tekee joidenkin elämän vaikeaksi ja lisää stressiä. Opiskelijat on jo enne. stään kuormitettuja.
Meidän elämän tekee vaikeaksi isot verot (30k/v). Ahdistaa ja stressaa. Olemme myö s kuormittuneet pitkästä työviikosta 50h. Millä meille saadaan veroale, jos mistään ei saa leikata?
Kukaan ei pakota tekemään töitä 50 h viikossa, jos verot on isot niin on vissiin tulotkin. Kaikkien pitää asua jossain, ja sairaudet pitää hoitaa. Kukaan ei ajattele että "miksi syöpähoidoista pitää leikata", vaikka monella syövän sairastaminen kestää esim kolme vuotta ja sitten voi palata takaisin opiskelemaan ja työelämään, hoitamaton mielenterveysongelmainen taas voi olla koko ikänsä työkyvytön ja se vasta maksaakin. Lisäksi se on epäinhimillistä tuolle ihmiselle. Joten kyse on siitä miten asiat prioirisoidaan. Kun on valinnut asua tällaisessa yhteiskunnassa, missä yritetään taata kaikille suurin piirtein ihmisarvoinen elämä- huom ei taloudellisesti samanarvoinen, jollain työttömyystuilla ei todellakaan vietetä samantasoista elämää kuin edes minimipalkalla- niin siihen kuuluu myös verotus. Jos omasta mielestä verot on liian korkeat, voi vaihtaa maahan, jossa pysyy hengissä vain niin kauan kun ei sairastu mihinkään. Monihan kuvittelee ettei itse koskaan sairastu tai vammaudu ja työteho on aina samanlainen. Jos joku valittaa siitä että verojen takia jää vuoden kolmas ulkomaamatka tekemättä niin se on pieni murhe siihen nähden jos ei saa hoitoa sairauteensa vaan joutuu olemaan koko ikänsä yhteiskunnasta syrjäytyneenä kuten monet mt- ongelmaiset. Ja jos ei omasta mielestä ole pieni murhe niin voi muuttaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kukaan ei ajattele "miksi yöpähoidoista EI leikata"
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävä "muuttaa" takaisin vanhempiensa luokse ja mä "jään yksin" asumaan tähän. Näin saan täydet tuet
Vapaamatkustaja-rotille hyviä ohjeita, me veronmaksajat kiitämme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa, joka on pulassa. Tyttäreni joutuu jättämään hyvin alkaneet yliopisto-opintonsa kesken ja menemään työhön. Miehensä on pienipalkkaisessa työssä ja nyt oletetaan hänen elättävän opiskelevan vaimonsakin. Kun asuu kalliissa Helsingissä vuokralla, ei nuorenparin elämä ole hääviä ja lapsenteon saa unohtaa lopullisesti. Oli taas päättäjiltä törkeä teko vaikeuttaa opiskelevien elämää. Nuoria pitäisi tukea kaikessa, ei rankaista aina vaan. Sivistyksessä ja koulutuksessa Suomi alkaa olla ihan takapajula.
Se on heidän valintansa. Minun aikuinen lapseni käyttää säästöjään ja lainaa maksaakseen oman puolikkaansa asumis- ja elämiskuluista. Varmasti häntäkin muutos harmittaa mutta kun kysyin, kuinka nyt aikovat pärjätä, niin totesi että laina on sitä varten, että jos säästöt loppuvat eikä keikkatöitä saa, niin sitten hän ottaa sitä. Ei kuulostanut katkeralta eikä mankunut rahaa yhteiskunnalta, avokiltaan saati minulta.
Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
On ihan typerää puhua jonkun mielenterveyshoidon tärkeydestä ja määrärahoista, samaan aikaan kun ihmisiä yhteiskunnassa ajetaan ahtaalle tämmöisillä typerillä leikkauksilla, jotka tekee joidenkin elämän vaikeaksi ja lisää stressiä. Opiskelijat on jo ennestään kuormitettuja.
Muistetaan nyt kuitenkin, että suurimmalle osalle opiskelijoista muutos oli parannus edeltävään tilanteeseen. Huononnus se on vain ja ainoastaan niille, jotka ovat avoliitossa eli muodostavat yhteistalouden hyvin ansaitsevan puolison kanssa. En muista prosentteja, mutta heitä oli pieni vähemmistö kaikista opiskelijoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama kriisi menossa. Opintotuista kaikki meni vuokraan, avokki suostui hoitamaan laskut ja ruoat. Hygieniatuotteet maksoi äiti, samoin kuin koulukirjat ja puhelinlaskun, joululahjarahoilla sain vaatteita kirppikseltä.
Asumislisän hävittyä minulle ei jää kuin murto-osa vuokrakuluista. Koulua on jäljellä vain neljä kuukautta, mutta kun en saanut kesätöitä niin tilillä ei ole pennin pyörylää, josta kustantaa asumista... Kesällä kun ei saa edes opintorahaa. Toinen kesä ilman töitä ja koko lapsuuden säästöt palaneet.
En voi enää asua avokin kanssa. Jos muutan takaisin vanhemmille, koulu jää kesken välimatkan takia. Olen yrittänyt etsiä asuntoa, mutta samasta kaupungista ei saa eikä minulla ole varaa matkustaa bussilla.
Koulun henkilöstön kanssa olen jutellut tästä ja moni on samassa tilanteessa, osa vielä pahemmassa. Koulun saa kuulemma keskeyttää ja jatkaa samasta kohtaa, kun on kerryttänyt säästöjä, mutta kun ilman tutkintoa en pääse töihin. Tälle alalle työllistyy huonosti muutenkin ja tilanne pahenee koko ajan.
Olen yrittänyt kysellä kavereilta, josko joku ottaisi minut alivuokralaiseksi, mutta ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8. viesti siis ap:n. Ja miksikö opiskelijan kuuluisi saada asumistukea jos on töissä käyvä puoliso? Vaikka siksi, että nyt kun muutetaan erilleen, tulee yhteiskunnalle kalliimmat tuet maksettavaksi. En usko että olen ainoa opiskelija, jonka avopuoliso ei aio ryhtyä opiskelijan elättäjäksi. Asuntopulakin pahenee kun yksiöiden kysyntä kasvaa. -ap
Mutta kerrotko miksi juuri opiskelijat olisi tähän oikeutettuja? Ei hoitovapaalla oleva äiti saa asumistukea omaan puolikkaaseensa vuokrasta vaikka tulot on ihan minimit jos mies vaan tienaa tarpeeksi. Ei työtön saa asumistukea omaan puolikkaaseensa jos puoliso on töissä ja palkka tarpeeksi hyvä. Sama sairauslomalla tai eläkkeellä olevalla. Että mikä teistä opiskelijoista nyt tekee niin ihmeellisiä ja kykenemättömiä jakamaan elämisen kuluja sen puolison kanssa? Miksi opiskelijan kanssa yhteisen talouden muodostavan ihmisen omaisuus pitäisi olla erikoissuojelussa ja kulua tasan hänen itsensä elättämiseen?
Asia on ihan selvä, kun pariskunta muuttaa yhteen niin taloudesta tulee yhteinen. Kukin jakakoot rahansa miten tahtoo suhteessaan mutta yhteiskunta ei ole se mistä itketään lisää kun toinen haluaakin pitää palkkansa kokonaan itsellään.
En ole ap, mutta haluan tähän kommentoida. Siinä on se vissi ero, että opiskelijan koko tulo koostuu 250e opintorahasta. Lisää saa jos ottaa lainaa, siis maksaa suomeksi sanottuna itse. Kotona oleva äiti saa karkeasti minimissäänkin 500e ja työtön 600e/kk. Opiskelija saa siis puolet vähemmän. Ennen opiskelija sai tuon saman 500e karkeasti asumislisän kanssa - mutta nyt summa leikkaantuu puoleen. Kuka tässä siis kuppaa yhteiskuntaa kohtuuttomasti? Ai se 250e/kk nostava opiskelija?
Täällä kotona oleva äiti, kotihoidontukea tulee 250 euroa nettona kuussa. Asumistukea en saa niin kuin ei saa ap:kaan, koska miehellä hyvät tulot. Mutta sellaista se on yhteistaloudessa, parempituloisen kontribuutio on suurempi. Jos puolisoa ei kiinnosta avustaa toista sellaisessa elämäntilanteessa missä toinen tarvitsee apua niin parempi olla sinkku.
Voisin se minäkin tästä päättää että muutan pois ja alan yksinhuoltajaksi, saisinpahan enemmän tukia niin kuin ap. Mutta minulle elämä ei ole tukien maksimointia. Minä haluan elää kumppanini kanssa ja hän minun, se merkitsee enemmän kuin muutamien satojen eurojen lisätuet.
En ole tuo, jolla vastasit ja itsekin olen tilanteessa, jossa saisin enemmän tukia sinkkuna kuin avoliitossa, mutta olen valinnut elää yhdessä avomieheni kanssa siitä huolimatta ja puolisoni suostuu maksamaan suuremman osan vuokrasta ja elämisestä, jotta voimme asua yhdessä.
On kuitenkin mielestäni ihan selvää, että avomiehelläni ei ole mitään velvollisuutta elättää minua. Hän voi niin tehdä, jos haluaa, mutta ennen avioitumista ei ole pakko. Jos hän kuitenkin päättäisi, ettei halua osallistua yhteiseloomme suuremmalla rahamäärällä kuin minä, joutuisin muuttamaan pois, todennäköisesti yksiöön, johon saisin asumistukea. Silloin yhteiskunta joutuisi maksamaan elämisestäni enemmän kuin nyt. Tähän on ihan turha tulla kommentoimaan, että ei ole yhteiskunnan tehtävä elättää minua. Meidän yhteiskuntamme on muotoutunut sellaiseksi, että sen tehtävä on elättää ne, jotka eivät siihen itse, syystä tai toisesta (esim. sairaus, työttömyys) pysty.
Se, että minä ja myös nähtävästi sinä, olemme parisuhteissa, joissa varakkaampi suostuu tai on avioliiton kautta velvoitettu maksamaan kumppaninsa elämisestä, on meille onni, mutta ei poista alkuperäistä ongelmaa. Sillä tilannehan nyky-yhteiskunnassa on se, että useimmilla ei ole varaa elättää kumppaniaan, työsuhteet ovat määrä- ja osa-aikaisia, asumiskulut erityisesti kaupungeissa korkeita, elämä ja talous epävarmaa ja parisuhteet harvoin kestäviä. Mielestäni on tällöin yleisesti ottaen liikaa vaadittu, että asuinkumppani elättää poika- tai tyttöystävänsä. Asuntopula ja järkyttävän suuret vuokrat ovat ainakin pääkaupunkiseudulla iso ongelma eikä tällainen politiikka ainakaan paranna tilannetta.
Minkä ihmeen takia joku edes muuttaa yhteen, ellei parisuhteen ole tarkoitus olla kestävä eli ellei olla valmiita sitoutumaan loppuelämäksi? Ei silloin olla enää poika- ja tyttöystäviä vaan nimenomaan avopari.
Mun mielestä parisuhteen on oltava tasa-arvoinen, muuten siitä ei tule mitään. Hetkellisen jelppaamisen raha-asioissa ymmärrän, mutta en ymmärrä vuosikausien (opiskelu on vuosien homma) elatusta. Ap:han nyt nimenomaan hakee pidempiaikaista ratkaisua, ja ainoa vaihtoehto taitaa olla erilleen muuttaminen. Voi sitä parisuhdetta jatkaa eri osoitteissakin.
Mitä jos kaksi työssäkäyvää asuu avoliitossa ja toiselle käy onnettomuus tai sairastuu pidempiaikaisesti? Silloin voi tulla pahimmillaan vuosikausien elatus. Ottaako tämä köyhtynyt lainaa elämiseensä vai muutetaanko erilleen jolloin yhteiskunta hoitaa homman?
Neljä kuukautta asuu hyvin jossain pienessä solussa, niitä löytynee joka kaupungista jos ei sijainnilla ole niin väliä. Itse asuin kolme vuotta solussa ja vihasin joka sekuntia.
Vierailija kirjoitti:
On oikeastaan turhaa pohtia mikä on uudistuksen takana ja mikä on valtiovallan tavoitetila, kun se ainoa asia millä on merkitystä on todelliset seuraukset. Ihmiset toimivat joko rationaalisesti tai epärationaalisesti. Suomen kaltaisessa maassa, jossa on monimutkainen tukiviidakko, ihmiset oppivat elämään porsaanreikien kautta, ja käyttävät aikaa ja energiaa suunnitteluun mistä saisi muutaman satasen ilmaista valtionrahaa. Järjestelmää pitäisi aina kehittää niin, että ihmisillä herää halu itse omalla panoksellaan parantaa taloudellista hyvinvointiaan.
Jos kaksi opiskelijaa on asunut kahdessa eri osoitteessa, he ovat alkaneet seurustelleet, ja päättäneet muuttaa yhteen, ovat säästäneet näin rahaa, saaneet olla yhdessä 24/7, ostaa ruoat yhteiseen jääkaappiin, käyttää yhteistä kylppäriä, nukkua samassa sängyssä. Uudistuksen myötä nyt siirretäänkin kirjat takaisin eri osoitteisiin. Miten käy? Tarvitaan järjettömästi pieniä opiskelijasoluja, joissa on kirjoilla ihmisiä, jotka oikeasti asuvat parisuhteissa jossain aivan muualla, käyvät ehkä pari kertaa kuussa vetämässä vessan ettei viemärit haise.
Yksiöiden hinnat nousevat, vaikka niissä asutaan vain osan ajasta. Valtio maksaa asumis- ja toimeentulotukina ihmisille enemmän kuin ennen sekä takaavat opintolainoja, joita ihmiset nostavat turhaan, että kaikki selviävät nousseista asumisen kuluista. Niin lose-lose-lose situation kuin vain voi olla. Pitäisi miettiä miten luodaan win-win-win, mutta siihen ei ole nykyisillä päättäjäsukupolvilla riittävästi järkeä.
Jos molemmat opiskelevat, eikä muita tuloja, saavat asumistukea yhteiseen talouteensa, niin kuin muutkin ihmiset. Ongelma: toinen opiskelee , ja töissä käyvä haluton tai kyvytön maksamaan esim. 75 % vuokrasta. Ja opiskelija ei periaatteesta ota lainaa. Jos kaksio vuokra 800, mielestäni olisi reilua, että työssäkäyvä maksaisi yksiön verran 600 ja opiskelija loput. Tai sitten muuttavat omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama kriisi menossa. Opintotuista kaikki meni vuokraan, avokki suostui hoitamaan laskut ja ruoat. Hygieniatuotteet maksoi äiti, samoin kuin koulukirjat ja puhelinlaskun, joululahjarahoilla sain vaatteita kirppikseltä.
Asumislisän hävittyä minulle ei jää kuin murto-osa vuokrakuluista. Koulua on jäljellä vain neljä kuukautta, mutta kun en saanut kesätöitä niin tilillä ei ole pennin pyörylää, josta kustantaa asumista... Kesällä kun ei saa edes opintorahaa. Toinen kesä ilman töitä ja koko lapsuuden säästöt palaneet.
En voi enää asua avokin kanssa. Jos muutan takaisin vanhemmille, koulu jää kesken välimatkan takia. Olen yrittänyt etsiä asuntoa, mutta samasta kaupungista ei saa eikä minulla ole varaa matkustaa bussilla.
Koulun henkilöstön kanssa olen jutellut tästä ja moni on samassa tilanteessa, osa vielä pahemmassa. Koulun saa kuulemma keskeyttää ja jatkaa samasta kohtaa, kun on kerryttänyt säästöjä, mutta kun ilman tutkintoa en pääse töihin. Tälle alalle työllistyy huonosti muutenkin ja tilanne pahenee koko ajan.
Olen yrittänyt kysellä kavereilta, josko joku ottaisi minut alivuokralaiseksi, mutta ei onnistu.
Olisihan se maailmanloppu ottaa lainaa neljälle kuukaudelle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama kriisi menossa. Opintotuista kaikki meni vuokraan, avokki suostui hoitamaan laskut ja ruoat. Hygieniatuotteet maksoi äiti, samoin kuin koulukirjat ja puhelinlaskun, joululahjarahoilla sain vaatteita kirppikseltä.
Asumislisän hävittyä minulle ei jää kuin murto-osa vuokrakuluista. Koulua on jäljellä vain neljä kuukautta, mutta kun en saanut kesätöitä niin tilillä ei ole pennin pyörylää, josta kustantaa asumista... Kesällä kun ei saa edes opintorahaa. Toinen kesä ilman töitä ja koko lapsuuden säästöt palaneet.
En voi enää asua avokin kanssa. Jos muutan takaisin vanhemmille, koulu jää kesken välimatkan takia. Olen yrittänyt etsiä asuntoa, mutta samasta kaupungista ei saa eikä minulla ole varaa matkustaa bussilla.
Koulun henkilöstön kanssa olen jutellut tästä ja moni on samassa tilanteessa, osa vielä pahemmassa. Koulun saa kuulemma keskeyttää ja jatkaa samasta kohtaa, kun on kerryttänyt säästöjä, mutta kun ilman tutkintoa en pääse töihin. Tälle alalle työllistyy huonosti muutenkin ja tilanne pahenee koko ajan.
Olen yrittänyt kysellä kavereilta, josko joku ottaisi minut alivuokralaiseksi, mutta ei onnistu.
Kyllä olet helmen onnistunut löytämään kun ajaa sinut tuollaiseen tilanteeseen. Sitten vanhempana varmaan ymmärrät ettei tuollaisen ihmisen kanssa kuitenkaan olisi tullut perhettä perustettua. Älä syytä valtiota, vaan puolisoasi.
On oikeastaan turhaa pohtia mikä on uudistuksen takana ja mikä on valtiovallan tavoitetila, kun se ainoa asia millä on merkitystä on todelliset seuraukset. Ihmiset toimivat joko rationaalisesti tai epärationaalisesti. Suomen kaltaisessa maassa, jossa on monimutkainen tukiviidakko, ihmiset oppivat elämään porsaanreikien kautta, ja käyttävät aikaa ja energiaa suunnitteluun mistä saisi muutaman satasen ilmaista valtionrahaa. Järjestelmää pitäisi aina kehittää niin, että ihmisillä herää halu itse omalla panoksellaan parantaa taloudellista hyvinvointiaan.
Jos kaksi opiskelijaa on asunut kahdessa eri osoitteessa, he ovat alkaneet seurustelleet, ja päättäneet muuttaa yhteen, ovat säästäneet näin rahaa, saaneet olla yhdessä 24/7, ostaa ruoat yhteiseen jääkaappiin, käyttää yhteistä kylppäriä, nukkua samassa sängyssä. Uudistuksen myötä nyt siirretäänkin kirjat takaisin eri osoitteisiin. Miten käy? Tarvitaan järjettömästi pieniä opiskelijasoluja, joissa on kirjoilla ihmisiä, jotka oikeasti asuvat parisuhteissa jossain aivan muualla, käyvät ehkä pari kertaa kuussa vetämässä vessan ettei viemärit haise.
Yksiöiden hinnat nousevat, vaikka niissä asutaan vain osan ajasta. Valtio maksaa asumis- ja toimeentulotukina ihmisille enemmän kuin ennen sekä takaavat opintolainoja, joita ihmiset nostavat turhaan, että kaikki selviävät nousseista asumisen kuluista. Niin lose-lose-lose situation kuin vain voi olla. Pitäisi miettiä miten luodaan win-win-win, mutta siihen ei ole nykyisillä päättäjäsukupolvilla riittävästi järkeä.