Avopuolison tulot leikkaavat opintotukeni 250euroon/kk, hän ei suostu maksamaan vuokrasta isompaa osaa, kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti kodinhoidontukeen tulee sama uudistus, jotta ollaan kaikki samalla viivalla. Jos haluaa hankkia lapsia, on oikeus ja kohtuus että lasten kulut maksetaan itse, EIKÄ KUPATA YHTEISKUNTAA.

Ajatelkaa: hankitte lapsen, nostatte tukia. Miten kehtaatte mammat?

Näinpä. Opintolainaa perustellaan aina sen väliaikaisuudella. Eikö sama päde myös kodinhoidontukeen? Oletteko mammat ajatelleet, että nämä opiskelijat valmistuvat ja ovat sen jälkeen todennäköisesti hyödyksi yhteiskunnalle. Esimerkiksi lastenlääkäri on joskus opiskelijavuosinaan ollut tukien pahin kuppaaja, mutta niin vaan pelastaa teidän TUILLA YLLÄPIDETYN jormapetterin hengen.

Toimeentulotuki on sitä varten, ettei kukaan joutuisi kadulle tai kuolisi nälkää. Kaikkien muiden tukien takana on muitakin yhteiskunnallisia intressejä. Opintotuen tarkoitus on tasoittaa eri tuloluokkien perheiden lasten mahdollisuuksia kouluttautumiseen, jotta saadaan valikoitua korkeakouluihin ikäluokan lahjakkaimmat eikä rikkaimmat. Perhetukien tarkoitus taas on tasoittaa elintasoeroja saman tuloluokan sisällä lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden välillä, jotta tulonmenetys ei nousisi niin kohtuuttomaksi että syntyvyys laskisi työssäkäyvissä perheissä.

Kumpikaan näistä ei ole mikään reiluus- tai hyväntekeväisyystuki, vaan lähtökohtana on yhteiskunnan tarpeet. Tämän vuoksi kannustinluontoisia tukia ei tulisi vertailla keskenään. Niiden tehtävä ei ole olla reiluja, vaan täyttää se tarve johon ne on suunniteltu.

Tälläkin hetkellä matala syntyvyys ja nouseva ensisynnytysikä ovat yhteiskunnallisia ongelmia, sen sijaan korkeakoulujen alhainen hakijamäärä ei ole.

Onko niin että lapsilisät, joita maksetaan kaikille tarpeesta riippumatta on pikkuhiljaa vääristänyt kaikkien suomalaisten tukikäsitykesn? Kaikki ovat oikeutettuja valitsemaansa asumismuotoon ja elintasoon (joka on oltava vähintään samaa tasoa kuin lapsuuden kodissa) tai muuten he kärsivät järkyttävää vääryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako Helsingissä opiskelija 400€ asumistukea? Täällä ainakin vain noin 250-300€.

Mä saan nyt uudistuksen myötä 404e. Vuokra 688e. Ja opintotuki se pari sataa, että miinusmerkki jää viivan alle. Pakko tehdä töitä, eli valmistuminen viivästyy. En tiedä kenen etua tuo palvelee että vuositolkulla ylimääräistä opiskellaan. Lainaa en hae. En halua elää velaksi.

Ja siis Helsingissä opiskelen.

Lainaa en hae, vaikka  20 ke lainasta tarvisi maksaa vain 13 ke takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä "muuttaa" takaisin vanhempiensa luokse ja mä "jään yksin" asumaan tähän. Näin saan täydet tuet

Toivottavasti jäätte kiinni

Teidän mieliksi voisin muuttaa opiskelijasoluun ja viedä kämppä sellaiselta, joka sitä oikeasti tarvitsisi. Ehkä tuo sitten olisi kaikkien kannalta parempi ratkaisu

No etkö tarvitse asuntoa? 

Miten tämä on niin vaikeaa? Jos muutamme erillemme, meidän yhteenlaskettu asuntojen tarve kasvaa yhdestä kahteen. Jos halutaan rakentaa paljon isoja ja vain vähän pieniä asuntoja, silloin yhdessä asumista pitäisi tukea. Nyt toimitaan järjettömästi, kun keinotekoisesti lisätään pienten asuntojen kysyntää ja sitä kautta pahennetaan pulaa

Ei teidän asumista tarvi tukea. Teillä on yhteensä tuloja tarpeeksi, jotta voitte maksaa vuokran ja ruuat ym. Miksi yhteiskunta silloin antaisi teille lisää rahaa? Pariskunnalle, jolla on tuloja tarpeeksi. Siksihän te ette sitä asumistukea saa. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Kai sä ymmärrät, ettei tällä yhteiskunnalla ole varaa jaella kaikille tukia. Varsinkaan jos niille tuille ei ole oikeaa tarvetta.

Sun ongelmas ei ole tukien puute vaan huono avomies, joka viis veisaa sinusta ja sinun hyvinvoinnistasi. Eikä se ole yhteiskunnan vika. 

Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää, että kyseessä on kaksi erillistä ihmistä, eikä yksi ihminen? Avoliitto ei muuta mitenkään heitä yhdeksi ihmiseksi. 

   2 ihmistä, yksi talous, yksi perhe.  1 + 1 = 2 = pari, siis yksi pariskunta.

Ei, vaan kaksi itsenäistä ihmistä asumassa samassa asunnossa. 

   Siis kämppäkaverit.  Kerrankos sitä nyt kämppis vaihtuu, opiskelija  hakee soluun ja työläinen ottaa uuden kämppiksen.

Ehkä sinun on loisena hankala tajuta asiaa, mutta parisuhteen edellytys ei ole yhteisen rahakassan muodostaminen, vaan molemmat voivat pitää oman omaisuutensa ja muutenkin säilyä erillisinä ihmisinä. 

Oletpa löytänyt hyvän miehen! Pidä ihmeessä kiinni ettei joku muu vie tuollaista aarretta. :D

Itse olen ollut koko nuoruuteni saman miehen kanssa. Nyt meillä on 11v takana ja ollaan edelleen rakastuneita ja onnellisia näin kahden lapsen vanhempinakin. Se mikä meillä on mennyt toisin on juurikin tuo senttien laskenta. Kun olen ollut 16v kun seurustelu alkoi, on puolisoni käytännössä maksanut koko opiskeluajan eloni. Siis käytännössä koko lukio ja amkopinnot. Lapsuudenperheestä en ole koskaan saanut mitään rahallista tai henkistä tukea opintoihin, joten melkeinpä sain että en olisi varmaan kouluja käynyt ilman hyvää puolisoa.

Opintorahan olen saanut ja se siitä. Asumistukea emme, koska miehellä on ollut omistusasunto. Ehkä olen monenkin mielestä kupannut miehen kuiviin niin kuin AP koko oikeudekseen tehdä yhteiskunnalle opiskeluaikana, mutta me ei varmaan oltaisi oltu yhdessä jos mies olisi ollut muunlainen. Jos haluaa olla vakavasti yhdessä nuorena, pitää mielestäni hyväksyä siihen kuuluvat velvoitteetkin. Ja nuorena ehtii vaihtamaan puolison vielä onneksi parempaan ennen lapsia.

Sanon vaan että niissä tuttavaperheissä missä on sun ja mun rahat sekä lapsia, on erot aika lähellä. Jossain kohtaa se testataan kuinka sitoutunut sitä toiseen on. Se on vaan rahaa. Itse elättäisin puolisoni mielelläni vaikka loppuelämän jos tarvetta tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Vissiin sit muutaman yhdessä asutun vuoden jälkeen on tiedossa muutto eri osotteisiin, kun mun tuet tippuu noin 500 eurosta 250 euroon kuussa. Vuokra 500 ja jollain pitäis vielä ruuat yms maksaa. Poikaystävä ei ole halukas kantamaan vuokrasta isompaa vastuuta. Eipä oltais muutettu yhteen, jos tuolloin ois ollut tiedossa tämä uudistus.

Mietityttää mitä järkeä tässä uudistuksessa on, kun nyt sitten erilleen muuttaessa ja yksin asuessa tulisin saamaan tukia 250e opintotuki + noin 400e asumistukea = 650e. Halvemmaksi ois tullu maksaa mulle sitä 500e tukea jatkossakin... Että hyvin hoidettu Sipilä ja kumppanit!

Ketuttaa... Miten muut vastaavassa tilanteessa olevat aiotte ratkaista asian?

Nuoruudessani 90-luvulla tuo meni noin. Tyhmyyksissäni maksoin tasan puolet vuokrasta, vaikka olin köyhä opiskelija ja avomieheni oli töissä. Maksoin myös puolet ruuasta, vaikka söin puolet vähemmän. Ei olisi pitänyt .harkitse tarkkaan.

Näin jälkeenpäin näen ,millainen mies oli muutenkin. Erosimme muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen.

Minä aion nostaa opintolainaa tarpeen mukaan nyt kun lähden opiskelemaan. Avopuolisoni tarjoutui maksamaan kaikki ruuat ja hygieniatuotteet, vaatteet mitä tarvitsen ja isomman osan vuokrasta, mutta haluan maksaa vaikkapa niistä tampponeistani tai kengistäni ja ruuasta itse joten siksi laina.

En nyt ihan täysin ymmärrä miksi tuo opintolaina nähdään niin suurena mörkönä että ihmiset ennemmin muuttavat erilleen kuin nostavat sitä tai yrittävät venyttää viimeisiäkin senttejä ettei sitä tarvitse nostaa?

Vierailija kirjoitti:

mun tuet tippuu noin 500 eurosta 250 euroon kuussa.

Ketuttaa... Miten muut vastaavassa tilanteessa olevat aiotte ratkaista asian?

Mulla ja avomiehellä tismalleen sama. Hän käy töissä ja tienaa paljon, mun tuet tippuu, mutta hänen mielestään mun menot ei hänelle kuulu. Vaikka tukia en nimenomaa saa kun hän tienaa niin paljon..

No ratkaistiin asia niin, että mieheni maksaa vuokran (600e), ja minä maksan ruoat. Tällä tavoin saan itse päättää paljonko haluan ruokiimme käyttää, ja mahdollisesti jää rahaa vielä muihinkin laskuihin.

Käyttäjä6418 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä "muuttaa" takaisin vanhempiensa luokse ja mä "jään yksin" asumaan tähän. Näin saan täydet tuet

Toivottavasti jäätte kiinni

Teidän mieliksi voisin muuttaa opiskelijasoluun ja viedä kämppä sellaiselta, joka sitä oikeasti tarvitsisi. Ehkä tuo sitten olisi kaikkien kannalta parempi ratkaisu

No etkö tarvitse asuntoa? 

Miten tämä on niin vaikeaa? Jos muutamme erillemme, meidän yhteenlaskettu asuntojen tarve kasvaa yhdestä kahteen. Jos halutaan rakentaa paljon isoja ja vain vähän pieniä asuntoja, silloin yhdessä asumista pitäisi tukea. Nyt toimitaan järjettömästi, kun keinotekoisesti lisätään pienten asuntojen kysyntää ja sitä kautta pahennetaan pulaa

Ei teidän asumista tarvi tukea. Teillä on yhteensä tuloja tarpeeksi, jotta voitte maksaa vuokran ja ruuat ym. Miksi yhteiskunta silloin antaisi teille lisää rahaa? Pariskunnalle, jolla on tuloja tarpeeksi. Siksihän te ette sitä asumistukea saa. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Kai sä ymmärrät, ettei tällä yhteiskunnalla ole varaa jaella kaikille tukia. Varsinkaan jos niille tuille ei ole oikeaa tarvetta.

Sun ongelmas ei ole tukien puute vaan huono avomies, joka viis veisaa sinusta ja sinun hyvinvoinnistasi. Eikä se ole yhteiskunnan vika. 

Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää, että kyseessä on kaksi erillistä ihmistä, eikä yksi ihminen? Avoliitto ei muuta mitenkään heitä yhdeksi ihmiseksi. 

   2 ihmistä, yksi talous, yksi perhe.  1 + 1 = 2 = pari, siis yksi pariskunta.

Ei, vaan kaksi itsenäistä ihmistä asumassa samassa asunnossa. 

   Siis kämppäkaverit.  Kerrankos sitä nyt kämppis vaihtuu, opiskelija  hakee soluun ja työläinen ottaa uuden kämppiksen.

Ehkä sinun on loisena hankala tajuta asiaa, mutta parisuhteen edellytys ei ole yhteisen rahakassan muodostaminen, vaan molemmat voivat pitää oman omaisuutensa ja muutenkin säilyä Berillisinä ihmisinä. 

olen parisuhteessa jossa molemmat osallistuvat ja auttavat toisiaan. Laskut menevät suht 50-50. Tulotkin suht samaa tasoa. Mielestäni en ole loinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos useamman yhdessä asutun vuoden jälkeen suhde on vieläkin tuossa tilanteessa, että avopuoliso ei voi auttaa elatuksesta niin ehkä ihan hyvä vain että pakkaat kamasi.

Minä en olisi tuollaista ukkoa jäänyt kattelemaan. Luulisi vuosien seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen toisen merkitsevän niin paljon että voisi opiskeluaikoina avustaa taloudellisesti.

Noita miehiä löytyy. Työssäkäyvä aviomieheni vaati, että maksan puolet vuokrasta pienestä työkyvyttömyyseläkkeestäni, vaikka hänellä oli runsaasti säästöjäkin, ja sitten vinkui ja vikisi kun minulla ei ollut ikinä varaa mihinkään yhteiseen tekemiseen. Sattuneesta syystä ei olla enää naimisissa.

No tilanne on melko hankala kun tyossakayvan rahat ei tahdo riittaa vuokraan. 

Meista on tullut orjia.

70 luvulla ei ollut harvinaista, etta vain mies kavi toissa ja rahat riitti enempaan

Olen 60-luvun alussa syntynyt ja muistan erittäin hyvin, että melkein kaikki naiset kävivät myös töissä. Naapurien, kavereiden ja koulukavereiden äidit olivat kaikki töissä, paitsi äitiyslomalaiset ja yksi nainen, joka oli kotona töissä eli hoiti lapsia kotonaan. Samoin kaikki naissukulaiset kävivät töissä. Eivät ne rahat riittäneet, jos vain mies kävi töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8. viesti siis ap:n. Ja miksikö opiskelijan kuuluisi saada asumistukea jos on töissä käyvä puoliso? Vaikka siksi, että nyt kun muutetaan erilleen, tulee yhteiskunnalle kalliimmat tuet maksettavaksi. En usko että olen ainoa opiskelija, jonka avopuoliso ei aio ryhtyä opiskelijan elättäjäksi. Asuntopulakin pahenee kun yksiöiden kysyntä kasvaa. -ap

Mutta kerrotko miksi juuri opiskelijat olisi tähän oikeutettuja? Ei hoitovapaalla oleva äiti saa asumistukea omaan puolikkaaseensa vuokrasta vaikka tulot on ihan minimit jos mies vaan tienaa tarpeeksi. Ei työtön saa asumistukea omaan puolikkaaseensa jos puoliso on töissä ja palkka tarpeeksi hyvä. Sama sairauslomalla tai eläkkeellä olevalla. Että mikä teistä opiskelijoista nyt tekee niin ihmeellisiä ja kykenemättömiä jakamaan elämisen kuluja sen puolison kanssa? Miksi opiskelijan kanssa yhteisen talouden muodostavan ihmisen omaisuus pitäisi olla erikoissuojelussa ja kulua tasan hänen itsensä elättämiseen?

Asia on ihan selvä, kun pariskunta muuttaa yhteen niin taloudesta tulee yhteinen. Kukin jakakoot rahansa miten tahtoo suhteessaan mutta yhteiskunta ei ole se mistä itketään lisää kun toinen haluaakin pitää palkkansa kokonaan itsellään.

En ole ap, mutta haluan tähän kommentoida. Siinä on se vissi ero, että opiskelijan koko tulo koostuu 250e opintorahasta. Lisää saa jos ottaa lainaa, siis maksaa suomeksi sanottuna itse. Kotona oleva äiti saa karkeasti minimissäänkin 500e ja työtön 600e/kk. Opiskelija saa siis puolet vähemmän. Ennen opiskelija sai tuon saman 500e karkeasti asumislisän kanssa - mutta nyt summa leikkaantuu puoleen. Kuka tässä siis kuppaa yhteiskuntaa kohtuuttomasti? Ai se 250e/kk nostava opiskelija?

Täällä kotona oleva äiti, kotihoidontukea tulee 250 euroa nettona kuussa. Asumistukea en saa niin kuin ei saa ap:kaan, koska miehellä hyvät tulot. Mutta sellaista se on yhteistaloudessa, parempituloisen kontribuutio on suurempi. Jos puolisoa ei kiinnosta avustaa toista sellaisessa elämäntilanteessa missä toinen tarvitsee apua niin parempi olla sinkku.

Voisin se minäkin tästä päättää että muutan pois ja alan yksinhuoltajaksi, saisinpahan enemmän tukia niin kuin ap. Mutta minulle elämä ei ole tukien maksimointia. Minä haluan elää kumppanini kanssa ja hän minun, se merkitsee enemmän kuin muutamien satojen eurojen lisätuet.

En ole tuo, jolla vastasit ja itsekin olen tilanteessa, jossa saisin enemmän tukia sinkkuna kuin avoliitossa, mutta olen valinnut elää yhdessä avomieheni kanssa siitä huolimatta ja puolisoni suostuu maksamaan suuremman osan vuokrasta ja elämisestä, jotta voimme asua yhdessä.

On kuitenkin mielestäni ihan selvää, että avomiehelläni ei ole mitään velvollisuutta elättää minua. Hän voi niin tehdä, jos haluaa, mutta ennen avioitumista ei ole pakko. Jos hän kuitenkin päättäisi, ettei halua osallistua yhteiseloomme suuremmalla rahamäärällä kuin minä, joutuisin muuttamaan pois, todennäköisesti yksiöön, johon saisin asumistukea. Silloin yhteiskunta joutuisi maksamaan elämisestäni enemmän kuin nyt. Tähän on ihan turha tulla kommentoimaan, että ei ole yhteiskunnan tehtävä elättää minua. Meidän yhteiskuntamme on muotoutunut sellaiseksi, että sen tehtävä on elättää ne, jotka eivät siihen itse, syystä tai toisesta (esim. sairaus, työttömyys) pysty.

Se, että minä ja myös nähtävästi sinä, olemme parisuhteissa, joissa varakkaampi suostuu tai on avioliiton kautta velvoitettu maksamaan kumppaninsa elämisestä, on meille onni, mutta ei poista alkuperäistä ongelmaa. Sillä tilannehan nyky-yhteiskunnassa on se, että useimmilla ei ole varaa elättää kumppaniaan, työsuhteet ovat määrä- ja osa-aikaisia, asumiskulut erityisesti kaupungeissa korkeita, elämä ja talous epävarmaa ja parisuhteet harvoin kestäviä. Mielestäni on tällöin yleisesti ottaen liikaa vaadittu, että asuinkumppani elättää poika- tai tyttöystävänsä. Asuntopula ja järkyttävän suuret vuokrat ovat ainakin pääkaupunkiseudulla iso ongelma eikä tällainen politiikka ainakaan paranna tilannetta.

Helppo ratkaisu. Purjehtikaa avioliiton auvoisaan satamaan ja lopettakaa synnissä rypeminen. Näin ollen sinä opiskelet ja mies maksaa.

Aina on ihmisiä, jotka ovat tyytymättömiä. Kaveri opiskeluaikoina valitti tuistaan, vaikka heillä ei tehnyt edes tiukkaa. Aviomies on lääkäri ja he asuivat opiskelija-asunnossa, ei lapsia silloin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8. viesti siis ap:n. Ja miksikö opiskelijan kuuluisi saada asumistukea jos on töissä käyvä puoliso? Vaikka siksi, että nyt kun muutetaan erilleen, tulee yhteiskunnalle kalliimmat tuet maksettavaksi. En usko että olen ainoa opiskelija, jonka avopuoliso ei aio ryhtyä opiskelijan elättäjäksi. Asuntopulakin pahenee kun yksiöiden kysyntä kasvaa. -ap

Mutta kerrotko miksi juuri opiskelijat olisi tähän oikeutettuja? Ei hoitovapaalla oleva äiti saa asumistukea omaan puolikkaaseensa vuokrasta vaikka tulot on ihan minimit jos mies vaan tienaa tarpeeksi. Ei työtön saa asumistukea omaan puolikkaaseensa jos puoliso on töissä ja palkka tarpeeksi hyvä. Sama sairauslomalla tai eläkkeellä olevalla. Että mikä teistä opiskelijoista nyt tekee niin ihmeellisiä ja kykenemättömiä jakamaan elämisen kuluja sen puolison kanssa? Miksi opiskelijan kanssa yhteisen talouden muodostavan ihmisen omaisuus pitäisi olla erikoissuojelussa ja kulua tasan hänen itsensä elättämiseen?

Asia on ihan selvä, kun pariskunta muuttaa yhteen niin taloudesta tulee yhteinen. Kukin jakakoot rahansa miten tahtoo suhteessaan mutta yhteiskunta ei ole se mistä itketään lisää kun toinen haluaakin pitää palkkansa kokonaan itsellään.

En ole ap, mutta haluan tähän kommentoida. Siinä on se vissi ero, että opiskelijan koko tulo koostuu 250e opintorahasta. Lisää saa jos ottaa lainaa, siis maksaa suomeksi sanottuna itse. Kotona oleva äiti saa karkeasti minimissäänkin 500e ja työtön 600e/kk. Opiskelija saa siis puolet vähemmän. Ennen opiskelija sai tuon saman 500e karkeasti asumislisän kanssa - mutta nyt summa leikkaantuu puoleen. Kuka tässä siis kuppaa yhteiskuntaa kohtuuttomasti? Ai se 250e/kk nostava opiskelija?

Täällä kotona oleva äiti, kotihoidontukea tulee 250 euroa nettona kuussa. Asumistukea en saa niin kuin ei saa ap:kaan, koska miehellä hyvät tulot. Mutta sellaista se on yhteistaloudessa, parempituloisen kontribuutio on suurempi. Jos puolisoa ei kiinnosta avustaa toista sellaisessa elämäntilanteessa missä toinen tarvitsee apua niin parempi olla sinkku.

Voisin se minäkin tästä päättää että muutan pois ja alan yksinhuoltajaksi, saisinpahan enemmän tukia niin kuin ap. Mutta minulle elämä ei ole tukien maksimointia. Minä haluan elää kumppanini kanssa ja hän minun, se merkitsee enemmän kuin muutamien satojen eurojen lisätuet.

En ole tuo, jolla vastasit ja itsekin olen tilanteessa, jossa saisin enemmän tukia sinkkuna kuin avoliitossa, mutta olen valinnut elää yhdessä avomieheni kanssa siitä huolimatta ja puolisoni suostuu maksamaan suuremman osan vuokrasta ja elämisestä, jotta voimme asua yhdessä.

On kuitenkin mielestäni ihan selvää, että avomiehelläni ei ole mitään velvollisuutta elättää minua. Hän voi niin tehdä, jos haluaa, mutta ennen avioitumista ei ole pakko. Jos hän kuitenkin päättäisi, ettei halua osallistua yhteiseloomme suuremmalla rahamäärällä kuin minä, joutuisin muuttamaan pois, todennäköisesti yksiöön, johon saisin asumistukea. Silloin yhteiskunta joutuisi maksamaan elämisestäni enemmän kuin nyt. Tähän on ihan turha tulla kommentoimaan, että ei ole yhteiskunnan tehtävä elättää minua. Meidän yhteiskuntamme on muotoutunut sellaiseksi, että sen tehtävä on elättää ne, jotka eivät siihen itse, syystä tai toisesta (esim. sairaus, työttömyys) pysty.

Se, että minä ja myös nähtävästi sinä, olemme parisuhteissa, joissa varakkaampi suostuu tai on avioliiton kautta velvoitettu maksamaan kumppaninsa elämisestä, on meille onni, mutta ei poista alkuperäistä ongelmaa. Sillä tilannehan nyky-yhteiskunnassa on se, että useimmilla ei ole varaa elättää kumppaniaan, työsuhteet ovat määrä- ja osa-aikaisia, asumiskulut erityisesti kaupungeissa korkeita, elämä ja talous epävarmaa ja parisuhteet harvoin kestäviä. Mielestäni on tällöin yleisesti ottaen liikaa vaadittu, että asuinkumppani elättää poika- tai tyttöystävänsä. Asuntopula ja järkyttävän suuret vuokrat ovat ainakin pääkaupunkiseudulla iso ongelma eikä tällainen politiikka ainakaan paranna tilannetta.

Minkä ihmeen takia joku edes muuttaa yhteen, ellei parisuhteen ole tarkoitus olla kestävä eli ellei olla valmiita sitoutumaan loppuelämäksi? Ei silloin olla enää poika- ja tyttöystäviä vaan nimenomaan avopari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mun tuet tippuu noin 500 eurosta 250 euroon kuussa.

Ketuttaa... Miten muut vastaavassa tilanteessa olevat aiotte ratkaista asian?

Mulla ja avomiehellä tismalleen sama. Hän käy töissä ja tienaa paljon, mun tuet tippuu, mutta hänen mielestään mun menot ei hänelle kuulu. Vaikka tukia en nimenomaa saa kun hän tienaa niin paljon..

No ratkaistiin asia niin, että mieheni maksaa vuokran (600e), ja minä maksan ruoat. Tällä tavoin saan itse päättää paljonko haluan ruokiimme käyttää, ja mahdollisesti jää rahaa vielä muihinkin laskuihin.

Hm. Olet siis sitoutunut hoitamaan ruokaostoksenne opintojesi loppuun asti, ja kun tapa on jäänyt (mies et tiedä mitä kaupasta löytyy jne), hoidat ne varmaan hamaan hautaan asti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi laki on TÄYDELLINEN !

Loppuu pissisteinien kotileikit (jossa ollaan kuin kämppiksiä) ja yhteiskunnan tulee maksaa kaikki (kun kumpikaan ei anna yhtään mitään toiselleen)

Tämäkin aloitus osoittaa että laki tuli tarpeeseen, juuri tätä sillä lailla on tarkoitus rajoittaa. Otetaan toisesta vastuu tai sitten ollaan erillään, yhteiskunnan ei tule maksaa lasten pitkittyneitä kotileikkejä.

Et sitten osaa ajatella? Vahingonilo vie älyn päästä?

Kun avopuolison tulot vähentää opiskelijan tukia niin pari muuttaa erilleen ja molemmat asuu yksin yksiössä ja saa asumistukea täysmäärän. Ei tule yhteiskunnalle säästöjä.

Ja jos joku ajattelee että eihän niitä yksiöitä riitä kaikille opiskelijoille niin kyllä riittää. Nimittäin yksiöiden sekä opiskelija että muidenkin rakennustahti on tosi kova.

Ei se hyvätuloinen työssäkäyvä mitään tukia saa. Tässä keskustellaan edelleen vain siitä, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa asumistukea avoparille, jolla on riittävät tulot elämiseen myös ilman sitä. Yhteiskunnan kassa ei todellakaan ole pohjaton.

samuli kirjoitti:

Tässä puhutaan nyt opiskelijoista, mutta mitä jos olen itse keikkatyöläinen, vaihtevat tulot, ei tukiaiasia

ja muutamme yhteen tyttöystäväni kanssa joka on työtön

joudunko maksamaan kokonaan yhteisestä kaksiostamme vuokran? Tuloni on vuodessa alle 20 k€ eli köyhä

Eli tyttöystäväsi on elämäntapatyötön? Eikö työttömyyden pitäisi olla vain tilapäinen vaihe?

Ja minkähän takia et voi nostaa lainaa, jonka määrää nostettiin jotta opiskelijoiden kuukausittain käytettävissä olevat rahavarat eivät laskisi niin suuresti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä "muuttaa" takaisin vanhempiensa luokse ja mä "jään yksin" asumaan tähän. Näin saan täydet tuet

Toivottavasti jäätte kiinni

Teidän mieliksi voisin muuttaa opiskelijasoluun ja viedä kämppä sellaiselta, joka sitä oikeasti tarvitsisi. Ehkä tuo sitten olisi kaikkien kannalta parempi ratkaisu

No etkö tarvitse asuntoa? 

Miten tämä on niin vaikeaa? Jos muutamme erillemme, meidän yhteenlaskettu asuntojen tarve kasvaa yhdestä kahteen. Jos halutaan rakentaa paljon isoja ja vain vähän pieniä asuntoja, silloin yhdessä asumista pitäisi tukea. Nyt toimitaan järjettömästi, kun keinotekoisesti lisätään pienten asuntojen kysyntää ja sitä kautta pahennetaan pulaa

Ei teidän asumista tarvi tukea. Teillä on yhteensä tuloja tarpeeksi, jotta voitte maksaa vuokran ja ruuat ym. Miksi yhteiskunta silloin antaisi teille lisää rahaa? Pariskunnalle, jolla on tuloja tarpeeksi. Siksihän te ette sitä asumistukea saa. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Kai sä ymmärrät, ettei tällä yhteiskunnalla ole varaa jaella kaikille tukia. Varsinkaan jos niille tuille ei ole oikeaa tarvetta.

Sun ongelmas ei ole tukien puute vaan huono avomies, joka viis veisaa sinusta ja sinun hyvinvoinnistasi. Eikä se ole yhteiskunnan vika. 

Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää, että kyseessä on kaksi erillistä ihmistä, eikä yksi ihminen? Avoliitto ei muuta mitenkään heitä yhdeksi ihmiseksi. 

   2 ihmistä, yksi talous, yksi perhe.  1 + 1 = 2 = pari, siis yksi pariskunta.

Ei, vaan kaksi itsenäistä ihmistä asumassa samassa asunnossa. 

Silloin heillä on varmaan erilliset vuokrasopimukset ja ovat vain kämppiksiä. Jos he ovat parisuhteessa ja asuvat yhdessä niin he ovat avopari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä "muuttaa" takaisin vanhempiensa luokse ja mä "jään yksin" asumaan tähän. Näin saan täydet tuet

Kannattaa miettiä tarkkaan haluaako yhteistä tulevaisuutta sen poikaystävän kanssa.

Mitä sitten teet kun saatte lapsia ja sulla tulot tippuu vauvalomien ajaksi mutta mies vaatii edelleen että maksat puolet kaikista kuluista.

Nämä miehet usein tuppaavat ajattelemaan että vauvasta aiheutuvat kuuluu yksin äidille.

Näitä olen nähnyt surullisen paljon.

Yksi kaveri itki ettei pysty ostamaan lapselle pillimehua kaupasta ja mies ostelee uusia pelivehkeitä ja hienoja vanteita autoon. Vanhemmiltaan sai rahaa että voi ostaa lääkärin määräämät lääkkeet.

Toinen selitti säästäneensä koko raskausajan että pystyy maksamaan oman osuutensa äitiysloman aikana. Haluatko sinä sellaisen tulevaisuuden?

Eli nainen saa ensin ikiopiskella vuosikausia, ja sen jälkeen jäädä vuosikausiksi kotiin makaamaan, miehen kustannuksella. Missä vaiheessa se nainen alkaa kantamaan vastuuta omasta elämästään?

Ihan tiedoksesi: ei saa. Opinto-oikeus on 7 vuotta, tavoite 5. Jos ei 7 vuoden aikana oo tullut tarpeeksi edistystä tai uskomattoman pätevää syytä (sairaus, lapsi jne) yliopisto voi todeta että et tuo meille rahaa heippa. Yliopistot tavoittelee nykyään voittoa ja tuottamattomat voidaan heittää pihalle, jokaisesta 55 opintopisteestä vuodessa yliopisto saa rahaa. Sillä minäkään en voi sitoutua töihin, mun alalla siihen 55 pisteeseen saa tehdä kunnolla hommia jaoon itse suorittanut kumpanakin vuotenani 70op, että pääsisin äkkiä töihin.

Niin, mikä olisikaan reiluinta. Voin sanoa, että nakertaa ihan vitusti maksaa enemmän kuin oma puoliskonsa kuluista. Mutta hyviä ratkaisuja ei löydy, vain kompromissejä. Parasta oppia joustamaan, jos haluaa yhdessäeloa. Yhtä pariskuntaa neuvoin muuttamaan erilleen juuri sillä idealla, että tuet kasvavat ja parisuhdekin saisi tämän myötä enemmän tilaa hengittää.