Lue keskustelun säännöt.
Kirjallisuuden tuntijat/harrastajat! Täällä Pohjantähden alla, Leppäsen Aune
23.06.2017 |
Juhannuksen kunniaksi vähän kotimaista kirjallisuutta.
Onko Aune Leppänen yksinkertainen? Nykytermein sanottaisiin kai heikkolahjainen tai lievästi kehitysvammainen. Ilmeneekö asia kirjassa mitenkään?
Olen nähnyt elokuvat ja lukenut kirjaa, eka osa on vielä kesken. Mielestäni vanhassa elokuvavaersiossa Aunesta saa vähän jälkeenjääneen kuvan. Koivusalon uudessa versiossa ei. Kirjassa nuori Akseli miettii Oskarin ja Aunen touhua katsoessaan jotain siihen tyyliin, että ei kai Oskari Aunesta mitään vakituisempaa mieti, sehän (Aune?) on vähän höhlä.
Mitä mieltä olette? Minkä käsityksen olette saaneet?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Kirjassahan on valtavasti aivan loistavia hahmoja. Todellakin Leppäset on sellaisia maanmatosia, yksinkertaisia, hölmöjä ja vaatimattomia. Aune on kuitenkin skarpimpi kuin vanhempansa, mutta jotenkin kasvatuksetta kasvanut. Aune on sellainen vanhan ajan "kylähuora", jota siedetään työapuna ja säälitään. Hyväntahtoinen Aunehan on, mutta myös ovela. Kirjassahan on kohtaus, jossa ovelasti kehuu Koskelan Kaarinaakin kauniiksi kuin Elina itse lapsena, jotta saisi leipää. Elinalla on ristiriitaiset tunteet, mutta heltyy kehujen edessä auttamaan Aunea. Kyllähän Aune osaa tosiaan myös pedata etunsa monessa kohtaa, kuten siellä Lahdessa itsensä vankileiriltä "huusollerskaksi" sille paksulle vääpelille.
Kaksi kiehtovaa hahmoa on myös Jussi ja Alma. Jussin piheys yhdistettynä siihen, että hautapaikkakin pitää ostaa valmiiksi, ettei ole toisille vaivoiksi. Alman tietynlainen viisaus ja alistuvuuskin... Hänhän sanoo epätoivoiselle Elinalle Akselin kuolemantuomiosta siitä, miten ei ole vielä sellaista yötä ollut, ettei aamua tulisi. Se on hyvä viisaus. Aurinko nousee aina.
Muita loistavia on mm. Rautajärvi, Siukola. Kumpikin jaksaa naurattaa. Eikä se Rautajärvikään ole läpeensä paha. Sehän rauhottuu loppua kohden, kun sota syö turhan idealismin.
Hautapaikat Jussi taisi ostaa siksi, kun pelkäsi maailmansodan vievän hänen rahansa: hautapaikassa ne sentään olivat hyvin sijoitettuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon kyllä ollut ihanan naiivi nuorena lukiessani Pohjantähteä, kun en tajunnut että niistä hahmoista pitäisi löytää epämiellyttäviä piirteitä. Esim. Aunen "löyhä moraali" ei haitannut mua mitenkään, muistelin vaan Pate Mustajärven sanoja: "sillon pitää panna kun panettaa". :D
En taida uskaltaa lukea kirjaa enää, jos olenkin muuttunut kalkkikseksi ja alan paheksua siinä olevia ihmisiä. Haluan säilyttää sympaattisen mielikuvani heistä.
Ei henkilöistä tarvitse hakea epämiellyttäviä tai paheksuttavia piirteitä. Lue ihmeessä uudelleen, nauti Linnan kielestä ja upeasta tarinasta.
Tämä ketju on taas käsittämätön osoitus siitä, mihin palsta pystyy. Wau!
Sympaattisimpia henkilöitä kirjasarjassa oli minusta se kartanonherra, joka tapettiin heti alkuunsa. Hän oli jotenkin niin erillään koko kansasta ja silti suuri viha kohdistui häneen, vanhaan mieheen. En tiedä miksi tuo kohtaus oli minusta niin hirveän surullinen.
Useat talolliset taas olivat vastenmielisiä.
Hienoja analyysejä täällä! Ohimennen jo mainittu Rautajärvi on kyllä mielenkiintoinen ja koominen hahmo hänkin. Siis tämä opettaja joka 30-luvulla muuttaa koululle pikkuvaimonsa kanssa. Moderni opettaja juoksee kylällä lenkkejä verryttelyasussaan ja aikoo koulia kylän lapsista vahvoja ja kuuliaisia Suomen kansalaisia, enemmän ja vähemmän fasistiset ihanteet siellä taustalla vaikuttamassa. Pikkivaimo tietysti joka vuosi raskaana, pitäähän heidänkin osallistua talkoisiin kun luodaan uusi uljas Suomen kansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoja analyysejä täällä! Ohimennen jo mainittu Rautajärvi on kyllä mielenkiintoinen ja koominen hahmo hänkin. Siis tämä opettaja joka 30-luvulla muuttaa koululle pikkuvaimonsa kanssa. Moderni opettaja juoksee kylällä lenkkejä verryttelyasussaan ja aikoo koulia kylän lapsista vahvoja ja kuuliaisia Suomen kansalaisia, enemmän ja vähemmän fasistiset ihanteet siellä taustalla vaikuttamassa. Pikkivaimo tietysti joka vuosi raskaana, pitäähän heidänkin osallistua talkoisiin kun luodaan uusi uljas Suomen kansa.
Kieltämättä Rautajärvi on upea ja koominenkin hahmo. Mutta vaikka hän on fasisti, ei hän ole samanlainen kuin kylmä Päkki, vaan idealistinen ja siten naiivikin. Hän myös alkaa sääliä Jannea tätä muilutettaessa. Ranteiden retkuttelut lenkkeillessä, nyrkin heristelyt väitellessä ja liikutuksen kyyneleet urheilupuhetta pitäessä ovat hauskinta Rautajärveä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas käsittämätön osoitus siitä, mihin palsta pystyy. Wau!
Ei mitään niin rumaa ja rujoa ettei jotain kaunistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.
Näen tämän yksinkertaisesti ironiana. Hampuusi Valtusta tuleekin kuolemansa jälkeen nappia painamalla yhtäkkiä sankari ja hetkellisesti heidät nostetaan jopa herrasväen kanssa samalle tasolle (hautajaisissa). Tämä on Aunen ja Preetin elämän tähtihetki, vaikkakin lopulta surullinen.
Just näin! Valtun sankarihautajaisissa näkyy Linnan sodanvastaisuus. Ja pompöösien isänmaallisten seremonioiden halveksunta. Alimmainen nostetaan ylimmäiseksi - ja syntyy satiiria. Ihan mielettömän hieno kohtaus.
Isänmaallisten seremonioiden halveksiminen? Sinustako sodassa kuolleet olisi pitänyt kipata tunkiolle?
Suomalaiset oli siitä outoa väkeä, että he kävivät (jos vain mahdollista) hakemassa ruumiit haudattavaksi kotipitäjän hautausmaahan. Linna todennäköisesti vastusti myös tätä ikävää tapaa?
Minusta Valtun sankarihautajaisissa näkyy ennenkaikkea se, että luonnonvalinta toimii sodassakin. Evoluution kannalta katsottuna juuri noin piti käydä. Vahvemmat ja viisaammat otettiin vasta myöhemmin.
Tiede on kanssasi eri mieltä. Korkean älykkyysosamäärän omaavien sotilaiden kuolleisuus oli korkeampi, ainakin briteissä. Tämä saattoi johtua siitä, että heidät laitettiin/ilmoittautuivat vapaaehtoisina vaikeampiin tehtäviin, joissa tavallisista toopeista ei olisi ollut mihinkään. Myös velvollisuudentunto saattoi koulutetuilla säädyillä olla suurempi, koska heidän kasvatukseensa kuului isänmaallisuus, ja heillä oli enemmän menetettävää jos sota hävitään. He eivät sluibailleet säilyttääkseen henkensä.
Alunperin oli tarkoitus perustaa kenttähautausmaita suurvaltojen tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aunen löyhä moraali oli koko kylän vitsi. Kylä juoruämmiä ja pahantahtoisia täynnä.
Eli ihan samaa tietä ja keinoja käyttäen kuin Aunen löyhämoraalisuus oli yleistä tietoa.
Linna tuo mahdollisuuden ainakin lukijalle tietoiseksi - romaanin monitasoisuus.
EI nyt suoranaisesti koko kylän vitsi, vaan jonkinlainen julkinen salaisuus tai keino katsoa edes jotakuta alaspäin. Totta kai kylässä varmasti juoruttiin isättömästä lapsesta, ehkä epäiltiin useita muitakin isäehdokkaita kuin Oskaria, mutta kirkkoherran poikaa ei varmasti osattu yhdistää Auneen, koska Aune itsekin ymmärsi pitää suunsa kiinni. Ja vaikka silloin runsas sata vuotta sitten elämä oli hyvin erilaista kuin nykyään, niin eivät piiat tai muu vähäisempi väki sentään mitään kenen tahansa herraspojan patjoja olleet, vaikka joku täällä niin väittikin.
Nuorempaa polvea, mm. Vilho, ei Aunen kaltaisen vanhan ämmän menemiset enää kiinnostaneet niin paljon että olisivat tienneet paheksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjassahan on valtavasti aivan loistavia hahmoja. Todellakin Leppäset on sellaisia maanmatosia, yksinkertaisia, hölmöjä ja vaatimattomia. Aune on kuitenkin skarpimpi kuin vanhempansa, mutta jotenkin kasvatuksetta kasvanut. Aune on sellainen vanhan ajan "kylähuora", jota siedetään työapuna ja säälitään. Hyväntahtoinen Aunehan on, mutta myös ovela. Kirjassahan on kohtaus, jossa ovelasti kehuu Koskelan Kaarinaakin kauniiksi kuin Elina itse lapsena, jotta saisi leipää. Elinalla on ristiriitaiset tunteet, mutta heltyy kehujen edessä auttamaan Aunea. Kyllähän Aune osaa tosiaan myös pedata etunsa monessa kohtaa, kuten siellä Lahdessa itsensä vankileiriltä "huusollerskaksi" sille paksulle vääpelille.
Kaksi kiehtovaa hahmoa on myös Jussi ja Alma. Jussin piheys yhdistettynä siihen, että hautapaikkakin pitää ostaa valmiiksi, ettei ole toisille vaivoiksi. Alman tietynlainen viisaus ja alistuvuuskin... Hänhän sanoo epätoivoiselle Elinalle Akselin kuolemantuomiosta siitä, miten ei ole vielä sellaista yötä ollut, ettei aamua tulisi. Se on hyvä viisaus. Aurinko nousee aina.
Muita loistavia on mm. Rautajärvi, Siukola. Kumpikin jaksaa naurattaa. Eikä se Rautajärvikään ole läpeensä paha. Sehän rauhottuu loppua kohden, kun sota syö turhan idealismin.
Hautapaikat Jussi taisi ostaa siksi, kun pelkäsi maailmansodan vievän hänen rahansa: hautapaikassa ne sentään olivat hyvin sijoitettuina.
Ja infaatiohan taisi lopulta syödäkin Jussin työllä säästämät rahat, joten tämä oli hyvillään hautapaikkojen ostosta hyvänä sijoituksena.
Tän ketjun innoittamana aloitin pitkästä aikaa taas kerran lukemaan Pohjantähteä. Oma suosikkini on ehdottomasti trilogian toinen osa, sen henkilöt ja juonikuviot ovat aivan älyttömän mielenkiintoisia. Ei tälläisiä klassikkoteoksia oikein nykypäivänä enää valitettavasti synny :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä tuota Aunea ihan heikkolahjaiseksikaan sanoisi. Nykyisellä peruskoulu- ajokortti-indeksillä mitattuna hän olisi varmasti läpäissyt kummatkin. Nykypäivän maailmassa Aune olisi sijoittunut hyvinkin työelämään ja olisi tolokku veronmaksaja. Auneahan kehuttiin myös kovaksi työihmiseksi.
Aunen lähtökohdat eivät olleen kummoiset, mutta täytyy muistaa että hänellä oli rakastavat vanhemmat.
Omat näkemykseni Leppäsen Aunesta perustuvat pääasiassa Laineen elokuviin ja lähinnä silmäillen vuosikausia sitten luettuihin kirjoihin. Koivusalon elokuva ei mielestäni tuonut Aunen osalta mitään uutta tietoa, näkemystä tai tarttumapintaa.
Yksinkertainen, turhannauraja, seksillä hyväksyntää hakenut ja myöhemmin tietoisesti "ostanut" Aune kelpasi kyllä salaisiin, suttuisiin ja satunnaisiin petipuutiin, mutta vaimoksi tai lastensa äidiksi kukaan mies ei häntä huolinut johtuen varmasti sekä taustastaan että yksinkertaisesta, huolimattomasta luonteestaan.
Toisaalta, jos Aune olisi ollut käytökseltään hillitympi, sivistyneempi, fiksumpi ja ulkoisesti huolitellumpi, ehkä hänellä olisi ollut paremmat mahdollisuudet varteenotettavana puolisona perhetaustastaan huolimatta? Nyt huono, itseaiheutettu maine pilasi viimeisetkin mahdollisuudet omalla paikkakunnalla eikä halua tai mahdollisuuksia muualle muuttamiseen ollut.
Vaikka alkuvaiheessa Aunea käytettiin hyväksi ja seksiä vongattiin katteettomia lupauksia latelemalla, tarinan edetessä se on Aune, joka käyttää miehiä hyväkseen omia tavoitteitaan edistääkseen. Aune siis oppii käyttämään kehoaan kauppatavarana saadakseen sen mitä haluaa. Mitä muutakaan ns. arvokasta kauppatavaraa hänellä köyhälistöön kuuluvana olisi ollut?
Itse näen Aunen ahneena ja röyhkeänä opportunistina, joka ei kavahtanut mitään keinoja tavoitteisiinsa pääsemiseksi. Makeilu, mielistely, kieroilu, valehtelu, erilaisten tunnetilojen luonteva esittäminen... Ihme, ettei lapsia syntynyt Valtu-Valdemaria enempää. Mainitaanko muuten kirjassa/kirjoissa Aunen muista mahdollisista raskauksista, ehkäisystä tai raskauksien keskeytyksistä?
Kivivuoren Osku oli uskottavin isäehdokas, itsekin Aunen tapainen löyhämoraalinen häntäheikki. Siksi juuri Oskua oli helppo osoittaa syyttävällä sormella, toisten isäehdokkaiden syyttely olisi aiheuttanut ikuisen stigman ja vaikeuksia joko yhteiskuntaluokkaeron (Salpakari, Yllö) tai maineen vuoksi (Laitilan Uuno ja Kankaanpään Elias olivat varmasti jopa Aunen mittapuulla joko liian kelpaamattomia ja/tai varattomia isiksi). Osku oli persoonastaan huolimatta riittävän hyvämaineisesta perheestä ja lapsen elatusasiat tulisivat varmasti hoitumaan riippumatta siitä, oliko Osku valmis vakinaiseen suhteeseen lapsen äidin kanssa.
Aune oli nähdäkseni ikuisesti rakastunut ikätoveriinsa Akseliin, mutta luopui lopulta haaveistaan ymmärtäessään, ettei Akseli tunne samoin eikä minkäänlaisia mahdollisuuksia nuoruuden hairahduksen jälkeen ollut. Tämäkö sai Aunen kyynistymään miesten suhteen?
Ehkä humalaisen Viljon viettely saunalla oli jonkinlainen revanssi ja viimeinen mahdollisuus Akseliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat näkemykseni Leppäsen Aunesta perustuvat pääasiassa Laineen elokuviin ja lähinnä silmäillen vuosikausia sitten luettuihin kirjoihin. Koivusalon elokuva ei mielestäni tuonut Aunen osalta mitään uutta tietoa, näkemystä tai tarttumapintaa.
Yksinkertainen, turhannauraja, seksillä hyväksyntää hakenut ja myöhemmin tietoisesti "ostanut" Aune kelpasi kyllä salaisiin, suttuisiin ja satunnaisiin petipuutiin, mutta vaimoksi tai lastensa äidiksi kukaan mies ei häntä huolinut johtuen varmasti sekä taustastaan että yksinkertaisesta, huolimattomasta luonteestaan.
Toisaalta, jos Aune olisi ollut käytökseltään hillitympi, sivistyneempi, fiksumpi ja ulkoisesti huolitellumpi, ehkä hänellä olisi ollut paremmat mahdollisuudet varteenotettavana puolisona perhetaustastaan huolimatta? Nyt huono, itseaiheutettu maine pilasi viimeisetkin mahdollisuudet omalla paikkakunnalla eikä halua tai mahdollisuuksia muualle muuttamiseen ollut.Vaikka alkuvaiheessa Aunea käytettiin hyväksi ja seksiä vongattiin katteettomia lupauksia latelemalla, tarinan edetessä se on Aune, joka käyttää miehiä hyväkseen omia tavoitteitaan edistääkseen. Aune siis oppii käyttämään kehoaan kauppatavarana saadakseen sen mitä haluaa. Mitä muutakaan ns. arvokasta kauppatavaraa hänellä köyhälistöön kuuluvana olisi ollut?
Itse näen Aunen ahneena ja röyhkeänä opportunistina, joka ei kavahtanut mitään keinoja tavoitteisiinsa pääsemiseksi. Makeilu, mielistely, kieroilu, valehtelu, erilaisten tunnetilojen luonteva esittäminen... Ihme, ettei lapsia syntynyt Valtu-Valdemaria enempää. Mainitaanko muuten kirjassa/kirjoissa Aunen muista mahdollisista raskauksista, ehkäisystä tai raskauksien keskeytyksistä?
Kivivuoren Osku oli uskottavin isäehdokas, itsekin Aunen tapainen löyhämoraalinen häntäheikki. Siksi juuri Oskua oli helppo osoittaa syyttävällä sormella, toisten isäehdokkaiden syyttely olisi aiheuttanut ikuisen stigman ja vaikeuksia joko yhteiskuntaluokkaeron (Salpakari, Yllö) tai maineen vuoksi (Laitilan Uuno ja Kankaanpään Elias olivat varmasti jopa Aunen mittapuulla joko liian kelpaamattomia ja/tai varattomia isiksi). Osku oli persoonastaan huolimatta riittävän hyvämaineisesta perheestä ja lapsen elatusasiat tulisivat varmasti hoitumaan riippumatta siitä, oliko Osku valmis vakinaiseen suhteeseen lapsen äidin kanssa.Aune oli nähdäkseni ikuisesti rakastunut ikätoveriinsa Akseliin, mutta luopui lopulta haaveistaan ymmärtäessään, ettei Akseli tunne samoin eikä minkäänlaisia mahdollisuuksia nuoruuden hairahduksen jälkeen ollut. Tämäkö sai Aunen kyynistymään miesten suhteen?
Ehkä humalaisen Viljon viettely saunalla oli jonkinlainen revanssi ja viimeinen mahdollisuus Akseliin?
Ei Aune Akselista perustanut vaikka myös tämän kanssa pelehti. Akseli oli Aunen makuun liian totinen ja saitoinahan kaikkia Koskeloita pidettiin johtuen Jussin maineesta. Kivivuoret olivat iloluontoista porukkaa, mutta eri tavalla kuin Aune. Aunelta puuttui Kivivuorten sulava käytös ja ammattitaito, jolla Kivivuoret vitsailuistaan huolimatta menestyivät töissään. Osku se oli Aunen suuri rakkaus vaikka ei Aune ollut kovinkaan rakkauteen jymähtävä ihminen kokonaisuudessaan. Kun Oskua ei saanut, ei Aune sen perään liiemmin itkenyt, miehiä tuli aina uusia ja Aune tiesi sen. Aune vertasi itseään myös Elinaan. Elina oli Kivivuorten pumpulissa kasvatettu prinsessa, jollaisen lähtökohdan Aune mielellään olisi itselleen suonut.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa selvä ja todistettu anakronismi kirjassa on kuulemma se kohtaus, jossa kuvaaja ottaa valokuvan mellakasta ratsupoliiseja vastaan, eli se sama, jossa Preetin päästä näkyy kuvassa puolikas ja se liimataan perunankuorella Leppästen töllin seinään ylpeänä. Ilmeisesti kuvauslaite ei ollut ollut oikeanlainen tms, en muista tarkkaan.
Kirja on fiktio, mutta Linnan taustatyö oli huimaa ja arvoa nostaa se, että mies teki kaiken kansakoulu- ja työmiespohjalta.
Anakronistista oli valokuvan julkaiseminen lehdessä. Vuosina 1906-07 sanomalehdissä ei vielä ollut valokuvia, mitä jokainen Kansalliskirjaston lehtikokoelmiin tutustunut pystyy toteamaan.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search
Toinen anakronismi oli antaa Oton hoilata laulua Matin kuolleesta muijasta ja lehmää himoitsevasta papista jo vuonna 1885. Laulu syntyi vasta 1900-luvun puolella.
http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=64cf5bed-b6a7-4f8…
Laulu esiintyy eräässä Pertti Virtarannan murrekirjassa, olisiko kenties "Hämeen kansa muistelee" vuodelta 1950? Noista kirjoistahan Linna ammensi paljon tietoa 1800-luvun ja 1900-luvun alun oloista, ja sieltä hän laulun löysi.
Kolmas anakronismi löytyy kuvauksesta Valtun hautajaisista. "Kuoron lopetettua laulettiin yhteisesti Suomalainen rukous ja siihen yhtyi koko yleisö". Taneli Kuusiston sävellys esitettiin ensimmäistä kertaa Helsingissä pidetyssä konsertissa 25. marraskuuta 1939. On mahdotonta kuvitella, että sävellys jo pari viikkoa myöhemmin olisi voinut olla kaikkien tuntema ja osaama Hämeen maaseudulla.
Mutta pikkujuttujahan nämä ovat. Todella mielenkiintoinen keskustelu - kiitos kaikille osallistujille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.
Alavireitä paljon. Suurin osa vaikutti uskovan, että pappilan Ilmari oli isä. Häntä ei siis mitenkään voitu jättää siunaamatta sankarivainanajana: oma isoisä rovastina.
Historiantutkintahan kertoo, että juuri tämä, että punaisetkin saivat sotasankarikohtelun ja siunattiin kirkossa, yhdisti kansan.
Hieno juonenkehittely ja rivienvälistä kertominen.
Ei. Valtun isästä ei ollut varmuutta, mutta jos jotain tiettyä epäiltiin niin Kivivuoren Oskaria. Koulupoikana Valtu jopa puhutteli Ottoa vaariksi. Sankarivainajana Valtu siunattiin siksi, että hän oli sankarivainaja. Linna itse inhosi "kirkonkylän isänmaallisia lottatätejä" (minkä vuoksi hän loi Tuntemattomaan sotilaaseen Raili Kotilaisen hahmon), ja juuri näiden lottatätien ylvään isänmaallisuuden vastakohdaksi Leppästen suru on mainio valinta.
Kivivuoren Oskaria epäillään Valtun isäksi siksi, että Aune haluaa kyläläisten luulevan niin ja antaa heille asiasta enemmän tai vähemmän suoria vihjeitä.
Itse kuitenkin olen aika varma, että pappilan Ilmari se isä on. Linna itse antaa mielestäni tästä vihjeen juuri siinä hirvittävän ironisessa hautajaiskohtauksessa, jossa rovasti siunaa - tietämättään ja kaikkien lottatätien tietämättä - sankarihautaan oman pojanpoikansa.
Ensinnäkin yksi parhaita keskusteluja tällä palstalla, ihan hykertelin kun taas luin. Kirja on minulle tärkeä. Mutta asiaan: Valtun isäksihän epäiltiin jopa Laurilan Uunoakin. Tästä sitten joskus mietiskelin semmoista ajatusleikkiä ihan huumorilla, että Uunohan oli Tampereen lähellä 1918-sodassa päästyään linnasta. Ennen kun hän löysi Pentinkulmalaiset, kierteli useissa porukoissa - ehkä Tampereellakin. Hänen luonteessaan on hyvin paljon samaa kuin Tuntemattoman Lehdossa, joka on syntynyt Tampereella 1920 - tosin Lehto oli ollut mitä ilmeisimmin orpokodissa ja Tuntemattoman mukaan ainakin katupoikana, joten onkohan syntymäaika merkitty ihan oikein? Tuntemattomassahan sanottiin, että Lehto "oli kuin muita vanhempi".
Ettei ole Uunon poika perkele..
Ei se Aune kirjan perusteella mikään ns. heikkolahjainen ollut. Kevytkenkäinen ja patologinen valehtelija se sensijaan oli. Kauhea pätemisen tarve kokoaja, mikä tuli ilmi sen valehteluista poikansa suhteen. Nuorena eräänlainen sen ajan pissis oikeastaan.
Aune on vähäiselle koulutukselle jäänyt, vähän yksinkertainen, mutta hyväntahtoinen maalaistyttö, jollaisia siihen aikaan luultavasti oli enemmänkin. Tyttölapsella ei ollut juuri arvoa, joten ei sitä kannattanut koulujakaan käyttää, kun oppi sen verran lukemaan ja kirjoittamaan, että rippikoulusta selvisi ja naimisiin pääsi. Aunea ei pidä arvostella tämän päivän kriteerien mukaan, sillä maailma on suuresti muuttunut noin sadassa vuodessa.
Jos on uusi kommentoijia, niin saa puhua muistakin kuin Aunesta.
EI nyt suoranaisesti koko kylän vitsi, vaan jonkinlainen julkinen salaisuus tai keino katsoa edes jotakuta alaspäin. Totta kai kylässä varmasti juoruttiin isättömästä lapsesta, ehkä epäiltiin useita muitakin isäehdokkaita kuin Oskaria, mutta kirkkoherran poikaa ei varmasti osattu yhdistää Auneen, koska Aune itsekin ymmärsi pitää suunsa kiinni. Ja vaikka silloin runsas sata vuotta sitten elämä oli hyvin erilaista kuin nykyään, niin eivät piiat tai muu vähäisempi väki sentään mitään kenen tahansa herraspojan patjoja olleet, vaikka joku täällä niin väittikin.