Kirjallisuuden tuntijat/harrastajat! Täällä Pohjantähden alla, Leppäsen Aune

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Alavireitä paljon. Suurin osa vaikutti uskovan, että pappilan Ilmari oli isä. Häntä ei siis mitenkään voitu jättää siunaamatta sankarivainanajana: oma isoisä rovastina.

Historiantutkintahan kertoo, että juuri tämä, että punaisetkin saivat sotasankarikohtelun ja siunattiin kirkossa, yhdisti kansan.

Hieno juonenkehittely ja rivienvälistä kertominen.

Adolf Ehrnrooth kyllä taisi nostaa vuoden 1919 torppien omaksi lunastamislain Suomen tärkeimmäksi laiksi mitä on koskaan säädetty.

Muuten olisivat valkoiset saaneet lusikoida ww2:n aivan keskenään. Ei olisi muita napannut/kiinnostanut pätkääkään.

Torpparilaki siinä vaiheessa takasi sen,että punaiset olivat hiljaa. Miten voi taistella omistavaa luokkaa vastaan, jos itse omistaa? Torppareista syntyi keskustapuolue ja SMP, ei mikään huono diili verrattuna siihen, että he olisivat jääneet vasemmistolaisiksi ja saaneet koko maan sekasortoon.

Keskustapuolue syntyi vasta 60-luvulla ja sen edeltäjä maalaisliitto oli enemmän talonpoikien puolue. SMP:kin syntyi vasta 50-luvun lopulta. Itsenäistyneet torpparit äänestivät siis nimenomaan sosialidemokraatteja, jotka 30-luvulla asettuivat vastustamaan sekä kommunismia että fasismia. Mutta tämä menee nyt aiheesta sivuun, koska tarkoitus on puhua kirjan hahmoista, eikä politiikasta.

Mielenkiintoisia näkemyksiä täällä ja onhan kirja aivan mahtava! Harmi ettei Tuntemattomasta sotilaasta voi enää keskustella missään asiallisesti ja objektiivisesti. Se tuntuu herättävän nykyään niin paljon suuria tunteita ja sitä mukaa vaikeuttaa joidenkin luetun ymmärtämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoa selvä ja todistettu anakronismi kirjassa on kuulemma se kohtaus, jossa kuvaaja ottaa valokuvan mellakasta ratsupoliiseja vastaan, eli se sama, jossa Preetin päästä näkyy kuvassa puolikas ja se liimataan perunankuorella Leppästen töllin seinään ylpeänä. Ilmeisesti kuvauslaite ei ollut  ollut oikeanlainen tms, en muista tarkkaan.

Kirja on fiktio, mutta Linnan taustatyö oli huimaa ja arvoa nostaa se, että mies teki kaiken kansakoulu- ja työmiespohjalta.

Jaakko Syrjän tai Yrjö Varpion kirjassa - en nyt muista kummassa - oli kerrottu palautteesta, jota Linna sai Pohjantähden toisen osan ilmestyttyä. Joku entinen punakaartilainen, joka oli sattumalta ollut nimenomaan Hennalassa vangittuna, kirjoitti Linnalle että luettuaan kirjan hän oli ollut "pökkärässä" monta päivää. Lukukokemus oli ollut niin ällistyttävän aito ja nostanut vuosikymmeniksi haudatut kipeät muistot todella voimakkaasti pintaan. Mies kiitti Linnaa siitä, että nyt totuus oli viimein kerrottu. 

Toinen oli eräs suomalainen upseeri, myöhemmin peräti Mannerheim ristin-ritari, joka oli 1918 sodan aikaan ollut 13-vuotias lähetti ja tulkki saksalaisten mukana, kertoi samaa. Hän oli ollut mukana Syrjäntaan taistelun liepeillä ja nähnyt sieltä palanneet saksalaiset ja kuullut taistelun kulusta. Kun hän sitten kertoi lukeneensä Linnan kuvauksen samasta taistelusta, jossa siis mukana oli naiskaartilaisia, oli hänkin ollut täysin ällistynyt. Linna oli kuvannut  taistelun aivan uskomattoman tarkasti ja aidosti, käyttänyt jopa aivan samanlaisia ilmaisuja, kuin aikalaiset. Upseeri arveli sitten leikillään, että Linnan on täytynyt olla taistelussa mukana ja kaatua,  syntyä pari vuotta myöhemmin uudestaan saadakseen lopulta kirjoittaa siitä kirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Alavireitä paljon. Suurin osa vaikutti uskovan, että pappilan Ilmari oli isä. Häntä ei siis mitenkään voitu jättää siunaamatta sankarivainanajana: oma isoisä rovastina.

Historiantutkintahan kertoo, että juuri tämä, että punaisetkin saivat sotasankarikohtelun ja siunattiin kirkossa, yhdisti kansan.

Hieno juonenkehittely ja rivienvälistä kertominen.

Ei. Valtun isästä ei ollut varmuutta, mutta jos jotain tiettyä epäiltiin niin Kivivuoren Oskaria. Koulupoikana Valtu jopa puhutteli Ottoa vaariksi. Sankarivainajana Valtu siunattiin siksi, että hän oli sankarivainaja. Linna itse inhosi "kirkonkylän isänmaallisia lottatätejä" (minkä vuoksi hän loi Tuntemattomaan sotilaaseen Raili Kotilaisen hahmon), ja juuri näiden lottatätien ylvään isänmaallisuuden vastakohdaksi Leppästen suru on mainio valinta.

Mitä inhottavaa Linna näki "kirkonkylän isänmaallisissa lottatädeissä"?

Kiinnostaa, koska isoäitini oli sellainen.

Se mitä Linna inhosi, oli tietynlainen juhlava ja mahtaileva yltiöisänmaallisuus. Ellen Salpakari on oikeastaan malliesimerkki Linnan inhoamasta lottatädistä, korulauseita jostain myyttisestä suomalaisuudesta lausuva huomattavasti Lapuan liikkeeseen kallellaan oleva säätyläinen. Ihminen, joka mieluusti puhuu kansasta mutta tarkoittaa sillä jotain ihan muuta kuin ympärillään eläviä leppäsiä ja lauriloita. Sota-ajan rintama- ja kotirintamalotat ovat oikeastaan ihan eri asia kuin 20-30-luvun lotat, vaikka kyse onkin samasta järjestöstä.

Ovat oikeastaan jo eri sukupolvea nuo sota-ajan lotat.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia näkemyksiä täällä ja onhan kirja aivan mahtava! Harmi ettei Tuntemattomasta sotilaasta voi enää keskustella missään asiallisesti ja objektiivisesti. Se tuntuu herättävän nykyään niin paljon suuria tunteita ja sitä mukaa vaikeuttaa joidenkin luetun ymmärtämistä. 

Tuntematonta sotilasta koskevia keskusteluita hankaloittaa se, ettei iso osa keskusteluun osallistuvista liene kirjaa koskaan lukenutkaan vaan perustaa näkemyksensä Edvin Laineen ohjaaman elokuvan pohjalle. Samalla hämmästyttää lukea joidenkuiden näkemyksiä, että Tuntematon sotilas olisi kovin isänmaallinen teos, vaikka se on pullollaan kaikkea irvailua nimenomaan kaikenlaista "pönötysisänmaallisuutta" kohtaan.

Kenen kanssa Kaarina meni naimisiin ja miksi Akseli ei pitänyt vävystä?

Vierailija kirjoitti:

Kenen kanssa Kaarina meni naimisiin ja miksi Akseli ei pitänyt vävystä?

Aulis Kiviojan kanssa. Ylkä ei ollut Akselin mieleen, koska oli muun muassa "tyttöjen ajeluttajan" maineessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Näen tämän yksinkertaisesti ironiana. Hampuusi Valtusta tuleekin kuolemansa jälkeen nappia painamalla yhtäkkiä sankari ja hetkellisesti heidät nostetaan jopa herrasväen kanssa samalle tasolle (hautajaisissa). Tämä on Aunen ja Preetin elämän tähtihetki, vaikkakin lopulta surullinen.

Just näin! Valtun sankarihautajaisissa näkyy Linnan sodanvastaisuus. Ja pompöösien isänmaallisten seremonioiden halveksunta. Alimmainen nostetaan ylimmäiseksi - ja syntyy satiiria. Ihan mielettömän hieno kohtaus.

Juuri niin. Preeti miettimässä kuinka sodan aikaan tällaisetkin ihmiset voivat olla isänmaallisia kun rauhan aikana se isänmaallisuus on ainoastaan paremman väen asia. Niin sodassa köyhänkin henki kelpaa rikkaiden aatteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia näkemyksiä täällä ja onhan kirja aivan mahtava! Harmi ettei Tuntemattomasta sotilaasta voi enää keskustella missään asiallisesti ja objektiivisesti. Se tuntuu herättävän nykyään niin paljon suuria tunteita ja sitä mukaa vaikeuttaa joidenkin luetun ymmärtämistä. 

Tuntematonta sotilasta koskevia keskusteluita hankaloittaa se, ettei iso osa keskusteluun osallistuvista liene kirjaa koskaan lukenutkaan vaan perustaa näkemyksensä Edvin Laineen ohjaaman elokuvan pohjalle. Samalla hämmästyttää lukea joidenkuiden näkemyksiä, että Tuntematon sotilas olisi kovin isänmaallinen teos, vaikka se on pullollaan kaikkea irvailua nimenomaan kaikenlaista "pönötysisänmaallisuutta" kohtaan.

Tätä juuri tarkoitin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen kanssa Kaarina meni naimisiin ja miksi Akseli ei pitänyt vävystä?

Aulis Kiviojan kanssa. Ylkä ei ollut Akselin mieleen, koska oli muun muassa "tyttöjen ajeluttajan" maineessa.

Ja kirjan lopussahan Aulis pettää Kaarinaa bisnesreissullaan. Kaarinakin vaistoaa, että isä oli oikeassa varoitellessaan tätä.

Pohjantähden alla on kyllä täydellisen mahtavan inhorealistinen kuvaus ihmisluonteesta. Jokaisessa hahmossa on sekä sympaattisia että epämiellyttäviä piirteitä. Täällä onkin jo todettu, että Linna kuvasi naishahmot melko yksiulotteisina. Mielestäni naishahmoissakin on vaihtelua ja ihan osuviakin kuvauksia, mutta niissä kaikissa heijastuu aika vahvasti Linnan naisviha. Kaikki naishahmot on kuvattu jollain tapaa heikkoina/alistuvina/jatkuvasti itkevinä, jopa Elma, vaikka hän oli sentään tulisempi luonne. Olin myös jotenkin pettynyt siihen tapaan, millä Elma kuoli, olisin odottanut häneltä uhmakkaampaa loppua. Linna oli myös onnistunut (taas) saamaan mukaan Sotaromaanista tutun "huoralotta" -teeman kun Ilmarilla oli sodassa tietenkin kenttäpatjoina lottia. Eikös Linnan oma vaimo ollut lotta? Jos olisin ollut hän, niin olisin kyllä antanut kuulla mielipiteeni moisesta halveeraamisesta.

Toisaalta täytyy sanoa, että kirjan mieshahmotkin olivat käytännössä kaikki omalla tavallaan epämiellyttäviä. Kaikki kirjan hahmot olivat lopulta enemmän tai vähemmän itsekkäitä ja oma lehmä oli ojassa, niin kuin toki ihmisillä on oikeassakin elämässä.

Mitä Auneen tulee, niin mielestäni joku analysoikin ketjun alussa jo osuvasti, että Aune ei ymmärtänyt, että häntä käytettiin hyväksi ja hän oli vain ylpeä ja mielissään saamastaan huomiosta. Hän ei myöskään osannut sanoa ei, kuten kirjassa todettiinkin. Hän oli myös sellainen häpeämätön hahmo. Kun hän sitten viimein tuli raskaaksi ja isää lähdettiin selvittämään, niin hän kieltänyt sitä, että isäehdokkaita oli useampia ja kertoi silloin myös, että oli ollut herraakin tarjolla (tarkoittaen Ilmaria), mutta sitten hänen isänsä vai äitinsä (en muista kumpi) käski tätä tukkimaan suunsa ja olemaan valehtelematta. Muut eivät siis uskoneet häntä. Kun Aune sitten ei saanut Oskua naimisiin kanssaan, niin hän kulki kylillä valittaen kuinka väärin häntä ja lasta oli kohdeltu. Hän ei siis osannut hävetä asiaa samalla tavoin kuin olisi odotettu. Hän ei siis jotenkin edes osannut ajatella, että mitä muut hänestä ajattelevat vaan hän eli niin kuin sillä hetkellä hyvältä tuntui ilman sitä häpeäntunnetta, joka suitsii monen muun ihmisen käytöstä.

Joku kommentoikin tuossa aikaisemmin, että Uuno olisi muistuttanut Sotaromaanin Lehtoa. Mielestäni taas Akseli muistuttaa hyvin paljon Lehtoa. Linna kuvasi Lehdon jotenkin ihailevaan sävyyn (älykäs, kyvykäs, rohkea, voimakas, pidättyväinen, mutta aggressiivinen) vaikka hän olikin luonteeltaan raa'an ja tunnekylmän oloinen. Uunossa oli myös sosiopaatin vikaa, mutta muuten hän oli enemmän riehakas, ei kovin älykäs, uhoava, tuhlaileva jne. Akseli oli jotenkin hyvin Lehtomainen, paitsi, ettei hän ole luonteeltaan yhtä tunnekylmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen kanssa Kaarina meni naimisiin ja miksi Akseli ei pitänyt vävystä?

Aulis Kiviojan kanssa. Ylkä ei ollut Akselin mieleen, koska oli muun muassa "tyttöjen ajeluttajan" maineessa.

Aulis petti Kaarinaa koko ajan eikä ollut lainkaan maanviljelystä kiinnostunut. Kaikki Kiviojat olivat Koskeloiden mielestä resuisia remeltäjiä ja hoitivat niin taloutensa kuin naisasiansa huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen kanssa Kaarina meni naimisiin ja miksi Akseli ei pitänyt vävystä?

Aulis Kiviojan kanssa. Ylkä ei ollut Akselin mieleen, koska oli muun muassa "tyttöjen ajeluttajan" maineessa.

Aulis petti Kaarinaa koko ajan eikä ollut lainkaan maanviljelystä kiinnostunut. Kaikki Kiviojat olivat Koskeloiden mielestä resuisia remeltäjiä ja hoitivat niin taloutensa kuin naisasiansa huonosti.

Mutta bisnekset luistivat. Olipa Kiviojilla varaa jopa antaa Aulikselle kouluun evääksi pullaa, minkä johdosta luokkatoverit katsoivat aiheelliseksu antaa hänelle koulumatkalla selkäsaunan.

Jimi Karttunen oli nykyajan Valtu Leppänen. :P

Oon kyllä ollut ihanan naiivi nuorena lukiessani Pohjantähteä, kun en tajunnut että niistä hahmoista pitäisi löytää epämiellyttäviä piirteitä. Esim. Aunen "löyhä moraali" ei haitannut mua mitenkään, muistelin vaan Pate Mustajärven sanoja: "sillon pitää panna kun panettaa". :D 

En taida uskaltaa lukea kirjaa enää, jos olenkin muuttunut kalkkikseksi ja alan paheksua siinä olevia ihmisiä. Haluan säilyttää sympaattisen mielikuvani heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Näen tämän yksinkertaisesti ironiana. Hampuusi Valtusta tuleekin kuolemansa jälkeen nappia painamalla yhtäkkiä sankari ja hetkellisesti heidät nostetaan jopa herrasväen kanssa samalle tasolle (hautajaisissa). Tämä on Aunen ja Preetin elämän tähtihetki, vaikkakin lopulta surullinen.

Just näin! Valtun sankarihautajaisissa näkyy Linnan sodanvastaisuus. Ja pompöösien isänmaallisten seremonioiden halveksunta. Alimmainen nostetaan ylimmäiseksi - ja syntyy satiiria. Ihan mielettömän hieno kohtaus.

Isänmaallisten seremonioiden halveksiminen? Sinustako sodassa kuolleet olisi pitänyt kipata tunkiolle?

Suomalaiset oli siitä outoa väkeä, että he kävivät (jos vain mahdollista)  hakemassa ruumiit haudattavaksi kotipitäjän hautausmaahan. Linna todennäköisesti vastusti myös tätä ikävää tapaa?

Minusta Valtun sankarihautajaisissa näkyy ennenkaikkea se, että luonnonvalinta toimii sodassakin. Evoluution kannalta katsottuna juuri noin piti käydä. Vahvemmat ja viisaammat otettiin vasta myöhemmin.

Tiede on kanssasi eri mieltä. Korkean älykkyysosamäärän omaavien sotilaiden kuolleisuus oli korkeampi, ainakin briteissä. Tämä saattoi johtua siitä, että heidät laitettiin/ilmoittautuivat vapaaehtoisina vaikeampiin tehtäviin, joissa tavallisista toopeista ei olisi ollut mihinkään. Myös velvollisuudentunto saattoi koulutetuilla säädyillä olla suurempi, koska heidän kasvatukseensa kuului isänmaallisuus, ja heillä oli enemmän menetettävää jos sota hävitään. He eivät sluibailleet säilyttääkseen henkensä.

Vierailija kirjoitti:

Oon kyllä ollut ihanan naiivi nuorena lukiessani Pohjantähteä, kun en tajunnut että niistä hahmoista pitäisi löytää epämiellyttäviä piirteitä. Esim. Aunen "löyhä moraali" ei haitannut mua mitenkään, muistelin vaan Pate Mustajärven sanoja: "sillon pitää panna kun panettaa". :D 

En taida uskaltaa lukea kirjaa enää, jos olenkin muuttunut kalkkikseksi ja alan paheksua siinä olevia ihmisiä. Haluan säilyttää sympaattisen mielikuvani heistä.

Se mikä on sallittua Patelle ei ole sallittua Aunelle.

t. tasa-arvonainen

Kirjassahan on valtavasti aivan loistavia hahmoja. Todellakin Leppäset on sellaisia maanmatosia, yksinkertaisia, hölmöjä ja vaatimattomia. Aune on kuitenkin skarpimpi kuin vanhempansa, mutta jotenkin kasvatuksetta kasvanut. Aune on sellainen vanhan ajan "kylähuora", jota siedetään työapuna ja säälitään. Hyväntahtoinen Aunehan on, mutta myös ovela. Kirjassahan on kohtaus, jossa ovelasti kehuu Koskelan Kaarinaakin kauniiksi kuin Elina itse lapsena, jotta saisi leipää. Elinalla on ristiriitaiset tunteet, mutta heltyy kehujen edessä auttamaan Aunea. Kyllähän Aune osaa tosiaan myös pedata etunsa monessa kohtaa, kuten siellä Lahdessa itsensä vankileiriltä "huusollerskaksi" sille paksulle vääpelille.

Kaksi kiehtovaa hahmoa on myös Jussi ja Alma. Jussin piheys yhdistettynä siihen, että hautapaikkakin pitää ostaa valmiiksi, ettei ole toisille vaivoiksi. Alman tietynlainen viisaus ja alistuvuuskin... Hänhän sanoo epätoivoiselle Elinalle Akselin kuolemantuomiosta siitä, miten ei ole vielä sellaista yötä ollut, ettei aamua tulisi.  Se on hyvä viisaus. Aurinko nousee aina.

Muita loistavia on mm. Rautajärvi, Siukola. Kumpikin jaksaa naurattaa. Eikä se Rautajärvikään ole läpeensä paha. Sehän rauhottuu loppua kohden, kun sota syö turhan idealismin.

tuulia123 kirjoitti:

Pohjantähden alla on kyllä täydellisen mahtavan inhorealistinen kuvaus ihmisluonteesta. Jokaisessa hahmossa on sekä sympaattisia että epämiellyttäviä piirteitä. Täällä onkin jo todettu, että Linna kuvasi naishahmot melko yksiulotteisina. Mielestäni naishahmoissakin on vaihtelua ja ihan osuviakin kuvauksia, mutta niissä kaikissa heijastuu aika vahvasti Linnan naisviha. Kaikki naishahmot on kuvattu jollain tapaa heikkoina/alistuvina/jatkuvasti itkevinä, jopa Elma, vaikka hän oli sentään tulisempi luonne. Olin myös jotenkin pettynyt siihen tapaan, millä Elma kuoli, olisin odottanut häneltä uhmakkaampaa loppua. Linna oli myös onnistunut (taas) saamaan mukaan Sotaromaanista tutun "huoralotta" -teeman kun Ilmarilla oli sodassa tietenkin kenttäpatjoina lottia. Eikös Linnan oma vaimo ollut lotta? Jos olisin ollut hän, niin olisin kyllä antanut kuulla mielipiteeni moisesta halveeraamisesta.

Toisaalta täytyy sanoa, että kirjan mieshahmotkin olivat käytännössä kaikki omalla tavallaan epämiellyttäviä. Kaikki kirjan hahmot olivat lopulta enemmän tai vähemmän itsekkäitä ja oma lehmä oli ojassa, niin kuin toki ihmisillä on oikeassakin elämässä.

Mitä Auneen tulee, niin mielestäni joku analysoikin ketjun alussa jo osuvasti, että Aune ei ymmärtänyt, että häntä käytettiin hyväksi ja hän oli vain ylpeä ja mielissään saamastaan huomiosta. Hän ei myöskään osannut sanoa ei, kuten kirjassa todettiinkin. Hän oli myös sellainen häpeämätön hahmo. Kun hän sitten viimein tuli raskaaksi ja isää lähdettiin selvittämään, niin hän kieltänyt sitä, että isäehdokkaita oli useampia ja kertoi silloin myös, että oli ollut herraakin tarjolla (tarkoittaen Ilmaria), mutta sitten hänen isänsä vai äitinsä (en muista kumpi) käski tätä tukkimaan suunsa ja olemaan valehtelematta. Muut eivät siis uskoneet häntä. Kun Aune sitten ei saanut Oskua naimisiin kanssaan, niin hän kulki kylillä valittaen kuinka väärin häntä ja lasta oli kohdeltu. Hän ei siis osannut hävetä asiaa samalla tavoin kuin olisi odotettu. Hän ei siis jotenkin edes osannut ajatella, että mitä muut hänestä ajattelevat vaan hän eli niin kuin sillä hetkellä hyvältä tuntui ilman sitä häpeäntunnetta, joka suitsii monen muun ihmisen käytöstä.

Joku kommentoikin tuossa aikaisemmin, että Uuno olisi muistuttanut Sotaromaanin Lehtoa. Mielestäni taas Akseli muistuttaa hyvin paljon Lehtoa. Linna kuvasi Lehdon jotenkin ihailevaan sävyyn (älykäs, kyvykäs, rohkea, voimakas, pidättyväinen, mutta aggressiivinen) vaikka hän olikin luonteeltaan raa'an ja tunnekylmän oloinen. Uunossa oli myös sosiopaatin vikaa, mutta muuten hän oli enemmän riehakas, ei kovin älykäs, uhoava, tuhlaileva jne. Akseli oli jotenkin hyvin Lehtomainen, paitsi, ettei hän ole luonteeltaan yhtä tunnekylmä.

Mielestäni taas Lehto ja Laurilan Uuno ovat hyvin samanlaisia. Molemmilla on heikko lapsuus: Uuno on puoliksi sekopäisen linnakundi-isän poika perheessä, joka on äärimmäisen köyhä. Katkeruuden lopullinen siemen alkaa nöyryyttävästä häädöstä, jolloin Uuno on vielä lapsi. Lehto on taas tamperelainen katulapsi, joka lienee ollut sen ajan lastensuojelulaitoksessakin, joten elämä on muokannut hänetkin katkeraksi ja ihmisvihaajaksi jo nuorena.

Molemmat ovat psykopaatteja; eivät kykene empatiaan, vaan tappavat aseettoman tuosta noin vaan. Lehto potkaisee pakin kaatuneen naamalle ja nauraa, Uuno potkaisee Töyryn ruumista ja haukkuu vielä kerran kitupiikiksi. Molempien toimintaa ohjaa viha. Lehto ei ole tyhmä, mutta sitä ei ole Uunokaan (toisin kuin veljensä).

Molemmat ovat myös niitä koviksia, jotka eivät anele itselleen armoa kovan paikan edessä. Kun Uuno lähtee linnaan, hän kieltäytyy ottamasta äitinsä rahoja ja kävelee poliisin mukana pois ylimielisenä hartiat keinuen. Lehto ei pelkää rangaistusta lomalta myöhästymisestään pätkääkään, vaan tuijottaa kapteenia silmiin pälyilemättä ja väistämättä. Lopulta molemat kuolevat kuin elävät: vihan ansiosta. Uuno tietää, että häntä lähdetään viemään tapettavaksi, mutta astelee matkaan ilman pelkoa hartiat ylimielisesti heiluen. Lehto taas tietää, että pimeyden keskellä voi odottaa varma kuolema, mutta puskee vihaisesti eteenpäin, koska ei halua että kukaan pääse sanomaan että hän tuli takaisin. Ennen teloitusta Uunoa ammutaan jalkoihin ja joka laukauksen jälkeen kysytään, että vieläkö olet punainen ja Uuno sanoo että olen, kunnes lopulta kuolee. Lehto ammutaan halvaantuneeksi, mutta tämä karjuu raivoissaan venäläisille ja solvaa näitä, koska eivät osaa ampua alemmaksi. Lopulta mies ottaa oman kiväärin suuhunsa ja painaa liipasinta "ilman mitään tilityksiä, ilman pelon hiventäkään".  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Näen tämän yksinkertaisesti ironiana. Hampuusi Valtusta tuleekin kuolemansa jälkeen nappia painamalla yhtäkkiä sankari ja hetkellisesti heidät nostetaan jopa herrasväen kanssa samalle tasolle (hautajaisissa). Tämä on Aunen ja Preetin elämän tähtihetki, vaikkakin lopulta surullinen.

Just näin! Valtun sankarihautajaisissa näkyy Linnan sodanvastaisuus. Ja pompöösien isänmaallisten seremonioiden halveksunta. Alimmainen nostetaan ylimmäiseksi - ja syntyy satiiria. Ihan mielettömän hieno kohtaus.

Isänmaallisten seremonioiden halveksiminen? Sinustako sodassa kuolleet olisi pitänyt kipata tunkiolle?

Suomalaiset oli siitä outoa väkeä, että he kävivät (jos vain mahdollista)  hakemassa ruumiit haudattavaksi kotipitäjän hautausmaahan. Linna todennäköisesti vastusti myös tätä ikävää tapaa?

Minusta Valtun sankarihautajaisissa näkyy ennenkaikkea se, että luonnonvalinta toimii sodassakin. Evoluution kannalta katsottuna juuri noin piti käydä. Vahvemmat ja viisaammat otettiin vasta myöhemmin.

Tiede on kanssasi eri mieltä. Korkean älykkyysosamäärän omaavien sotilaiden kuolleisuus oli korkeampi, ainakin briteissä. Tämä saattoi johtua siitä, että heidät laitettiin/ilmoittautuivat vapaaehtoisina vaikeampiin tehtäviin, joissa tavallisista toopeista ei olisi ollut mihinkään. Myös velvollisuudentunto saattoi koulutetuilla säädyillä olla suurempi, koska heidän kasvatukseensa kuului isänmaallisuus, ja heillä oli enemmän menetettävää jos sota hävitään. He eivät sluibailleet säilyttääkseen henkensä.

Toisaalta Vietnamin sodasta on päinvastaisia lukuja. Sotilaiden äo-vaatimuksia alennettiin 1966, jotta keskiluokka ei alkaisi vastustaa sotaa kun vain heidän poikiaan värvätään. Uusissa värvätyissä oli vammaisia ja rikollisia wt:itä, jotka kuolivat melkein heti (ja lisäsivät muidenkin kuolleisuutta urpoilullaan).