Kirjallisuuden tuntijat/harrastajat! Täällä Pohjantähden alla, Leppäsen Aune

Kyllä se Valtu oli sen Ilmarin poika, suoraanhan sitä ei sanottu, mutta rivien välissä. Aunella oli useita vaihtoehtoja isäksi, mutta raskaaksi tuli kun Ilmari pääsi pökäisemään. Hyväntahtoinen Aune tosiaan oli, kuten yksinkertaiset ihmiset usein ovat.

Vierailija kirjoitti:

Tän ketjun innoittamana aloitin pitkästä aikaa taas kerran lukemaan Pohjantähteä. Oma suosikkini on ehdottomasti trilogian toinen osa, sen henkilöt ja juonikuviot ovat aivan älyttömän mielenkiintoisia. Ei tälläisiä klassikkoteoksia oikein nykypäivänä enää valitettavasti synny :/

Kieltämättä toinen osa on paras ja jää mieleen kyllä. Muutkin hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se Valtu oli sen Ilmarin poika, suoraanhan sitä ei sanottu, mutta rivien välissä. Aunella oli useita vaihtoehtoja isäksi, mutta raskaaksi tuli kun Ilmari pääsi pökäisemään. Hyväntahtoinen Aune tosiaan oli, kuten yksinkertaiset ihmiset usein ovat.

Suoranaisen vihjeenhän Linna antaa sen suuntaan juuri siinä kun sanoo Ilmarin tunteneen aina jonkinlaista myötätuntoa poikaa kohtaan.

Ördög kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa selvä ja todistettu anakronismi kirjassa on kuulemma se kohtaus, jossa kuvaaja ottaa valokuvan mellakasta ratsupoliiseja vastaan, eli se sama, jossa Preetin päästä näkyy kuvassa puolikas ja se liimataan perunankuorella Leppästen töllin seinään ylpeänä. Ilmeisesti kuvauslaite ei ollut  ollut oikeanlainen tms, en muista tarkkaan.

Kirja on fiktio, mutta Linnan taustatyö oli huimaa ja arvoa nostaa se, että mies teki kaiken kansakoulu- ja työmiespohjalta.

Anakronistista oli valokuvan julkaiseminen lehdessä. Vuosina 1906-07 sanomalehdissä ei vielä ollut valokuvia, mitä jokainen Kansalliskirjaston lehtikokoelmiin tutustunut pystyy toteamaan.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search

Toinen anakronismi oli antaa Oton hoilata laulua Matin kuolleesta muijasta ja lehmää himoitsevasta papista jo vuonna 1885. Laulu syntyi vasta 1900-luvun puolella.

http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=64cf5bed-b6a7-4f8…

Laulu esiintyy eräässä Pertti Virtarannan murrekirjassa, olisiko kenties "Hämeen kansa muistelee" vuodelta 1950? Noista kirjoistahan Linna ammensi paljon tietoa 1800-luvun ja 1900-luvun alun oloista, ja sieltä hän laulun löysi.

Kolmas anakronismi löytyy kuvauksesta Valtun hautajaisista. "Kuoron lopetettua laulettiin yhteisesti Suomalainen rukous ja siihen yhtyi koko yleisö". Taneli Kuusiston sävellys esitettiin ensimmäistä kertaa Helsingissä pidetyssä konsertissa 25. marraskuuta 1939.  On mahdotonta kuvitella, että sävellys jo pari viikkoa myöhemmin olisi voinut olla kaikkien tuntema ja osaama Hämeen maaseudulla.

Mutta pikkujuttujahan nämä ovat. Todella mielenkiintoinen keskustelu - kiitos kaikille osallistujille!

Erikoista muuten tuo valokuvajuttu, koska Linna oli varmasti lukenut sen ajan sanomalehtiä. Oisko ollut joku huolimattomuusvirhe ettei tullut ajatelleeksi, tai sitten piti sitä tarinan kannalta perusteltavissa olevana. Maailmallahan ensimmäinen valokuva sanomalehdessä julkaistiin Pariisin kesäkuun 1848 mellakoiden (sisällissodan) aikaan. En tiedä milloin on Suomessa julkaistu eka.

Vierailija kirjoitti:

Aune on vähäiselle koulutukselle jäänyt, vähän yksinkertainen, mutta hyväntahtoinen maalaistyttö, jollaisia siihen aikaan luultavasti oli enemmänkin. Tyttölapsella ei ollut juuri arvoa, joten ei sitä kannattanut koulujakaan käyttää, kun oppi sen verran lukemaan ja kirjoittamaan, että rippikoulusta selvisi ja naimisiin pääsi. Aunea ei pidä arvostella tämän päivän kriteerien mukaan, sillä maailma on suuresti muuttunut noin sadassa vuodessa.

Joskus arvostelu menee toisin päin, esim. Villin lännen köyhiä juoppoja ja wt:itä pidetään legendoina. No Suomessa ehkä häjyt vastaavassa asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen. 

Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.

Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.

Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet. 

Jotenkin karmaisevaa on kuitenkin se, mikä oli se (pikku)asia, joka johti siihen, että yksi torppariperhe menetti parhaan osan isän raivaamista pelloista: kirkkoherra ei enää kestänyt seksittömyyttä. Ja ainoa keino murtaa vaimon seksilakko oli luvata tälle, että Koskelalta viedään maat.

Kiinnostava näkemys Linnalta naisen (yli)vallasta mieheen.

Kirkkoherrahan oli tuolloin hyvin nuori, vasta virkaansa palkattu ja reilusti alle kolmenkymmenen. Ellen kuvataan taas poikkeuksellisen kauniiksi, joten totta kai liha oli lopulta henkeä vahvempi. Ehkä se oli myös jonkinlainen linnamainen alleviivaus. Mutta dominoinnistahan siinä oli kyse; periksiantamisen jälkeen kirkkoherra saa tavanomaista kiihkeämpää seksiä ja Ellenkin muuttuu häntä kohtaan lämpimämmäksi. Ja niinpä kirkkoherrakin antaa henkisesti periksi ja alkaa ajatella, että pakkolunastus on itseasiassa välttämätöntä.

Kylläpä näin. Ja sukupuolella ei tässä ole merkitystä, ei roolihahmojen tai kirjailijan. Jane Austenin Järki ja tunteet -teoksessa on samantyylinen pappispari, jossa vaimo on vallankäyttäjä ja mies tossukka. Niinpä matkalla perintötilalle lesken perheen elanto pienenee pienenemistään, kun rouva perusteineen pääsee vauhtiin. Kyse on vallankäytöstä ja ahneudesta.

Ilmari ei voi olla Valtun isä. Ilmari lähti saksaan helmikuussa 1915 ja Valtu syntyi toukokuussa 1916.

Kirjan kolmannessa osassa Valtun kaatumisen jälkeen joku kyläläisistä kysyy: "Minkä ikäinen poikanne

oli?" Johon Aune vastaa: "Hän olisi toukokuussa täyttänyt 24" Valtuhan kaatui joulukuun alussa 1939.

Eli Ilmari on isäkandidaateista pois-suljettu.

Up

Linna on kyllä selvästikin tarkoittanut, että lukija ajattelee Ilmarin olevan isä. Ehkä ei ottanut huomioon, että joku voi olla noin tarkkana.

Vierailija kirjoitti:

Omat näkemykseni Leppäsen Aunesta perustuvat pääasiassa Laineen elokuviin ja lähinnä silmäillen vuosikausia sitten luettuihin kirjoihin. Koivusalon elokuva ei mielestäni tuonut Aunen osalta mitään uutta tietoa, näkemystä tai tarttumapintaa.

Yksinkertainen, turhannauraja, seksillä hyväksyntää hakenut ja myöhemmin tietoisesti "ostanut" Aune kelpasi kyllä salaisiin, suttuisiin ja satunnaisiin petipuutiin, mutta vaimoksi tai lastensa äidiksi kukaan mies ei häntä huolinut johtuen varmasti sekä taustastaan että yksinkertaisesta, huolimattomasta luonteestaan.

Toisaalta, jos Aune olisi ollut käytökseltään hillitympi, sivistyneempi, fiksumpi ja ulkoisesti huolitellumpi, ehkä hänellä olisi ollut paremmat mahdollisuudet varteenotettavana puolisona perhetaustastaan huolimatta? Nyt huono, itseaiheutettu maine pilasi viimeisetkin mahdollisuudet omalla paikkakunnalla eikä halua tai mahdollisuuksia muualle muuttamiseen ollut.

Vaikka alkuvaiheessa Aunea käytettiin hyväksi ja seksiä vongattiin katteettomia lupauksia latelemalla, tarinan edetessä se on Aune, joka käyttää miehiä hyväkseen omia tavoitteitaan edistääkseen. Aune siis oppii käyttämään kehoaan kauppatavarana saadakseen sen mitä haluaa. Mitä muutakaan ns. arvokasta kauppatavaraa hänellä köyhälistöön kuuluvana olisi ollut?

Itse näen Aunen ahneena ja röyhkeänä opportunistina, joka ei kavahtanut mitään keinoja tavoitteisiinsa pääsemiseksi. Makeilu, mielistely, kieroilu, valehtelu, erilaisten tunnetilojen luonteva esittäminen... Ihme, ettei lapsia syntynyt Valtu-Valdemaria enempää. Mainitaanko muuten kirjassa/kirjoissa Aunen muista mahdollisista raskauksista, ehkäisystä tai raskauksien keskeytyksistä?

Kivivuoren Osku oli uskottavin isäehdokas, itsekin Aunen tapainen löyhämoraalinen häntäheikki. Siksi juuri Oskua oli helppo osoittaa syyttävällä sormella, toisten isäehdokkaiden syyttely olisi aiheuttanut ikuisen stigman ja vaikeuksia joko yhteiskuntaluokkaeron (Salpakari, Yllö) tai maineen vuoksi (Laitilan Uuno ja Kankaanpään Elias olivat varmasti jopa Aunen mittapuulla joko liian kelpaamattomia ja/tai varattomia isiksi). Osku oli persoonastaan huolimatta riittävän hyvämaineisesta perheestä ja lapsen elatusasiat tulisivat varmasti hoitumaan riippumatta siitä, oliko Osku valmis vakinaiseen suhteeseen lapsen äidin kanssa.

Aune oli nähdäkseni ikuisesti rakastunut ikätoveriinsa Akseliin, mutta luopui lopulta haaveistaan ymmärtäessään, ettei Akseli tunne samoin eikä minkäänlaisia mahdollisuuksia nuoruuden hairahduksen jälkeen ollut. Tämäkö sai Aunen kyynistymään miesten suhteen?

Ehkä humalaisen Viljon viettely saunalla oli jonkinlainen revanssi ja viimeinen mahdollisuus Akseliin?

Hyvin moralistinen kuvaus Aunesta. Kuvaa että Aune olisi pahuuttaan tullut löyhätapaiseksi. Tämä on täysin väärin. Aune oli hyväksikäytetty jo nuorena kuten huono-osaisille tytöille usein käy nykyäänkin. Hän oli kiltti ja yksinkertainen. Täysin hyväksikäytetty.

Kun niin kävi nuorena, myöhempi seksin myyminen ym on looginen kehitys. Eikä ole mitään pahuutta tai ahneutta. Oikeastaan se on ainoa vaihtoehto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen. 

Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.

Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.

Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet. 

Jotenkin karmaisevaa on kuitenkin se, mikä oli se (pikku)asia, joka johti siihen, että yksi torppariperhe menetti parhaan osan isän raivaamista pelloista: kirkkoherra ei enää kestänyt seksittömyyttä. Ja ainoa keino murtaa vaimon seksilakko oli luvata tälle, että Koskelalta viedään maat.

Kiinnostava näkemys Linnalta naisen (yli)vallasta mieheen.

Minusta sukupuoli ei ole mitenkään olennaista tässä. Tuossa vain oli pariskunta, jossa toinen oli heikko (mies) ja toinen vahva (nainen). Kirjassa on sitten toisaalta monta pariskuntaa, missä naisella ei olisi ollut mitään tuollaista valtaa mieheensä. Kuvitelkaa Emma kiristämään Halmetta seksilakolla.

Hameiden avioliitto taisi olla seksitön. Ei tainnut räätälit ne hommat kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Jyrki Vesikansa on huomauttanut, että kun maanomistuksen historiaa on Suomessa tutkittu, niin ei ole löytynyt yhtäkään tapausta, jossa pappila olisi vienyt torpan maat niin kuin kirjassa esitetään. Eli koko romaanin peruslähtökohta on epähistoriallinen. Tosin en nyt muista sanatarkasti Vesikansan kommenttia, koskiko se vain pappiloita, ja olisiko aateliskartanoilla sitten tällaisia maanryöstöjä tilillään. Tietysti tarpeeksi kauas jos mennään keskiaikaan asti, niin varmaan suurin osa maista on joltain joskus varastettu, ja onhan koko Suomikin tavallaan varastettu saamelaisilta.

Eihän Vesikansa todistanut tuolla Linnasta mitään mitään muuta kuin sen, että Linna loi itse fiktionsa eikä vain referoinut kuulemiaan tarinoita. En tiedä, oliko Vesikansalla jokin motiivi yrittää kohentaa senaikaisten pappien mainetta. - Toisen maailmansodan jälkeen syntyi ns. asevelipappien ryhmä, joka luopui valkopappien perinteestä eikä pitänyt itseään ylempiarvoisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen. 

Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.

Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.

Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet. 

Jotenkin karmaisevaa on kuitenkin se, mikä oli se (pikku)asia, joka johti siihen, että yksi torppariperhe menetti parhaan osan isän raivaamista pelloista: kirkkoherra ei enää kestänyt seksittömyyttä. Ja ainoa keino murtaa vaimon seksilakko oli luvata tälle, että Koskelalta viedään maat.

Kiinnostava näkemys Linnalta naisen (yli)vallasta mieheen.

Minusta sukupuoli ei ole mitenkään olennaista tässä. Tuossa vain oli pariskunta, jossa toinen oli heikko (mies) ja toinen vahva (nainen). Kirjassa on sitten toisaalta monta pariskuntaa, missä naisella ei olisi ollut mitään tuollaista valtaa mieheensä. Kuvitelkaa Emma kiristämään Halmetta seksilakolla.

Hameiden avioliitto taisi olla seksitön. Ei tainnut räätälit ne hommat kiinnostaa.

Halmekin taisi olla rakastunut Akseliin. Mikähän siinä mörököllissä kaikkia niin kovasti kiehtoi? Jos oikein muistan, hän ei ollut erityisen komea, tihrusilmäksi haukuttiin. Ja armoton tosikko hän oli sukkeliin kivivuorelaisiin verrattuna. Kroppa oli kyllä ilmeisen hyvä, ja se niittohan oli puhdasta pornoa. Puhun nyt siis kirjoista, elokuvia en ole nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Isänsä Preetikin oli vähän yksinkertainen, mutta todella sympaattinen hahmo. Kyläläisetkin tykkäsivät Preetistä, eikä kiusanneet sitä, vaan ottivat mukaan puuhastelemaan. 

Poika Valtu sen sijaan oli hyvin tyypillinen epävakaiden perheolosuhteiden tuotos. Viinaanmenevä, huliganismiin taipuvainen ja luonteeltaan levoton. Vankila olisi varmaan kutsunut, ellei olisi kuollut talvisodassa.

Hieno kirja ja hahmoista soisi keskusteltavan enemmänkin. Mitäpä arvelette; oliko Halmeen ja Valentin välillä mestari-oppipoika suhteen lisäksi seksuaalistakin jännitettä, noin niin kuin alitajuisesti? 

Kirjan hahmot on mielikuvituksen tuotetta, joten Halmeen ja Valentin välillä ei voi olla mitään seksuaalista jännitettä. Kaikki jännite on kirjailijan päässä ja on juuri sitä mitä mieleen kirjailijan mieleen juolahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se Valtu oli sen Ilmarin poika, suoraanhan sitä ei sanottu, mutta rivien välissä. Aunella oli useita vaihtoehtoja isäksi, mutta raskaaksi tuli kun Ilmari pääsi pökäisemään. Hyväntahtoinen Aune tosiaan oli, kuten yksinkertaiset ihmiset usein ovat.

Suoranaisen vihjeenhän Linna antaa sen suuntaan juuri siinä kun sanoo Ilmarin tunteneen aina jonkinlaista myötätuntoa poikaa kohtaan.

Kyllä Valtun käytös ja muu toiminta viittaavat siihen, että oikea isä olisi kuitenkin ollut joku tuntemattomaksi jäänyt, samaa tasoa ollut kulkujätkä, tyyliin Laurilan Uuno. Kyllä Oskarin ja varsinkin Ilmarin jälkeläisessä olisi isän piirteitä näkynyt. Ei kaikkea voi laittaa kasvattamattomuudesta ja heikkolahjaisesta äidistä johtuvaksi. Olihan Aunen veljessä Valentissa kuitenkin jonkinlaista sivistystä. Kuka lienee Hennaa höynäyttänyt vai menikö taxvärkkitöinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen. 

Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.

Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.

Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet. 

Jotenkin karmaisevaa on kuitenkin se, mikä oli se (pikku)asia, joka johti siihen, että yksi torppariperhe menetti parhaan osan isän raivaamista pelloista: kirkkoherra ei enää kestänyt seksittömyyttä. Ja ainoa keino murtaa vaimon seksilakko oli luvata tälle, että Koskelalta viedään maat.

Kiinnostava näkemys Linnalta naisen (yli)vallasta mieheen.

Minusta sukupuoli ei ole mitenkään olennaista tässä. Tuossa vain oli pariskunta, jossa toinen oli heikko (mies) ja toinen vahva (nainen). Kirjassa on sitten toisaalta monta pariskuntaa, missä naisella ei olisi ollut mitään tuollaista valtaa mieheensä. Kuvitelkaa Emma kiristämään Halmetta seksilakolla.

Hameiden avioliitto taisi olla seksitön. Ei tainnut räätälit ne hommat kiinnostaa.

Halmekin taisi olla rakastunut Akseliin. Mikähän siinä mörököllissä kaikkia niin kovasti kiehtoi? Jos oikein muistan, hän ei ollut erityisen komea, tihrusilmäksi haukuttiin. Ja armoton tosikko hän oli sukkeliin kivivuorelaisiin verrattuna. Kroppa oli kyllä ilmeisen hyvä, ja se niittohan oli puhdasta pornoa. Puhun nyt siis kirjoista, elokuvia en ole nähnyt.

Linna kuvaili Akselia omilla piirteiltään: vanttera ja lyhyehkö. Miten sitten Halme ihaili Akselin vartaloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se Valtu oli sen Ilmarin poika, suoraanhan sitä ei sanottu, mutta rivien välissä. Aunella oli useita vaihtoehtoja isäksi, mutta raskaaksi tuli kun Ilmari pääsi pökäisemään. Hyväntahtoinen Aune tosiaan oli, kuten yksinkertaiset ihmiset usein ovat.

Suoranaisen vihjeenhän Linna antaa sen suuntaan juuri siinä kun sanoo Ilmarin tunteneen aina jonkinlaista myötätuntoa poikaa kohtaan.

Kyllä Valtun käytös ja muu toiminta viittaavat siihen, että oikea isä olisi kuitenkin ollut joku tuntemattomaksi jäänyt, samaa tasoa ollut kulkujätkä, tyyliin Laurilan Uuno. Kyllä Oskarin ja varsinkin Ilmarin jälkeläisessä olisi isän piirteitä näkynyt. Ei kaikkea voi laittaa kasvattamattomuudesta ja heikkolahjaisesta äidistä johtuvaksi. Olihan Aunen veljessä Valentissa kuitenkin jonkinlaista sivistystä. Kuka lienee Hennaa höynäyttänyt vai menikö taxvärkkitöinä?

Useissa kohdissa viitattiin Ilmarin ja Valtun samankaltaisuuteen. Myös Tuntemattomassa.

Valentinissa ei ollut sivistystö. Hän oli reppana ja työhön kykenemätön Halmeellakin. Haaveili. Mutta oli lahjaton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se Valtu oli sen Ilmarin poika, suoraanhan sitä ei sanottu, mutta rivien välissä. Aunella oli useita vaihtoehtoja isäksi, mutta raskaaksi tuli kun Ilmari pääsi pökäisemään. Hyväntahtoinen Aune tosiaan oli, kuten yksinkertaiset ihmiset usein ovat.

Suoranaisen vihjeenhän Linna antaa sen suuntaan juuri siinä kun sanoo Ilmarin tunteneen aina jonkinlaista myötätuntoa poikaa kohtaan.

Kyllä Valtun käytös ja muu toiminta viittaavat siihen, että oikea isä olisi kuitenkin ollut joku tuntemattomaksi jäänyt, samaa tasoa ollut kulkujätkä, tyyliin Laurilan Uuno. Kyllä Oskarin ja varsinkin Ilmarin jälkeläisessä olisi isän piirteitä näkynyt. Ei kaikkea voi laittaa kasvattamattomuudesta ja heikkolahjaisesta äidistä johtuvaksi. Olihan Aunen veljessä Valentissa kuitenkin jonkinlaista sivistystä. Kuka lienee Hennaa höynäyttänyt vai menikö taxvärkkitöinä?

Useissa kohdissa viitattiin Ilmarin ja Valtun samankaltaisuuteen. Myös Tuntemattomassa.

Valentinissa ei ollut sivistystö. Hän oli reppana ja työhön kykenemätön Halmeellakin. Haaveili. Mutta oli lahjaton

Kirjan lukemisesta on aikaa, mutta eikö Valentilla ollut kulttuuriharrastuksia ja eikö hän ollut punakaartissa puhelinkeskuksen. Tuskin sinne lahjattomina pidettyä olisi laitettu, vaikkei hänestä sotilaaksi olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen. 

Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.

Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.

Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet. 

Jotenkin karmaisevaa on kuitenkin se, mikä oli se (pikku)asia, joka johti siihen, että yksi torppariperhe menetti parhaan osan isän raivaamista pelloista: kirkkoherra ei enää kestänyt seksittömyyttä. Ja ainoa keino murtaa vaimon seksilakko oli luvata tälle, että Koskelalta viedään maat.

Kiinnostava näkemys Linnalta naisen (yli)vallasta mieheen.

Minusta sukupuoli ei ole mitenkään olennaista tässä. Tuossa vain oli pariskunta, jossa toinen oli heikko (mies) ja toinen vahva (nainen). Kirjassa on sitten toisaalta monta pariskuntaa, missä naisella ei olisi ollut mitään tuollaista valtaa mieheensä. Kuvitelkaa Emma kiristämään Halmetta seksilakolla.

Hameiden avioliitto taisi olla seksitön. Ei tainnut räätälit ne hommat kiinnostaa.

Halmekin taisi olla rakastunut Akseliin. Mikähän siinä mörököllissä kaikkia niin kovasti kiehtoi? Jos oikein muistan, hän ei ollut erityisen komea, tihrusilmäksi haukuttiin. Ja armoton tosikko hän oli sukkeliin kivivuorelaisiin verrattuna. Kroppa oli kyllä ilmeisen hyvä, ja se niittohan oli puhdasta pornoa. Puhun nyt siis kirjoista, elokuvia en ole nähnyt.

Ei varmasti ollut mitenkään kiinnostunut. Ainoastaan kirjat ja aate kiehtoi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se Valtu oli sen Ilmarin poika, suoraanhan sitä ei sanottu, mutta rivien välissä. Aunella oli useita vaihtoehtoja isäksi, mutta raskaaksi tuli kun Ilmari pääsi pökäisemään. Hyväntahtoinen Aune tosiaan oli, kuten yksinkertaiset ihmiset usein ovat.

Suoranaisen vihjeenhän Linna antaa sen suuntaan juuri siinä kun sanoo Ilmarin tunteneen aina jonkinlaista myötätuntoa poikaa kohtaan.

Kyllä Valtun käytös ja muu toiminta viittaavat siihen, että oikea isä olisi kuitenkin ollut joku tuntemattomaksi jäänyt, samaa tasoa ollut kulkujätkä, tyyliin Laurilan Uuno. Kyllä Oskarin ja varsinkin Ilmarin jälkeläisessä olisi isän piirteitä näkynyt. Ei kaikkea voi laittaa kasvattamattomuudesta ja heikkolahjaisesta äidistä johtuvaksi. Olihan Aunen veljessä Valentissa kuitenkin jonkinlaista sivistystä. Kuka lienee Hennaa höynäyttänyt vai menikö taxvärkkitöinä?

Useissa kohdissa viitattiin Ilmarin ja Valtun samankaltaisuuteen. Myös Tuntemattomassa.

Valentinissa ei ollut sivistystö. Hän oli reppana ja työhön kykenemätön Halmeellakin. Haaveili. Mutta oli lahjaton

Anteeksi kirjoitusta nopeammin kulkeva ajatus. Kirjan lukemisesta on aikaa, mutta eikö Valentilla ollut kulttuuriharrastuksia ja eikö hän ollut punakaartissa puhelinkeskuksen hoitajana. Tuskin sinne lahjattomina pidettyä olisi laitettu, vaikkei hänestä sotilaaksi olisikaan ollut. Halmehan oli yhteisössä arvostettu henkilö. Varmaan myös hänen oppipoikansakin, vaikka olikin hintelä ja homohko.