Kirjallisuuden tuntijat/harrastajat! Täällä Pohjantähden alla, Leppäsen Aune

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Alavireitä paljon. Suurin osa vaikutti uskovan, että pappilan Ilmari oli isä. Häntä ei siis mitenkään voitu jättää siunaamatta sankarivainanajana: oma isoisä rovastina.

Historiantutkintahan kertoo, että juuri tämä, että punaisetkin saivat sotasankarikohtelun ja siunattiin kirkossa, yhdisti kansan.

Hieno juonenkehittely ja rivienvälistä kertominen.

Adolf Ehrnrooth kyllä taisi nostaa vuoden 1919 torppien omaksi lunastamislain Suomen tärkeimmäksi laiksi mitä on koskaan säädetty.

Muuten olisivat valkoiset saaneet lusikoida ww2:n aivan keskenään. Ei olisi muita napannut/kiinnostanut pätkääkään.

Olihan Valtun isäksi tarjokkaana myös Laurilan Uuno, mutta tämä oli kai Aunellekin jo liian epämiellyttävä ajatus. Uunossa muuten oli paljon samaa kuin Tuntemattoman Lehdossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Alavireitä paljon. Suurin osa vaikutti uskovan, että pappilan Ilmari oli isä. Häntä ei siis mitenkään voitu jättää siunaamatta sankarivainanajana: oma isoisä rovastina.

Historiantutkintahan kertoo, että juuri tämä, että punaisetkin saivat sotasankarikohtelun ja siunattiin kirkossa, yhdisti kansan.

Hieno juonenkehittely ja rivienvälistä kertominen.

Ei. Valtun isästä ei ollut varmuutta, mutta jos jotain tiettyä epäiltiin niin Kivivuoren Oskaria. Koulupoikana Valtu jopa puhutteli Ottoa vaariksi. Sankarivainajana Valtu siunattiin siksi, että hän oli sankarivainaja. Linna itse inhosi "kirkonkylän isänmaallisia lottatätejä" (minkä vuoksi hän loi Tuntemattomaan sotilaaseen Raili Kotilaisen hahmon), ja juuri näiden lottatätien ylvään isänmaallisuuden vastakohdaksi Leppästen suru on mainio valinta.

Mitä inhottavaa Linna näki "kirkonkylän isänmaallisissa lottatädeissä"?

Kiinnostaa, koska isoäitini oli sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Alavireitä paljon. Suurin osa vaikutti uskovan, että pappilan Ilmari oli isä. Häntä ei siis mitenkään voitu jättää siunaamatta sankarivainanajana: oma isoisä rovastina.

Historiantutkintahan kertoo, että juuri tämä, että punaisetkin saivat sotasankarikohtelun ja siunattiin kirkossa, yhdisti kansan.

Hieno juonenkehittely ja rivienvälistä kertominen.

Ei. Valtun isästä ei ollut varmuutta, mutta jos jotain tiettyä epäiltiin niin Kivivuoren Oskaria. Koulupoikana Valtu jopa puhutteli Ottoa vaariksi. Sankarivainajana Valtu siunattiin siksi, että hän oli sankarivainaja. Linna itse inhosi "kirkonkylän isänmaallisia lottatätejä" (minkä vuoksi hän loi Tuntemattomaan sotilaaseen Raili Kotilaisen hahmon), ja juuri näiden lottatätien ylvään isänmaallisuuden vastakohdaksi Leppästen suru on mainio valinta.

Mitä inhottavaa Linna näki "kirkonkylän isänmaallisissa lottatädeissä"?

Kiinnostaa, koska isoäitini oli sellainen.

Varmaankin sen räikeän ristiriidan, joka rintaman arkitodellisuuden ja näiden tätien juhlapuheiden välillä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Näen tämän yksinkertaisesti ironiana. Hampuusi Valtusta tuleekin kuolemansa jälkeen nappia painamalla yhtäkkiä sankari ja hetkellisesti heidät nostetaan jopa herrasväen kanssa samalle tasolle (hautajaisissa). Tämä on Aunen ja Preetin elämän tähtihetki, vaikkakin lopulta surullinen.

Just näin! Valtun sankarihautajaisissa näkyy Linnan sodanvastaisuus. Ja pompöösien isänmaallisten seremonioiden halveksunta. Alimmainen nostetaan ylimmäiseksi - ja syntyy satiiria. Ihan mielettömän hieno kohtaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Alavireitä paljon. Suurin osa vaikutti uskovan, että pappilan Ilmari oli isä. Häntä ei siis mitenkään voitu jättää siunaamatta sankarivainanajana: oma isoisä rovastina.

Historiantutkintahan kertoo, että juuri tämä, että punaisetkin saivat sotasankarikohtelun ja siunattiin kirkossa, yhdisti kansan.

Hieno juonenkehittely ja rivienvälistä kertominen.

Ei. Valtun isästä ei ollut varmuutta, mutta jos jotain tiettyä epäiltiin niin Kivivuoren Oskaria. Koulupoikana Valtu jopa puhutteli Ottoa vaariksi. Sankarivainajana Valtu siunattiin siksi, että hän oli sankarivainaja. Linna itse inhosi "kirkonkylän isänmaallisia lottatätejä" (minkä vuoksi hän loi Tuntemattomaan sotilaaseen Raili Kotilaisen hahmon), ja juuri näiden lottatätien ylvään isänmaallisuuden vastakohdaksi Leppästen suru on mainio valinta.

Mitä inhottavaa Linna näki "kirkonkylän isänmaallisissa lottatädeissä"?

Kiinnostaa, koska isoäitini oli sellainen.

Varmaankin sen räikeän ristiriidan, joka rintaman arkitodellisuuden ja näiden tätien juhlapuheiden välillä oli.

Ja ehkä myös se hyvin ilmeinen asia, jota ei koskaan sanota ääneen: on helppoa olla sotaan yllyttävä, yleviä sankarirunoja lausuva herrasväen Ellen, kun itse ei tarvitse sinne sotaan mennä, eikä omia lapsia eturintamaan laiteta, ainakaan heti. Sinne eturintamaan, tykinruuaksi joutaa työläisäidin itkulla ja pelolla sotaan lähettämät valtut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herraspappeja ei 1900-luvun alussa ollut, papit olivat pappien tai talonpoikien poikia. Linna on luonut pappilan väestä kaikin tavoin Koskelan väen vastakohdan.

Akselin luonteesta: kirjassa kerrotaan, että Akseli oli jo lapsena huomattavan omapäinen ja uhmakas. Alma ja Jussi olivat välillä neuvottomia hänen suhteensa.

Minusta kirjassa välittyy voimakkaasti se, että nimenomaan Ellen on herraskaista sukua - voimakas myös siksi. Ellenillä on ohjat käsissä ja Salpakari on täysin selkärangaton vaimonsa ja myös kirkkohallituksen (valkoiset isännät) edessä. Vanhemmassa filmatisoinnissa Salpakarin nahjuus korostuu vieläkin enemmään kuin tässä Koivusalon versiossa.

Talonpoikien koulutetut pojat kyllä usein omakusivat herraskaiset tavat - olivat herraskaisempia kuin herrasväki itse. Rovasti oli todella kova arvonimi tuohon aikaan. Oma setänikin vielä 1960-l opiskellen muuttui todella ylemmän keskiluokan tavoille (täydellinen kirjakieli, puku ja kravatti meille maallekin kylään tullessa jne. / ihanne suomalaisuus, sivistysihanne).

Tässä oli kai jonkin verran alueellisia eroja. Tie Tampereelle -kirjassa kerrotaan kun Pohjanmaan valkoiset valtasi Tampereen, niin Tampereen porvarit järjesti niille voitonjuhlat. Siellä oli tarjolla mm. homejuustoa (mistä lie saatu keskellä sotaa). Pohjalaiset luuli että se on pilaantunutta eivätkä suostuneet syömään.

Lapissa ei tainnut olla taisteluja

Miten Tampere, Pohjanmaa tai pohjalaiset liittyy Lappiin?

Lapissa muuten oli taisteluita.

Muistatteko sitä kirjan kohtausta taksvärkkipäivästä, jossa Akseli on auttamassa Kivivuoria ja niittää aivan ylivertaisella vauhdilla ja voimalla, ja jotenkin siinä tulee rivien välistä sanoneeksi Elinalle, että on siellä lähinnä hänen takiaan. Aivan uskomattoman romanttinen kohtaus kaikessa vähäeleisyydessään. Toinen söpö kohtaus on se, kun Elina ryhtyy tekemään iltakävelyjä Koskelaan päin ihan muuten vaan, mikä johtaa väkisinkin Akselin tapaamiseen ja keskustelu soljuu tyyliin "Mitäs sitä?" "Ei tässä ihmeempiä, kaunis ilma kävellä". Sitten talvella samassa reessä laskeminen on jo kosinta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Alavireitä paljon. Suurin osa vaikutti uskovan, että pappilan Ilmari oli isä. Häntä ei siis mitenkään voitu jättää siunaamatta sankarivainanajana: oma isoisä rovastina.

Historiantutkintahan kertoo, että juuri tämä, että punaisetkin saivat sotasankarikohtelun ja siunattiin kirkossa, yhdisti kansan.

Hieno juonenkehittely ja rivienvälistä kertominen.

Ei. Valtun isästä ei ollut varmuutta, mutta jos jotain tiettyä epäiltiin niin Kivivuoren Oskaria. Koulupoikana Valtu jopa puhutteli Ottoa vaariksi. Sankarivainajana Valtu siunattiin siksi, että hän oli sankarivainaja. Linna itse inhosi "kirkonkylän isänmaallisia lottatätejä" (minkä vuoksi hän loi Tuntemattomaan sotilaaseen Raili Kotilaisen hahmon), ja juuri näiden lottatätien ylvään isänmaallisuuden vastakohdaksi Leppästen suru on mainio valinta.

Ei ollut varmuutta - se on esillä tässäkin ketjussa. Pappilan Ilmari oli yksi ehdokas ja rovastilla lienee ollut tiedossa, että Valtu saattaa olla pojanpoika.

Punaisten kunniaa ei oltu palautettu - juuri tämä sotasankarina kohtelu oli yksi tapa palautta se. Ei ollut itsestään selvää, että punaiset kaatuneet haudattaisiin juhlamenoin - että olisi sotasankari.

Tässä on hyvin tiheää ja monikerroksista kerrontaa Linnalta.

" - - Ylipäällikkö kuitenkin ratkaisi toisin. Niin Venäjällä palvellut ja sikäläiseen joukkohautaustapaan tottunut kuin olikin, Mannerheim ymmärsi kotiseudulle hautaamisen psykologisen merkityksen. - - -Erkki Kansanahosanoo tutkimuksessaan "Papit sodassa" (1991) kaatuneiden evakuoinnin onnistuneen yli odotusten. Sankarihautauksista tuli ainutlaatuisia uskonnollisia ja isänmaallisia juhlia, joiden tunnelmaa tuskin muualla on voinut kokea. Epäilyksettä ne vahvistivat kotirintamien kestävyyttä.-- - " Kari Hokkanen/Ilkka https://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/sankarihautamme-ovat-suomalaine…

.

--> Kaikki; myös punaiset haudattiin arvokkaasti ja tuotiin kotipitäjään (mikäli suinkin mahdollista).

Ilmari oli isä. Mutta ei sitä rovasti tai muutkaan epäilleet

Aunehan on muuten ihan Elinan vastakohta. Elina on siisti, hillitty, herkkä ja ujo, työteliäs ja reipas. Aune on räävitön, estoton, likainen ym. Linnaa on kritisoitu siitä, että hänen romaaneissaan naisilla on niin kapeat roolit. Mutta onhan TPA:ssa monenlaisia naisia. Esim. Halmeen Emma on mielestäni aika vahva.

Vierailija kirjoitti:

Aunehan on muuten ihan Elinan vastakohta. Elina on siisti, hillitty, herkkä ja ujo, työteliäs ja reipas. Aune on räävitön, estoton, likainen ym. Linnaa on kritisoitu siitä, että hänen romaaneissaan naisilla on niin kapeat roolit. Mutta onhan TPA:ssa monenlaisia naisia. Esim. Halmeen Emma on mielestäni aika vahva.

Ihan totta että Linnan naishahmot saattavat vaikuttaa joskus hieman yksiulotteisilta. Toisaalta sitten taas esimerkiksi Ellen on hyvinkin uskottava ja moniulotteisempi hahmo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Alavireitä paljon. Suurin osa vaikutti uskovan, että pappilan Ilmari oli isä. Häntä ei siis mitenkään voitu jättää siunaamatta sankarivainanajana: oma isoisä rovastina.

Historiantutkintahan kertoo, että juuri tämä, että punaisetkin saivat sotasankarikohtelun ja siunattiin kirkossa, yhdisti kansan.

Hieno juonenkehittely ja rivienvälistä kertominen.

Ei. Valtun isästä ei ollut varmuutta, mutta jos jotain tiettyä epäiltiin niin Kivivuoren Oskaria. Koulupoikana Valtu jopa puhutteli Ottoa vaariksi. Sankarivainajana Valtu siunattiin siksi, että hän oli sankarivainaja. Linna itse inhosi "kirkonkylän isänmaallisia lottatätejä" (minkä vuoksi hän loi Tuntemattomaan sotilaaseen Raili Kotilaisen hahmon), ja juuri näiden lottatätien ylvään isänmaallisuuden vastakohdaksi Leppästen suru on mainio valinta.

Ei ollut varmuutta - se on esillä tässäkin ketjussa. Pappilan Ilmari oli yksi ehdokas ja rovastilla lienee ollut tiedossa, että Valtu saattaa olla pojanpoika.

Punaisten kunniaa ei oltu palautettu - juuri tämä sotasankarina kohtelu oli yksi tapa palautta se. Ei ollut itsestään selvää, että punaiset kaatuneet haudattaisiin juhlamenoin - että olisi sotasankari.

Tässä on hyvin tiheää ja monikerroksista kerrontaa Linnalta.

" - - Ylipäällikkö kuitenkin ratkaisi toisin. Niin Venäjällä palvellut ja sikäläiseen joukkohautaustapaan tottunut kuin olikin, Mannerheim ymmärsi kotiseudulle hautaamisen psykologisen merkityksen. - - -Erkki Kansanahosanoo tutkimuksessaan "Papit sodassa" (1991) kaatuneiden evakuoinnin onnistuneen yli odotusten. Sankarihautauksista tuli ainutlaatuisia uskonnollisia ja isänmaallisia juhlia, joiden tunnelmaa tuskin muualla on voinut kokea. Epäilyksettä ne vahvistivat kotirintamien kestävyyttä.-- - " Kari Hokkanen/Ilkka https://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/sankarihautamme-ovat-suomalaine…

.

--> Kaikki; myös punaiset haudattiin arvokkaasti ja tuotiin kotipitäjään (mikäli suinkin mahdollista).

Mistä rovasti olisi tiennyt tai osannut edes epäillä, että Leppäsen Valtu olisi hänen pojanpoikansa? Miten kukaan muu kuin Aune, tai korkeintaan Ilmari itse, olisi tiennyt Ilmarin olevan yksi isäehdokkaista?

Niin, eihän rovastilla ollut mitään käsitystä Ilmarin ja Aunen "suhteista". Ilmari on pitänyt ne visusti salassa, eikä Aunekaan varmasti ole uskaltanut kenellekään mitään huudella. Olisihan ollut suoranainen itsemurha ruveta tällaista paljastelemaan.

Luulen, että Aune on tiennyt ja tajunnut Ilmarin olevan Valtun isä, mutta ei hän siinäkään vaiheessa ole tohtinut asiasta kertoa kenellekään. Hän on kyllä ymmärtänyt, että Ilmari on niin korkealla hänen yläpuolellaan, että on täysi mahdottomuus kuvitella tämän tunnustavan lasta. Saati ns. korjaavan jälkensä.

Siksi Aune on päättänyt, että Oskari olkoon se isä. Torpparin pojan vaimoksi hän voisi (ainakin omissa kuvitelmissaan) yltää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Alavireitä paljon. Suurin osa vaikutti uskovan, että pappilan Ilmari oli isä. Häntä ei siis mitenkään voitu jättää siunaamatta sankarivainanajana: oma isoisä rovastina.

Historiantutkintahan kertoo, että juuri tämä, että punaisetkin saivat sotasankarikohtelun ja siunattiin kirkossa, yhdisti kansan.

Hieno juonenkehittely ja rivienvälistä kertominen.

Ei. Valtun isästä ei ollut varmuutta, mutta jos jotain tiettyä epäiltiin niin Kivivuoren Oskaria. Koulupoikana Valtu jopa puhutteli Ottoa vaariksi. Sankarivainajana Valtu siunattiin siksi, että hän oli sankarivainaja. Linna itse inhosi "kirkonkylän isänmaallisia lottatätejä" (minkä vuoksi hän loi Tuntemattomaan sotilaaseen Raili Kotilaisen hahmon), ja juuri näiden lottatätien ylvään isänmaallisuuden vastakohdaksi Leppästen suru on mainio valinta.

Mitä inhottavaa Linna näki "kirkonkylän isänmaallisissa lottatädeissä"?

Kiinnostaa, koska isoäitini oli sellainen.

Se mitä Linna inhosi, oli tietynlainen juhlava ja mahtaileva yltiöisänmaallisuus. Ellen Salpakari on oikeastaan malliesimerkki Linnan inhoamasta lottatädistä, korulauseita jostain myyttisestä suomalaisuudesta lausuva huomattavasti Lapuan liikkeeseen kallellaan oleva säätyläinen. Ihminen, joka mieluusti puhuu kansasta mutta tarkoittaa sillä jotain ihan muuta kuin ympärillään eläviä leppäsiä ja lauriloita. Sota-ajan rintama- ja kotirintamalotat ovat oikeastaan ihan eri asia kuin 20-30-luvun lotat, vaikka kyse onkin samasta järjestöstä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, eihän rovastilla ollut mitään käsitystä Ilmarin ja Aunen "suhteista". Ilmari on pitänyt ne visusti salassa, eikä Aunekaan varmasti ole uskaltanut kenellekään mitään huudella. Olisihan ollut suoranainen itsemurha ruveta tällaista paljastelemaan.

Luulen, että Aune on tiennyt ja tajunnut Ilmarin olevan Valtun isä, mutta ei hän siinäkään vaiheessa ole tohtinut asiasta kertoa kenellekään. Hän on kyllä ymmärtänyt, että Ilmari on niin korkealla hänen yläpuolellaan, että on täysi mahdottomuus kuvitella tämän tunnustavan lasta. Saati ns. korjaavan jälkensä.

Siksi Aune on päättänyt, että Oskari olkoon se isä. Torpparin pojan vaimoksi hän voisi (ainakin omissa kuvitelmissaan) yltää.

Kyllähän Aune sanoikin raskaana ollessaan, että hänellä on ollut sellaisiakin sulhasia, että kylä lentäisi selälleen kun hän sanoisi. Olen tulkinnut aina tämän tarkoittavan juuri Ilmaria, koska seuraavaksi Aune mainitsee sellaisista sulhasista, jotka hän on jättänyt muille ja on hienoja rouvia (Elina) pitämässä hänen vanhojaan. Mahdollisia isiä Valtulle oli ilmeisesti useampiakin, koska nuorten miesten kerrotaan säikähtäneen kun Aunen raskaus paljastui kyläläisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Alavireitä paljon. Suurin osa vaikutti uskovan, että pappilan Ilmari oli isä. Häntä ei siis mitenkään voitu jättää siunaamatta sankarivainanajana: oma isoisä rovastina.

Historiantutkintahan kertoo, että juuri tämä, että punaisetkin saivat sotasankarikohtelun ja siunattiin kirkossa, yhdisti kansan.

Hieno juonenkehittely ja rivienvälistä kertominen.

Ei. Valtun isästä ei ollut varmuutta, mutta jos jotain tiettyä epäiltiin niin Kivivuoren Oskaria. Koulupoikana Valtu jopa puhutteli Ottoa vaariksi. Sankarivainajana Valtu siunattiin siksi, että hän oli sankarivainaja. Linna itse inhosi "kirkonkylän isänmaallisia lottatätejä" (minkä vuoksi hän loi Tuntemattomaan sotilaaseen Raili Kotilaisen hahmon), ja juuri näiden lottatätien ylvään isänmaallisuuden vastakohdaksi Leppästen suru on mainio valinta.

Ei ollut varmuutta - se on esillä tässäkin ketjussa. Pappilan Ilmari oli yksi ehdokas ja rovastilla lienee ollut tiedossa, että Valtu saattaa olla pojanpoika.

Punaisten kunniaa ei oltu palautettu - juuri tämä sotasankarina kohtelu oli yksi tapa palautta se. Ei ollut itsestään selvää, että punaiset kaatuneet haudattaisiin juhlamenoin - että olisi sotasankari.

Tässä on hyvin tiheää ja monikerroksista kerrontaa Linnalta.

" - - Ylipäällikkö kuitenkin ratkaisi toisin. Niin Venäjällä palvellut ja sikäläiseen joukkohautaustapaan tottunut kuin olikin, Mannerheim ymmärsi kotiseudulle hautaamisen psykologisen merkityksen. - - -Erkki Kansanahosanoo tutkimuksessaan "Papit sodassa" (1991) kaatuneiden evakuoinnin onnistuneen yli odotusten. Sankarihautauksista tuli ainutlaatuisia uskonnollisia ja isänmaallisia juhlia, joiden tunnelmaa tuskin muualla on voinut kokea. Epäilyksettä ne vahvistivat kotirintamien kestävyyttä.-- - " Kari Hokkanen/Ilkka https://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/sankarihautamme-ovat-suomalaine…

.

--> Kaikki; myös punaiset haudattiin arvokkaasti ja tuotiin kotipitäjään (mikäli suinkin mahdollista).

Mistä rovasti olisi tiennyt tai osannut edes epäillä, että Leppäsen Valtu olisi hänen pojanpoikansa? Miten kukaan muu kuin Aune, tai korkeintaan Ilmari itse, olisi tiennyt Ilmarin olevan yksi isäehdokkaista?

Aunen löyhä moraali oli koko kylän vitsi. Kylä juoruämmiä ja pahantahtoisia täynnä.

Eli ihan samaa tietä ja keinoja käyttäen kuin Aunen löyhämoraalisuus oli yleistä tietoa.

Linna tuo mahdollisuuden ainakin lukijalle tietoiseksi - romaanin monitasoisuus.

Totta kai rovastikin on tiennyt Aunen maineen ja löyhän moraalin.

Siksipä juuri hänelle ei varmasti ole pälkähtänyt päähänkään, että hänen oma, kallisarvoinen upseeripoikansa olisi voinut olla tuollaisen Aunen kanssa missään tekemisissä. Siis ainakaan "sellaisissa" tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai rovastikin on tiennyt Aunen maineen ja löyhän moraalin.

Siksipä juuri hänelle ei varmasti ole pälkähtänyt päähänkään, että hänen oma, kallisarvoinen upseeripoikansa olisi voinut olla tuollaisen Aunen kanssa missään tekemisissä. Siis ainakaan "sellaisissa" tekemisissä.

höpö höpö .... etenkin yläluokan miehillä oli aika kovat käyttöoikeudet piikoihin ym. tuohon aikaan.... se tiedettiin mutta silmät ummistettiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Alavireitä paljon. Suurin osa vaikutti uskovan, että pappilan Ilmari oli isä. Häntä ei siis mitenkään voitu jättää siunaamatta sankarivainanajana: oma isoisä rovastina.

Historiantutkintahan kertoo, että juuri tämä, että punaisetkin saivat sotasankarikohtelun ja siunattiin kirkossa, yhdisti kansan.

Hieno juonenkehittely ja rivienvälistä kertominen.

Adolf Ehrnrooth kyllä taisi nostaa vuoden 1919 torppien omaksi lunastamislain Suomen tärkeimmäksi laiksi mitä on koskaan säädetty.

Muuten olisivat valkoiset saaneet lusikoida ww2:n aivan keskenään. Ei olisi muita napannut/kiinnostanut pätkääkään.

Torpparilaki siinä vaiheessa takasi sen,että punaiset olivat hiljaa. Miten voi taistella omistavaa luokkaa vastaan, jos itse omistaa? Torppareista syntyi keskustapuolue ja SMP, ei mikään huono diili verrattuna siihen, että he olisivat jääneet vasemmistolaisiksi ja saaneet koko maan sekasortoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aunen pojan kuolema ja hautajaiset talvisodassa kertoo paljon, minkä edessä oltiin. Linnalta hyvä veto ottaa tämä ensimmäiseksi sotasankariksi.

Näen tämän yksinkertaisesti ironiana. Hampuusi Valtusta tuleekin kuolemansa jälkeen nappia painamalla yhtäkkiä sankari ja hetkellisesti heidät nostetaan jopa herrasväen kanssa samalle tasolle (hautajaisissa). Tämä on Aunen ja Preetin elämän tähtihetki, vaikkakin lopulta surullinen.

Just näin! Valtun sankarihautajaisissa näkyy Linnan sodanvastaisuus. Ja pompöösien isänmaallisten seremonioiden halveksunta. Alimmainen nostetaan ylimmäiseksi - ja syntyy satiiria. Ihan mielettömän hieno kohtaus.

Isänmaallisten seremonioiden halveksiminen? Sinustako sodassa kuolleet olisi pitänyt kipata tunkiolle?

Suomalaiset oli siitä outoa väkeä, että he kävivät (jos vain mahdollista)  hakemassa ruumiit haudattavaksi kotipitäjän hautausmaahan. Linna todennäköisesti vastusti myös tätä ikävää tapaa?

Minusta Valtun sankarihautajaisissa näkyy ennenkaikkea se, että luonnonvalinta toimii sodassakin. Evoluution kannalta katsottuna juuri noin piti käydä. Vahvemmat ja viisaammat otettiin vasta myöhemmin.