Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen menettämässä mieheni.
07.04.2017 |
Olen viimeisilläni raskaana ja mies on näköjään täynnä kiukutteluani. Olen aika usein huonolla päällä. Tämä on ensimmäinen lapsemme. Olen yrittänyt olla kivempi, mutta en ole pystynyt siihen kovin pitkiä aikoja. Mies lähti pois noin viikko sitten. Olen täysin murtunut ja koen ettei mies ole hyvä kestämään vastoinkäymisiä. Joten ehkä ero ei olekaan huonoin valinta. Silti en itse tekisi sellaista päätöstä. Uskon vahvasti kun raskaus on ohi ja kaikki sen tuomat vaivat, pystyn taas olemaan oma itseni. Mutta nyt näyttää siltä ettei tämä riitä miehelle. Mitä voisin sanoa hänelle?
Kommentit (112)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelun rakenne: joukko naisia oikeuttamassa ja selittelemässä miksi naisen on oikeutettua haukkua ja kiukutella miehelleen. Mikäli mies olisi kiukuttelija ja haukkuja, haukuttaisiin tämä maanrakoon pikkupojaksi, joka ei arvosta naistaan yhtään - ja sama tilanne on tässä ketjussa, mikäli mies ei vain nielemättä siedä jokapäiväistä henkistä pahoinpitelyä ja kiukuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskenkasvuinen mies sulla. Hänen pitäisi olla tukenasi ei kadota!
Niin olen kyllä samaa mieltä. Vaikka kiukuttelen niin tarvitsen tukea. Kun saan kiukuttelua takaisin niin en koe saavani minkänlaista tukea ja tulen entistä pahemmalle päälle. Ap
Kuulostat kyllä melkoiselta hemmotellulta pissapirkolta. Sinä sinä ja sinä.
Että raskaana olo oikeuttaa kaikkeen.
No huh huh! Itsekin kolme lasta, mutta en ole sen takia miestäni kohdellut roskaämpärinä.
<huvittaa nämä ensimmäistä lasta odottavat prinsessat jotka kuvittelee, että kaikki pyörii heidän ympärillä ja heille pitää järjestää merityiskohtelua joka puolella KOSKA HE OVAT raskaana. Ja saavat kiukutella kyllästykseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen äksyilee ja kiukuttelee tulossa olevan lapsensa isälle. Mies ei halua enää kuunnella tyhmää rätkytystä ja jatkuvaa sättimistä, joten hän poistuu toistaiseksi naisen seurasta.
Palstan mammat näkevät vian miehessä, syyttävät ja syyllistävät hänet kypsymättömäksi ja vaativat kasvamista isälliseen rooliin. Mutta tämähän juuri onkin naisten logiikkaa kaikkein puhtaimmillaan!
Sinä et taida ymmärtää mitä tarkoittaa kasvattaa kokonainen uusi ihminen kahdesta solusta vartalollasi. Se ei ole mikään pikkujuttu, vaan naisen elämän vaarallisin hetki. Sen lisäksi että se on hengelle vaarallista ja vartaloa kokonaisvaltaisesti tuhoavaa, se myös muokkaa peruuttamattomasti hormoneita (oletteko ikinä kuulleet vaikka bodarien roid ragesta, hormonista siinäkin kyse...) löystyttää psyykeä vastaanottamaan vauvan tarpeet.
Siinä vaiheessa kun hormonit ovat sekoittaneet mielen totaalisesti, joka saatanan paikkaan sattuu koko ajan, oksettaa ja närästää kurkku verellä, lantioluusi erkaantuvat toisistaan natisten liitoksissaan ja pelkäät kuolevasi pian koittavaan synnytykseen, pelkäät vauvasi kuolevan synnytyksessä tai vähintään vammautuvan pahasti - on aika v*tun pikkujuttu suuttua jostain saamarin äksyilystä. Ihan oikeasti. Jos mieheni olisi päästänyt tuollaista bs:iä suustaan, niin olisi ex-mies. Miehen osa raskaudessa on kuitenkin tukea sitä tulevaa äitiä ja pyrkiä ymmärtämään, että toinen on antanut henkensä alttiiksi ja antaa vartalonsa yhteisen lapsen edestä. Vähän perspektiiviä.
Ja juu en minäkään ymmärrä tuollaisia lapsellisia kiukuttelevia pissiksiä vaikka olen kolme kertaa " kasvattanut kokonaisen uuden ihmisen kahdesta solusta vartalollasi " ( naurattaa, mitä paskaa ! ).
Vierailija kirjoitti:
AP, keskustelussa on keskenkasvuisia ilkeitä trollaajia. Älä välitä niistä.
Esimerkiksi minäkinkö ? Yli viisikymppinen kolmen lapsi äiti ja pidän ap:tä todellisena keskenkasvuisena turhana kiukuttelijana, joka ei osaa kunnioittaa toisia ihmisiä. Kannattaisi nyt näiden minä-minä-raskaana-olevien katsoa vähän peiliin ja miettiä, että naisen kuitenkin luonnollinen olotila oikeuttaako se kaikkeen huonoon käytökseen ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sen miehen mennä vaan, et tarvitse häntä. Tuollainen häntäheikki lähtee aina kun tulee ongelmia, et voi luottaa häneen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketään sen kummemmin arvostelematta täytyy todeta,että oman kaveripiirin naisia kun seurailee on touhu ekan lapsen kohdalla melkoista diivailua ja draamailua.Ja monessa tapauksessa siihen prinsessailuun ei tarvita edes sitä raskautta.Olen ehkä syntynyt mieheksi,kun en yksinkertaisesta jaksa jauhaa tunteista ja hormooneista ja siitä mitä miehen olisi pitänyt ymmärtää.Kärsin itse aivan älyttömästä raskauspahoinvoinnista,ja ei se nyt miehen vika ollut.Jatkuva louskottaminen ja puhua pälpättäminen särkee korviani.Jos ap:lla on huono olo ja pinna kireellä,nii eikö vaan voisi hakeutua omaan rauhaan,eikö sen pahan olon voi purkaa jotenkin muuten,kun kiukuttelemalla miehelle?Ulkoilua,musiikkia,liikuntaa?
Täällä on selkeästi jotkut aivan pihalla näistä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roadwalker kirjoitti:
Keskustelun rakenne: joukko naisia oikeuttamassa ja selittelemässä miksi naisen on oikeutettua haukkua ja kiukutella miehelleen. Mikäli mies olisi kiukuttelija ja haukkuja, haukuttaisiin tämä maanrakoon pikkupojaksi, joka ei arvosta naistaan yhtään - ja sama tilanne on tässä ketjussa, mikäli mies ei vain nielemättä siedä jokapäiväistä henkistä pahoinpitelyä ja kiukuttelua.
Minusta tässä keskustelussa on monenlaista kantaa tullut. Ei kaikki suinkaan ole sitä mieltä, että olisi oikeutettua haukkua ja kiukutella.
Näissä ehkä näkyy se mitä ihminen ajattelee raskaudesta. Joidenkin mielestä se on niin kunnioitettava ja pyhä tila, että sitä pitäisi suorastaan palvoa. Toisille se taas on ihan tavallinen elämään kuuluva juttu. Minä olen ehkä jossain tuossa välissä.
Ensimmäisen raskauden aikana hämmästyin kun minua kiukutti niin paljon ja lapsellisesti eräs toimimaton kodinkone. Menin sänkyyn peiton alle itkemään. Juujuu, aivan naurettavaa. En silloin tiennyt, että olen raskaana. Tieto siitä laittoi asiat oikeisiin suhteisiin. Tiesin, että se harmitus on ihan hölmöä, mutta niin vain käy. Ei siltikään tulis mieleen heittäytyä kokoaikaiseksi raskauskuningattareksi joka purkaa kiukun mieheen. Myöhemmissä raskauksista tiesin silloin olevani raskaana kun järki pakeni samalla tavalla päästä. Näistä on ihan hyvät naurut kehkeytynyt jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Anna sen miehen mennä vaan, et tarvitse häntä. Tuollainen häntäheikki lähtee aina kun tulee ongelmia, et voi luottaa häneen.
Totta. Tarvitset vain miehen elatusmaksut, lapsilisät, asumistuet, äitiysrahat, ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon lapselle. Olethan itsenäinen vahva nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, puhukaa tilanteestanne neuvolassa ja pyytäkää parikäyntejä ammattilaisen luona. Yrittäkää saada parisuhteellenne lisäaikaa, raskausaikana joillakin saattaa olla tosi vaikeaa ja ymmärrettävästi miehen voi olla sitä vaikea käsittää.
Onhan teille tulossa yhteinen ihana lapsi, tehkää töitä suhteenne eteen ja pyytäkää apua, älkää yrittäkö sitä kahdestaan, koska se voi mennä huonompaan suuntaan. Ei ole kiire tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen, elämässä ja parisuhteessa on kriisejä ja silloin on hyvä pysähtyä miettimään mitä suhteestaan haluaa ja onko se saavutettavissa.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen äksyilee ja kiukuttelee tulossa olevan lapsensa isälle. Mies ei halua enää kuunnella tyhmää rätkytystä ja jatkuvaa sättimistä, joten hän poistuu toistaiseksi naisen seurasta.
Palstan mammat näkevät vian miehessä, syyttävät ja syyllistävät hänet kypsymättömäksi ja vaativat kasvamista isälliseen rooliin. Mutta tämähän juuri onkin naisten logiikkaa kaikkein puhtaimmillaan!
Sinä et taida ymmärtää mitä tarkoittaa kasvattaa kokonainen uusi ihminen kahdesta solusta vartalollasi. Se ei ole mikään pikkujuttu, vaan naisen elämän vaarallisin hetki. Sen lisäksi että se on hengelle vaarallista ja vartaloa kokonaisvaltaisesti tuhoavaa, se myös muokkaa peruuttamattomasti hormoneita (oletteko ikinä kuulleet vaikka bodarien roid ragesta, hormonista siinäkin kyse...) löystyttää psyykeä vastaanottamaan vauvan tarpeet.
Siinä vaiheessa kun hormonit ovat sekoittaneet mielen totaalisesti, joka saatanan paikkaan sattuu koko ajan, oksettaa ja närästää kurkku verellä, lantioluusi erkaantuvat toisistaan natisten liitoksissaan ja pelkäät kuolevasi pian koittavaan synnytykseen, pelkäät vauvasi kuolevan synnytyksessä tai vähintään vammautuvan pahasti - on aika v*tun pikkujuttu suuttua jostain saamarin äksyilystä. Ihan oikeasti. Jos mieheni olisi päästänyt tuollaista bs:iä suustaan, niin olisi ex-mies. Miehen osa raskaudessa on kuitenkin tukea sitä tulevaa äitiä ja pyrkiä ymmärtämään, että toinen on antanut henkensä alttiiksi ja antaa vartalonsa yhteisen lapsen edestä. Vähän perspektiiviä.
Hyvänen aika ,miten maailmassa voi olla miljardeja ihmisiä jos kaikki raskaudet ovat edellä kuvatun kaltaisia :O Itselläni on 4 lasta enkä kyllä ole koskaan uhrautunut/uhriutunut kuten lainauksessa kuvaillaan.Viimeisen sain nelikymppisenä ja voin koko raskauden todella hyvin vaikka "vanha" olinkin!
Meinaat, että sitten helpottaa, kun vauva on syntynyt? Voin kertoa, ei helpota, vaan rankemmaksi muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen äksyilee ja kiukuttelee tulossa olevan lapsensa isälle. Mies ei halua enää kuunnella tyhmää rätkytystä ja jatkuvaa sättimistä, joten hän poistuu toistaiseksi naisen seurasta.
Palstan mammat näkevät vian miehessä, syyttävät ja syyllistävät hänet kypsymättömäksi ja vaativat kasvamista isälliseen rooliin. Mutta tämähän juuri onkin naisten logiikkaa kaikkein puhtaimmillaan!
Sinä et taida ymmärtää mitä tarkoittaa kasvattaa kokonainen uusi ihminen kahdesta solusta vartalollasi. Se ei ole mikään pikkujuttu, vaan naisen elämän vaarallisin hetki. Sen lisäksi että se on hengelle vaarallista ja vartaloa kokonaisvaltaisesti tuhoavaa, se myös muokkaa peruuttamattomasti hormoneita (oletteko ikinä kuulleet vaikka bodarien roid ragesta, hormonista siinäkin kyse...) löystyttää psyykeä vastaanottamaan vauvan tarpeet.
Siinä vaiheessa kun hormonit ovat sekoittaneet mielen totaalisesti, joka saatanan paikkaan sattuu koko ajan, oksettaa ja närästää kurkku verellä, lantioluusi erkaantuvat toisistaan natisten liitoksissaan ja pelkäät kuolevasi pian koittavaan synnytykseen, pelkäät vauvasi kuolevan synnytyksessä tai vähintään vammautuvan pahasti - on aika v*tun pikkujuttu suuttua jostain saamarin äksyilystä. Ihan oikeasti. Jos mieheni olisi päästänyt tuollaista bs:iä suustaan, niin olisi ex-mies. Miehen osa raskaudessa on kuitenkin tukea sitä tulevaa äitiä ja pyrkiä ymmärtämään, että toinen on antanut henkensä alttiiksi ja antaa vartalonsa yhteisen lapsen edestä. Vähän perspektiiviä.
Hyvänen aika ,miten maailmassa voi olla miljardeja ihmisiä jos kaikki raskaudet ovat edellä kuvatun kaltaisia :O Itselläni on 4 lasta enkä kyllä ole koskaan uhrautunut/uhriutunut kuten lainauksessa kuvaillaan.Viimeisen sain nelikymppisenä ja voin koko raskauden todella hyvin vaikka "vanha" olinkin!
Ja kun sun raskauden on menneet hyvin, synnytys ollu ½ h ja kivuton, niin se tarkoitaa, että kaikilla muilla on TIETYSTI ihan samoin, eikös? Kenelläkään muulla ei voi olla haastava raskaus? Voi hyvänen aika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen äksyilee ja kiukuttelee tulossa olevan lapsensa isälle. Mies ei halua enää kuunnella tyhmää rätkytystä ja jatkuvaa sättimistä, joten hän poistuu toistaiseksi naisen seurasta.
Palstan mammat näkevät vian miehessä, syyttävät ja syyllistävät hänet kypsymättömäksi ja vaativat kasvamista isälliseen rooliin. Mutta tämähän juuri onkin naisten logiikkaa kaikkein puhtaimmillaan!
Sinä et taida ymmärtää mitä tarkoittaa kasvattaa kokonainen uusi ihminen kahdesta solusta vartalollasi. Se ei ole mikään pikkujuttu, vaan naisen elämän vaarallisin hetki. Sen lisäksi että se on hengelle vaarallista ja vartaloa kokonaisvaltaisesti tuhoavaa, se myös muokkaa peruuttamattomasti hormoneita (oletteko ikinä kuulleet vaikka bodarien roid ragesta, hormonista siinäkin kyse...) löystyttää psyykeä vastaanottamaan vauvan tarpeet.
Siinä vaiheessa kun hormonit ovat sekoittaneet mielen totaalisesti, joka saatanan paikkaan sattuu koko ajan, oksettaa ja närästää kurkku verellä, lantioluusi erkaantuvat toisistaan natisten liitoksissaan ja pelkäät kuolevasi pian koittavaan synnytykseen, pelkäät vauvasi kuolevan synnytyksessä tai vähintään vammautuvan pahasti - on aika v*tun pikkujuttu suuttua jostain saamarin äksyilystä. Ihan oikeasti. Jos mieheni olisi päästänyt tuollaista bs:iä suustaan, niin olisi ex-mies. Miehen osa raskaudessa on kuitenkin tukea sitä tulevaa äitiä ja pyrkiä ymmärtämään, että toinen on antanut henkensä alttiiksi ja antaa vartalonsa yhteisen lapsen edestä. Vähän perspektiiviä.
Hyvänen aika ,miten maailmassa voi olla miljardeja ihmisiä jos kaikki raskaudet ovat edellä kuvatun kaltaisia :O Itselläni on 4 lasta enkä kyllä ole koskaan uhrautunut/uhriutunut kuten lainauksessa kuvaillaan.Viimeisen sain nelikymppisenä ja voin koko raskauden todella hyvin vaikka "vanha" olinkin!
Ja kun sun raskauden on menneet hyvin, synnytys ollu ½ h ja kivuton, niin se tarkoitaa, että kaikilla muilla on TIETYSTI ihan samoin, eikös? Kenelläkään muulla ei voi olla haastava raskaus? Voi hyvänen aika!
Niinpä! Mulla takana kaksi raskautta ja toinen äärimmäisen helppo ja toinen taas vaikea. Täysin erilaiset raskaudet. Ja kyllä tässä vaikeassa raskaudessa en pystynyt olemaan mikään päivänsäde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskenkasvuinen mies sulla. Hänen pitäisi olla tukenasi ei kadota!
Niin olen kyllä samaa mieltä. Vaikka kiukuttelen niin tarvitsen tukea. Kun saan kiukuttelua takaisin niin en koe saavani minkänlaista tukea ja tulen entistä pahemmalle päälle. Ap
Ja mitäs tukea sinä olet miehellesi tarjonnut? On se tilanne miehellekin uusi ja ainakin meille sanottiin neuvolassa, että ne hormonit vaikuttavat miehiinkin. Ei tietysti niin paljon, kun naiseen, mutta kuitenkin. Miksi siis miehen pitäisi pystyä tyynen rauhallisesti tukemaan naista, joka kiukuttelee kuin pikkulapsi? Miksei hänelle sallita mitään tunteenpurkauksia?
Alue: Aihe vapaa
https://static.yli
lauta.org/files/cj/orig/hcuo4f5z/157311.jpg
Älä valita.