Olen menettämässä mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Pakko tulla kertomaan, etten ole sortunut haukkumaan miestä muutenkuin mistä käytöksestä en tykkää. Enkä ole huutanut. Kun taas mieheni korottaa ääntään useinkin. Loukkaannun tästä paljon. Olen pyytänyt omaa rauhaa kun riita tulee päälle. Etten sano mitään pahaa ja en edes yhtään jaksa/ halua riidellä. Miehen mielestä tämä on väärin ja silti hän itse lähti eikä ole ollut valmis selvittämään asioita monen päivän hiljaisuuden jälkeen. En ole siis nalkuttava/huutava/pihtaava akka. Vaan väsynyt raskausvaivoineni. Kyllä käyttäydyn välillä lapsellisesti, suutun helposti, mökötän. Mutta en ole mikään mahdoton ihminen. Miehen mielestä en saisi käyttäytyä erilailla raskauden tekosyyllä. En vaan mahda mitään kun olen jotenkin stressaantunut tästä kaikesta. Ap

Luuletko ettei miehesi ole stressaantunut?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kuin ap ei olisi keskenkasvuinen, kun ei osaa hillitä itseään ja käyttäytyä rakastavasti miestään kohtaan!!!! Miehellä on nolla syytä katsella tuollaista vaimoa, joka vihaa häntä. Koska miksi muuten kiukuttelisi miehelle?

Koita pysyä housuissasi. Sille rakkaimmalleen sitä kiukuttelee - se kuuluu rakkauteen, ei vihaan. Miksi nainen tekisi lapsen miehen kanssa jota vihaisi? En minä kokenut miehen vihaavan minua kun kiukutteli ja tuskaili minulle reisi murtuneena, minä olin se läheisin ja rakkain, jolle uskalsi näyttää tunteensa.

Täytyykin muistaa tämä kun tulee seuraavan kerran eteen keskustelu, miksi et huomioi minua ja osoita rakkauttasi. Huomioinhan minä, kiukuttelen minkä kerkiän, kun rakastan sinua niin kamalasti.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kuin ap ei olisi keskenkasvuinen, kun ei osaa hillitä itseään ja käyttäytyä rakastavasti miestään kohtaan!!!! Miehellä on nolla syytä katsella tuollaista vaimoa, joka vihaa häntä. Koska miksi muuten kiukuttelisi miehelle?

Koita pysyä housuissasi. Sille rakkaimmalleen sitä kiukuttelee - se kuuluu rakkauteen, ei vihaan. Miksi nainen tekisi lapsen miehen kanssa jota vihaisi? En minä kokenut miehen vihaavan minua kun kiukutteli ja tuskaili minulle reisi murtuneena, minä olin se läheisin ja rakkain, jolle uskalsi näyttää tunteensa.

Miksi ihmeessä sille rakkaimmalle pitää kaikki kiukku purkaa? Eikö parisuhteessa olisi oikeus olettaa, että kumppani kohtelee rakastaa nimenomaan paremmin kuin muita?

Jos tuntemattomia ja puolituttuja kohtaan pystyy pidättelemään tunteitaan ja käyttäytymään fiksusti, niin kyllä siihen pitäisi pystyä rakkaimmankin kohdalla. Toiset eivät vain viitsi, kun ottavat toisen niin itsestään selvyytenä, ettei käytöksellä ole mitään väliä. Sitten vaan jossain kohtaa havahdutaan, ettei enää oikeastaan halutakaan olla kumppanin seurassa, kun muiden kanssa on mukavampaa. Mistähän lie johtuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin vaan kuvitella miten paljon miehet kiukuttelis jos olisivat raskaana. Kun nyt pelkkä viikon pikkuflunssa on kuolemaksi. Kuinka ne kestäis 10kk. Ei mitenkään.

Omien havaintojeni mukaan naiset valittavat huomattasti enemmän. Armeijassa oli muutama nainen ja oi voi sitä valittamista, vaikka olivat siellä vapaaehtoisesti. Muutenkin nuorten naisten suusta usein kuulee:

-mul on kylmä

-mua ärsyttää

-mua ahdistaa

-mua harmittaa

-oon hämmentyny

Miehet eivät juuri tuollaisista asioista valita.

Oman kokemukseni mukaan miehet painuu petiin välittömästi flunssan iskiessä. Siellä ne makaa ja vaatii passausta. Jos eivät saa niin ruikuttavat. Kuolema on tulossa. Mitään ei voi tehdä, paitsi katsoa kännystä/telkkarista videoita. Tai pelata.

Kun nainen sairastuu flunssaan hän ottaa buranaa ja jatkaa elämäänsä. Hoitaa lapset, siivoaa, pyykkää ja laittaa ruokaa. 

Armeijasta en puhuisi, mun veli lihoi siellä 10kg. Joten ei se nyt niin kovin raskasta voi olla. Muuten tuo ei olis mahdollista.

Tiedän monta naistakin, jotka lihoivat raskausaikana 10kg. Joten ei se nyt niin kovin raskasta voi olla. Muuten tuo ei olis mahdollista.

Ap olet vain ikävä ja hankala ihminen, joka kuvittelee että raskaus antaa luvan käyttäytyä miten haluaa. Katso peiliin. Kun lapsi syntyy tuleeko sinusta parempi ihminen? Toivottavasti et pura kiukkuasi lapseesi.

Miks pitää kiukutella ja tehdä miehellekkin paha mieli. Vaikka kiukuttaa ei sitä oo pakko purkaa toiseen.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen äksyilee ja kiukuttelee tulossa olevan lapsensa isälle. Mies ei halua enää kuunnella  tyhmää rätkytystä ja jatkuvaa sättimistä, joten hän poistuu toistaiseksi naisen seurasta.

Palstan mammat näkevät vian miehessä, syyttävät ja syyllistävät hänet kypsymättömäksi ja vaativat kasvamista isälliseen rooliin. Mutta tämähän juuri onkin naisten logiikkaa kaikkein puhtaimmillaan!

Jos et vielä tiennyt, niin naiset ovat kuin pikkulapsia jotka tarvitsevat turvallisen ympäristön kiukutella ja kapinoida jotakin auktoriteettia vastaan (lapsena vanhempia ja sitten "aikuisena" miestään vastaan). Naiset ovat niin olevinaan aina kypsää, keskustelutaitoista ja sivistynyttä, mutta tästäkin ketjusta näet sitten sen totudeen mitä se tosiasiassa on - ja kaikki se tietysti laitetaan hormonien, PMS, raskauden, kuukautiskierron ja ties minkä syyksi, naisessa itsessä ja tämän luonteessa ei tietenkään ole mitään vikaa eikä saa haukkua. Hormonimyrkyssä elävää murroikäistä miehenalkua kohtaan ja tämän toilailuja kohtaan eivät nuo samat naiset sitten suhtaudukaan yhtä suopeasti.

Eikö? Ketkäs niitä sitten paapoo jos ei äidit? 

Raskaus on aivan älytön ponnistus niin fyysisesti kuin psyykkisesti - miehet eivät siihen edes pysty. Johonkin sitä pahaa oloa on purettava ja miksei siihen kaikkein läheisimpään ja turvallisimpaan, siihen jonka kanssa lapsi on päätetty yhdessä tehdä? Aikuinen mies osaa tukea vaimoaan ja ymmärtää tilanteen.

Ja aikuinen nainen osaa hillitä tunteitaan ja käyttäytyä.

Jos pahan olon purkaminen kumppanillesi on sinun tapasi osoittaa rakkautta, niin en todella haluaisi suhteeseen kanssasi. Mieluummin pysyisi ystävänä tai fuck budddyna, niin saisi parempaa kohtelua.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen äksyilee ja kiukuttelee tulossa olevan lapsensa isälle. Mies ei halua enää kuunnella  tyhmää rätkytystä ja jatkuvaa sättimistä, joten hän poistuu toistaiseksi naisen seurasta.

Palstan mammat näkevät vian miehessä, syyttävät ja syyllistävät hänet kypsymättömäksi ja vaativat kasvamista isälliseen rooliin. Mutta tämähän juuri onkin naisten logiikkaa kaikkein puhtaimmillaan!

Sinä et taida ymmärtää mitä tarkoittaa kasvattaa kokonainen uusi ihminen kahdesta solusta vartalollasi. Se ei ole mikään pikkujuttu, vaan naisen elämän vaarallisin hetki. Sen lisäksi että se on hengelle vaarallista ja vartaloa kokonaisvaltaisesti tuhoavaa, se myös muokkaa peruuttamattomasti hormoneita (oletteko ikinä kuulleet vaikka bodarien roid ragesta, hormonista siinäkin kyse...) löystyttää psyykeä vastaanottamaan vauvan tarpeet. 

Siinä vaiheessa kun hormonit ovat sekoittaneet mielen totaalisesti, joka saatanan paikkaan sattuu koko ajan, oksettaa ja närästää kurkku verellä, lantioluusi erkaantuvat toisistaan natisten liitoksissaan ja pelkäät kuolevasi pian koittavaan synnytykseen, pelkäät vauvasi kuolevan synnytyksessä tai vähintään vammautuvan pahasti - on aika v*tun pikkujuttu suuttua jostain saamarin äksyilystä. Ihan oikeasti. Jos mieheni olisi päästänyt tuollaista bs:iä suustaan, niin olisi ex-mies. Miehen osa raskaudessa on kuitenkin tukea sitä tulevaa äitiä ja pyrkiä ymmärtämään, että toinen on antanut henkensä alttiiksi ja antaa vartalonsa yhteisen lapsen edestä. Vähän perspektiiviä.

Ja sinä et taida yhtään ymmärtää mitä tarkoittaa katsoa vierestä kun rakkaimpasi tekee tuota. Ei ole helppoa pysyä viilipyttynä kun rakkaimman ihmisen käytös muuttuu täysin käsittämättömäksi. Yhtenä hetkenä hän haluaa jäätelöä ketsupilla ja toisena raivoaa kun pakkolihotat häntä syöttämällä tällaista epäterveellistä roskaa.

Vaikeampaa on kuitenkin olla jatkuvasti kuulostelemassa hänen vointiaan. Kyllä siinä stressihormonit nousee kattoon, kun yhtään ei tiedä koska rakkaimpasi ja/tai hänen sisällään kasvava lapsesi kuolee keskenmenoon tai muihin komplikaatioihin. Ainoa minkä tiedät on se, että joka päivää on uudenlainen kipu vaivana ja joinain päivinä ruoka pysyy sisällä ja joinain päivinä ei. Ei yhtään helpota, että kaikki näistä voivat olla normaaleja raskausoireita tai merkki vakavista komplikaatioista.

Jos näytät huolestuneisuutesi ja kyselet apua, olet hermoheikko hätäilijä, jolle nauraa niin vaimo kuin neuvolan väkikin. Jos taas pysyt tyynenä olet tunnekylmä patsas. Oikein toimimiseen on sama todennäköisyys kuin lottovoittoon. Ja kaikista mokistasi saat kuulla vitsejä koko suvun edessä niin ristiäisissä kuin rippijuhlissakin. Vähän perspektiiviä.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen äksyilee ja kiukuttelee tulossa olevan lapsensa isälle. Mies ei halua enää kuunnella  tyhmää rätkytystä ja jatkuvaa sättimistä, joten hän poistuu toistaiseksi naisen seurasta.

Palstan mammat näkevät vian miehessä, syyttävät ja syyllistävät hänet kypsymättömäksi ja vaativat kasvamista isälliseen rooliin. Mutta tämähän juuri onkin naisten logiikkaa kaikkein puhtaimmillaan!

Sinä et taida ymmärtää mitä tarkoittaa kasvattaa kokonainen uusi ihminen kahdesta solusta vartalollasi. Se ei ole mikään pikkujuttu, vaan naisen elämän vaarallisin hetki. Sen lisäksi että se on hengelle vaarallista ja vartaloa kokonaisvaltaisesti tuhoavaa, se myös muokkaa peruuttamattomasti hormoneita (oletteko ikinä kuulleet vaikka bodarien roid ragesta, hormonista siinäkin kyse...) löystyttää psyykeä vastaanottamaan vauvan tarpeet. 

Siinä vaiheessa kun hormonit ovat sekoittaneet mielen totaalisesti, joka saatanan paikkaan sattuu koko ajan, oksettaa ja närästää kurkku verellä, lantioluusi erkaantuvat toisistaan natisten liitoksissaan ja pelkäät kuolevasi pian koittavaan synnytykseen, pelkäät vauvasi kuolevan synnytyksessä tai vähintään vammautuvan pahasti - on aika v*tun pikkujuttu suuttua jostain saamarin äksyilystä. Ihan oikeasti. Jos mieheni olisi päästänyt tuollaista bs:iä suustaan, niin olisi ex-mies. Miehen osa raskaudessa on kuitenkin tukea sitä tulevaa äitiä ja pyrkiä ymmärtämään, että toinen on antanut henkensä alttiiksi ja antaa vartalonsa yhteisen lapsen edestä. Vähän perspektiiviä.

Heh ja hoh! Ai raskaus aika on naisen elämän vaarallisin aika? Tarkoitat varmaan synnytyksen hetkeä? Tietääkseni pelkkä raskaus ei uhkaa naisen henkeä mitenkään erityisesti. Miten raskaus tuhoaa vartaloa kokonaisvaltaisesti? Itse en laske lihoamista vartalon kokonaisvaltaiseksi tuhoksi. Muuttaa hormoneita peruuttamattomasti? Mitä tällä tarkoitat? Muuttaa hormonituotantoa? Hormonithan eivät sinällään muutu. Jos esim oksitosiinihormoni muuttuu, niin se ei enää ole oksitosiinia.

Tottakai miehen pitää tukea naista raskausaikana. Mutta onhan kaikella oltava rajat. Ap ei kertonut kuinka paljon ja kuinka pitkään hän on kiukutellut. Kuinka kovasti? Lenteleekö astiat seinään joka päivä?  Tuosta myös huomasi, että heillä on kierre valmiina: nainen kiukuttelee miehelle, mies ei jaksa vastata pelkällä hymyllä, nainen suuttuu enemmän ja kiukuttelee enemmän.

Raskaushormonit eivät estä normaalia järjenjuoksua ja mahdollisuutta oman, huonon käytöksen pahoitteluun. Raskaus ei oleta olemaan ääliö!

Vierailija kirjoitti:

Otat siltä suihin ja sitten ootte taas kavereita. Kaikki muu on turhaa ja hienostelua. Ookoo?

Huomaa kyllä, miten äitis/vanhempas on Sut kasvattanu-senkin keskenkasvuinen Paskiainen!

<<<Heh ja hoh! Ai raskaus aika on naisen elämän vaarallisin aika?

No eipä ole kovin älykäs tämäkään kommentti.  Kaverini ja myös kälyni meinasivat kuolla kohdun ulkopuoliseen raskauteen. Nämä on todella yleisiä.

Toinen käly sai raskausmyrkytyksen vuoksi epilepsiakohtauksen ja miltei kuoli hänkin. Jos olisi sattunut ajamaan autoa, olisikin kuollut, mutta oli onneksi apukuskin puolella ja vain 20 km päässä keskussairaalasta.

Monilla äideillä tulee diabetes vaivoiksi, tai kova verenpaine raskausaikana.

Kyllä myös raskausaikana on riskejä: on vaarallisempaa aikaa kuin olla ei-raskaana.