Olen menettämässä mieheni.

Haluatko sinä miehen, joka jättää viimeisillään raskaana olevan naisen - ihan sama minkä vuoksi? En ikimaailmassa ottaisi rinnalleni tuollaista miestä ja toivon ettet sinäkään. Tue kuitenkin lapsen isäsuhdetta äläkä puhu isästä pahaa lapsen kuullen, mutta älä päästä muuten moista ällötystä takaisin elämääsi.

Keskenkasvuinen mies sulla. Hänen pitäisi olla tukenasi ei kadota!

HEL-NYC kirjoitti:

Haluatko sinä miehen, joka jättää viimeisillään raskaana olevan naisen - ihan sama minkä vuoksi? En ikimaailmassa ottaisi rinnalleni tuollaista miestä ja toivon ettet sinäkään. Tue kuitenkin lapsen isäsuhdetta äläkä puhu isästä pahaa lapsen kuullen, mutta älä päästä muuten moista ällötystä takaisin elämääsi.

En kyllä halua. Mies ei tosin ainakaan vielä ole jättänyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen viimeisilläni raskaana ja mies on näköjään täynnä kiukutteluani. Olen aika usein huonolla päällä. Tämä on ensimmäinen lapsemme. Olen yrittänyt olla kivempi, mutta en ole pystynyt siihen kovin pitkiä aikoja. Mies lähti pois noin viikko sitten. Olen täysin murtunut ja koen ettei mies ole hyvä kestämään vastoinkäymisiä. Joten ehkä ero ei olekaan huonoin valinta. Silti en itse tekisi sellaista päätöstä. Uskon vahvasti kun raskaus on ohi ja kaikki sen tuomat vaivat, pystyn taas olemaan oma itseni. Mutta nyt näyttää siltä ettei tämä riitä miehelle. Mitä voisin sanoa hänelle?

Olisit ollut ihmisiksi ja parantanut tapasi, ottanut naisena naisen paikan. Eipä ihmetytä että mies häippäsi.

Vierailija kirjoitti:

Keskenkasvuinen mies sulla. Hänen pitäisi olla tukenasi ei kadota!

Niin olen kyllä samaa mieltä. Vaikka kiukuttelen niin tarvitsen tukea. Kun saan kiukuttelua takaisin niin en koe saavani minkänlaista tukea ja tulen entistä pahemmalle päälle. Ap

Sanot vaan että kiitos ja hyvästi. Miehen kyllä tulee kestää tiettyyn rajaan asti raskaana olevan vaimon kiukutteluja, ja vauvan kanssa se lysti voi vasta alkaakin.

Miksi ihmeessä ihmiset eivät keskustele näistä asioista ennenkun alkavat tehdä lapsia? Raskaus voi olla vaikea, hormonit heittelee, nainen voi olla todella pahoinvoiva. Samoin se aika kun vauva on pieni, voi olla todella rankkaa ja koetella parisuhdetta. Suurin osa taitaakin erota juuri silloin, kun ei sen myrskyn keskellä ymmärretä, että se on tilapäistä.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Haluatko sinä miehen, joka jättää viimeisillään raskaana olevan naisen - ihan sama minkä vuoksi? En ikimaailmassa ottaisi rinnalleni tuollaista miestä ja toivon ettet sinäkään. Tue kuitenkin lapsen isäsuhdetta äläkä puhu isästä pahaa lapsen kuullen, mutta älä päästä muuten moista ällötystä takaisin elämääsi.

En kyllä halua. Mies ei tosin ainakaan vielä ole jättänyt. Ap

Vielä pahempaa, häippäissyt silloin kun vaimo eniten tukea tarvitsee. Jätä ukkeli itse ja hanki nyt tueksesi ystävä tai äitisi tms. synnytykseen - siellä tarvitset ihmistä johon voit luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ihmiset eivät keskustele näistä asioista ennenkun alkavat tehdä lapsia? Raskaus voi olla vaikea, hormonit heittelee, nainen voi olla todella pahoinvoiva. Samoin se aika kun vauva on pieni, voi olla todella rankkaa ja koetella parisuhdetta. Suurin osa taitaakin erota juuri silloin, kun ei sen myrskyn keskellä ymmärretä, että se on tilapäistä.

Ollaan juteltu paljon vauva/lapsiajan rankkuudesta. Mutta ehkä tämä raskausaika jäi käsittelemättä. Mies sanoo ettei kaikkea voi laittaa raskauden piikkiin. Mulla on suurinpiirtein kaikki raskaudenvaivat. Ap

Onko tämä näitä uusmiehiä, joilla ei ole kokeneempien miesten tukea saatavilla? Jotka osaisivat kertoa, mitä on odotettavissa ja mitä uudelta isältä odotetaan?

Jokaisella isäksi kasvavalla on paljon opeteltavaa. Jos keskittyy vain puolustautumaan tulevaa äitiä vastaan koska on liian keskenkasvuinen ottamaan isällisempää roolia, oppiminen olisi paaaaljon helpompaa jos paine siihen tulisi omalta viiteryhmältä. Etenkin jos viiteryhmänä on kokeneempien miesten joukko, eikä yhtä nössöjen kaverien seura, jossa kilpaillaan siitä, kuka ainakaan ei joudu tossun alle koskaan.

Onko itselläsi vastaavasti kokeneempien naisten tuki käytettävissäsi? Jos ei, yritetäänpä nyt tässä. Kerro joku esimerkki kiukuttelustasi. Mitä tapahtui ja miksi, ja miten riita kulki ja mihin se loppui?

HEL-NYC kirjoitti:

Haluatko sinä miehen, joka jättää viimeisillään raskaana olevan naisen - ihan sama minkä vuoksi? En ikimaailmassa ottaisi rinnalleni tuollaista miestä ja toivon ettet sinäkään. Tue kuitenkin lapsen isäsuhdetta äläkä puhu isästä pahaa lapsen kuullen, mutta älä päästä muuten moista ällötystä takaisin elämääsi.

Mitä se sinä täällä pimpparoit? Eikö sinun pitänyt olla jo rapakon takana?

Raskaus on stressaavaa (niin fyysisesti ja psyykkisesti) plus vielä ne kaiken mailman hormonit siihen päälle... Ole siinä sitten kuin mikäkin naantalin aurinko.

Anna äijälle pakit jos ei osaa olla tukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskenkasvuinen mies sulla. Hänen pitäisi olla tukenasi ei kadota!

Niin olen kyllä samaa mieltä. Vaikka kiukuttelen niin tarvitsen tukea. Kun saan kiukuttelua takaisin niin en koe saavani minkänlaista tukea ja tulen entistä pahemmalle päälle. Ap

Missä kohtaa ajattelit itse ymmärtää mitä tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Haluatko sinä miehen, joka jättää viimeisillään raskaana olevan naisen - ihan sama minkä vuoksi? En ikimaailmassa ottaisi rinnalleni tuollaista miestä ja toivon ettet sinäkään. Tue kuitenkin lapsen isäsuhdetta äläkä puhu isästä pahaa lapsen kuullen, mutta älä päästä muuten moista ällötystä takaisin elämääsi.

Mitä se sinä täällä pimpparoit? Eikö sinun pitänyt olla jo rapakon takana?

Sieltä tulee lentokoneita tännekin päin. Kestää alle 12h ovelta ovelle niin pääsee pimpparoimaan ihan helposti.

Nainen äksyilee ja kiukuttelee tulossa olevan lapsensa isälle. Mies ei halua enää kuunnella  tyhmää rätkytystä ja jatkuvaa sättimistä, joten hän poistuu toistaiseksi naisen seurasta.

Palstan mammat näkevät vian miehessä, syyttävät ja syyllistävät hänet kypsymättömäksi ja vaativat kasvamista isälliseen rooliin. Mutta tämähän juuri onkin naisten logiikkaa kaikkein puhtaimmillaan!

Ei raskaus oikeuta olemaan ilkeä toiselle ihmiselle. Ehkä mies haluaa lähteä ennen kuin lapsi syntyy, ettei joudu kiintymään liikaa lapseen, jonka äidin kanssa ei pysty elämään elämäänsä. Vinkki: Kohtele miestäsi kuin kohtelet parasta ystävääsi.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että ei sen raskauden piikkiin voi ihan mitä tahansa laittaa.

Esikoista odottavat prinsessat näin tekevät, mutta ajatelkaapa, jos odottaisitte toista lasta ja käyttäytyisitte samoin esikoistanne kohtaan. Ei ole hyväksyttävää. Ei töissäkään voi draamailla raskauden vuoksi.

Aikuisen on hillittävä itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Nainen äksyilee ja kiukuttelee tulossa olevan lapsensa isälle. Mies ei halua enää kuunnella  tyhmää rätkytystä ja jatkuvaa sättimistä, joten hän poistuu toistaiseksi naisen seurasta.

Palstan mammat näkevät vian miehessä, syyttävät ja syyllistävät hänet kypsymättömäksi ja vaativat kasvamista isälliseen rooliin. Mutta tämähän juuri onkin naisten logiikkaa kaikkein puhtaimmillaan!

Sinä et taida ymmärtää mitä tarkoittaa kasvattaa kokonainen uusi ihminen kahdesta solusta vartalollasi. Se ei ole mikään pikkujuttu, vaan naisen elämän vaarallisin hetki. Sen lisäksi että se on hengelle vaarallista ja vartaloa kokonaisvaltaisesti tuhoavaa, se myös muokkaa peruuttamattomasti hormoneita (oletteko ikinä kuulleet vaikka bodarien roid ragesta, hormonista siinäkin kyse...) löystyttää psyykeä vastaanottamaan vauvan tarpeet. 

Siinä vaiheessa kun hormonit ovat sekoittaneet mielen totaalisesti, joka saatanan paikkaan sattuu koko ajan, oksettaa ja närästää kurkku verellä, lantioluusi erkaantuvat toisistaan natisten liitoksissaan ja pelkäät kuolevasi pian koittavaan synnytykseen, pelkäät vauvasi kuolevan synnytyksessä tai vähintään vammautuvan pahasti - on aika v*tun pikkujuttu suuttua jostain saamarin äksyilystä. Ihan oikeasti. Jos mieheni olisi päästänyt tuollaista bs:iä suustaan, niin olisi ex-mies. Miehen osa raskaudessa on kuitenkin tukea sitä tulevaa äitiä ja pyrkiä ymmärtämään, että toinen on antanut henkensä alttiiksi ja antaa vartalonsa yhteisen lapsen edestä. Vähän perspektiiviä.

Vierailija kirjoitti:

Nainen äksyilee ja kiukuttelee tulossa olevan lapsensa isälle. Mies ei halua enää kuunnella  tyhmää rätkytystä ja jatkuvaa sättimistä, joten hän poistuu toistaiseksi naisen seurasta.

Palstan mammat näkevät vian miehessä, syyttävät ja syyllistävät hänet kypsymättömäksi ja vaativat kasvamista isälliseen rooliin. Mutta tämähän juuri onkin naisten logiikkaa kaikkein puhtaimmillaan!

Jos et vielä tiennyt, niin naiset ovat kuin pikkulapsia jotka tarvitsevat turvallisen ympäristön kiukutella ja kapinoida jotakin auktoriteettia vastaan (lapsena vanhempia ja sitten "aikuisena" miestään vastaan). Naiset ovat niin olevinaan aina kypsää, keskustelutaitoista ja sivistynyttä, mutta tästäkin ketjusta näet sitten sen totudeen mitä se tosiasiassa on - ja kaikki se tietysti laitetaan hormonien, PMS, raskauden, kuukautiskierron ja ties minkä syyksi, naisessa itsessä ja tämän luonteessa ei tietenkään ole mitään vikaa eikä saa haukkua. Hormonimyrkyssä elävää murroikäistä miehenalkua kohtaan ja tämän toilailuja kohtaan eivät nuo samat naiset sitten suhtaudukaan yhtä suopeasti.

Voin vaan kuvitella miten paljon miehet kiukuttelis jos olisivat raskaana. Kun nyt pelkkä viikon pikkuflunssa on kuolemaksi. Kuinka ne kestäis 10kk. Ei mitenkään.