Lue keskustelun säännöt.
Mitä luulette, tullaanko meidän suhdetta koskaan "virallisesti" hyväksymään? Siskoni kuoli syöpään
23.03.2017 |
kohta 3v sitten, olen ollut todella paljon miehen tukena niin henkisesti kuin käytännön jutuissa; oon mm. heidän vanhemman lapsen kummitäti, ja oon tosi paljon hoitanut lapsia, he tukeutuvat minuun kauheasti. Lapsia ajatellen olisin varmasti paras mahdollinen äitipuoli. Miehen kanssa tunteet on syttyneet pikkuhiljaa, eka molemmat säikähti sitä, mutta nykyään pelottaa lähinnä muiden asenne/kommentit jos suhteemme tulee ilmi - ja tuleehan se väkisin jossain vaiheessa, jos tätä jatkamme. Mies on mua vanhempi ja "turvallinen", oon hänestä tykänny aina mut viime vuoden aikana vasta noussu se seksuaalinen himo ja halu, tiedän että hänen kanssa oon aina turvassa ja tekee kaikkensa et mulla ois hyvä olla.. Mies kokee samaa suhteessa muhun, ainoa mikä välillä haittaa on se, että ohimennen vertaa siskoon tai siis kommentoi jotain miten mulla on samanlainen hymy tmv, mutta toihan voi kuulua ihan normaaliin suruprosessiin.. Seksi on parasta ikinä, lapset ihania, ja tän miehen kanssa haluisin omankin lapsen (aiemmin en oo ollut sitä tyyppiä..)
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella, kellä tohon ois mitään sanomista.
Huomattavasti vaikeempaa oli aikoinaan mulla elävän siskon miehen kans. Mut meilleki koitti happy end, ku tulin siskon miehelle raskaaks ja mies valitsi mut, sisko tosi katkeruuttaan esti miehen isäsuhteen heidän lapsiin mutta eniten siitä hän ite lapsineen on kärsiny, meitä vaikeudet vaan vahvistanu ollaan edelleen ku vastarakastuneet vaik lapsiiki siunaantunu jo 2 lisää :) Sukulaisista osa toki ainaki virallisesti siskon puolel mut eipä tuo haittaa kyl tosirakkauden kannattajia löytyy aina :)
Hyi kamala kuinka ruma teko.
Ai kui?? Ihanku kaikilla ei ois oikeus onnellisuuteen ja rakkauteen. Sisko ois voinu tyynesti hyväksyy häviönsä ja ettii uutta rakkautta tilalle sen sijaan hän valitsi ketkeroitumisen ja koston tien - ja lopulta kosti vain itselleen ja ennenkaikkea lapsilleen. Elämä on täynnä valintoja.
Meissä on nyt se perustava ero, että jos ihastuisin siskoni mieheen (olen kyl onnellisesti naimisissa) niin ottaisin vähän etäisyyttä mut ei sellaista tapahdu kun en osaa edes nähdä siskon miestä "sillä tavoin". Elämä on valintoja siis. Mä en saavuttaisi onnea tuota kautta kuin sinä, koska olisin hyvin onneton ollessani mukana musertamassa siskon luottamuksen sekä omaan nykyiseen perheeseen että lapsuudenperheen perheenjäseneen. En mä onnea saavuttaisi tuolla tavoin koskaan kun särkisi sellaisen ihmisen sydämen jota olen siskonani rakastanut siitä asti kai kun istuin sitterissä ja nauraa hekotin kun hän hauskuutti mua.
Mut sä et näe asiaa samoin kun sä ja mä ollaan selkeesti ihmisinä tosi erilaisia, meil on erilaiset arvot ja muuta. Sä et pääse mun ajatukseen sisälle enkä mä ikinä pääse sunkaltaisen ihmisen sielunmaisemaan kiinni. Mä tiedän että teit on mutta en tunne ketään sun kaltaista, ei kuulu mun tuttavapiiriin eli ajatuksesi on mulle tosi vieras.
Olen pahoillani siskosi puolesta, maailmansa on todella järkkynyt kun oma sisko puukottaa selkään 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä tunnen naisen joka erosi miehestä ja nai tämän pikkuveljen. Eli heidän lapset on sekä serkuksia että veli -ja sisarpuolia toisilleen. Kuolema on sentään "luonnollisempaa", tuo oli jo ehkä aavistuksen kulmia nostattavaa 😨
Lapsena luettu liikaa sitä Jalna-sarjaa..
Oletko ap ollut kateellinen siskollesi?
Eli teidän yhteinen lapsi olisi nykyisten lapsien sisar ja serkku samanaikaisesti?
Okei...
Joo, ihan luonnollistahan tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella, kellä tohon ois mitään sanomista.
Huomattavasti vaikeempaa oli aikoinaan mulla elävän siskon miehen kans. Mut meilleki koitti happy end, ku tulin siskon miehelle raskaaks ja mies valitsi mut, sisko tosi katkeruuttaan esti miehen isäsuhteen heidän lapsiin mutta eniten siitä hän ite lapsineen on kärsiny, meitä vaikeudet vaan vahvistanu ollaan edelleen ku vastarakastuneet vaik lapsiiki siunaantunu jo 2 lisää :) Sukulaisista osa toki ainaki virallisesti siskon puolel mut eipä tuo haittaa kyl tosirakkauden kannattajia löytyy aina :)
Hyi kamala kuinka ruma teko.
Ai kui?? Ihanku kaikilla ei ois oikeus onnellisuuteen ja rakkauteen. Sisko ois voinu tyynesti hyväksyy häviönsä ja ettii uutta rakkautta tilalle sen sijaan hän valitsi ketkeroitumisen ja koston tien - ja lopulta kosti vain itselleen ja ennenkaikkea lapsilleen. Elämä on täynnä valintoja.
Tuosta huomaa, että olet käynyt päässäsi jotain sairasta kilpailua siskoasi vastaan. Tosirakkautta mukamas, höpönlöpö. Siinä olisi voinut olla kuka tahansa ukkeli, ja silti olisit halunnut hänet, koska olet jostain syystä katkera ja kateellinen siskollesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo, että uskoisitte siskon hyväksyvän asian, riittää teille.
Jos ei ole siskon sanaa asiasta, niin hyväksyminen voi olla ihan vain ap:n ja miehen päässä.
Mikä sinänsä voi olla ihan riittävää, muttei kuitenkaan koko totuus.
Olisin itse lapsena pitänyt todella outona, jos äitini kuollessa isäni olisi mennyt tätini kanssa naimisiin. Saati sitten ne mahdolliset tulevat serkku/sisarpuolet? Mutta itse teette omat päätöksenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juu ainahan sitä elävien on hyvä taivastella ja selittää, mitä haluaisi siskona..
Suhteenne ei ketään haittaa eikä loukkaa. Näkisikö siskosi miehen mielummin riutuvan yksinäisyydessä vai hyvän ihmisen rinnalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella, kellä tohon ois mitään sanomista.
Huomattavasti vaikeempaa oli aikoinaan mulla elävän siskon miehen kans. Mut meilleki koitti happy end, ku tulin siskon miehelle raskaaks ja mies valitsi mut, sisko tosi katkeruuttaan esti miehen isäsuhteen heidän lapsiin mutta eniten siitä hän ite lapsineen on kärsiny, meitä vaikeudet vaan vahvistanu ollaan edelleen ku vastarakastuneet vaik lapsiiki siunaantunu jo 2 lisää :) Sukulaisista osa toki ainaki virallisesti siskon puolel mut eipä tuo haittaa kyl tosirakkauden kannattajia löytyy aina :)
Hyi kamala kuinka ruma teko.
Ai kui?? Ihanku kaikilla ei ois oikeus onnellisuuteen ja rakkauteen. Sisko ois voinu tyynesti hyväksyy häviönsä ja ettii uutta rakkautta tilalle sen sijaan hän valitsi ketkeroitumisen ja koston tien - ja lopulta kosti vain itselleen ja ennenkaikkea lapsilleen. Elämä on täynnä valintoja.
Tuosta huomaa, että olet käynyt päässäsi jotain sairasta kilpailua siskoasi vastaan. Tosirakkautta mukamas, höpönlöpö. Siinä olisi voinut olla kuka tahansa ukkeli, ja silti olisit halunnut hänet, koska olet jostain syystä katkera ja kateellinen siskollesi.
Kiinnitin samaan huomiota. Siskon loukkaaminen on jokin peli jossa on häviäjä ja voittaja.
Ei kyseessä ole peli siskojen välillä vaan inhimillinen tragedia siskosten välisessä suhteessa. Asiassa ei ole häviäjää ja voittajaa. On vain yksi hyvin vastenmielisellä tavalla toista loukannut sisko sekä yksi sisko joka joutui loukkauksen kohteeksi.
Tai jos on häviäjiä niin on kaksi häviäjää. Toinen menetti kenties luottamuksensa kaikkiin kun oma siskokin pettää ja toinen joka ei ole elämässään omaksunut hitustakaan sisäistä kauneutta ja tyylikkyyttä. Kokisin itseni jotain hävinneeksi, olinpa heistä kumpi vaan mutta mieluummin kuitenkin loukattu sisko, koska tuntuu ettei voisi olla sivistynyt aikuinen, jos olisi ihminen, jolle tuollainen on teinimäistä peliä. Ihan jees oli olla teini toki, mut näin kolmekymppisenä se ois vaan surullista että olis jämähtänyt sinne joten siksi kai loukattu sisko on kuitenkin vähiten häviäjä. Kärsinyt kyllä mutta ei kuitenkaan noin sisältä ruma kuin toinen osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se muille kuulu. Mutta teinä miettisin vielä hetken, onko liitto sittenkään lapsille paras. Voi toki olla että olet paras äitipuoli mitä voi olla, mutta lapset ovat saattaneet tukeutua ja luottaa nimenomaan tätinä ja lojaalisuus omaa äitiä kohtaan voi olla vahva. Lapset eivät välttämättä koe tuota niin kuin kuvittelette. Ihan sille kannattaa antaa vielä ajatusta. Lapset ovat todennäköisesti hyväksyneet sinut erityiseksi tueksi, koska ovat kokeneet ettei sinuun tukeutuminen ole äidin pettämistä. Ja teidän suhdehan muuttaa sen täysin. Pienen lapsen mieli toimii ihan eri periaatteilla kuin aikuisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohdin mainita, että uskomme molemmat 100 prosentilla, että siskoni hyväksyisi suhteemme ja olisi siitä onnellinen.
Miksi tässä on näin paljon alapeukkuja? Luulisi siskon oikeasti hyväksyvän tuon. Lapsille rakastava äiti lähipiiristä, miehelle hyvä vaimo. :)
Vierailija kirjoitti:
Jännä kyllä, miten eri kantoja ihmisillä on tähän aiheeseen. Mun oma siskoni yhdessä vaiheessa oli niin masentunut, että harkitsi itsemurhaa, ja kyynelsilmin pyysi multa viimeiseksi palvelukseksi, että "ottaisin hänen paikkansa" sitten, siis huolehtisin miehestään j asilloin kahdesta pienestä lapsestaan, joille olin hyvin läheinen. En voinut ikinä kuvitella asiaa, eikä onneksi tarvinnutkaan lopulta, mutta pyynnössään hän silloin oli täysin vilpitön ja aito.
Masentuneen ihmisen yritys saada hyväksyntää itsensä alentamiselle ja luovuttamiselle. Kai sinä ymmärrät, että siskosi ei ole ollut noin sanoessaan henkisesti vakaassa tilanteessa, ja sanomisen ensisijainen tavoite on ollut hätähuuto sinulle pahasta olosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoisen kiero kuvio... on olemassa tiettyjä periaatteita..
Mutta asia ei silti kuulu mulle.
Mua oikeasti hämmentää kuinka moni täällä sanoo että tuo olisi lapsille hyvä ratkaisu.
Lapset ovat tukeutuneet tätiin tätinä ja toki myös jonkinlaisena äidin korvikkeena, mutta erityisesti siksi koska täti on edustanut heille luotettavaa ihmistä joka ei ole uhka oikealle äidille.
Lapsen mieli luo ihan omia sääntöjä läheisen kuollessa. Voidaan ajatella että koska minä tykkään tulesta, niin sen vuoksi syttyi tulipalo jossa kuoli x. Voidaan ajatella että tädiltä saan vastaanottaa äidillistä lohtua, koska täti ei voi viedä äidin paikkaa. Pahimmillaan isän ja tädin liitto rikkoo sen luottamuksen mikä on ollut elintärkeää lasten henkiselle selviytymiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä hyväksyisin jos olisin itse se joka kuolisi. Rakastan miestäni, rakastan siskoani. Jos he löytäisivät toisistaan onnen, niin mikä ettei. Ainakin tietäisin että mies on saanut rinnalleen kumppanin joka on hieno ihminen, ja samoin siskoni saisi hyvän miehen. Ja lapset rakastavat aikuiset ympärilleen.
Ajattelen aivan samoin. Elämää on joka tapauksessa vaan elettävä eteenpäin. Lapsillekin varmasti hyvä ratkaisu. Ainoa minkä haluaisin selvittää on, että mies tosiaan kartalla tilanteessa eikä hae korvaajaa. Toisaalta miksei rakastuisi "samoihin geeneihin", aika loogista kuitenkin.
Entä jos rakastuikin vain geeneihin eikä ihmiseen. Lapsethan voivat alkaa vihaamaan tätiään yli kaiken kun yrittää korvata äidin eikä pysynyt tätinä.
Lapset ei todellakaan ajattele noin, ellei joku aikuinen heidän päähänsä moisia ajatuksia syötä.
-lapsipsykologi
No kyllä voi. Mutta et sinä mikään lapsipsykologi olekaan.
Vanhemman kuolema voi herättää mitä omituisimpia ajatuskulkuja lapsen päässä.
Mun mielestä täysin ok, ja varmasti myös lasten kannalta hyvä (ellei paras) ratkaisu. Niille, jotka taivastelevat asiaa lasten kannalta: miten ihmeessä tilanne olisi parempi, jos ap:n tilalla äidin rooliin yrittäisi asettautua joku täysin uusi ihminen? Harva noinkin nuori leski on yksin loppuelämänsä.
Mutta ap:n asemassa haluaisin kyllä tietää, niin perusteellisesti kuin mahdollista, olenko miehelle vain siskoni korvike, vai onko mies rakastunut juuri MINUUN. Ehkä jokunen käynti parisuhdeterapeutin vastaanotolla voisi selventää tätä. Toisaalta 3 vuotta on jo kohtalainen aika tehdä surutyötä puolison kuoleman jälkeen. Mutta jos on rahaa maksaa terapeutille itse, ja voi valita hyvän, tuskin terapiaan sijoitettu raha hukkaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Aah näitä wt-kansan ongelmia.
Onko wt kuolla syöpään?
Onko wt auttaa läheisiään suuressa hädässä?
Onko wt rakastua?
Vai mitä ihmettä tarkoitat?
Kyllä lapset voivat olla kovinkin mustasukkaisia vanhemmistaan uusille puolisoille, ihan ilman ulkopuolista vaikuttamista, lapsipsykologina sen varmaan tiedätkin.