Mitä luulette, tullaanko meidän suhdetta koskaan "virallisesti" hyväksymään? Siskoni kuoli syöpään

Miten näin moni voi olla sitä mieltä että on ihan ok?? Kyllä kuolluttakin siskoa pitää sen verran kunnioittaa ettei ala pelehtiä hänen rakkaansa kanssa!

Olisiko se teille ihan ok jos kuolisitte ja siskonne tai veljenne ottaisi teidän paikkanne?

Anna ap siskosi perheen surra menetystään!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni tuo olisi sairasta ja itse katkaisisin välit tuollaiseen pariskuntaan. Minusta on tiettyjä rajoja joita ei pidä ylittää. Mutta nykyaikana hirveän moni ajattelee toisin, kaikki ystävien ja perheenjäsenten existä jopa nykyisiin on vapaata riistaa, syyksi riittää se että ihastui. Ihan kuin normaali tasapainoinen aikuinen ihminen ei pystyisi joskus myös toteamaan, että nyt on ihastuttu epäsopivaan ihmiseen väärässä tilanteessa, turha ruokkia tätä tunnetta vaan annetaan sen tulla ja kuihtua omia aikojaan ja etsitään sille seuraavalle ihastukselle sitten parempi kohde. Mutta kun ei. Yhä useampi tuntuu ajattelevan, että kaikkien seksuaalista halua herättävien ihmisten kanssa pitää hypätä sänkyyn.

Nykyään moni nimenomaan ajattelee, ettei noin voi tehdä(kuten esim sinä).  Mutta ennenvanhaan oli enemmänkin sääntö, että kuolleen sisaren  mies meni yhteen toisen sisaren kanssa.  On lapsillekin parempi, että uusi äitipuoli on tuttu ja sukua, kuin ventovieras.  Nykyään ei tämäkään vanha käytäntö oikein toimi, kun ihmiset niin suvaitsemattomia.  Kuolemaan ei osata suhtautua oikein, kun suurin osa ihmisistä elää pitkään, eikä leskeydy silloin kun lapset on pieniä. Ennen pienten lasten vanhemmista jäi helposti leskeksi jompi kumpi ja silloin saattoi samasta sisarus sarjasta tulla uusi kumppani kuolleen tilalle. Jos vaimo jäi leskeksi tuli miehen veli uudeksi mieheksi. Tai jos vaimo kuoli, tuli vaimon sisar uudeksi vaimoksi.

No ennen ajateltiin muutenkin vähän toisella tavalla perheestä ja seksuaalisuudesta. Serkusavioliitot olivat joillakin alueilla tavallisia ja koko perhe asui samassa pienessä mökissä, ja silti tuli joka vuosi uusi suu ruokittavaksi. Nyt olisi sossu äkkiä ovella jos pikkusisaruksia työstettäisiin kun vanhemmat lapset ovat vieressä. Se on kuitenkin minun mielestäni nimenomaan tämän ajan ilmiö, ettei ihmisiltä voi enää odottaa minkäänlaista harkintaa ja itsehillintää, vaan ihan kaikkea mikä himottaa pitää päästä kiksauttamaan. Oli se sitten siskon tai veljen tai bestiksen eksä tai nyksä tai leski.

Hyi helvetti sua ap! Mä voin niin kuvitella millainen ihminen olet! Oot varmasti omassa elämässäsi täysin epäonnistunut ja aina ollut kateellinen siskolles ja kun kuulit siskosi sairastuneen hypit varmasti riemusta ja oikein toivoit ettei hän selviä. Sitten sä säntäät tyrkyttämään itseäs siskon miehelle joka on todennäköisesti joko yhtä idiootti kuin sä tai vain niin sekaisin surusta ettei tajua tilannetta ihan täysin ja sä olet tuttu ja turvallinen ihminen jonka kanssa pysyy samat kuviot kuin siskon kanssa. Toivottavasti mies tulee järkiinsä ja katkaisee välit pysyvästi tuollaiseen tunteettomaan haaskalintuun!!

Itse en kertakaikkiaan käsitä, mikä on se tilanne, että siskonmiestä alkaa katselemaan sillä silmällä! Itse näen siskonmiehen samoin kuin veljen, kaverin, josta totisesti tiedän vähän liikaa (mm. ajatus siitä, että hän on ollut synnytyssalissa siskoni kanssa), jotta voisin katsoa häntä kuten seksuaalisesti kiinnostavaa miestä. Siskonmies on perheenjäsen samalla tavalla kuin eno, en vaan näe heitä minkään seksilasien kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aah näitä wt-kansan ongelmia.

Onko wt kuolla syöpään?

Onko wt auttaa läheisiään suuressa hädässä?

Onko wt rakastua?

Vai mitä ihmettä tarkoitat?

On wt kuksia kuolleen siskonsa miestä. Jos olisin joku noista lapsista, niin muuttaisin teini-iässä pihalle ja katkaisisin välit.

 

Olet kapeakatseinen ja tuomitseva ihminen. Etkä tiedä mistä puhut.  Tunnen useamman tälläisen tapauksen, jossa sisar on "perinyt" kuolleen siskonsa perheen. Yhdessäkään lapset eivät ole kärsineet. Päin vastoin, välit "äitipuoleen" eli tätiin ovat  olleet erittäin lämpimät ja kaikki ovat olleet onnellisia siitä, että juuri tädistä tuli heille "uusi " äiti. Leskimies melkoisella varmuudella tuo joku päivä kotiin uuden naisen ja monesti on parempi, että hän on lapsille jo entuudestaan tuttu ja turvallinen oma täti.

Kuinka läheisesti tunnet nämä lapset ja minkä ikäisiä ovat? Yksi läheisimmistä ihmisistäni on menettänyt äitinsä lapsena ja hänen äitinsä parhaasta kaverista tuli myöhemmin äitipuoli. Pikkulapsena hän ei pitänyt sitä outona, mutta teini-ikää lähestyessä tajusi tuon kuvion ja mitä se oikeasti tarkoittaa, niin kyllä se tuntui hänestä vastenmieliseltä. Välit hyvät eikä hän sitä nyt aikuisena mitenkään päivittäin märehdi, mutta joskus harvoin tulee esiin puheissa, edelleen. Lapset ovat toki hurjan sopeutuvaisia, mutta sitä ihmettelen kun niin moni esittää tätä nimenomaan lapsille parhaana ratkaisuna. Sitä se ei suinkaan välttämättä ole.

Ei tuossa ole mitään pahaa. Et tee kenellekään väärin.

Ajattelisin,että aika näyttää mihin suuntaan asiat kehittyvät. Hyvä ystäväni meni yhteen miehen kuoleman jälkeen tämän veljen kanssa ja yhdessä ovat edelleen. Toisenkin pariskunnan tiedän, jossa myös lapsia..yksi yhteinen. siinä ei käynyt yhtä hyvin,erosivat. Mies kuitenkin säilynyt isänä sekä biologiselle,että veljensä vanhemmalle pojalle. Jokaisen omia valintoja parisuhde on aina.

Minä olen edesmenneen mieheni veljen kanssa yhdessä. Kukaan ei ole kritisoitunut suhdettamme ja ihmisten reaktiot ovat olleet ihan valtavan kannustavia. Kaikki tietävät miten paljon miestäni rakastin ja miten hyvä suhde meillä oli. Ja olen 100% varma, että hän katsoo tuolta jostain onnellisena siitä, että joku hänellekin niin rakas pitää hänen lapsistaan huolta.

Ihan jokainen on sanonut meille, että me olemme onnemme ansainneet kaiken surun ja murheen jälkeen <3

Isoäitini nuorempi sisko meni naimisiin isoäitini vanhemman siskon miehen kanssa tämän vanhemman siskon kuoltua. Tietääkseni siitä ei tullut mitään suurta perheriitaa. Tai ainakaan en ole sellaisesta kuullut. Tosin tuollainen järjestely oli kaiketi enemmän tavallista silloin aikoinaan.

Meidän suvussa kävi samalla tavalla kuin nelosen suvussakin. Eli isoisän isä jäi leskeksi, kun vaimo ja viides lapsi kuolivat pian synnytyksen jälkeen. Reilun puolen vuoden päästä leskimies vei edesmenneen vaimonsa nuoremman sisaren vihille ja lapsisarja sai jatkoa. Asiaa tietämätön ei edes huomaa, että puolivälissä vaimo on vaihtunut toiseen. Niin tasaisin väliajoin lapset ovat syntyneet. Äidin sisko oli myös lapsille ennestään hyvin tuttu, sillä samassa torpassahan he olivat asustelleet.

Jos minä kuolisin, en kokosi kamalana ajatusta, että jompikumpi siskoistani rakastuisi mieheeni. Toivoisin että mieheni olisi onnellinen. Se olisi myös lasten etu.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa kävi samalla tavalla kuin nelosen suvussakin. Eli isoisän isä jäi leskeksi, kun vaimo ja viides lapsi kuolivat pian synnytyksen jälkeen. Reilun puolen vuoden päästä leskimies vei edesmenneen vaimonsa nuoremman sisaren vihille ja lapsisarja sai jatkoa. Asiaa tietämätön ei edes huomaa, että puolivälissä vaimo on vaihtunut toiseen. Niin tasaisin väliajoin lapset ovat syntyneet. Äidin sisko oli myös lapsille ennestään hyvin tuttu, sillä samassa torpassahan he olivat asustelleet.

Niin, ennen naisen osa oli pitkälle tuota: raskaana, synnyttämässä ja lapsia hoitamassa kunnes joku raskauksista päättyi lapsivuodekuolemaan. Sitten isäntä otti nopeasti vaan uuden vaimon, jonkun hoitamaan lapset, ja synnyttämään taas uusia. Ja uusista vaimoista osa taas menehtyi, yleensä hekin lapsivuoteeseen, ja ei kun uutta rouvaa putkeen.

Kun tutustuu naisten ja lasten historiaan Suomessa, ei juuri naurata. Maalaisnaisen kohtalo oli julma, ja kovasti muistuttaa nykyisen islamin käytäntöjä tietyiltä osin.

Olenko jotenkin kummallinen ihminen, kun minua lähinnä kuvottaa ajatus puolisostani harrastamassa seksiä siskoni kanssa kuolemani jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Jos minä kuolisin, en kokosi kamalana ajatusta, että jompikumpi siskoistani rakastuisi mieheeni. Toivoisin että mieheni olisi onnellinen. Se olisi myös lasten etu.

Minäkin toivon vilpittömästi mieheni olevan onnellinen. En vaan usko, että se onnellisuus vaatii sängyn jakamista siskoni kanssa, kun maailmassa on miljardeja muitakin naisia.

Haluan huomauttaa, että jos tämä ketju näyttää omituisen positiivisesti siskojen kierrättämiseen suhtautuvalta, niin se johtuu siitä että eri mieltä olevat täysin asiallisetkin viestit poistetaan. Tämän vuoksi ehdotan koko ketjua poistettavaksi, jos asiasta ei kerran saa keskustella kuin yhdeltä kantilta.

Vierailija kirjoitti:

Haluan huomauttaa, että jos tämä ketju näyttää omituisen positiivisesti siskojen kierrättämiseen suhtautuvalta, niin se johtuu siitä että eri mieltä olevat täysin asiallisetkin viestit poistetaan. Tämän vuoksi ehdotan koko ketjua poistettavaksi, jos asiasta ei kerran saa keskustella kuin yhdeltä kantilta.

Haluan nyt huomauttaa sinulle, että tästä ketjusta on tähän mennessä poistettu kaksi viestiä, joten reilusti yli sata viestiä on ihan normaalisti paikoillaan. 

Mä hyväksyisin täysin.

Kuulostaa, että olette vastuullisia ihmisiä. Go for it.

Vierailija kirjoitti:

Olenko jotenkin kummallinen ihminen, kun minua lähinnä kuvottaa ajatus puolisostani harrastamassa seksiä siskoni kanssa kuolemani jälkeen?

jon

Vielä enemmän itseäni kuvottaa ajatus seksin harrastamisesta siskonmiehen kanssa siskoni kuoleman jälkeen! Miehen elämä perheessämme sisareni puolisona on tehnyt hänestä perheenjäsenen. Perheessä on vain yksi jäsen, jonka kanssa harrastan seksiä, se on oma aviopuolisoni. Muut perheenjäsenet ilman muuta ovat ihmisiä, joiden kanssa en seksiä harrasta.

Isäni on kuollut niin varmaan sitten olisi luonnollista, että äitini kuollessa alkaisin harrastaa seksiä isäpuoleni kanssa, vai? Mikäs siinä olisi, tuttu ja turvallinen mies!

Eli siis, samoin kuin isäpuoli on sama kuin isä, on siskonmies sama kuin veli.

Olette aikuisia ihmisiä, saatte tehdä niinkuin itse haluatte. Jos sinua kuitenkin yhtään epäilyttää, että muiden tuominta saattaa olla sinulle tai suhteelle liikaa, suosittelen jättämään leikin kesken. Teidän on hyväksyttävä se, että lähipiirissä on ihmisiä, jotka tulevat tuomitsemaan - ehkä ikuisesti. Uudet ystävät ja tuttavuudet tuskin välittävät, menneisyys on mennesiyyttä. Ajan kanssa tällaisetkin asiat jäävät elämän kulussa unholaan. Jos haluat tätä, joudut elämään sen kanssa, että perheesi tai osa perheestäsi ei tule antamaan asiaa 'anteeksi' ikinä.

Musta ainakin olis kiinnostavaa tietää, miten se mies olis pumpannut mun siskoani, että ainakin kokeilisin kerran sitä leskimiestä.