Lue keskustelun säännöt.
Mitä luulette, tullaanko meidän suhdetta koskaan "virallisesti" hyväksymään? Siskoni kuoli syöpään
23.03.2017 |
kohta 3v sitten, olen ollut todella paljon miehen tukena niin henkisesti kuin käytännön jutuissa; oon mm. heidän vanhemman lapsen kummitäti, ja oon tosi paljon hoitanut lapsia, he tukeutuvat minuun kauheasti. Lapsia ajatellen olisin varmasti paras mahdollinen äitipuoli. Miehen kanssa tunteet on syttyneet pikkuhiljaa, eka molemmat säikähti sitä, mutta nykyään pelottaa lähinnä muiden asenne/kommentit jos suhteemme tulee ilmi - ja tuleehan se väkisin jossain vaiheessa, jos tätä jatkamme. Mies on mua vanhempi ja "turvallinen", oon hänestä tykänny aina mut viime vuoden aikana vasta noussu se seksuaalinen himo ja halu, tiedän että hänen kanssa oon aina turvassa ja tekee kaikkensa et mulla ois hyvä olla.. Mies kokee samaa suhteessa muhun, ainoa mikä välillä haittaa on se, että ohimennen vertaa siskoon tai siis kommentoi jotain miten mulla on samanlainen hymy tmv, mutta toihan voi kuulua ihan normaaliin suruprosessiin.. Seksi on parasta ikinä, lapset ihania, ja tän miehen kanssa haluisin omankin lapsen (aiemmin en oo ollut sitä tyyppiä..)
Kommentit (125)
Ei muuta sanottavaa, kun, että sinä elät oman elämäsi ei kukaan muu, sinä teet päätökset. Aina on ihmisiä jotka luulee tietävänsä paremmin miten sitä elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisaikaanhan tuo oli käytäntö. Isomummo kuoli viidettä lastaan synnyttäessä, isoisoisä nai pikkusiskon. Kukas parempi äitipuoli kuin lasten oma täti.
Mitä sitä liikoja muiden mielipiteitä miettimään. Kunhan tietävät, että teillä ei ollut teerenpeliä siskon vielä eläessä.
Ei varmaan kaikki tule hyväksymään, mutta mitäs sitte? Te elätte omaa elämäänne, eläkää se sitten itse eikä toisten mielipiteiden kautta. Huutelijoita löytyy teet niin tai näin. Minusta tuo, että uskoisitte siskon hyväksyvän asian, riittää teille.
Etkö kunniota siskoasi? Itse en tuollaiseen pystyisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulis kyllä mieleenkään hypätä siskon paikalle hänen perheeseen, jos hän jostain syystä menehtyisi. Tukena ja auttavana käsiparina toki, etenkin lasten takia. Mutta vaikka mies mukava onkin, niin joku raja sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaanhan tuo oli käytäntö. Isomummo kuoli viidettä lastaan synnyttäessä, isoisoisä nai pikkusiskon. Kukas parempi äitipuoli kuin lasten oma täti.
Tätä samaa oli tulossa kertomaan, entisaikaan vaan ne tädit ei välttämättä olleet hyviä äitipuolia, ainakin miehen isoäiti kertoi näin omastaan.
No minä tunnen naisen joka erosi miehestä ja nai tämän pikkuveljen. Eli heidän lapset on sekä serkuksia että veli -ja sisarpuolia toisilleen. Kuolema on sentään "luonnollisempaa", tuo oli jo ehkä aavistuksen kulmia nostattavaa 😨
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa tuossa on että teette selväksi ettei alkanut siskon eläessä. Ei tuossamuuten ole mielestäni periaatteellista ongelmaa. Kuitenkin kun sovellan omiin sukulaisiin niin kyllähän se vähän äklöltä tuntuisi. Mutta aika auttaa hyväksymään.
Liian hämmentävää lapsille. Pysy tätinä niinkuin olet ollutkin. Mies pitää sinua todennäköisesti vain siskosi korvikkeena, kun hakee sinusta yhdennäköisyyksiäkin. Ei ole vielä tehnyt surutyötään loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala tilanne. En saattaisi itse olla siskon miehen kanssa kyllä minusta se olisi jotenkin väärin. Mieleen tulee väkisellä että mies hakee sinusta korviketta.
Mä ainakin palaisin haudasta kostamaan molemmille, jos sisko vikittelisi leskimieheni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miehesi kuvittelee sinut siskoksesi. En lähtis tohon touhuun. Seksisuhde varmasti ok mutta ei muuta.
Sanotaan näin, että pysyisi ihan suht ok:na (vaikka silloinkin ällöttävänä) juttuna, jos ette tee lapsia. Mutta jos vielä lisääntyisit siskosi miehen kanssa, juttu olisi kaikenkaikkiaan hämmentävä. Mun vastaus tähän on siis yksinkertaisesti: Ei.
Minulla ei olisi mitään pahaa sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Etkö kunniota siskoasi? Itse en tuollaiseen pystyisi!
Kunnioitan, ja rehellisesti sanoen koen, että tämä on suurin palvelus mitä hänelle pystyn (enää) tekemään. Toki ymmärrän, ettei kaikki ajattele samalla tavalla. Mutta niitä perusteluja haluisin kuulla.
En haluaisi kuvitella ketään muuta naista mieheni kanssa, mutta tuossa tilanteessa uskoisin asian olevan ok.
Kunhan siskostasi ei tule teidän perheen tabua, josta ei saa puhua jottet tule mustasukkaiseksi. Lasten pitää saada muistella äitiään.
Mä en kyllä katsoisi hyvällä! Ja todella sekavaa lapsillekin, jos te saisitte lapsia, niin lapset olisivat keskenään sisarpuolia sekä serkkuja! Vaikea myöskään kuvitella, että asia olisi ok sun siskollekaan. Sisko varmasti toivoisi miehelleen onnea, mutta tuskin sinun kanssasi.
Ja sitten vielä tuo, että mies vertaa sua siskoosi, niin varmasti vertaa ja tulee aina vertaamaan ja sinä vaikutat ehkä vähän mustikselta. Mä en usko, että leski koskaan lakkaa rakastamasta kuollutta puolisoaan, vaikka menisi uudelleen naimisiin. Kestätkö ajatusta, että siskosi tulee aina olemaan miehen mielessä se hänen suurin rakkautensa? Annatko miehen pitää hääkuvia esillä? Ei sun kannata alkaa tuohon.
Unohdin mainita, että uskomme molemmat 100 prosentilla, että siskoni hyväksyisi suhteemme ja olisi siitä onnellinen.