Lue keskustelun säännöt.
Mitä luulette, tullaanko meidän suhdetta koskaan "virallisesti" hyväksymään? Siskoni kuoli syöpään
23.03.2017 |
kohta 3v sitten, olen ollut todella paljon miehen tukena niin henkisesti kuin käytännön jutuissa; oon mm. heidän vanhemman lapsen kummitäti, ja oon tosi paljon hoitanut lapsia, he tukeutuvat minuun kauheasti. Lapsia ajatellen olisin varmasti paras mahdollinen äitipuoli. Miehen kanssa tunteet on syttyneet pikkuhiljaa, eka molemmat säikähti sitä, mutta nykyään pelottaa lähinnä muiden asenne/kommentit jos suhteemme tulee ilmi - ja tuleehan se väkisin jossain vaiheessa, jos tätä jatkamme. Mies on mua vanhempi ja "turvallinen", oon hänestä tykänny aina mut viime vuoden aikana vasta noussu se seksuaalinen himo ja halu, tiedän että hänen kanssa oon aina turvassa ja tekee kaikkensa et mulla ois hyvä olla.. Mies kokee samaa suhteessa muhun, ainoa mikä välillä haittaa on se, että ohimennen vertaa siskoon tai siis kommentoi jotain miten mulla on samanlainen hymy tmv, mutta toihan voi kuulua ihan normaaliin suruprosessiin.. Seksi on parasta ikinä, lapset ihania, ja tän miehen kanssa haluisin omankin lapsen (aiemmin en oo ollut sitä tyyppiä..)
Kommentit (125)
Vaikka muiden mielipiteillä ei ole väliä, voitte saada enemmän hyväksyntää jos tuotte puheissanne ja teoissanne esiin kunnioituksen kuollutta siskoasi kohtaan.
Muistan lapsuudestani tällaisen tilanteen. Aikansa naapurusto päivitteli, mutta juorut tasaantuivat aikanaan kun pariskunta toi itse esiin, että tämä olisi ollut kuolleen miehen tahto (siinä siis mies kuoli ja miehen veli aloitti suhteen lesken kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt on kyllä liikaa mielikuvitusta pelissä tai sitten on vieraannuttu kauas luonnosta. Kuolema on lopullista..yllätys.Mitä kummaa siinä on nykyisille uusperheellisille esimerkiksi,että mies on ollut mukana lapsensa syntyessä. Ja pitääkö lesken jäädä yksinhuoltajaksi tai etsiä joku vieras typykkä opettelemaan lasten hoitoa. Joskus lesket tapaavat toisensa, nuoretkin, nuoriakin kuolee yllätys. Joskus lämpö on lähellä..ollaan juteltu surusta..se yhdistää.Me ollaan niin länsimaisen hapatuksen tuotteita kaikki. Itämailla puhutaan hitaasti lämpenemisestä..länsimaissa aina vaan puhutaan seksistä.
No hyi hemmetti. Ei ole normaalia. Jos tätini päätyisi yhteen isäni kanssa, halveksisin heitä molempia ikuisesti sisimmässäni.
Kaksi surun murtamaa hakee lohtua toisistaan, toinen korvaamalla kuolleen toisella samannäköisellä ja -oloisella henkilöllä ja toinen yrittää pitää kuollutta "hengissä" elämällä tämän elämää. Surullista, eikä ehkä perusteiltaan sitä aidointa rakkautta. Toisaalta, mitä väliä sillä on, mihin kenenkin parisuhde perustuu, jos se auttaa sietämään menetystä ja tekee elämän elämisen arvoiseksi? Psykologisesti tuo ei kuitenkaan kaikkien tervein tilanne ole.
Mulla taas kävi niin, että mun mies kuoli ja hänen lesbosiskonsa tarrautui heti muhun kiinni hautajaisten jälkeen. No mikäs siinä, vähitellen minäkin lesbahdin ja antauduin sen rekkiksen käsivarsille. Vaikka alkuun ajatus haarojen yhteen hinkkaamisesta ellotti, niin nyt menee oikein liukkaasti silläkin rintamalla.